Minä ottaisin. Olen jo pitkään haaveillut että mökin rantaan saisi oman ydinreaktorin, joka sekä pitäisi avantoa auki, että tuottaisi sähköä koko kylälle
Uraanista ei maailmassa ole pulaa.
Ja uraanin jälkeen seuraava järkevä askel on thorium-pohjainen hyötöreaktori, ei fuusio.
Thoriumia riittäisi helposti tuhansiksi vuosiksi koko maailman energiantarpeeseen.
Thorium siis muuttuu parin hajoamisaskeleen jälkeen uraaniksi (u-233) kun sitä ensin pommitetaan neutroneilla.
Ja u-233 ei myöskään ole kätevää pommimateriaalia joten tuo on poliittisesti vähemmän ongelmaista kuin mykyisin maasta kaivettava u-235n ja u-238n sekoitus (josta siis u-235 käytetään mutta jonka seassa olevasta u-238sta osa muuttuu plutoniumiksi joka on erinomaista pommimateriaalia)