Ollaan
@ATE käyty tää asia läpi joskus jo feminismiketjussa, mutta tuo vaakakapina ei edelleenkään ihannoi ylipainoa.
Ihan siinä etusivulla, jonka linkitit on esim. treenivinkkiä. Sen vaakakapinan idea on lopettaa se laihduttaminen, jota varsinkin naiset tekee, jossa pidetään jotain helvetin muotidieettejä, mutta sitten ei kuitenkaan tehdä elintapojen muutosta. Noista ei sitten koskaan saada mitään pysyviä tuloksia, vaan mennään vaan usein huonompaan suuntaan.
Vähän rasittavan oloisia blogisteja siinä on kyllä kieltämättä.
Kyllä tuolla on ylipainoa normalisoimaan pyrkivää juttua. Ihan vaikka tuosta päätekijän manifestista joka on ihan sitä itseään feminististä kehopositiivisuutta.
Ydinsanoma tuossa on ihan selkeästi että on ihan ok olla läski.
Lopetetaan laihdutus, aloitetaan elämä.
yle.fi
"
1. Lopetetaan laihduttaminen
Laihduttaminen ei takaa onnea. Päinvastoin, mitä tiukempi laihdutuskuuri, sen todennäköisimmin se pitkällä aikavälillä lisää sekä painoa että huonontaa henkistä hyvinvointia. Laihtuminen on kuitenkin myyty meille avaimena onneen, ja sen takia painoa pudottamalla yritetään ratkaista oman elämän ongelmia.
Homma vaan ei mene niin. Mitä pidempään ylipainoisuus tai kehonkuvan ongelmat ovat jatkuneet, sen todennäköisempää on, että niiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan aivan muita työkaluja kuin saliohjelmia ja ruokavaliota. Ja niitä työkaluja tullaan Vaakakapinassa tarjoamaan. Kuten myös keinoja fyysisesti terveemmän ja mielekkäämmän elämän saavuttamiseen, kunhan sitä ei tehdä henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.
"
"2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan
“Mulla on tänään taas niin läski ruma ällötys-päivä”. Ihan sama onko kiloja 50 vai 150, tuo tunne on monelle tuttu. Jos jotain me osaamme, niin vihata omaa kehoamme ja heijastaa sen kautta kaikki negatiiviset tuntemuksemme. Jos meitä hävettää, ahdistaa, surettaa ja stressaa, se kovin usein heijastuu siihen, miten ajattelemme kehostamme. Tai toisin päin: jos kehomme ei täytä oikeasti tai mielikuvissamme niitä ihanteita, joita sille on median ja yhteiskunnan ja kenties oman itsemmekin taholta laitettu, se leimaa meitä ihmisenä kokonaan.
Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Omaa kehoa voi ja saa rakastaa, olipa se millainen tahansa. Kilot eivät määritä muuta kuin kehosi painon."
"3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen
Lukuisat keskustelut eripainoisten ihmisten kanssa osoittavat, että terveydenhuollon suhtautuminen ylipainoon on liian usein enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
“Sulla on tota painoa kertynyt, kannattaisi vähän laihduttaa” Ja siihen perään esittely jo viiden prosentin painonpudotuksen hyödyistä. Mutta tuleeko ammattilainen kysyneeksi ylipainoiselta kuinka monta kertaa tämä on jo yrittänyt enemmän tai vähemmän tuloksekkaasti laihduttaa? Painosta huomauttelu johtaa epätoivoisiin laihdutusyrityksiin, jotka pitkällä aikavälillä usein vain lisäävät painoa.
Entä kuinka järkevää on kehottaa ihmistä laihduttamaan, jos tämä on terve, mutta painoa on liikaa? Voiko ihmisen antaa olla rauhassa, jos olennaiset mittarit, kuten veriarvot, ovat kunnossa, vaikka BMI ei ihanteeseen asettuisikaan?
Voisiko terveydenhuolto olla ensimmäinen taho, jossa luovuttaisiin ajattelusta, että ylipaino on yksilön omaa epäonnistumista? Entä jos alettaisiin etsimään oikeasti toimivia apukeinoja ja tapoja auttaa ihmisiä?"
4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua
“Vau, raskauskilot pois kahdessa päivässä!” "He ovat muuttuneet hirviöiksi, katso kuvat!" Ensimmäisen otsikon alla tietysti esitellään pikkuvauvan pyykkilautavatsaista äitiä, jälkimmäisessä lihonutta maailmantähteä. Kyllä, klikkauksia satelee, mutta mitä tällainen uutisointi jatkuvalla syötöllä tekee meidän kaikkien ihmiskuvalle?
Onko jokainen hinnalla millä hyvänsä laihduttanut "onnistuja”? Ja jokainen lihominen syy kauhistella? Ja toisaalta taas jeesustella, kun taas yksi teinitähti on luisunut anoreksiaan? Mahtuisiko mukaan enemmän sisältöä, jossa ihmisen arvoa tai kauneutta ei mitata vain kilojen kautta?"