- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 11 352
Eli keskustelua yleisistä turhakkeista, joita ihmiset eivät tajua turhakkeiksi, koska niihin on niin totuttu, ja vähän elitismistä muutenkin.
Aloitan tässä muutamalla asialla:
1. Nurmikko
Alunperin 1500-luvulla linnoitusten ympärille raivattiin nurmikenttiä, jotta linnoituksia on helpompi puolustaa, kun niitä joutuu lähestymään ilman suojaa.
1600-luvulla sitten pihanurmikoista tuli aateliston statussymboli, että "olen niin rikas, että minun ei tarvi edes käyttää kaikkea maatani maanviljelyyn vaan voin vaan haaskata sen pihanurmikoksi"
Pihanurmikot yleistyivät tavallisen kansan keskuudessa sitten (vasta) toisen maailmansodan jälkeen kun tavallinenkin kansa alkoi rikastua ja matkia rikkaiden elämäntapaa.
2. Autossa nahkapenkit.
Epämukavia. Liian liukkaita. Kesällä kuumia, hiostavia. Talvella autoon saapuessa kylmiä. Vaatii huoltoa pysyäkseen kunnossa.
Mutta kun nahapenkillä on "premium-varusteen" maine niin monet pitää sitä parempana ja halua sellaiset että se auton sisusta "näyttää hienommalta"
3. Muovin pelko tavaroissa/sisustuksessa
"tuntuu muoviselta ja halvalta"
So what. Muovi on moneen asiaan erinomainen materiaali. Jos se täyttää tehtävänsä, sitten on vaan fiksua käyttää sitä. Kalliimman ja huonomman materiaalin käyttäminen vain pelkän mielikuvan takia on typerää.
Muovi on huono valinta vain silloin kun se muovi on huonolaatuista eikä kestä, tai jos kyse on kertakäyttötuotteista joista se muovi päätyy roskaksi.
Ja muistutukseksi, että hiilikuitukin on "vain" lujitemuovia.
4. Oikeastaan yleisesti ajattelutapa "kalliimpi on aina hienompi ja parempi".
Tämä on lähinnä typeryyttä. Toki keskimäärin halvemmat tuotteet ovat huonompia ja kalliit keskimäärin parempia, mutta usein esim. ne todella kalliit tuotteet ovat todella kalliita sen takia että ne ovat niche-tuotteita jollekin pienelle erityisryhmälle jonka vaatimukset ovat hyvin erilaisia kuin keskimääräisen kuluttajan, ei sen takia että ne olisivat laadukkaampia. Ja silloin ne ovat sille keskimääräiselle kuluttajalle paljon huonompia kuin halvemmat tuotteet.
Ja osa niistä todella kalliista tuotteista on todella kalliita vain sen takia, että ne ovat puhdasta rahastusta, järjettömällä katteella. Koska typerät wannabe-rikkaat nousukkaat ihmiset ostavat niitä näyttääkseen muille, kuinka rikkaita ovat, ja laittamalla huonolle tuotteelle suuren hintalapun saadaan nämä ihmiset ostamaan niitä.
Tästä esimerkkinä esim. aikoinaan Nokian Vertu-puhelimet, jotka olivat käytännössä teknisesti huonompia versiota Nokian peruspuhelimista, tosin toki niissä oli perusmalleja kalliimmat valmistuskustannukset koska niihin oli ängetty jotain jalokiviä puhelimen kuoriin tms.
5. Käsintehdyt tuotteet
Yleinen harhaluulo on, että käsintehdyt tuotteet olisivat jotenkin laadukkaampia ja koneellisesti tehdyt tuotteet huonolaatuisempia. Siinä vaiheessa kun kyse on tuotteesta, jota on valmistettu jo jonkin aikaa, todellisuus on usein täysin päinvastainen;
Tehtaassa oleva kone tekee joka ikisen tuotteen käytännössä identtiseksi, laatu on sama kaikille. Jos valmistusprosessissa on jotain pielessä, (melkein) kaikki tuotteet hajoavat ja valmistaja joutuu antamaan takuuseen uudet tilalle ja tekee tappiota. Tämän johdosta massatuotetuissa tuotteissa se valmistusprosessi pitää hioa sellaiseksi, että siitä tulee ulos oikeasti toimivia tuotteita. Jolloin parin vuoden valmistuksen jälkeen käytännössä ne kaikki siitä tehtaasta ulos tulevat tuotteet on sen valmistusprosessin osalta hyvälaatuisia.
Kun taas käsintehdyissä tuotteissa niitä maanantaikappaleita tulee ulos jatkuvasti jonkin verran, kun eri työntekijät ovat taidoiltaan erilaisia, ja välillä työntekijät ovat väsyneempiä, välillä kiireisiä, välillä krapulassa, välillä odottavat jo viikonloppua jne.
Toki käsintehtyjä tuotteita voidaan sitten haluta tukea ideologisista syistä, esim. työllistääkseen sitä ihmisryhmää joka sitä työtä tekee. Mutta käsintehdyn valinta laadun takia ei vaan yleensä ole järkevää.
Aloitan tässä muutamalla asialla:
1. Nurmikko
Alunperin 1500-luvulla linnoitusten ympärille raivattiin nurmikenttiä, jotta linnoituksia on helpompi puolustaa, kun niitä joutuu lähestymään ilman suojaa.
1600-luvulla sitten pihanurmikoista tuli aateliston statussymboli, että "olen niin rikas, että minun ei tarvi edes käyttää kaikkea maatani maanviljelyyn vaan voin vaan haaskata sen pihanurmikoksi"
Pihanurmikot yleistyivät tavallisen kansan keskuudessa sitten (vasta) toisen maailmansodan jälkeen kun tavallinenkin kansa alkoi rikastua ja matkia rikkaiden elämäntapaa.
2. Autossa nahkapenkit.
Epämukavia. Liian liukkaita. Kesällä kuumia, hiostavia. Talvella autoon saapuessa kylmiä. Vaatii huoltoa pysyäkseen kunnossa.
Mutta kun nahapenkillä on "premium-varusteen" maine niin monet pitää sitä parempana ja halua sellaiset että se auton sisusta "näyttää hienommalta"
3. Muovin pelko tavaroissa/sisustuksessa
"tuntuu muoviselta ja halvalta"
So what. Muovi on moneen asiaan erinomainen materiaali. Jos se täyttää tehtävänsä, sitten on vaan fiksua käyttää sitä. Kalliimman ja huonomman materiaalin käyttäminen vain pelkän mielikuvan takia on typerää.
Muovi on huono valinta vain silloin kun se muovi on huonolaatuista eikä kestä, tai jos kyse on kertakäyttötuotteista joista se muovi päätyy roskaksi.
Ja muistutukseksi, että hiilikuitukin on "vain" lujitemuovia.
4. Oikeastaan yleisesti ajattelutapa "kalliimpi on aina hienompi ja parempi".
Tämä on lähinnä typeryyttä. Toki keskimäärin halvemmat tuotteet ovat huonompia ja kalliit keskimäärin parempia, mutta usein esim. ne todella kalliit tuotteet ovat todella kalliita sen takia että ne ovat niche-tuotteita jollekin pienelle erityisryhmälle jonka vaatimukset ovat hyvin erilaisia kuin keskimääräisen kuluttajan, ei sen takia että ne olisivat laadukkaampia. Ja silloin ne ovat sille keskimääräiselle kuluttajalle paljon huonompia kuin halvemmat tuotteet.
Ja osa niistä todella kalliista tuotteista on todella kalliita vain sen takia, että ne ovat puhdasta rahastusta, järjettömällä katteella. Koska typerät wannabe-rikkaat nousukkaat ihmiset ostavat niitä näyttääkseen muille, kuinka rikkaita ovat, ja laittamalla huonolle tuotteelle suuren hintalapun saadaan nämä ihmiset ostamaan niitä.
Tästä esimerkkinä esim. aikoinaan Nokian Vertu-puhelimet, jotka olivat käytännössä teknisesti huonompia versiota Nokian peruspuhelimista, tosin toki niissä oli perusmalleja kalliimmat valmistuskustannukset koska niihin oli ängetty jotain jalokiviä puhelimen kuoriin tms.
5. Käsintehdyt tuotteet
Yleinen harhaluulo on, että käsintehdyt tuotteet olisivat jotenkin laadukkaampia ja koneellisesti tehdyt tuotteet huonolaatuisempia. Siinä vaiheessa kun kyse on tuotteesta, jota on valmistettu jo jonkin aikaa, todellisuus on usein täysin päinvastainen;
Tehtaassa oleva kone tekee joka ikisen tuotteen käytännössä identtiseksi, laatu on sama kaikille. Jos valmistusprosessissa on jotain pielessä, (melkein) kaikki tuotteet hajoavat ja valmistaja joutuu antamaan takuuseen uudet tilalle ja tekee tappiota. Tämän johdosta massatuotetuissa tuotteissa se valmistusprosessi pitää hioa sellaiseksi, että siitä tulee ulos oikeasti toimivia tuotteita. Jolloin parin vuoden valmistuksen jälkeen käytännössä ne kaikki siitä tehtaasta ulos tulevat tuotteet on sen valmistusprosessin osalta hyvälaatuisia.
Kun taas käsintehdyissä tuotteissa niitä maanantaikappaleita tulee ulos jatkuvasti jonkin verran, kun eri työntekijät ovat taidoiltaan erilaisia, ja välillä työntekijät ovat väsyneempiä, välillä kiireisiä, välillä krapulassa, välillä odottavat jo viikonloppua jne.
Toki käsintehtyjä tuotteita voidaan sitten haluta tukea ideologisista syistä, esim. työllistääkseen sitä ihmisryhmää joka sitä työtä tekee. Mutta käsintehdyn valinta laadun takia ei vaan yleensä ole järkevää.
Viimeksi muokattu:
