Huom, sanoin että pystynee.
Kukaan ei varmasti tiedä mikä yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän tekninen taso on. Mutta en yllättyisi jos olisi maailman kärkikastia.
Se, että
sinä et tiedä on täysin eri asia, kuin että
kukaan ei tiedä. USAn torjuntaohjuksista tiedetään hyvin paljon, jos vaan jaksetaan
yhtään ottaa asioista selvää.
Maailman parhaat ohjustentorjuntajärjestelmät ovat USAlla sekä Israelilla, mutta niiden kyvyt eivät ole lähellekään riittävät mannertenvälisten ydinohjusten torjuntaan ainakaan suuressa mittakaavassa. "Maailman kärkikastiin" kuulumisella ei ole väliä, vaan sillä on väliä, kuinka hyvin ne oikeasti toimii.
Mannertenvälinen ydinohjus lentää lentonsa keski- ja loppuvaiheessa yli 20-kertaista äänennopeutta, eikä mikään torjuntaohjus joka ammutaan sivulta tai takaa saa sitä kiinni. Se 20-kertainen äänennopeus tarkoittaa sitä, että se ohjus lentää useita metrejä MILLIsekunnissa, useita kilometerjä sekunnissa. Pienikin ajastusheitto ohjuksen laukaisussa tai viive ohjuksen ohjausjärjestelmissä tekee osumisesta mahdotonta.
Käytännössä vaihtoehdot tuollasen torjumiseen on:
1) Lennon puolivälissä suoraan alta ylöspäin ammuttu torjuntaohjus, joka asemoi itsensä siten että se "hyppää sen ydinohjuksen eteen" ja törmää siihen avaruudessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siellä suurinpiirtein puolivälissä rataa pitää Standard SM-3-ohjuksilla varustettu AEGIS-risteilijä suoraan ohjuksen lentoradan alla.
2) Torjuntaohjus ammutaan lennon loppuvaiheessa hyvin läheltä kohdetta, johon ohjus on menossa, ja torjuntaohjus tulee edestäpäin, osuu ydinohjukseen sen ollessa palaamassa ilmakehään.
USAn THAAD-järjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu ICBMiä vastaan vaan hitaampia keskimatkan ohjuksia vastaan, ja niiden osumatarkkuus ICBMiin on melko huono.
Vaikka siellä olisi oikein asemoitu torjunta-alusta oikeassa paikassa, kummallakaan keinolla ei puhuta edes 50% mahdolisuudesta osua kohti tulevaan ICBM, ja usean ohjuksen osuminen kerrallaan ei ole riippumatonta, eli mikäli yhden osumatarkkuus olisi 50% kaksi ohjusta ei antaisi 75% todennäköisyyttä tuhota ydinohjus vaan jotain 50% ja 75% välistä. Käytännössä kahdellakaan torjuntaohjuksella ei varmaan saavuteta 50% osumatarkkuutta.
Läntisessä maailmassa on kymmeniä miljoonakaupunkeja. Niiden kaikkein lähellä ei ole suurta määrää torjuntaohjuksia.
Venäjällä on n. 400 ICBMää. Näissä on keskimäärin kolme taistelukärkeä per kappale, eli puhutaan n. 1200 ydinkärjestä. Se, että niistä saataisiin vaikka puolet (aivan liian optimistinen arvio) torjuttua ei paljoa lohduttaisi kun niillä saataisiin silti satoja ydinkärkiä toimitettua läntisen maailman miljoonakaupunkeihin.
Tähän päälle SLBMt (jotka on hiukan hitaampia eli helpommin torjuttavia, että se 50% osumatarkkuus torjuntaohjuksilla per ohjus voisi olla realistinen). Niitä on luokkaa 120 kpl, mutta jokaisessa on10 taistelukärkeä, toiset 1200.
Läpipääsevien taistelukärkien määrä olisi käytännössä lähempänä tuhatta kuin 500aa.
Ja tästä puuttuu vielä maalta ammuttavat lyhyen ja keskmatkan ohjukset, joilla ei USAhan ammuta mutta keski- ja länsi-eurooppaan kylläkin.
USAn ohjustentorjuntakyvyt on lähinnä mitoitettu siihen, että joku iran tai Pohjois-korea kykenee valmistamaan kymmenisen USAn alueelle asti kantavaa ohjusta, ja sitten niiden kantamalla USAlla tai sen liittolaisilla on vain pieni määrä kaupunkeja ja merelle suoraan ohjusten lentoradan alle voidaan parkkeerata pari AEGIS-risteilijää valmiina ampumaan suoraan päällä lentäviä ohjuksia noilla SM-3lla. Ja THAADeilla sitten ammutaan niitä ohjuksia jotka pääsi SM-3sta läpi.