Tuo pelko on todellakin aiheellinen.
Itse olin 1990-luvun aikana kahteen kertaan yrittäjänä. Ensimmäistä yritystä jäivät yhtiökumppanit pyörittämään itse siirtyessäni palkkatöihin muualle ja toisen yrityksen toiminta hiipui siirryttyäni taas palkkatöihin ja loppui (poistettiin kaupparekisteristä viranomaispäätöksellä jossain vaiheessa, kun mitään elonmerkkejä ei ollut).
Ilmoittauduin pieneksi hetkeksi työttömäksi joskus 2000-vuosikymmenen puolivälissä. Eivät työkkärissä tahtoneet millään uskoa, että en työllisty enää noista yrityksistä, joista olin jo vuosia sitten luopunut ja ollut sen jälkeen todistettavasti pitkään palkkatöissä, joista tuli sitten YT:iden vuoksi lähtö. Kaikenlaisia selvityksiä sai toimitella ja pyytää kymmenen vuotta aiemmin olleen yrityksen entisiä yhtiökumppaneita todistamaan, ettei minulla todellakaan ole mitään tekemistä heidän yrityksensä kanssa. Olisin ollut pulassa, jos ei olisi ollut hyviä välejä sinne päin (jos en olisi saanut heistä irti työkkärin tahtomia lausuntoja).
Ilmoittauduin toisen kerran työttömäksi pieneksi hetkeksi 2010-vuosikymmenen puolivälissä. Jälleen kaivettiin samat vanhat yritykset esiin ja vaadittiin selvityksiä sillä uhalla että jään ilman työttömyysturvaa, jos en pysty todistamaan, ettei minulla ole mitään tekemistä kyseisten yritysten kanssa. Selvityksen laadin, tällä kertaa ei tarvinnut sentään entisiä yhtiökumppaneita vaivata.
Eli selvityksillä selvittiin, mutta kyllä siitä ylimääräistä vaivaa ja vitutusta tuli. Ja jos selvityksien laadinta ei olisi syystä tai toisesta onnistunut, olisin jäänyt limboon. Jäi huono maku suuhun, ei todellakaan kannata Suomessa yrittää, jos on pienikin riski joutua asioimiaan työvoimapalveluiden kanssa koskaan loppuelämän aikana. Kumpikin työttömyysjakso oli niin lyhyt, että olin joka tapauksessa jollain karenssilla, enkä päässyt nauttimaan työttömyyseduista. Oli kuitenkin pakko laatia niitä selvityksiä, koska oli mahdollisuus, että työpaikkaa ei olisi niin nopeasti löytynyt.