Kyllä vaikutus on ollut hyvin vähäinen tai positiivinen. Sodan alku oli tietysti järkytys, koska sokea reettakin näki ettei tällaisella voida saavuttaa mitään. Venäjän diktaattori oli kuitenkin reettaakin sokeampi.
Vielä sotimista suurempi yllätys oli Venäjän täydellinen kyvyttömyys tehdä sitä. Tässä on kuitenkin koko elämä valmistauduttu Venäjän hyökkäykseen, katsottu Speznazin kuperkeikkavideoita ja treenattu puolustusvoimissa sitä päivää varten, kun ne laskeutuvat. Mutta näköjään ne laskeutuvat ja jätetään sitten yksin, kun tuki ja huolto seisoo jossain pellon laidassa neukkukalustolla miettimässä missä maassa olen ja miksi, ja ilmavoimat...niin mikä?
Enää ei tarvitse pelätä että Venäjä hyökkää. Suomen puolustuskyky on parantunut sadoilla prosenteilla, ja Venäjän uhka osoittautunut ensinnäkin paperitiikeriksi ja toisekseen heikentynyt siitäkin lähelle nollaa pitkäkestoisen kulutussodan vuoksi.
Elämisen kustannukset ovat kyllä nousseet, mutta sen sijaan että olisin ruikuttanut perusasioiden hinnasta aikaisemmin, olen pitänyt niitä epäilyttävän edullisina. Kun vertaa kuinka suuri osuus vanhemmiltani tai heidän vanhemmiltaan kului ruokaan ja asumiseen, ja kuinka suuri osuus turhamaisuuksiin, ja millaisen työmäärän takana se oli, ja millaisia talouden ja hintojen myllerryksiä heidän aikanaan oli niin minusta tämä hintojen nousu ei tunnu apokalyptiselta kriisiltä, vaan paluulta normaaliin.
Venäjän toimet levittivät balsamia repeilevään Yhdysvaltojen politiikkaan, ja yhdistivät Eurooppan yhdessä yössä yhteistä vihollista vastaan tehden tyhjäksi vuosien onnistuneen hybridivaikuttamisen.
Vaikutukset minun elämääni ovat siis vähän positiiviset. Harmi että ukrainalaiset maksavat sen verellään ja kyynelillään. En tule ikinä unohtamaan sitä. Toivotan ukrainan kansan täysjäseneksi talvisodan henkeen ja ostamme isän kanssa kaksi signeerattua rakettia, yhden kummastakin haavoittumisesta v. 1942 ja 44.
