- Liittynyt
- 14.11.2016
- Viestejä
- 2 404
Ei ole pelille omaa ketjua niin kirjoitetaan tänne:
Ori and the Will of the Wisps on nyt läpäisty ja oli kyllä oikein tasokas tasohyppely. Jos on pelannut alkuperäisen niin alkupuolella voi vähän aikaa miettiä että "lisää samaa", mutta piakkoin alkaa aukenemaan hahmolle uusia kykyjä ja muokattavuutta mikä tuo peliin paljon mielekkyyttä. Pelissä on eräänlainen keskus missä ostetaan päivityksiä taitoihin ja jutellaan metsän asukeille.
Vaikealla tasolla pelatessa pelin pomovastukset ovat yllättävän haastavia, riippuen tosin siitä miten virittelee päivitykset kuntoon ja mitkä kyvyt valitsee taisteluihin. Perusvastukset eivät taas ole tarpeeksi haastavia ja niitä on kaikkiaan aika vähän, eli peli painottuu kinkkiseen tasohyppelyyn jonka yhteydessä tulee käyttää usein päätään. Pieni miinus vaan tuosta kun olisi voinut olla enempi mätettävää joka paikassa.
Tarina oli aluksi aika mitään sanomaton kanssa, enkä edes ajatellut sitä yhtään, mutta loppua kohti meni jälleen koskettavaksi ja oli kyllä hieno lopetus. Musiikki ja grafiikat ovat myös todella kohdillaan, vaikka musiikki saattaakin jäädä unholaan sen orkestraalisen tyylin takia, mutta useimmiten se vahvistaa tunnelmaa paljon paremmin mitä muut orkestraalista musiikkia käyttävät pelit. Taustoissa on entistäkin enemmän yksityiskohtia mitä ennen, tosin mitään selvästi havaittavia valaistus yms. parannuksia ei oikeastaan ole.
Suosittelen peliä vahvasti tasohyppelyiden ystäville ja ehdottomasti niille ketkä tykkäsivät ensimmäisestä. Arvosanaksi annan kouluarvosana-asteikolla: 9
Ori and the Will of the Wisps on nyt läpäisty ja oli kyllä oikein tasokas tasohyppely. Jos on pelannut alkuperäisen niin alkupuolella voi vähän aikaa miettiä että "lisää samaa", mutta piakkoin alkaa aukenemaan hahmolle uusia kykyjä ja muokattavuutta mikä tuo peliin paljon mielekkyyttä. Pelissä on eräänlainen keskus missä ostetaan päivityksiä taitoihin ja jutellaan metsän asukeille.
Vaikealla tasolla pelatessa pelin pomovastukset ovat yllättävän haastavia, riippuen tosin siitä miten virittelee päivitykset kuntoon ja mitkä kyvyt valitsee taisteluihin. Perusvastukset eivät taas ole tarpeeksi haastavia ja niitä on kaikkiaan aika vähän, eli peli painottuu kinkkiseen tasohyppelyyn jonka yhteydessä tulee käyttää usein päätään. Pieni miinus vaan tuosta kun olisi voinut olla enempi mätettävää joka paikassa.
Tarina oli aluksi aika mitään sanomaton kanssa, enkä edes ajatellut sitä yhtään, mutta loppua kohti meni jälleen koskettavaksi ja oli kyllä hieno lopetus. Musiikki ja grafiikat ovat myös todella kohdillaan, vaikka musiikki saattaakin jäädä unholaan sen orkestraalisen tyylin takia, mutta useimmiten se vahvistaa tunnelmaa paljon paremmin mitä muut orkestraalista musiikkia käyttävät pelit. Taustoissa on entistäkin enemmän yksityiskohtia mitä ennen, tosin mitään selvästi havaittavia valaistus yms. parannuksia ei oikeastaan ole.
Suosittelen peliä vahvasti tasohyppelyiden ystäville ja ehdottomasti niille ketkä tykkäsivät ensimmäisestä. Arvosanaksi annan kouluarvosana-asteikolla: 9