Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Heseman]

Dredge - The Pale Reach DLC (PC)

Lovecraftiaanisilla kauhuelementeillä maustettu kalastelupeli sai pienen lisärin, joka sijoittuu uudelle jäiselle alueelle. Periaatteessa lisää sitä samaa, kestoa 1-2 tuntia pääjuonelle ja vähän lisää jos kalastelee kaikki kalat ja tekee sivutehtävät. Minulle maistui vielä ja täytynee tsekata syksyllä julkaistava toinen lisärikin aikanaan.

Dredge - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[CaseAce]

Half life

En koskaan päässyt nauttimaan pelistä aikanaan, kun oli silloin niin hidas tietokone. No nyt huomasin että olin ilmaisena steamistä joskus ottanut talteen.
Tunnelma on loistava , grafiikat hyvät. Kaiken kaikkiaan miellyttävää viihdettä vuonna 2024 vaikka peli tulikin jo 1998 lopussa.

Itse myös pelasin tuon alkuvuodesta ensimmäistä kertaa. Silloin muinoin en muuta saanut aikaiseksi kuin polttaa tuon CD:lle. Ei riittänyt tehot kunnolla pelaamiseen. Tuo ykkönen oli tosiaan joskus ilmaiseksi jaossa ja sille kaveriksi hommasin Opposing Force ja Blue Shift jatko-osat ja nekin meni samassa putkessa. Edelleen ihan pelattavia, vaikka muutama kohta vähän ärsytti. Niin ja jos nykypeleistä valitetaan että ovat bugisia niin on ne nuokin. Monesti hissit oli sellaisia paikkoja että peli tilttasi. Ja youtubesta löytyi ikivanhoja klippejä joissa oli ratkaisuja noihin kohtiin, yleensä niistä selvisi hyppäämällä ilmaan juuri oikeassa kohdassa kun seuraava taso latautuu. Mutta sinänsä mielenkiintoista että samat bugit on edelleen jotka oli silloin vuosituhannen taitteessakin. Niin ja spawnaavat viholliset, se kuuluu tähän peliin että sen toki ymmärtää, mutta vähän tuntui epäreilulta meiningiltä jos olet pitkän käytävän keskellä ja vihut spawnaa yhtäaikaa sekä eteen että taakse. Vähän haastetta jos meinaa selvitä ilman osumia.

Mutta ei cut-scenejä (paitsi se yksi), eikä lataustaukoja tasojen välillä jos pientä nykähdystä ei lasketa. Edistyksellinen peli aikanaan.

Half Life 2 ja sille Episode One ja Two pitää myös pelata. Nekin on jo kirjastossa odottelemassa.

 

[masax]

Final fantasy XIII (pc)

Onks tää edelleen niin huono kuin kaikki sanoo? Ei ole. Itseasiassa todella hyvä putkijuoksu. Jokseenkin jopa raikas tuulahdus menneisyydestä verrattuna kaikkiin ubisoft open worldeihin. Hahmot, niiden kehitys tarinaan, täyttä kultaa. Lightning

 

[perato]

Starcraft 2 Wings of Liberty (PC)

Tuli yhtäkkiä himo jotain reaalinaksua pelata ja tähän tuli tartuttua, ei edes himottanut muuta ku tää terran kampanja vaikka tämä jo kolmas läpipeluu siitä ja edellisestäkin vain neljä vuotta aikaa. Nyt kliksuttelin kaikki välivideot yms. pois ja pelasin vaan. Ihan kivahan tämä oli, vaikkakin ehkä viimisissä tehtävissä alko oleen vähän kiirehtimisen makua omalta osalta ja rushaili vaan sen suurempia miettimättä, ehkä korkeampi vaikeusaste olis muuttanut pelitapaa, mutta en jaksa ressata näitä pelejä kun ei enää oikeen klikkausvauhti ole ku jotain muutamaa per minuutti. Ehkä vähän nyt alko paistaa silmiin se, miten tämä kampanja on välillä vaan yhtä "tämä tehtävä ja tähän sopii tämä yksikkö" tyyppistä esittelyä, missä monessa tehtävässä se yksi uusi yksikkötyyppi loistaa, mutta muuten sillä yksiköllä ei sit hirveesti tule käyttöjä. Toki osa yksiköistä jäi silloinkin käyttämättä, en esim. tuota Vulturea käyttänyt kertaakaan, vähän kun en ykkösessäkään.

Muistikuvat on kahdelta pelikerralta että Zerg kampanjan laatu ei ole lähellekkään samaa(ja pääasiassa hydralisk ajaa joka tehtävässä asian) ja Protoss on jo vähän pitkästyttävä, joten en näihin lähtenyt ollenkaan. Ehkä periaatteessa vois vetää SC1 remasterista Terranit läpi, mutta eipä nyt ole aikaa peleille jotka "ehkä" kiinnostaa.

Seuraavaksi otetaan Tomb Raider(2013, Shadow of the ja Rise of the) työn alle.

 

[Rokkijani]

Final fantasy XIII (pc)

Onks tää edelleen niin huono kuin kaikki sanoo? Ei ole. Itseasiassa todella hyvä putkijuoksu. Jokseenkin jopa raikas tuulahdus menneisyydestä verrattuna kaikkiin ubisoft open worldeihin. Hahmot, niiden kehitys tarinaan, täyttä kultaa. Lightning

Ikuisuuden ollut steamissa. Pitää tsekata. Aika usein tuntuu, että putkijuoksu on synonyymi jotenkin huonolle. Toisinaan niitä on kyllä erittäin mukava pelata. Aina ei kaipaa miljoonaa suuntaa.

 

[J.K]

Avatar: Frontiers of Pandora

Päähenkilö on jättikokoisen Avatar-heimon nuori ihmiskoira-hybridi, joka on elänyt ihmisten vankina pennusta asti. Se on jäänyt kokonaan paitsi oman lajinsa tavoista ja maapallon ihmeistä. Muutaman muun lajitoverinsa kanssa se kuitenkin onnistuu karkaamaan ja aikoo kostaa planeettaa saastuttaville ihmisille. Se tutustuu muihin koiraheimoihin ja saa lahjaksi lentävän dinosauruksen.

Ihmisiä ammutaan jättimäisten Avatar-jousipyssyjen lisäksi jättimäisellä rynkyllä ja haulikolla. En tiedä miksi ihmiset ovat rakentaneet jättipyssyjä, mutta hyvä niin, sillä jättihaulikolla saa parhaiten tuhottua ihmisten jättirobotit. Ilahduttavasti pelissä saa tasa-arvon nimissä ammuskella myös naisia. Yksi pomopahiskin on nainen, vieläpä tummaihoinen. Näitä asioita on selvästi Ubisoftilla mietitty.

Pelissä ärsyttää jatkuva syöminen. Energiapalkki hupenee vauhdilla varsinkin jos ottaa osumaa, eikä ilman energiaa terveys palaudu. Mutta toisaalta koirathan ovat koko ajan nälkäisiä ja Avatarit ovat kuitenkin viisimetrisiä jättiläisiä. Toinen mikä ärsyttää on päähenkilön ääni. Valitsin hahmoksi uroksen, mutta sen vinkuva ääni on tappajakoiraksi liian nössö.

Lopulta kaikki Avatar-heimot yhdistävät voimansa ja tappavat ihmiset. The End. Ihmisten pahuutta ja Avatarien hyvyyttä alleviivataan liikaa, mikä sai pelin tuntumaan lapselliselta. Grafiikat olivat hyvät, mutta muuten en hirveästi tykännyt.

Grafiikka: 91
Äänet: 82
Pelattavuus: 76
Vetovoima: 11
Yleisarvosana: 65

 

[Heseman]

Trine 5: A Clockwork Conspiracy (PC)

Velho Amadeus, varas Zoya ja ritari Pontius seikkailevat taas. Jos on pelannut yhtä sarjan osaa niin tietää kyllä mikä tässä on meininki. Fysiikkapohjaisia pulmia siis ratkotaan hahmojen eri kykyjä hyväksi käyttäen. Tämä oli pitempi kuin edeltäjänsä, sellaiset 27,5 h meni kun co-oppina tämä vedettiin pikku hiljaa. Vähän kinkkisiä olivat kyllä välillä mutta tietynlaisella bruteforcella nekin sai läpi lopulta. Ihan ok, varsinkin co-oppina. Yksin näitä tuskin jaksaisin. Tosin onko oikeasti niin vaikeaa laittaa suomalaiseen peliin suomalaiset tekstit? Vaikka englantia hyvin ymmärränkin niin tää on vähän sellainen periaatteellinen juttu.

Trine 5: A Clockwork Conspiracy - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 41.

Shadow Tactics: Blades of the Shogun: Aiko's Choice

Pelasin hiljattain Desperados 3:n uudelleen läpi. Ostin lisärit, korotin vaikeustason tappiin ja lähdin jahtaamaan saavutuksia. Uudella pelikerralla aloin arvostamaan tarinaa ja varsinkin pelin napakkaa dialogia entistä enemmän, ja jossain vaiheessa pelistä tykkääminen muuttui suorastaan rakkaudeksi. Kävin tapojeni vastaisesti jättämässä Steam-arvostelun ja opettelin soittamaan pelin tunnuskappaleen kitaralla. Desperados 3 on maailman paras länkkäripeli, se voittaa minun kirjoissani jopa Red Dead kakkosen.

Blades of the Shoguniin palaaminen oli Desperadosin jälkeen vähän shokki. Eikö tämän pitänyt olla sama peli eri teemalla? Mekaniikat ovatkin lähes täysin samat, mutta Blades on hiukan rumempi, alkeellisempi ja tylsempi. Reitinhaku ei osaa huomioida kiipeilykohtia, esimerkiksi tikkaat ovat ylittämätön este jos hahmon komentaa suoraan katolle. Ninjailupelissä tämä tarkoittaa että hahmoja saa koko ajan paimentaa mikrotasolla. Suurikontrastinen cel-sheidattu taidetyyli särkee silmiä. Hahmot eivät ole tarinallisesti kovin kiinnostavia ja tasapaino heittää: ansoja virittelevästä Yuki-tytöstä ei ole oikein mitään hyötyä, samurai-Mugen taas voi soolota helposti suurimman osan pelistä. Luettelemani viat ovat pieniä, mutta kun on nähnyt saman pelin paremmin tehtynä...

Aiko's Choice on itsenäinen lisäosa, mutta käytännössä vaatii pääpelinsä pelaamisen, muuten tarinasta ei tajua mitään. Emopeliin verrattuna kyseessä on vain lisää samaa, kooltaan kolme isoa kenttää ja muutama välipala. Peli on pätevää ja maistuvaa hiippailua, vaikka korostaakin lännenhattuisen sisarpelinsä paremmuutta.

F.I.S.T: Forged In Shadow Torch

Maailman siisteimmän pupun seikkailut dystooppisessa teräskaupungissa. Robottikoirien rautasaapas alistaa karvaisia kansalaisia, joten arpinen sotaveteraanikani Rayton joutuu pomppimaan tiensä vallan huipulle ja sitä vaihtamaan. Auttavana kätenä hänellä on matkassa itseään isompi teräsnyrkki. Beyond Good & Evil 2 ei valmistu ikinä, joten Pixar-eläinten vallankumous saa kelvata metroidvaniana.

N.Y.R.K.K.I: Naapuruston Yrmein Rusakko Kurmottaa Konekoiria Iltaisin

Taistelussa on rytinää ja räjähdyksiä, varsinkin erinäiset kombot ovat todella näyttäviä. Tuntuma on vain vähän veltto jostain epämääräisestä syystä. Joskus peli ei tunnu rekisteröivän ohjaimen painalluksia ja parry-mekaniikka on hirveä viritelmä, jonka käyttö onnistuu lähinnä vahingossa. Onneksi torjuminen ei ole pakollista missään kohtaa peliä ja väisteleminen on hauskempaakin. Välipomoja on paljon, mutta niissä kauaa kuono tuhise, koska ylitehokkaat kombot tekevät bosseistakin nopeasti selvää - en tosin tarkoita että matsit olisivat helppoja. Isompien vihollisjoukkojen kanssa auttaa uusista Doomeista pihistetty glory kill -systeemi.

Teknisesti F.I.S.T on hieman viimeistelemätön. Peli pätkii ja yskähtelee varsinkin pikamatkustuksen jälkeen ja sillä on vaikeuksia saada tekstuurit ladattua, ennen kuin pelaaja ehättää telmimään niiden sekaan. Komeiden välinäytösten vastapainona on mykkää dialogia ja töksähtelevää tarinankerrontaa. Peli kaatuikin muutaman kerran.

F.I.S.T on kuitenkin metroidvanioiden paremmasta päästä. Pelissä on rutkasti kiinnostavia alueita, salaisuuksia ja oikoteitä, ja liikkuminen tuntuu mehevältä ainakin muutaman päivityksen jälkeen. Erikoiskykyjä ja -liikkeitä on kymmenkunta ja kehitys on nopeaa, pystysuoria seiniäkin pääsee kiipeämään melko alussa. F.I.S.T:in selkein esikuva on Hollow Knight. Hyvin tehtyä metroidvaniaa on aina ilo pelata.

Freshly Frosted

Donitsitehtaan liukuhihnojen rakentelua. Tehdasteema on harhaanjohtava, sillä peli on oikeastaan vain viivanvetopuzzle, jossa pitää käydä laitteet läpi järjestyksessä. Kännykkäpelin makua, mutta vaikeustaso kasvaa yllättävän kovaksi.

Kehystarina on niin turha, että sen voi kytkeä asetuksista pois päältä, mutta kertojanääni on miellyttävä. Samoin musiikki. Freshly Frosted on jotenkin rauhoittava peli, ainakin siihen asti, että puzzlet saavat pelaajan repimään hiuksiaan.

Kenttiä on toista sataa ja peli kestää taatusti kauemmin kuin keskivertopelaajan kärsivällisyys. Jaksoin itse vähän puoliväliä pitemmälle. Kaipa tämän voisi pieninä annoksina kitkuttaa loppuun, mutta "aktiivipelinä" en kyllä aio sitä pitää.