- Liittynyt
- 16.03.2020
- Viestejä
- 526
Tein viisi vuotta töitä toiminimellä yksinyrittäjänä, alihankkijana ulkomaiselle yritykselle Suomessa. Tienasin ihan mukavasti, 30 000€ vuodessa. Toiminta oli erittäin kannattavaa tehtyihin työtunteihin nähden. Toimiala osui matkailualan ja rahoitus/vakuutustoiminnan väliin. Asiakkaani olivat ulkomaisia turisteja Suomessa.
Maaliskuussa 2020 kaikki päättyi. Suomi laittoi rajat kiinni. Minulta lähti asiakkaat. Paria kuukautta myöhemmin ulkomainen palveluideni tilaajayritys meni konkurssiin ja sen hetkiset asiakkaat piti jättää oman onnensa nojaan. Ihmiset jotka olivat palveluistaan maksaneet piti jättää pulaan. En saanut auttaa heitä edes ilmaiseksi omalla ajallani. Konkurssipesänhoitaja otti kaikki varat haltuunsa, kuten pitääkin, mutta samalla kiellettiin edes neuvomasta asiakasta miten palata kotimaahansa. Lapsiperheet jotka olivat maksaneet tuhansia euroja Suomen matkastaan piti jättää oman onnensa nojaan. Arvatkaa tuntuiko pahalta. Olen raavas aikuinen mies ja myönnän että kyllä itketti näiden ihmisten tilanne.
Suomen valtio päätti rajojen sulkemisen seurauksena koituvista vahingoista korvata yksinyrittäjälle työmarkkinatuen. 500€ kuussa, kiitos ja näkemiin!
Kustannustukeen tai mihinkään muuhunkaan tukeen en ole oikeutettu, koska yritystoiminnalla ei ole edellytyksia jatkua. Uskokaa tai älkää niin minulla olisi riittänyt asiakkaita koronasta huolimatta. Tietenkin vähemmän kuin normaalisti, mutta palvelutarjonta olisi muokattu mökkeilyn suuntaan. Tälle oli ja on yhä kysyntää. Siksi voin sanoa ettei leipääni vienyt korona, vaan Suomen valtio.
On sanomattakin selvää ettei 500€ kuussa voi elää, ellei ole jo alunperin ole yritystoiminnan ja henkilökohtaisen elämänsä kulurakennettaan, asumismuotoaan yms. rakentanut tämän varaan. Edessä on todennäköisesti lainojen irtisanominen ja henkilökohtainen konkurssi vielä tämän vuoden puolella. Erityisen mukavaa on lukea jonkun bloggaajan saaneen 100 kiloa ”yritystoimintansa kehittämiseen”. Entäpä jos ei enää ole mitään mitä kehittää?
Viimeisenä haluan kiittää Suomen hallitusta yhdestä uudesta työttömästä konkurssivelallisesta! Ainoa toiminta johon enää aion osallistua tapahtuu kaduilla, kun aika koittaa. Minulla ei ole mitään muita suomalaisia tai yritysmaailmaa vastaan, ei edes koronalla menestyneitä. Monet entiset yrittäjät ovat nyt kohtalotovereitani. Valtiolle meillä on enää yksi asia annettavana!
Maaliskuussa 2020 kaikki päättyi. Suomi laittoi rajat kiinni. Minulta lähti asiakkaat. Paria kuukautta myöhemmin ulkomainen palveluideni tilaajayritys meni konkurssiin ja sen hetkiset asiakkaat piti jättää oman onnensa nojaan. Ihmiset jotka olivat palveluistaan maksaneet piti jättää pulaan. En saanut auttaa heitä edes ilmaiseksi omalla ajallani. Konkurssipesänhoitaja otti kaikki varat haltuunsa, kuten pitääkin, mutta samalla kiellettiin edes neuvomasta asiakasta miten palata kotimaahansa. Lapsiperheet jotka olivat maksaneet tuhansia euroja Suomen matkastaan piti jättää oman onnensa nojaan. Arvatkaa tuntuiko pahalta. Olen raavas aikuinen mies ja myönnän että kyllä itketti näiden ihmisten tilanne.
Suomen valtio päätti rajojen sulkemisen seurauksena koituvista vahingoista korvata yksinyrittäjälle työmarkkinatuen. 500€ kuussa, kiitos ja näkemiin!
Kustannustukeen tai mihinkään muuhunkaan tukeen en ole oikeutettu, koska yritystoiminnalla ei ole edellytyksia jatkua. Uskokaa tai älkää niin minulla olisi riittänyt asiakkaita koronasta huolimatta. Tietenkin vähemmän kuin normaalisti, mutta palvelutarjonta olisi muokattu mökkeilyn suuntaan. Tälle oli ja on yhä kysyntää. Siksi voin sanoa ettei leipääni vienyt korona, vaan Suomen valtio.
On sanomattakin selvää ettei 500€ kuussa voi elää, ellei ole jo alunperin ole yritystoiminnan ja henkilökohtaisen elämänsä kulurakennettaan, asumismuotoaan yms. rakentanut tämän varaan. Edessä on todennäköisesti lainojen irtisanominen ja henkilökohtainen konkurssi vielä tämän vuoden puolella. Erityisen mukavaa on lukea jonkun bloggaajan saaneen 100 kiloa ”yritystoimintansa kehittämiseen”. Entäpä jos ei enää ole mitään mitä kehittää?
Viimeisenä haluan kiittää Suomen hallitusta yhdestä uudesta työttömästä konkurssivelallisesta! Ainoa toiminta johon enää aion osallistua tapahtuu kaduilla, kun aika koittaa. Minulla ei ole mitään muita suomalaisia tai yritysmaailmaa vastaan, ei edes koronalla menestyneitä. Monet entiset yrittäjät ovat nyt kohtalotovereitani. Valtiolle meillä on enää yksi asia annettavana!