- Estetty
- #551
- Liittynyt
- 02.06.2022
- Viestejä
- 939
Pari konetta EFHK:lla.
Ja yksi etu aitajuoksijan kuvaajalla on liki 100 % ennustettavuus kohteen reitistä. Se vinttari kun pitää ensin juosta ihan omaehtoisesti kohti kameraa, jotta sellaisen kuvan voi saada. Koirapuistossa nuo vaihtelevat suuntaa aika jatkuvasti. Ja sitten kuitenkin suurimman osan aikaa retkottavat paikallaan tai laiduntavat ruohoa.Kun taas Frankien mainitsema vinttikoira juoksee rodusta riippuen 55-80 km/h
Itse käytän single shot af keskellä ja liikuttelen sitten että kohde on sopivassa kohdassa. Sony a7rii automaattitarkennus ei muistaakseni f9 pienemmällä aukolla toimikkaan muuten kuin af-s tilassa. Monesti jotakin f11-> tai mitä nyt tarviikaan että useampi lintu olisi terävänä kuvassa.Vaikka olen digikuvannut yli 15 vuotta, en ole koskaan oikein päässyt perille noiden tarkennuspisteiden syvimmästä olemuksesta. Uusimmalla lelulla, eli RX10 iv:llä googlasin lentokuviin suositusasetukset ja kopsasin ne omaani yhtään kyseenalaistamatta koko litaniaa. Pönötyskuvissa käytän aina keskipistettä, kun useampi piste yleensä tarkentaa johonkin muuhun kuin siihen tirppaan. Silloin 15 vuotta sitten ytitin saada täydellisiä juoksukuvia vinttikoirista täydessä vauhdissa. Senaikainen kalusto suoriutui jotenkuten tehtävästä. Vai pitäisikö sanoa, että kuvaajasta huolimatta jälki oli joskus kelvollista. Paitsi suoraan kohti kameraa juoksevasta vinttarista ei tullut koskaan kelvollista kuvaa. Canonin 40D ja 70-300 IS nokalla.
Tervapääskyjä on tullut kuvailtua, lentelevät jotaki 100km/h niin haastavaksi on osoittautunut kuvaus. Varmasti 20 000 kuvaa on otettu mistä 2-3 on tallennettu. Joka kerta tarkennus pielessä af/mf / liian kaukana / tipu huonossa asennossa / muuten vaan tylsä kuva.Aurinko paistoi ties kuinka moneen viikkoon joten huvittelin kuvaamalla lentäviä pikkulintuja. Onnistumisprosentti nousi 0 => 1% kun siirtyi Canon 90D:n surkuhupaisasta automaattitarkennuksesta manuaalitarkannukseen Eli kun seurasin hyvän aikaa urpiaisten lentoa havaitsin toistuvan lentoradan =>
tarkensin manuaalisesti siihen seutuville ja nappi pohjaan. Tämän oksennuksen pohjilta löytyi sentään muutama osuma. Tällä välin Sony-Pojat nauraa lattialla tälle kikkailulle:
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Omat otokset:
Halvoissa malleissa tarkennus on huomattavasti hitaampi kun parhaissa malleissa, ei varmaan kenellekkään yllätys.Oli kiva lukea aiempaa keskustelua siitä miten haastavaa lähestyvän kohteen kuvaaminen on. Mulla oli alkusyksystä kohteena naapurin koira joka ei nyt mihinkään nopeaan vinttikoiraan, lentokoneseen taikka tervapääskyyn vertaudu. Oli eka kerta kun edes kuvasin noin nopeasti liikkuvaa kohdetta ja oli kyllä haastetta kerrakseen Muistaakseni Corexin tyylillä heivasin suosiolla mun Canos EOS250D automaattitarkennuksen pois ja räpsin tietystä kohtaa manuaalilla. Kuva otettu mun ainoalla arvokkaalla objektiivilla (Sigma f1.8 18-35mm).
Löytyisi joku pidempi Canonin perus objektiivi, olikos se nyt 250mm asti mutta reilulla f luvulla, mua jotenkin uuvuttaa jo pelkkä ajatus että pitäisi taivaalta poimia nopeasti joku elukka ja saada siitä vielä edes jonkinlainen kuva aikaiseksi, lieneekö kuitenkin mahdollista?
No ei ole ei.Halvoissa malleissa tarkennus on huomattavasti hitaampi kun parhaissa malleissa, ei varmaan kenellekkään yllätys.
Vähän vaihtelee, kun on ollut monta eri runko ja on tällä hetkelläkin, mutta pääsääntöisesti lähes kaikki vuodesta 2017 on otettu Canon 5D IV.@rarehanu Voisitko joskus kertoa kuvien yhteydessä että millä kameralla nämä kuvat on otettu.