- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 477
Obduction (PC)
Oli varmaan kaksi kuukautta tauolla, kun mielenkiinto lopahti yhdessä puzzlessa kokonaan. Takaisin tullessa jouduin vilkaisemaan läpipeluuohjetta kerran, koska en yksinkertaisesti muistanut minne olin menossa. Ja ohjetta vilkaisin siinä vaiheessa, kun olin tasan pyörittelemässä sitä puzzlea, josta olisin päässyt eteenpäin. Eli ilman taukoa olisi varmaan mennyt myös ilman ohjeita.
Myst-like, jossa liikutaan maailmojen välillä. Inventaariota tai kanniskeltavia esineitä ei ole, kaikki puzzlet hoidetaan muilla tavoin. Tarvitsee neliulotteista ajattelua, koska pelissä hypitään maailmojen välillä, ja teot yhdessä maailmassa vaikuttavat toisinaan toiseen maailmaan. ...ja tarvitsee myös ehdottoman paljon hermoja. Maailmojen välillä hyppiminen on pieni lataustauko, ja kävely paikasta toiseen kestää myös aikansa. Hermot meinasi mennä parissa puzzlessa, jossa jouduin liikkumaan maailmojen läpi useaan kertaan tai eräs, jossa en heti ymmärtänyt mitä olen tekemässä, ja hypin maailmojen välillä valehtelematta noin 20-40 kertaa (samainen puzzle jonka kanssa peli jäi tauolle).
Päälimmäisenä fiiliksenä jää mieleen jonkinlainen keskeneräisyys. Arizonaan sijoittuva pääalue on mielenkiintoinen ja täynnä jännyyksiä. Se on ehdottomasti pelin parasta antia. Muut alueet sen sijaan ovat isoja, mutta samalla kovin tyhjän tuntuisia, eikä varsinaisia puzzleja niissä tunnu olevan kuin muutamia. Loppua kohden aikaa kuluu liikaa haahuiluun ja liian vähän kokee merkityksellisesti edistyvänsä. Pari red herringiä on saatu mukaan ja yksi kokonaan merkityksetön sijainti, joiden olemassaolo jäi vain vaivaamaan. Loppuja on kaksi. Ainoa "tavattava" pelihahmo pyytää jo alussa tekemään asian, joka saa aikaan huonon endingin, joka tuntui varsin ikävältä. En muista oliko pelin aikana tekstejä tai keskustelua, josta olisin arvannut pelata hyvän endingin, mutta koska loppuratkaisuun vaikuttaa tasan yksi vipu pelin aikana, koko vaihtoehtoiset loput olisi minun puolestani saanut ihan suosiolla unohtaa.
Pidin tunnelmasta ja etenkin alkupuolesta suuresti, mutta kokonaisuutena vähän möh. Quern - Undying thoughts on samankaltaisista peleistä puzzlena monta kertaa parempi, mutta Obduction taas on parempi tarinaltaan (joka sekin jää aika laihaksi) ja tapahtumapaikaltaan.
Nyt tarvitsisi vaan löytää joku seuraava vastaava peli. Memorrha näyttää hyvältä, mutta julkaistaan vasta kesällä.
Oli varmaan kaksi kuukautta tauolla, kun mielenkiinto lopahti yhdessä puzzlessa kokonaan. Takaisin tullessa jouduin vilkaisemaan läpipeluuohjetta kerran, koska en yksinkertaisesti muistanut minne olin menossa. Ja ohjetta vilkaisin siinä vaiheessa, kun olin tasan pyörittelemässä sitä puzzlea, josta olisin päässyt eteenpäin. Eli ilman taukoa olisi varmaan mennyt myös ilman ohjeita.
Myst-like, jossa liikutaan maailmojen välillä. Inventaariota tai kanniskeltavia esineitä ei ole, kaikki puzzlet hoidetaan muilla tavoin. Tarvitsee neliulotteista ajattelua, koska pelissä hypitään maailmojen välillä, ja teot yhdessä maailmassa vaikuttavat toisinaan toiseen maailmaan. ...ja tarvitsee myös ehdottoman paljon hermoja. Maailmojen välillä hyppiminen on pieni lataustauko, ja kävely paikasta toiseen kestää myös aikansa. Hermot meinasi mennä parissa puzzlessa, jossa jouduin liikkumaan maailmojen läpi useaan kertaan tai eräs, jossa en heti ymmärtänyt mitä olen tekemässä, ja hypin maailmojen välillä valehtelematta noin 20-40 kertaa (samainen puzzle jonka kanssa peli jäi tauolle).
Päälimmäisenä fiiliksenä jää mieleen jonkinlainen keskeneräisyys. Arizonaan sijoittuva pääalue on mielenkiintoinen ja täynnä jännyyksiä. Se on ehdottomasti pelin parasta antia. Muut alueet sen sijaan ovat isoja, mutta samalla kovin tyhjän tuntuisia, eikä varsinaisia puzzleja niissä tunnu olevan kuin muutamia. Loppua kohden aikaa kuluu liikaa haahuiluun ja liian vähän kokee merkityksellisesti edistyvänsä. Pari red herringiä on saatu mukaan ja yksi kokonaan merkityksetön sijainti, joiden olemassaolo jäi vain vaivaamaan. Loppuja on kaksi. Ainoa "tavattava" pelihahmo pyytää jo alussa tekemään asian, joka saa aikaan huonon endingin, joka tuntui varsin ikävältä. En muista oliko pelin aikana tekstejä tai keskustelua, josta olisin arvannut pelata hyvän endingin, mutta koska loppuratkaisuun vaikuttaa tasan yksi vipu pelin aikana, koko vaihtoehtoiset loput olisi minun puolestani saanut ihan suosiolla unohtaa.
Pidin tunnelmasta ja etenkin alkupuolesta suuresti, mutta kokonaisuutena vähän möh. Quern - Undying thoughts on samankaltaisista peleistä puzzlena monta kertaa parempi, mutta Obduction taas on parempi tarinaltaan (joka sekin jää aika laihaksi) ja tapahtumapaikaltaan.
Nyt tarvitsisi vaan löytää joku seuraava vastaava peli. Memorrha näyttää hyvältä, mutta julkaistaan vasta kesällä.
Viimeksi muokattu: