Ekaa Mass Effectiä haukutaan vanhentuneeksi ja sen taistelumekaniikkaa kömpelöksi, mutta itse ainakin pidin silloin siitä. Kun aloin pelaamaan kakkososaa, olin vähän pettynyt että ekan pelin Knights of the Old Republic-tyyliset roolipeli elementit oli vaihdettu enemmän Gears of Wars-tyyliseen räiskintään.
Ekaa Witcheriäkin haukutaan sen combatin takia, mutta itse ainakin opin pitämään siitä kunhan siihen ehti tottua.
Itsellä se meni juurikin näin. Ensin pelasin aikanaan ME2:n läpi. Alku tuntui oudolta ja turhan konsolimaiselta toteutukselta, mutta alun jälkeen imi mukaansa todella vahvasti. Edelleen yksi parhaista peleistä, mitä olen koskaan pelannut. Sen jälkeen yritin ykkösosaa pelata kovilla odotuksilla, mutta ei se vaan oikein lähtenyt. Pelaaminen ja toteutus jo silloin tuntui todella kankealta ja varsinkin se helvetin haahuilu sen koppakuoriaisen kanssa tyhjillä planeetoilla söi kyllä peli-ilon loppuun. Pari kertaa olen sitä yrittänyt, mutta ei vaan pysty. Witcher ensimmäisen kanssa vähän sama juttu. Se taistelu on vaan jotain ihan järkyttävää, eikä sitä pysty pelaamaan. Se on syönyt itse asiassa vähän hohdon koko sarjalta, kun jopa siinä kolmososassa ne vanhat muistot siitä saatanan haamumiekkailusta tulivat mieleen.
Mitä tulee sitten kolmososaan, niin sehän oli todella hyvä muutamia asioita lukuunottamatta. Loppu oli tosiaankin karmea floppi, mutta ei se sentään koko peliä pilannut. Lisäksi mainostus edellisten pelien valintojen nitoutumisesta ei kyllä oikein vaan toiminut. Tottakai haaste oli jo itsessään valtava/mahdoton, mutta silti olisi voinut toteutus olla parempi ja valintojen suonut vaikuttavan oikeasti enemmän. Sitten vielä se lopun taistelu maassa.....tunnelma oltiin saatu luotua mielestäni hyvin siihen asti, mutta sitten eeppistä taistelua odottaessa siinä käytännössä yhden/kahden tyypin kanssa soolotellaan menemään 10000 alienia vastaan. Mihis ne muut joukot unohtui ? Ja miten se muiden tyyppien roolitus ylipäätään ?? Noita asioita hiomalla olisi ollut vuosikymmenen peli heittämällä, nytkin puutteineenkin hyvä ja sai janoamaan lisää.
Andromedalle sitten odotukset olivat liikaa, ja upeista grafiikoista huolimatta ainakin ekat 10h jättävät todella onton kuvan. Juoni ei oikein lähde, hahmoihin ei samaistu, ja jotenkin se haahuilu planeetallakaan ei oikein maistu. Samalla myös jotenkin se taistelu tuntuu vanhanaikaiselta ja kankealta. Jotenkin kokonaisuutena ikään kuin kuti jäi piippuun ja peli on jäänyt siihen kohtaan odottamaan jatkoa. Kyllä se pitää jonain päivänä yrittää puristaa läpi, mutta pettymys on jo nyt valitettavan suuri. Toivottavasti mahdollinen jatko sitten osataan päivittää nykypäivään säilyttäen silti se Mass Effectin alkuperäinen fiilis. Siinä sitä haastetta kehittäjille riittää.
Tuo remasterointi herättää kyllä ihan positiivisia fiboja. Valitettavasti viimeaikaiset pelien restauroinnit ovat kyllä itselle monesti jättäneet todella vaisun kuvan (hello Blizzard???), joten todella toivon että eivät tuota ryssi. Mielellään ottaisi tuon käsittelyyn jos on hyvin tehty. Mitä tulee parhaaseen ME-osaan, niin eihän siinä ole kahta sanaa; kyllä kakkososa on kirkkaasti paras, enkä itse käsitä miten joku voi olla eri mieltä ? Vähän sama kuin Terminator-sarjassa; kaikki järkevät ihmiset tietävät kakkososan olevan kirkkaasti paras, mutta jotkut hipit/besserwisserit väittävät ykköstä paremmaksi ihan vaan vänkäämisen ja "olen erilainen"-stigman takia. No ei sillä, helvetin tylsäähän tämä elämä olisi, jos kaikesta oltaisiin samaa mieltä.