Elokuva- ja televisiosensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Painovapauslaki ei koskenut
elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”.
[20] Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001.
Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten
ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta.
[21] Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen
Casper Wreden elokuvan
Ivan Denisovitšin päivä –
Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen
Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan
Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986.
Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Tätä lakia perusteltiin käyttämällä esimerkkeinä elokuvia
Teksasin moottorisahamurhat (1974) ja
The Boogeyman (1980).
[22] Käytännössä laki johti elokuvien mielivaltaiseen saksimiseen, jotta videolevityksessä oleva elokuva saataisiin K-16-luokkaan.
lähde?