Vaikeimmat videopelit jotka olet läpäissyt?

[Wasabrod]

Tekisi mieli postata tähän ketjuun ja vastata "Green Beret C64:llä", mutta kun en ole ihan varma menikö se koskaan läpi, niin en voi postata.

 

[Kalalla]

Aina sitä voi argumentoida suuntaan tai toiseen, että mikä on sitä oikeaa vaikeutta Ääripäässä vaikka Pi numeron ulkoa opettelu tuhanteen numeroon tai sitten jalkapallon potkiminen tarkasti kohteeseen. En kumpaakaan helpoksi kutsuisi.

Itseä ärsyttää tosi paljon sellainen juokse vanhat läpi että pääset kohtaan missä ongelmia mutta suosittuja ne on silti. Jotkut tykkää niin pitää etsiä muita mistä sitten itse tykkään.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

No se kun Sekiron ole työläs, vaan vaikea. Ajoitusten tarpeen tunnistaminen, ja toteuttaminen oikealla tavalla kokoajan muttuvissa tilanteissa ei työläyttä sen enempää kuin vastaavat asiat Turtlesissakaan. Sulle Sekiro voi olla helppo, toiselle Turtles, mutta molemmissa vaaditaan reaktioita ja tilanteen lukua josta se vaikeus kumpuaa.

Civilizationin haaste on eri luontoista, ei siinä tarvitse opetella nopeatempoisia kuvioita ja reagoida jatkuvasti niihin. Ehkä se on enemmän sitä työläyttä kun vaatii sitä mekaniikkojen opettelua ja opiskelua. Mutta kyllä se vaikeuskin sieltä kovemmilta tasoilta löytyy jos sitä on vailla.

No hyväksyn. Sekiro on vaikea. Mutta omalla kohdalla ehkä lähtisin analysoimaan vaikeutta peliin kulutetun ajan perusteella joka vaadittiin että pääsi vaikeimmalla tasolla läpi. Sekirossa meni about 50h mutta Xcom2:ssa (WoTC) meni 450h että pääsin viimein Legendary Ironman tasolla läpi. Xcom2:n siis miellän oikeasti vaikeksi. Vaikka luin kaikki oppaat ja katsoin monia taktiikkavideoita ynnä muita tipseja niin pari vuotta tuota peliä pelasin ja epäonnistuin. 450h myöhemmin (steam pelikello) Legendary Ironman läpäisty.

 

[Restoni]

No hyväksyn. Sekiro on vaikea. Mutta omalla kohdalla ehkä lähtisin analysoimaan vaikeutta peliin kulutetun ajan perusteella joka vaadittiin että pääsi vaikeimmalla tasolla läpi. Sekirossa meni about 50h mutta Xcom2:ssa (WoTC) meni 450h että pääsin viimein Legendary Ironman tasolla läpi. Xcom2:n siis miellän oikeasti vaikeksi. Vaikka luin kaikki oppaat ja katsoin monia taktiikkavideoita ynnä muita tipseja niin pari vuotta tuota peliä pelasin ja epäonnistuin. 450h myöhemmin (steam pelikello) Legendary Ironman läpäisty.

Aika on minusta myös kovin huono mittari vaikeuden analysointiin, onhan pelit ylipäätään niin eri tyyliltään kuin kokoluokaltaan. Joku infernaalisen vaikea tasopompinta voi olla hyvinkin opeteltu tunneissa kun esim Xcomiin saa menemään kymmeniä tunteja helpoimmallakin vaikeustasolla.

 

[Karhu III]

Tekisi mieli postata tähän ketjuun ja vastata "Green Beret C64:llä", mutta kun en ole ihan varma menikö se koskaan läpi, niin en voi postata.

Olihan se aika vaikea. Koitin sitä muutama vuosi sitten enkä päässyt pitkälle vieläkään.

Jippona tässäkin taitaa oikeasti olla se että opettelee kentät. Katsoin longplayn muutama vuosi sitten ja siinä väisteltiin vihuja ennen kuin niitä edes näkyi ruudulla. Eli reaktiivisesti pelaamalla luottaen reflekseihin se on mahdoton. Mutta eipä tuo ihme kun se on alunperin kolikkopeli.

 

[Hyrava]

Olihan se aika vaikea. Koitin sitä muutama vuosi sitten enkä päässyt pitkälle vieläkään.

Jippona tässäkin taitaa oikeasti olla se että opettelee kentät. Katsoin longplayn muutama vuosi sitten ja siinä väisteltiin vihuja ennen kuin niitä edes näkyi ruudulla. Eli reaktiivisesti pelaamalla luottaen reflekseihin se on mahdoton. Mutta eipä tuo ihme kun se on alunperin kolikkopeli.

Juu, tuo Green Beret vaikuttaa aluksi todella vaikealta mutta kun tajuaa muutamia asioita ja tietty opettelee käyttämään kenttien tasoja hyödyksi niin on lopunperin kohtalaisen helppo. Ihan muutamaan vuoteen tuota ei ole tullut pelattua mutta muistaakseni lähes aina kannatti kiivetä ylemmille tasoille eikä edetä maan tasolla. Kentän lopussa muistaakseni kannatti yleensä pyrkiä noin puoleen väliin ruutua ja vetää matalaksi ja huitoa puukolla kuin heikkopäinen ja joissakin kentissä tietty ensin kannatti käyttää liekinheittimet/singot/kranaatit ensin. Ja tietyn näköiset viholliset käyttäytyvät aina samalla tavalla joten niiden toimintaa pystyy aika hyvin ennakoimaan.

Aikanaan tuota tuli tahkottua ihan pirusti ja tuntui ettei päässyt paljon ensimmäistä kenttää pidemmälle mutta sitten yhtäkkiä kun tajusi nuo vihollisten käyttäytymiset jne niin tuosta tulikin lopulta aika helppo peli.

edit:
Ja aika monessa muussakin C64-pelissä ratkaisuna oli vaan opetella peli ulkoa. Itsekin pelasin kaverin kanssa monia pelejä niin että toinen pelasi ja toinen teki muistiinpanoja sitä mukaa muistilehtiöön ja pikkuhiljaa tuolla tyylillä grindattiin monta hankalaa peliä läpi. Ja tuosta tulikin mieleen ne lukuisat eri pelien käsin piirretyt kartat, niitä tuli tehtyä aika moneen peliin.

 

[lokonen]

F1 2024, Tuli ydelle radalle vetästyä kovempi aika kun monella F1 kuljettaljalla jotka pelaa lando ja max

 

[Ylijumala]

PC:n TMNT:n pelasin monta kertaa läpi, mutta NESin versiota en ikinä onnistunut läpäisemään. Ihan loppuun asti kyllä pääsi, mutta ei vaan onnistunut.

 

[Stellar]

Chaos Strikes Back

"lohikäärme tässä moi, koita ees olla eksymättä karkuun juostessa"

No nyt kyllä nostan hattua jos Chaos Strike Backin olet läpäissyt! Ehkä genrensä vaikein peli ikinä...

 

[Reivn]

Talos Principle ja sen kakkososa olivat vaikeita, pari puzzlea vaati ohjeiden ettimistä läpäisemiseen. Yleisellä tasolla kakkososa oli "loogisempi" noista kahdesta, huomasi miten mekaniikat oli tekijöillä hiottu paremmiksi.

Ysärin puzzleseikkailuista tulee mieleen Leisure Suit Larry. Todella kaukaa haettuja puzzleja, itellä ei ollu tarpeeksi kiero/lapsellinen mielikuvitus muutamiin arvotuksiin, joten ohjeilla meni sekin

2000-luvun alussa oli eräs seikkailupeli, Severance - Blade of Darkness (linkki vie Wikiin), jota hakattiin kaverin kanssa vuosikausia, ennen kuin päästiin läpi. Alunperin pelissä ei ollut tallennusmahdollisuutta, vaan tason joutui alottamaan alusta jos kuolit kesken kaiken. Tietyllä tavalla Dark Souls-tyylinen toteutus, piti oppia oikeat kombot, oikeilla ajotuksilla, jotta tietyt vastustajat ja ansat pystyi väistämään. Törkeän vaikea teini-ikäisen motoriikalle kun ei tuommosia pelejä ollut aiemmin pelannut.

 

[Hyrava]

Talos Principle ja sen kakkososa olivat vaikeita, pari puzzlea vaati ohjeiden ettimistä läpäisemiseen. Yleisellä tasolla kakkososa oli "loogisempi" noista kahdesta, huomasi miten mekaniikat oli tekijöillä hiottu paremmiksi.

Ysärin puzzleseikkailuista tulee mieleen Leisure Suit Larry. Todella kaukaa haettuja puzzleja, itellä ei ollu tarpeeksi kiero/lapsellinen mielikuvitus muutamiin arvotuksiin, joten ohjeilla meni sekin

2000-luvun alussa oli eräs seikkailupeli, Severance - Blade of Darkness (linkki vie Wikiin), jota hakattiin kaverin kanssa vuosikausia, ennen kuin päästiin läpi. Alunperin pelissä ei ollut tallennusmahdollisuutta, vaan tason joutui alottamaan alusta jos kuolit kesken kaiken. Tietyllä tavalla Dark Souls-tyylinen toteutus, piti oppia oikeat kombot, oikeilla ajotuksilla, jotta tietyt vastustajat ja ansat pystyi väistämään. Törkeän vaikea teini-ikäisen motoriikalle kun ei tuommosia pelejä ollut aiemmin pelannut.

Ainakin omasta mielestä Larryssa nuo puzzlet olivat kohtalaisen loogisia verrattuna moneen muuhun vastaavaan peliin tuolla aikakaudella. Toki aika monessa vastaavassa seikkailupelissä jossain vaiheessa oma mielikuvitus ja ajatuksenjuoksu vaan loppui ja päädyttiin siihen että randomilla vaan kokeili joka ikistä löytämäänsä esinettä joka ikisen vastaan tulevan asian kanssa kunnes jostakin tapahtui jotain. Tietty kun itse olen pelannut suurimman osan Sierran ja Lucasfilmin seikkailupelejä läpi, joko ihan omatoimisesti jai enemmän tai vähemmän vinkkejä etsien niin nuo eivät enää tunnu niin omituisilta puzzleilta kun on tavallaan oppinut ajattelemaan vähän samalla tavalla kuin pelin suunnittelija.