Työelämäkeskustelu

Viimeksi olin ainoa hakija jolle teetettiin psykologiset testit, joten siinä vaiheessa oli varmaan jo "varmaa" että palkattaisiin. Toki jos ne vetää täysin vihkoon, mikä ei liene keskivertoihmisellä kovinkaan todennäköistä.
 
Viimeksi olin ainoa hakija jolle teetettiin psykologiset testit, joten siinä vaiheessa oli varmaan jo "varmaa" että palkattaisiin. Toki jos ne vetää täysin vihkoon, mikä ei liene keskivertoihmisellä kovinkaan todennäköistä.

Tässäkin tilanteessa olen joskus ollut. Ja tuo on ihan hyvä jos se tehdään persoonallisuusprofiilin selvittämiseksi sellaisen esimiehen kanssa, joka oikeasti haluaa ymmärtää, miten henkilöä kannattaa johtaa.

Minkään paremmuuden mittarina en noista kyllä pidä vaikka onhan siinä joku totuus, että joihinkin hommiin sopii paremmin tietty persoonallisuus. Toisissa on hyödyllistä että tekijä on numeroista innostuva putkiaivo, joka pystyy keskittymään hiljaa johonkin dataan koko päiväksi mutta sama tyyppi hommassa, jossa tulee jatkuvia ärsykkeitä, joihin pitää reagoida nopeasti ja tarkasti priorisoiden niitä lennosta, olisi täysi katastrofi. Tosin tuskin moni hakeekaan ihan oman luonteen vastaisiin hommiin.

Otetaan vaikka se klassinen myyntimiehen homma. Niistä kävelee tekijöitä ulos koeajalla omatoimisesti tajuttuaan, ettei vaan ole oman luonteen mukaista ja niissä hommissa se feikkaaminen on vieläpä erittäin kuluttavaa.
 
Tässäkin tilanteessa olen joskus ollut. Ja tuo on ihan hyvä jos se tehdään persoonallisuusprofiilin selvittämiseksi sellaisen esimiehen kanssa, joka oikeasti haluaa ymmärtää, miten henkilöä kannattaa johtaa.

Minkään paremmuuden mittarina en noista kyllä pidä vaikka onhan siinä joku totuus, että joihinkin hommiin sopii paremmin tietty persoonallisuus. Toisissa on hyödyllistä että tekijä on numeroista innostuva putkiaivo, joka pystyy keskittymään hiljaa johonkin dataan koko päiväksi mutta sama tyyppi hommassa, jossa tulee jatkuvia ärsykkeitä, joihin pitää reagoida nopeasti ja tarkasti priorisoiden niitä lennosta, olisi täysi katastrofi. Tosin tuskin moni hakeekaan ihan oman luonteen vastaisiin hommiin.

Otetaan vaikka se klassinen myyntimiehen homma. Niistä kävelee tekijöitä ulos koeajalla omatoimisesti tajuttuaan, ettei vaan ole oman luonteen mukaista ja niissä hommissa se feikkaaminen on vieläpä erittäin kuluttavaa.

Joo no toi oli vaan HR-osaston teettämä (ts. joku "turha" byrkoratiasteppi), epäilen että tuleva esimies edes katsoi niitä tuloksia koska hommista sovittiin jo ennen testiä. Toki tulokset käytiin HR-neidin kanssa läpi ja tehtiin joku "johtopäätös".
 
Mites asia hoidetaan, kun esimies on lomalla, ja nyt tuli kutsu työhaastikseen (joku helvetin ryhmähaastattelu, mutta ymmärrettävää, kun 5 vakipaikkaa avoinna) olis ens ke klo 10:30...

Esimies siis palaa maanantaina töihin, ja maanantaina pitäis myös ilmoittaa, että oonko tulossa vai en :D

Mitä esimiehelle kannattaisi sanoa? Että ke 10:30 olis työhaastis mulla Tampereella, miten asia voitais hoitaa niin, että pääsen sinne? Mua siis ei sinänsä täällä töissä tarvita, jos työtoveri ei ole saikulla/lomalla.
 
Mitä esimiehelle kannattaisi sanoa? Että ke 10:30 olis työhaastis mulla Tampereella, miten asia voitais hoitaa niin, että pääsen sinne? Mua siis ei sinänsä täällä töissä tarvita, jos työtoveri ei ole saikulla/lomalla.

Itse olen toiseen firmaan työhaastatteluun mennessäni yleensä ottanut vapaata sillä perusteella, että minulla on henkilökohtaisia asioita, jotka on hoidettava, enkä ole sen tarkemmin tarinoinut. Ei tarkempi syy varsinaisesti esimiehelle kuulu (ellet erityisesti halua sitä ilmaista) ja jokaisella meistä on joskus esim. lainaneuvotteluja, sairaalakäyntejä, poliisiasemalla käyntejä, järjestelyjä hautaustoimistossa jne., joten satunnaisesti esitettynä tällaiseen asiaan yleensä suhtaudutaan suopeasti. Ja pikku valhe on tarvittaessa helppo esittää, jos esimies on hankala. Hätävarana on tietenkin mahdollisuus, että sattuu juuri olemaan sairaana kyseisenä päivänä, jos esimies ei osaa arvostaa rehellistä lähestymistapaa.
 
Niin. Yleensä vaan nääkin on vähän vähemmän tiukalla aikataululla saatu sovittua :D Noh ei kai voi mitään, kun hattu kourassa mennä anomaan palkatonta vapaapäivää.
 
Mites asia hoidetaan, kun esimies on lomalla, ja nyt tuli kutsu työhaastikseen (joku helvetin ryhmähaastattelu, mutta ymmärrettävää, kun 5 vakipaikkaa avoinna) olis ens ke klo 10:30...

Esimies siis palaa maanantaina töihin, ja maanantaina pitäis myös ilmoittaa, että oonko tulossa vai en :D

Mitä esimiehelle kannattaisi sanoa? Että ke 10:30 olis työhaastis mulla Tampereella, miten asia voitais hoitaa niin, että pääsen sinne? Mua siis ei sinänsä täällä töissä tarvita, jos työtoveri ei ole saikulla/lomalla.

Jos esimies ei ole määritellyt sijaista niin sitten esimiehelle pistät viestiä, että tuli meno. Järjestyykö vapaata aikavälille x vai pitääkö ottaa koko päivä pekaksta/palkatonta/joustoja.

Ei mitään syytä mainostaa menevänsä työhaastatteluun. Tiput heti eri kategoriaan vaikka et haluaisi vaihtaa haastattelun jälkeen. Jos taas paikka tärppää niin asia esille.

Sitten on vielä about noloimpia tyyppejä on ne kutka vetelee käytävällä mainostamassa kun vaihtavat tästä paskapaikasta uusiin haasteisiin ja sitten se naama onkin vileä useamman kuukautta vastassa kun ei tärpännyt. Jää todella fiksu kuva älynlahjoista yrittää polttaa sillat jo etukäteen.

Ja vaikka vanha paikka olisi aivan perseestä ja kaikkea mahdollista niin vaihto kannattaa silti tehdä omalta puolen kunnialla. Koskaan ei tiedä mitä kautta mitäkin tarinaa kulkeutuu minnekkin ja kuka tuntee kenetkin niin tekee itselleen vaan hallaa haukkumalla vanhaa työpaikkaa.

e: Ei ollut mitenkään viitattuna tapaukseesi vaan yleisesti ottaen kun osa porukasta tykkää lähteä ovet paukkuen.
 
Viimeksi muokattu:
Niin ei toki ovet paukkuen kannatakaan lähteä, vaikka vanha duuni olisikin ns. perseestä. Toki lähtiessä kannattaa vinkata (tulevalle ex-)esimiehelle jos tunnistaa joitakin oikeita syitä, miksi asiat on ns. perseestä. :)

Itse oon aina ollut avoin näissä, ja todennut silloisille esimiehille että nykyhommiin ihan tyytyväinen, mutta tuli sen verran mielenkiintoinen tai uraa selvästi edistävä tarjous vastaan, joten kortti on pakko katsoa. Aina ei ole tärpännyt, mutta mikään ongelma jatkaa nykyisissä ei ole ollut, aina on ymmärretty pointti. Tosin eipä se rutina mitään enää siinä kohtaa auttaisi, päinvastoin...

Ihmiset on erilaisia ja monia piristää vaihtelu tai vaan halu tehdä jotain muuta, ei siinä nykyisessä paikassa pakosti mitään "vikaa" ole. Toki jos ei työstään pidä tai siitä saatava korvaus on liian pientä tms. niin vielä typerämpää jäädä samaan paikkaan jumittamaan peenori otsassa. Olettaen siis, että työmarkkinoilla omaa jotain arvoa, eikä ole joku seniili viimeiset 10v firman kellarissa asunut.

Arvostan kyllä omiltakin alaisilta läpinäkyvyyttä tässä suhteessa, paljon parempi tietää jo etukenossa jos joku on lähdössä niin on enemmän aikaa esim. omien kontaktien kautta huhuilla toista tilalle, ja toki suositella kaveria myös uuden työpaikan rekryäjille, mikäli sellaiseen on tarvetta ja sen ansaitsee. Jos kaveri päätyykin sitten jäämään niin OK, luultavasti on kuitenkin punnittu ne hyvät sekä huonot puolet, joten win-win kaikille osapuolille tällainen itsetutkiskelu silloin tällöin.

Liian paljon näkee sitäkin, että puolivaloilla vedetään vaan sillä minimisuorituksella, kaikki intohimo duuniin on jo kadonnut vuosia sitten, odotellaan vaan seuraavaa palkkapäivää ja lomia, kenties eläkepäiviäkin jo. Toki firman sisälläkin eri haasteiden pariin siirtyminen usein piristää ihmisiä joille tuollaista urautumista on tapahtunut.

Korkeasti koulutettujen parissa on kyllä selvästi objektiivisempi suhtautuminen työpaikkoihin ja työhönkin noin yleisesti. Muistan kun 20v sitten opiskeluaikojen kesäduuneissa tuli näitä 50v kalluja vastaan, jotka otti jossain tehtaassa työkoneen pienet vittuilut tms. jotenkin henkilökohtaisesti, huutelivat vittusaatanaa ja paskoivat paikkoja ja aukoivat vitutuksissaan päätänsä kaikille, ja suoraan duunista lähipubiin juomaan aivot pellolle. Seuraavana aamuna sama taistelu jatkui, plus pikku darra vielä päällä. :D
 
Viimeksi muokattu:
Varmaan jonkinlainen ennätys työkkärissä ilmoitetuista röntgenhoitajan paikoista. 76 ilmoitusta tällä hetkellä linjoilla. Pahimmillaan on varmaan 20:n luokkaa ollut, hyvinä aikoina ehkä 40. Ilmeisesti pandemia ruvennut verottamaan työntekijöiden motivaatiota. Parilla yksityisellä puhutaan työpaikkailmoituksessa jopa rahasta: 30e/h, 40e/h...

Yleensä on vain palkkaus: KVTES :hungry:

Pirkanmaalla:
- TAYS sädehoito hakee 5kpl
- TAYS radiologia 2kpl
- TAYS isotoopit 2kpl
- Istekki oy 1kpl
- Pirkkalan röntgen 1kpl

Yhteensä 11kpl haussa vakipestejä samaan aikaan :------------0 Haen noihin kaikkiin. Ehkä nyt lopultakin tärppää. Työmatka ollut vuodesta 2016 eli valmistumisesta lähtien 90km/suunta, päivittäin.

Rupeaa vähän nykyinen homma rasittamaan, kun työmatkaa: on. 2020 vuodesta lähtien olen yrittänyt tingata uusia toimistotuoleja tai vanhojen verhoilua ja korjausta, ei ole herunut. Saatiin kyllä uudet laitteet 200k€:llä, mutta tuoleja ei heru... kummalliset prioriteetit välillä. Lisäksi firman esimiehillä ei riitä aikaa mihinkään kehitystyöhön, tai ylipäätään yhtään mihinkään.
Johan on kumma, jos ei noista joku tärppää. Tällä hetkellä on niin paha pula tekijöistä, että kaikki, joilla on Valviran laillistus ja pulssi, otetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Liian paljon näkee sitäkin, että puolivaloilla vedetään vaan sillä minimisuorituksella, kaikki intohimo duuniin on jo kadonnut vuosia sitten, odotellaan vaan seuraavaa palkkapäivää ja lomia, kenties eläkepäiviäkin jo.

Toisaalta, mitä väliä sillä on jos henkilöt hoitavat sovitut työt asiallisesti eikä kollegoilla, asiakkailla ym. ole yhtään pahaa sanottavaa? Ihmiset voivat hyvin olla intohimoisia ja innokkaita asioiden suhteen työn ulkopuolella, mutta työ saattaa olla vain työ. Usein se minimisuorituskin saattaa olla objektiivisesti ihan kunnioitettava määrä duunia.
 
Toisaalta, mitä väliä sillä on jos henkilöt hoitavat sovitut työt asiallisesti eikä kollegoilla, asiakkailla ym. ole yhtään pahaa sanottavaa? Ihmiset voivat hyvin olla intohimoisia ja innokkaita asioiden suhteen työn ulkopuolella, mutta työ saattaa olla vain työ. Usein se minimisuorituskin saattaa olla objektiivisesti ihan kunnioitettava määrä duunia.
Nojoo, oot tavallaan oikeassa. Enemmän tuli mieleen se, että teknisissä asioissa sekä toimintatavoissa kuitenkin on lähestulkoon aina kehitettävää. ja skene erityisesti IT-sektorilla muuttuu nopeasti. Joskus mitään ei tehdä oma-aloitteisesti vasta kun on pakko, tai ellei tönätä tiettyyn suuntaan, että "ootko miettinyt sitä ja tätä" tai "keksitkö mitään optimoitavaa tossa". Tietysti jos maailma on ns. valmis, eikä mitään uutta kannata ideoida tai edes kokeilla, niin sitten ei voi mitään, kannattaakin vaan nostaa jalat pöydälle ja nauttia tästä täydellisyydestä...

Oon samaa mieltä että työ on vaan työ, mutta siinäkin on monta tasoa miten sen työn voi tehdä ja miten siihen asennoituu. Samaan tapaan miten jotkut vetää koulutkin läpi rimaa hipoen ja toiset paremmalla menestyksellä, kaikilla kuitenkin lopputuloksena se paperi on kourassa. Usein ne on just noi junior/intern tason jampat mitkä alkaa ekana päivänä kyseleen miten asiat toimii, ja miks te teette asiat noin, kun olis tämmöstä ja tuommoistakin mahdollisuutta käyttää mikä helpottaisi kaikkien elämää.

Edit: Ei tämä toki puhtaasti mikään junnu vs kääpä asetelma ole, useimmat senioritkin on innokkaita tutkimaan asioita ja kokeilemaan uutta. Mutta usein sitä näkee siinä vanhemmassa päässä että vaan tehdään niinkun on ennenkin tehty.
 
Nykyisessä työssä oikeasti ainoa asia joka haittaa on etäisyys. Reilu 90km työmatka suuntaansa. Olen kotiseudulta Tampereelta etsinyt 6 vuotta töitä, mutta ei ole vielä lohjennut. Odotusaikaa ei viitsinyt kattoon räkiä kotona, niin olen käynyt vähän kauempana sitten töissä.
 
Nykyisessä työssä oikeasti ainoa asia joka haittaa on etäisyys. Reilu 90km työmatka suuntaansa. Olen kotiseudulta Tampereelta etsinyt 6 vuotta töitä, mutta ei ole vielä lohjennut. Odotusaikaa ei viitsinyt kattoon räkiä kotona, niin olen käynyt vähän kauempana sitten töissä.
Eikö sotealalla pitänyt suurinpiirtein saada valita oma työpaikkansa?
 
Eikö sotealalla pitänyt suurinpiirtein saada valita oma työpaikkansa?
Saa valita, jos suostuu työnantajan ehtoihin. Eli tessin minimi ja määräaikainen sopimus. Tiedän tapauksen kun neuvoteltiin työsopimuksesta. Sairaalassa oli kova pula, mutta kun työntekijä olisi halunut määräaikaisuuden tilalle vakituisen niin neuvottelut keskeytyi heti. Samalla itketään lehdessä kun on pulaa. Miettikää tällaista jossain muulla alalla.
 
Eikö sotealalla pitänyt suurinpiirtein saada valita oma työpaikkansa?

Varmaankin jos on sairaanhoitaja. Röntgenhoitajillekin on ihan hyvin töitä suunnilleen kaikkialla muualla paitsi Tampereella. Pk-seudulle työllistyisi julkiselle heti.
 
Siirretty palkkakeskustelusta tänne, koska sopii mielestäni paremmin tähän aiheeseen. Kirjoitin toiseen ketjuun siis omaa valitusta rakennesuunnitelutehtävistä. Tekstiä kannattanee hieman suodattaa, koska oma tympiintyminen saattaa korostaa tekstin negatiivistä sävyä.

Mihin olet kyseisessä alassa pettynyt?

Projektien aikataulut ja budjetit menee jatkuvasti tiukemmiksi, eikä töitä ehdi tekemään kunnolla. Välillä tulee esimiestasolta sanomista, kun hommia tehdään ”liian tarkasti” ja aikaa kuluu liikaa. Parhaimmillaan työmaalle lähteekin sitten luokatonta tavaraa, jota korjaillaan myöhemmin ja työkuormaongelmien sykli on valmis. Pahinta on se, että vaikeiden suunnitteluongelmien kanssa saattaa jäädä täysin yksin ja rakentaminen etenee kaikesta huolimatta. Sitten hikoilet yöt ja mietit, että koska se torppa tulee tonttiin ja paljonko sitä porukkaa on sisällä silloin.

Usein tuntuu, ettei projektissa kukaan halua hyvää ratkaisua vaan sen helpon ja halvan. Kun edes omat päälliköt ei arvosta kyseistä työtä, niin miksipä itsekään arvostaisi.
 
Siirretty palkkakeskustelusta tänne, koska sopii mielestäni paremmin tähän aiheeseen. Kirjoitin toiseen ketjuun siis omaa valitusta rakennesuunnitelutehtävistä. Tekstiä kannattanee hieman suodattaa, koska oma tympiintyminen saattaa korostaa tekstin negatiivistä sävyä.



Projektien aikataulut ja budjetit menee jatkuvasti tiukemmiksi, eikä töitä ehdi tekemään kunnolla. Välillä tulee esimiestasolta sanomista, kun hommia tehdään ”liian tarkasti” ja aikaa kuluu liikaa. Parhaimmillaan työmaalle lähteekin sitten luokatonta tavaraa, jota korjaillaan myöhemmin ja työkuormaongelmien sykli on valmis. Pahinta on se, että vaikeiden suunnitteluongelmien kanssa saattaa jäädä täysin yksin ja rakentaminen etenee kaikesta huolimatta. Sitten hikoilet yöt ja mietit, että koska se torppa tulee tonttiin ja paljonko sitä porukkaa on sisällä silloin.

Usein tuntuu, ettei projektissa kukaan halua hyvää ratkaisua vaan sen helpon ja halvan. Kun edes omat päälliköt ei arvosta kyseistä työtä, niin miksipä itsekään arvostaisi.

Paljastatko missä firmassa on tällainen meininki? Onko kenties tanskalainen säätiö, ruotsalaisia konsultteja vai "A-tason" lafka? :D
 
Paljastatko missä firmassa on tällainen meininki? Onko kenties tanskalainen säätiö, ruotsalaisia konsultteja vai "A-tason" lafka? :D

En taida uskaltaa Mutta läheltä liippaa. Yleisesti kyseessä on ihan jees työnantaja ja vastaavia ongelmaa ei ole kaikilla osastoilla. Toisaalta tiedän tuttujen kautta, että samantapaista ongelmaa on myös muissa firmoissa. Onneksi pitäjässä on muitakin paikkoja ja nytkin on verkot vesillä. Tuskin tätä lystiä tarvitsee eläkeikään asti katsella.
 
En taida uskaltaa Mutta läheltä liippaa. Yleisesti kyseessä on ihan jees työnantaja ja vastaavia ongelmaa ei ole kaikilla osastoilla. Toisaalta tiedän tuttujen kautta, että samantapaista ongelmaa on myös muissa firmoissa. Onneksi pitäjässä on muitakin paikkoja ja nytkin on verkot vesillä. Tuskin tätä lystiä tarvitsee eläkeikään asti katsella.

Juu. Voin paljastaa, että olen itse duunissa yhdessä noista. Mulla on ainakin sellanen perstuntuma, että viihtyvyys on ihan hemmetisti kiinni esimiehestä ja paikkakunnasta, ei niinkään itse firmasta. Kaikissa noissa isoimmissa puljuissa on edellytykset sille, että homma toimii. Muutamat tutut ovat vaihtaneet firmaa ja/tai kaupunkia, ja ihan ristiin kuulee mielipiteitä missä on hyvä tehdä töitä ja missä ei.

Itse huomasin tämän, kun tein firman sisällä siirron kahden isohkon kaupungin välillä. Ekassa mestassa tehtiin ns. hampaat irvessä töitä, vaatimustaso korkealla, mutta taloudellinen tulos olikin hemmetin hyvä. Ei sieltä vapaa-ajalle kavereita saanut ja kaikki oli töissä stressaantuneita eikä meinannut saada apua jos sitä tarvitsi. Paikkakunnan vaihto toi uuden työympäristön, vaikka hommat ei sinällään muuttuneet yhtään mihinkään. Seurauksena tulos(bonus) tippui jonkin verran, ympärillä olevien tekijöiden osaaminen ehkä myös aavistuksen, mutta fiilis töissä oli ihan erilainen. En aikaisemminkaan juuri osannut stressata töistä, mutta se vähäinenkin stressi katosi rennomman työyhteisön myötä kokonaan. Edelleen toki tulee paskoja päiviä ja tulipalonsammuttelu-projekteja eteen, mutta esim. esimies on paljon inhimillisempi eikä "supertekijä", kuten aiemmassa paikassa.

Ite nykyisellään saa tehdä töissä asioita aika lungisti, ilman että kukaan seuraa tekemisiäni. Esimies luottaa muhun ja oma duuni-itseluottamus ja käsitys omasta osaamisesta on hyvällä tasolla. Olenkin joskus ihan kylmästi kieltäytynyt tekemästä jotakin työtehtävää tietyillä spekseillä, koska en omasta mielestä olisi saanut tarpeeksi aikaa ja apua, että lopputulos olisi riittävän hyvä sikeitä yöunia ajatellen. Vaatii toki pelisilmää, ja kokemattomana vaikeampi sanoa ei. Opettelen toki mieluusti uusia asioita, mutta joskus nuo odotukset venyä urotekoihin on ihan poskettomia ja lopputulos yleensä paska. Mitä vähemmän pystyy vaikuttamaan siihen mitä tekee ja miten tekee, nostaa ainakin itellä stressiä ja vitutusta ylemmäksi.

Sun meininki töissä kuulostaa jokseenkin melko paskalta. Tossa kärsii niin tekijä kuin projekti. Jos jossain kehityskeskusteluissa oot avannut suun noiden asioiden tiimoilta, eikä siihen reagoida, on aika nostaa mielestäni kytkintä. En ainakaan ite olisi yhtään tyytyväinen, jos joutuisi yksin päivästä toiseen painimaan hankalien juttujen kanssa ilman että saa keneltäkään jeesiä.
 
Viimeksi muokattu:
Juu. Voin paljastaa, että olen itse duunissa yhdessä noista. Mulla on ainakin sellanen perstuntuma, että viihtyvyys on ihan hemmetisti kiinni esimiehestä ja paikkakunnasta, ei niinkään itse firmasta. Kaikissa noissa isoimmissa puljuissa on edellytykset sille, että homma toimii. Muutamat tutut ovat vaihtaneet firmaa ja/tai kaupunkia, ja ihan ristiin kuulee mielipiteitä missä on hyvä tehdä töitä ja missä ei.

Itse huomasin tämän, kun tein firman sisällä siirron kahden isohkon kaupungin välillä. Ekassa mestassa tehtiin ns. hampaat irvessä töitä, vaatimustaso korkealla, mutta taloudellinen tulos olikin hemmetin hyvä. Ei sieltä vapaa-ajalle kavereita saanut ja kaikki oli töissä stressaantuneita eikä meinannut saada apua jos sitä tarvitsi. Paikkakunnan vaihto toi uuden työympäristön, vaikka hommat ei sinällään muuttuneet yhtään mihinkään. Seurauksena tulos(bonus) tippui jonkin verran, ympärillä olevien tekijöiden osaaminen ehkä myös aavistuksen, mutta fiilis töissä oli ihan erilainen. En aikaisemminkaan juuri osannut stressata töistä, mutta se vähäinenkin stressi katosi rennomman työyhteisön myötä kokonaan. Edelleen toki tulee paskoja päiviä ja tulipalonsammuttelu-projekteja eteen, mutta esim. esimies on paljon inhimillisempi eikä "supertekijä", kuten aiemmassa paikassa.

Ite nykyisellään saa tehdä töissä asioita aika lungisti, ilman että kukaan seuraa tekemisiäni. Esimies luottaa muhun ja oma duuni-itseluottamus ja käsitys omasta osaamisesta on hyvällä tasolla. Olenkin joskus ihan kylmästi kieltäytynyt tekemästä jotakin työtehtävää tietyillä spekseillä, koska en omasta mielestä olisi saanut tarpeeksi aikaa ja apua, että lopputulos olisi riittävän hyvä sikeitä yöunia ajatellen. Vaatii toki pelisilmää, ja kokemattomana vaikeampi sanoa ei. Opettelen toki mieluusti uusia asioita, mutta joskus nuo odotukset venyä urotekoihin on ihan poskettomia ja lopputulos yleensä paska. Mitä vähemmän pystyy vaikuttamaan siihen mitä tekee ja miten tekee, nostaa ainakin itellä stressiä ja vitutusta ylemmäksi.

Sun meininki töissä kuulostaa jokseenkin melko paskalta. Tossa kärsii niin tekijä kuin projekti. Jos jossain kehityskeskusteluissa oot avannut suun noiden asioiden tiimoilta, eikä siihen reagoida, on aika nostaa mielestäni kytkintä. En ainakaan ite olisi yhtään tyytyväinen, jos joutuisi yksin päivästä toiseen painimaan hankalien juttujen kanssa ilman että saa keneltäkään jeesiä.

Varmasti sillä on iso merkitys, että löytää riittävän samanhenkisen porukan. Tuo sinun tekemä muutos kuulostaa kyllä hyvältä. Pään sisällähän nämä asiat paljolti ovat, jos pystyy pitämään omat rajat ja asiat asioina, niin kyllä se stressaaminenkin vähenee. Vielä kun muistaisi, että rakentamisessa on korkeat varmuuskertoimet. Minäkin pärjäsin vähillä stressailuilla ennen kuin tein melkein kolme vuotta putkeen ylitöitä kovan paineen alla. Sen jälkeen ei ole oikeen palautunut usko omaan tekemiseen.

Meilläkin on onneksi muutaman vuoden aikana menty vähän parempaan suuntaan, mutta samalla tuntuu projekteissa meno kiristyneen entisestään. Asiakkaat tai urakoitsijat pistää sellaiset aikatauluvaatimukset suunnittelulle, että hyvä kun ehtii tekemään paperilla kaiken valmiiksi ennen avajaispäivää. Sitten vielä vauhdissa lisäillään ja muutellaan asioita, vaikka osa rakenteista on tehty. Tietenkään viime hetken muutokset ja lisäilyt eivät saa vaikuttaa juuri mihinkään.

Tälläkin hetkellä on menossa eräs homma, jossa samaan aikaan suunnittellaan rakenteita eteenpäin ja "korjausuunnittellaan" toteutukseen mennyttä osuutta, kun ei ehditty suunnittelemaan kunnolla ennen toteutusta... Vällillä miettii, että ei asiakkailla ainakaan rahasta ole pulaa, kun on varaa supistaa suunnitteluaikaa välittämättä rakennuskustannusten noususta.

Olen alkanut etsimään hommia myös sieltä pöydän toiselta puolelta.
 
Varmasti sillä on iso merkitys, että löytää riittävän samanhenkisen porukan. Tuo sinun tekemä muutos kuulostaa kyllä hyvältä. Pään sisällähän nämä asiat paljolti ovat, jos pystyy pitämään omat rajat ja asiat asioina, niin kyllä se stressaaminenkin vähenee. Vielä kun muistaisi, että rakentamisessa on korkeat varmuuskertoimet. Minäkin pärjäsin vähillä stressailuilla ennen kuin tein melkein kolme vuotta putkeen ylitöitä kovan paineen alla. Sen jälkeen ei ole oikeen palautunut usko omaan tekemiseen.

Meilläkin on onneksi muutaman vuoden aikana menty vähän parempaan suuntaan, mutta samalla tuntuu projekteissa meno kiristyneen entisestään. Asiakkaat tai urakoitsijat pistää sellaiset aikatauluvaatimukset suunnittelulle, että hyvä kun ehtii tekemään paperilla kaiken valmiiksi ennen avajaispäivää. Sitten vielä vauhdissa lisäillään ja muutellaan asioita, vaikka osa rakenteista on tehty. Tietenkään viime hetken muutokset ja lisäilyt eivät saa vaikuttaa juuri mihinkään.

Tälläkin hetkellä on menossa eräs homma, jossa samaan aikaan suunnittellaan rakenteita eteenpäin ja "korjausuunnittellaan" toteutukseen mennyttä osuutta, kun ei ehditty suunnittelemaan kunnolla ennen toteutusta... Vällillä miettii, että ei asiakkailla ainakaan rahasta ole pulaa, kun on varaa supistaa suunnitteluaikaa välittämättä rakennuskustannusten noususta.

Olen alkanut etsimään hommia myös sieltä pöydän toiselta puolelta.

Ala lienee viranomaisvalvottu? Nimetön vihje jos kilpailukyvyn nimissä paskotaan rakentamisen turvallisuutta.
 
Kyllä se olisi suotavaa saattaa muutkin verovaroin tuetut toilailut ja hölmöydet kaiken kansan tietoon, niin tulisi tekijöille ja virkamiehille edes pientä vastuuta tekemisistään ja mahdollisesti intoa hoitaa työnsä hyvin, eikä nykymallin mukaisella hällä väliä asenteella.

Valitettavasti suuri osa valtion/kunnan hommissa olevista oppii mallin, jossa ei ole henkilökohtaista vastuuta mistään ja sillä ei ole mitään väliä hoidatko työsi hyvin vai keskitytkö pelkkään sluibaamiseen.

Tämä lienee oikeampi topikki, niin kerros vähän lisää tuosta boldatusta. Alkoi kiinnostaa kun selvästi on kongreettisia esimerkejä massiivisesti, kuitenkin puhutaan suurimmasta osasta kunta / valtio sektorista. Varsinkin jos tuo valtion puoli käsitellään ensin.
 
Ala lienee viranomaisvalvottu? Nimetön vihje jos kilpailukyvyn nimissä paskotaan rakentamisen turvallisuutta.
Periaatteessa varmaan näin, mutta käytännössä sitä hoputtajaa ei saa vastuuseen. Hoppu tulee sieltä asiakasorganisaation suunnalta oli taustalla sitten joku yrityksen tai kunnanvaltuuston polvihousupojat. Urakat menee muille, jos suunnittelija/urakoitsija panostaa laatuun, kun tilaaja ei ymmärrä tilaamastaan työstä mitään. Välissä voi olla joku viranhaltija tai tekninen välikäsi, mutta asiakasorganisaation paine on silti sama.
 
Olin tulossa kirjoittamaan, että hain tuossa vuokratyöfirmoihin, joista soittivatkin jo, ettei ole nyt töitä tarjolla ja että joskus tulevaisuudessa voi olla vaikka viikon pesti ja hyvää päivänjatkoa...
Mutta sitten luinkin kommentteja ensimmäiseltä sivulta :D

ajatusprosessi siitä, että mikä on mun elämän tarkoitus.

ylimääräiseen työhön aikansa käyttäminen on elämän halveksuntaa.

Ja mieli muuttuikin heti, eipä tässä niin kiirettä mihinkään töihin olekaan :D
 
Näemmä työvoimapula on pahentunut, tai sitten hakemusgeimi on parantunut. TAYS isotoopeille 5 hakijaa, 2 paikkaa. Sädehoitoon 21 hakijaa, 5 paikkaa. Kameratorille x hakijaa, yksi paikka. Pariin jälkimmäiseen sain jo haastattelukutsun, ja neljänteen paikkaan on ensi viikolla haastis. Voi pojat, voi veljet. Voisiko työmatkan yhdensuuntaiseen pituuteen sittenkin tulla -90km jo tämän vuoden puolella?! Ei pitäne silti mehustella liikaa etukäteen, sen verran paljon on tullut hakemuksia rustailtua :beye:
 
Viimeksi muokattu:
Näemmä työvoimapula on pahentunut, tai sitten hakemusgeimi on parantunut. TAYS isotoopeille 5 hakijaa, 2 paikkaa. Sädehoitoon 21 hakijaa, 5 paikkaa. Kameratorille x hakijaa, yksi paikka. Pariin jälkimmäiseen sain jo haastattelukutsun, ja neljänteen paikkaan on ensi viikolla haastis. Voi pojat, voi veljet. Voisiko työmatkan yhdensuuntaiseen pituuteen sittenkin tulla -90km jo tämän vuoden puolella?! Ei pitäne silti mehustella liikaa etukäteen, sen verran paljon on tullut hakemuksia rustailtua :beye:
Muuttaminen lähemmäs töitä ei ole vaihtoehto?
 
Kyllä tuo 90km suunta menee päivätöissä vielä jos pari vuotta tekee jonka jälkeen tottuu tai vittuuntuu. Joskus tuplatuuria tein 80km päässä niin siinä ei kerennyt käydä kotona kuin pyörähtämässä nopeaa väliin. Nyt työmatka 40kkm joka on aika sopiva. Kyllä perus tuotantotöitä löytyy 10-12e tuntipalkalle mutta tätä paremmalle ansiolle niin tunkua on niin että pääsee haastatteluun mutta siihen se jääkin...
 
Muuttaminen lähemmäs töitä ei ole vaihtoehto?

Ei siellä ole oikein mitään. Elämää, naisia, kavereita, menomestoja. Pitäis nördätä yksin landella kotona, ääh. Tai jossain Hämeenlinnassa. Ei houkuta. Mietin asiaa, mutta ei pysty jättämään koko omaa elämää taakseen pelkästään töiden vuoksi, joista ei makseta edes kovin kaksisesti. Eläisin sen muuton jälkeen pelkästään töiden vuoksi.
 
Meillä aloitti vuoden vaihteessa firmassa ex kollega esimiehenä joka muutti toisaalta pk- seudulle kun aikaisempi lähti muihin hommiin.
Junnu on lähes puolet nuorempi pyrkyri ja nuoleskelija. Nyt yrittää pönkittää asemaansa keksimällä uusia työtapoja "tehokkuus edellä". Tänään toinen kollega vinkkasi hänelle että jos jatkaa samaa linjaa niin hänellä on kaksi henkilöä vähemmän ja koska on tekninen erikoisala niin ihan heti ei osaajia löydy.

Viikonloppuna laitoin pari työhakemusta, tänään olikin jo ensimmäiseen haastattelu ja torstaina seuraava. Siinähän hänen esimiehensä ihmettelee että mikä meni vikaan jos kaikki natsaa.
 
Meillä aloitti vuoden vaihteessa firmassa ex kollega esimiehenä joka muutti toisaalta pk- seudulle kun aikaisempi lähti muihin hommiin.
Junnu on lähes puolet nuorempi pyrkyri ja nuoleskelija. Nyt yrittää pönkittää asemaansa keksimällä uusia työtapoja "tehokkuus edellä". Tänään toinen kollega vinkkasi hänelle että jos jatkaa samaa linjaa niin hänellä on kaksi henkilöä vähemmän ja koska on tekninen erikoisala niin ihan heti ei osaajia löydy.

Viikonloppuna laitoin pari työhakemusta, tänään olikin jo ensimmäiseen haastattelu ja torstaina seuraava. Siinähän hänen esimiehensä ihmettelee että mikä meni vikaan jos kaikki natsaa.
Eli toisin sanoen taloon tuli uusi motivoitunut ex- työkaverisi esimieheksesi. Harmillisesti on myös motivoitunut , täynnä intoa ja uusia ideoita. Sattuu olemaan vielä nuori kaveri. Täten siis on pyrkyri ja nuoleskelija. Nyt vanhat ei enään niin motivoituneet jäärät on helisemässä kun ei osata oppia enään mitään uutta, saati miettiä josko niissä omissa työtavoissa olisi jotain parannettavaa. "Näin meillä on aina tehty, ja aina tullaan tekemään" -meininkiä selkeästi... ;)
Pitäisikö kenties keskustella niistä uuden kaverin ideoista ja miettiä yhdessä jotain parempaa? Tai sitten vain vaihtaa firmaa, siinä hyötyy monesti niin työnantaja kuin firman vaihtajakin.
 
Näemmä työvoimapula on pahentunut, tai sitten hakemusgeimi on parantunut. TAYS isotoopeille 5 hakijaa, 2 paikkaa. Sädehoitoon 21 hakijaa, 5 paikkaa. Kameratorille x hakijaa, yksi paikka. Pariin jälkimmäiseen sain jo haastattelukutsun, ja neljänteen paikkaan on ensi viikolla haastis. Voi pojat, voi veljet. Voisiko työmatkan yhdensuuntaiseen pituuteen sittenkin tulla -90km jo tämän vuoden puolella?! Ei pitäne silti mehustella liikaa etukäteen, sen verran paljon on tullut hakemuksia rustailtua :beye:
Aika vetovoimainen on Tampere kun on noin paljon hakijoita yli haettavien paikkojen. Tiedän useita kaupunkeja, joissa ei ole löytynyt käytännössä yhtään pätevää hakijaa kohta kahteen vuoteen röntgenhoitajan toimeen.
 
Viimeksi muokattu:
Aika vetovoimainen on Tampere kun on noin paljon hakijoita yli haettavien paikkojen. Tiedän useita kaupunkeja, joissa ei ole löytynyt käytännössä yhtää pätevää hakijaa kohta kahteen vuoteen röntgenhoitajan toimeen.

Niin olen itsekin päätellyt. 2016 aloin hakemaan Tampereelta töitä, enkä vieläkään niitä ole saanut. Melkein mistä tahansa muualta töitä saisi helpommin.

Tampereella riittäis mulle 2000-2500€/kk, Pk-seudulla 3500€, muualla sitten 4000€+. Näitä palkkoja ei vaan kukaan suostu maksamaan, ymmärrettävästi.
 
Mitenköhän tuota osaisi arvioida kohtuullisen palkankorotuksen jos ottaisi lisävastuuta töissä? Tässä tapauksessa olisi kyse pienessä (<10 hlö) konepajassa kulutustarvikkeiden organisoinnin ja tilausten tekemisen vastuun siirto esimieheltä duunarille. Tällä olisi merkittävä parannus työtehoon kun tällä hetkellä kukaan ei hoida organisointia mitenkään vaan romut päätyy hujanhajan mihin ne joku sattuu laittamaan ja kun esimiehellä ei ole kovin paljoa pajakokemusta niin siinä on aina pieni kielimuuri koittaa kertoa mitä tarkalleen ottaen tarvii. Eli jää yksi ylimääräinen välikäsi pois, esimies voi keskittyä muihin töihin ilman että joku duunari on vähän väliä lompsimassa toimistoon pyytämään jotain tai tiedustelemassa että onkohan tulossa vai unohtunut vai mikä homma. Tuntimääräisesti työtä ei tulisi enempää.

Että mitenhän tuollaisen voisi kuvitella vaikuttavan palkkaan? Onko tällaiset yleensä suoraan tuntipalkkaan vaikuttavia vai jotain erillisiä lisiä?


Vanhepaan aiheeseen päivittäen, nytten noin 4kk tehnyt 4 työpäivän viikkoa ja on kyllä edelleen parhaita koko elämään liittyviä päätöksiä mitä on tullut tehtyä.
 
Mitenköhän tuota osaisi arvioida kohtuullisen palkankorotuksen jos ottaisi lisävastuuta töissä? Tässä tapauksessa olisi kyse pienessä (<10 hlö) konepajassa kulutustarvikkeiden organisoinnin ja tilausten tekemisen vastuun siirto esimieheltä duunarille. Tällä olisi merkittävä parannus työtehoon kun tällä hetkellä kukaan ei hoida organisointia mitenkään vaan romut päätyy hujanhajan mihin ne joku sattuu laittamaan ja kun esimiehellä ei ole kovin paljoa pajakokemusta niin siinä on aina pieni kielimuuri koittaa kertoa mitä tarkalleen ottaen tarvii. Eli jää yksi ylimääräinen välikäsi pois, esimies voi keskittyä muihin töihin ilman että joku duunari on vähän väliä lompsimassa toimistoon pyytämään jotain tai tiedustelemassa että onkohan tulossa vai unohtunut vai mikä homma. Tuntimääräisesti työtä ei tulisi enempää.

Että mitenhän tuollaisen voisi kuvitella vaikuttavan palkkaan? Onko tällaiset yleensä suoraan tuntipalkkaan vaikuttavia vai jotain erillisiä lisiä?


Vanhepaan aiheeseen päivittäen, nytten noin 4kk tehnyt 4 työpäivän viikkoa ja on kyllä edelleen parhaita koko elämään liittyviä päätöksiä mitä on tullut tehtyä.
Itse yrittäisin vaan tuoda esimiehelle (joka päättää palkankorotuksista) että sulla lisääntyy vastuu ja työaika ja tämän johdosta pieni korotus olisi paikallaan. Ehdottomasti kannattaa tuoda esille se että aina kaikki asiat vie jonkin verran työaikaa vaikka se tuntuu että ei veisi. Eli jos sun pitää kuitenkin kirjata tarve johonkin/tehdä tilaus tms niin kyllä se pienen hetken aikaa ottaa. Noin yleensä lisääntynyt vastuu tai joku ihan uusi homma edellisten lisäksi on varmaan helpoin asia perustella korotusta.
 
Itse yrittäisin vaan tuoda esimiehelle (joka päättää palkankorotuksista) että sulla lisääntyy vastuu ja työaika ja tämän johdosta pieni korotus olisi paikallaan. Ehdottomasti kannattaa tuoda esille se että aina kaikki asiat vie jonkin verran työaikaa vaikka se tuntuu että ei veisi. Eli jos sun pitää kuitenkin kirjata tarve johonkin/tehdä tilaus tms niin kyllä se pienen hetken aikaa ottaa. Noin yleensä lisääntynyt vastuu tai joku ihan uusi homma edellisten lisäksi on varmaan helpoin asia perustella korotusta.
Ei kai työaika nyt lisäänny. Tai ei ainakaan pitäisi. Vastuu kyllä varmasti lisääntyy. Vastuusta ja tuloksistahan palkka maksetaan, eikä työajasta.
 
Tuo linjaus ei taida koskea suurinta osaa suomalaisista, vaikka toki nuo asiat hieman vaikuttavat.
No tällaisessa vaativampaan rooliin siirtyessä nyt kuitenkin kannattaa puhua vastuun lisääntymisestä. Ei todellakaan työajan.
 
Heh, meillä on hupaisaa taas tämä elämä duunissa.

Käytiin tuossa viime vuoden targetteja läpi, ja aikalailla kaikki saavutettu 100%. Pari jäi vähän vajaaksi itsestä riippumattomista syistä (tämä sitten toinen keskustelu, että onko tavoite saavutettu jos itse on tehnyt 100% osuutensa mutta muut kusivat hommansa ja projektin dedis meni yli).

Vuosi sitten lupailtiin vähän palkan tarkistusta jos tavoitteet saavutetaan... No aika hiljaista ainakin tässä ekassa palaverissa oli, pidetään vielä toinen sessio.

Mutta se hauskuus alkoikin tämän vuoden targettien suunnittelusta, heitin suoraan pomolle että miksi jotain targetteja tehdä jos ei ole oikeasti mitään porkkanaa. Varsinkaan jos viime vuodelta ei mitää lopulta irtoakaan vaikka kiitettävästi tavoitteet saavutinkin.
Pomo meni vähän hämilleen, kun totesin että kiitettävästä työstä ja tavoitteiden saavuttamisesta pitäisi kyllä yleensä jotenkin palkita. Ja että mikä minua motivoisi targetit saavuttamaan jos itse en siitä hyödy mitään, käsittääkseni työnantajankin pitäisi vähän motivoida työntekijöitä jollain tapaa. Aika hiljaista taas tällä meiningillä.

Mutta joo, sellaista taas tällä kertaa.
 
Heh, meillä on hupaisaa taas tämä elämä duunissa.

Käytiin tuossa viime vuoden targetteja läpi, ja aikalailla kaikki saavutettu 100%. Pari jäi vähän vajaaksi itsestä riippumattomista syistä (tämä sitten toinen keskustelu, että onko tavoite saavutettu jos itse on tehnyt 100% osuutensa mutta muut kusivat hommansa ja projektin dedis meni yli).

Vuosi sitten lupailtiin vähän palkan tarkistusta jos tavoitteet saavutetaan... No aika hiljaista ainakin tässä ekassa palaverissa oli, pidetään vielä toinen sessio.

Mutta se hauskuus alkoikin tämän vuoden targettien suunnittelusta, heitin suoraan pomolle että miksi jotain targetteja tehdä jos ei ole oikeasti mitään porkkanaa. Varsinkaan jos viime vuodelta ei mitää lopulta irtoakaan vaikka kiitettävästi tavoitteet saavutinkin.
Pomo meni vähän hämilleen, kun totesin että kiitettävästä työstä ja tavoitteiden saavuttamisesta pitäisi kyllä yleensä jotenkin palkita. Ja että mikä minua motivoisi targetit saavuttamaan jos itse en siitä hyödy mitään, käsittääkseni työnantajankin pitäisi vähän motivoida työntekijöitä jollain tapaa. Aika hiljaista taas tällä meiningillä.

Mutta joo, sellaista taas tällä kertaa.


tavoitteet.jpg


Summa summarum: työnantajan tehtävänä on tehdä maksimaalinen määrä voittoa minimaalisella panoksella. Tuon kun tiedostaa niin on jo aika hyvissä asemissa :)
 
No tällaisessa vaativampaan rooliin siirtyessä nyt kuitenkin kannattaa puhua vastuun lisääntymisestä. Ei todellakaan työajan.

No tuskin kukaan yleisesti haluaakaan "palkankorotusta" työaikaa kasvattamalla, mutta tarkoitin että suurin osa ihmisistä saa palkkaa työajasta, ei tuloksista. Myyjillä voi olla isokin provikka, mutta muuten esim. teollisuuden tuotannossa tuotantobonus on aika pieni osa palkkaa (varmaan poikkeuksiakin on).

Suurimmalle osalle työläisistä voi vastuusta ja tuloksista tulla bonusta tai pieni palkankorotus, mutta jos sut palkataan viidellä tonnilla koodaamaan, niin saat palkan kun käytät sen noin 40 tuntia töissä. Palkka ei tuplaannu vaikka olisit tuplasti tehokkaampi.

Tämä ei ollut siis puheenvuoro alkup. postaajan palkankorotusta vastaan (mielestäni sellainen olisi syytä tulla), vaan tuohon @Honzo n kommenttiin että palkkaa ei makseta työajasta, joka mielestäni vaatii aika korkean sijainnin yrityksen hierarkiassa että voi noin sanoa.
 
No tuskin kukaan yleisesti haluaakaan "palkankorotusta" työaikaa kasvattamalla, mutta tarkoitin että suurin osa ihmisistä saa palkkaa työajasta, ei tuloksista. Myyjillä voi olla isokin provikka, mutta muuten esim. teollisuuden tuotannossa tuotantobonus on aika pieni osa palkkaa (varmaan poikkeuksiakin on).

Suurimmalle osalle työläisistä voi vastuusta ja tuloksista tulla bonusta tai pieni palkankorotus, mutta jos sut palkataan viidellä tonnilla koodaamaan, niin saat palkan kun käytät sen noin 40 tuntia töissä. Palkka ei tuplaannu vaikka olisit tuplasti tehokkaampi.

Tämä ei ollut siis puheenvuoro alkup. postaajan palkankorotusta vastaan (mielestäni sellainen olisi syytä tulla), vaan tuohon @Honzo n kommenttiin että palkkaa ei makseta työajasta, joka mielestäni vaatii aika korkean sijainnin yrityksen hierarkiassa että voi noin sanoa.
Kyllä se alunperin se palkkataso määräytyy sun tuottamasta lisäarvosta, ei työajasta. Sitten toki maksettava palkka määräytyy mahdollisesti tehtyjen tuntien mukaan, jollloin työaika vaikutta palkkaan.

Kk-palkkalaisella työaika harvemmin vaikuttaa palkkaan. Vaan palkka tulee samansuuruisena joka kuukausi.
 
Heh, meillä on hupaisaa taas tämä elämä duunissa.

Käytiin tuossa viime vuoden targetteja läpi, ja aikalailla kaikki saavutettu 100%. Pari jäi vähän vajaaksi itsestä riippumattomista syistä (tämä sitten toinen keskustelu, että onko tavoite saavutettu jos itse on tehnyt 100% osuutensa mutta muut kusivat hommansa ja projektin dedis meni yli).

Vuosi sitten lupailtiin vähän palkan tarkistusta jos tavoitteet saavutetaan... No aika hiljaista ainakin tässä ekassa palaverissa oli, pidetään vielä toinen sessio.

Mutta se hauskuus alkoikin tämän vuoden targettien suunnittelusta, heitin suoraan pomolle että miksi jotain targetteja tehdä jos ei ole oikeasti mitään porkkanaa. Varsinkaan jos viime vuodelta ei mitää lopulta irtoakaan vaikka kiitettävästi tavoitteet saavutinkin.
Pomo meni vähän hämilleen, kun totesin että kiitettävästä työstä ja tavoitteiden saavuttamisesta pitäisi kyllä yleensä jotenkin palkita. Ja että mikä minua motivoisi targetit saavuttamaan jos itse en siitä hyödy mitään, käsittääkseni työnantajankin pitäisi vähän motivoida työntekijöitä jollain tapaa. Aika hiljaista taas tällä meiningillä.

Mutta joo, sellaista taas tällä kertaa.
Meillähän tähän vastattiin, että tätä sinulta odotettiinkin. Tilanne oli siis se, että meillä oli tiimin sisäiset tavoitteet, ei henkilökohtaiset. Kuitenkin bonuksien sitten tullessa summat oli ihan erilaiset. Tätä sitten lähdin kyselemään, niin selityksenä oli, että nämä pari muuta oli uudempia joten heitä sitoutetaan näillä korkeammilla bonuksilla. Ja parille meille pidempään hommissa olleille sanottiin, että ei ylitetty odotuksia. Vaikka itse tein useampaa ylimääräistä hommaa siinä sivussa ja silti mun suoritusta päätyössä pidettiin ns. rimana. Ja erot näissä bonuksissa tiimi sisällä oli nelinkertaiset, ei siis ihan pienistä raha eroista ollut kyse. Mutta mitään hyötyä tästä haastamisesta ei ollut. Huvittavinta tässä oli, että yksi näistä uudemmista läksi sitten firmasta puoli vuotta myöhemmin. Hyvin sitoutti
 
Heh, meillä on hupaisaa taas tämä elämä duunissa.

Käytiin tuossa viime vuoden targetteja läpi, ja aikalailla kaikki saavutettu 100%. Pari jäi vähän vajaaksi itsestä riippumattomista syistä (tämä sitten toinen keskustelu, että onko tavoite saavutettu jos itse on tehnyt 100% osuutensa mutta muut kusivat hommansa ja projektin dedis meni yli).

Vuosi sitten lupailtiin vähän palkan tarkistusta jos tavoitteet saavutetaan... No aika hiljaista ainakin tässä ekassa palaverissa oli, pidetään vielä toinen sessio.

Mutta se hauskuus alkoikin tämän vuoden targettien suunnittelusta, heitin suoraan pomolle että miksi jotain targetteja tehdä jos ei ole oikeasti mitään porkkanaa. Varsinkaan jos viime vuodelta ei mitää lopulta irtoakaan vaikka kiitettävästi tavoitteet saavutinkin.
Pomo meni vähän hämilleen, kun totesin että kiitettävästä työstä ja tavoitteiden saavuttamisesta pitäisi kyllä yleensä jotenkin palkita. Ja että mikä minua motivoisi targetit saavuttamaan jos itse en siitä hyödy mitään, käsittääkseni työnantajankin pitäisi vähän motivoida työntekijöitä jollain tapaa. Aika hiljaista taas tällä meiningillä.

Mutta joo, sellaista taas tällä kertaa.

Sadan prosentin tavoitteiden saavuttamisella palkitaan täällä noin 3% ”bonuksella”. Tavoitteet ovat kovat ja vaikeat saavuttaa, mutta palkkio suorituksesta on täysin merkityksetön.

En tiedä milloin metsään on menty, mutta suomalaiset yritykset ovat järjestään naurettavia palkitsemisjärjestelmiltään.

Kummallisinta on, että monet ovat tyytyväisiä noihin murusiin.
 
Ei kai työaika nyt lisäänny. Tai ei ainakaan pitäisi. Vastuu kyllä varmasti lisääntyy. Vastuusta ja tuloksistahan palkka maksetaan, eikä työajasta.
Joo,sanamuoto väärä. Tarkoitin että työmäärä lisääntyy, työaika lienee se sama mitä aiemminkin.
 
Kyllä se alunperin se palkkataso määräytyy sun tuottamasta lisäarvosta, ei työajasta. Sitten toki maksettava palkka määräytyy mahdollisesti tehtyjen tuntien mukaan, jollloin työaika vaikutta palkkaan.

Kk-palkkalaisella työaika harvemmin vaikuttaa palkkaan. Vaan palkka tulee samansuuruisena joka kuukausi.
Eikä palkka määräydy tuottavuuden mukaan. Se määräytyy viimekädessä työvoiman kysynnän ja sen tarjonnan mukaan.

Jos sun kaltaisia ihmisiä olis jonoksi asti hakemassa töihin sun työnantajalle ja kaikkien osaamisprofiili olisi sinun osaamistasi vastaava, niin sun palkka romahtaisi just tasan huomenna kun sun tilalle kilpailutettaisiin tarpeeksi hyvä. Eli oletettavasti palkkataso olisi jotain 4000e/kk tjsp, mikä se nyt suomessa normaalille korkeakoulutetulle olisikaan.

Työnantaja ei huvikseen maksa sitä sun korkea palkkaa, vaan sen takia että sulla on osaamista jota on vaikea löytää vapailta työmarkkinoilta. Jos työvoiman tarjontaa olisi yllin kyllin, niin palkat putoaisivat sun erikoisalalla reilusti.
 
Meillähän tähän vastattiin, että tätä sinulta odotettiinkin. Tilanne oli siis se, että meillä oli tiimin sisäiset tavoitteet, ei henkilökohtaiset. Kuitenkin bonuksien sitten tullessa summat oli ihan erilaiset. Tätä sitten lähdin kyselemään, niin selityksenä oli, että nämä pari muuta oli uudempia joten heitä sitoutetaan näillä korkeammilla bonuksilla. Ja parille meille pidempään hommissa olleille sanottiin, että ei ylitetty odotuksia. Vaikka itse tein useampaa ylimääräistä hommaa siinä sivussa ja silti mun suoritusta päätyössä pidettiin ns. rimana. Ja erot näissä bonuksissa tiimi sisällä oli nelinkertaiset, ei siis ihan pienistä raha eroista ollut kyse. Mutta mitään hyötyä tästä haastamisesta ei ollut. Huvittavinta tässä oli, että yksi näistä uudemmista läksi sitten firmasta puoli vuotta myöhemmin. Hyvin sitoutti

Hoh!
Satuitko kysymään että mitenkäs ne olisi sitten voinut ylittää niin että se olisi myös saatu ns. paperille?

Meillä kuitenkin on tiimitavoitteet (mun ruotsin kollegan kanssa kahdestaan olemme tiimi) myös, ja sitten tosiaan nuo henkilökohtaiset erikseen. Käytännössä vähän erilaiset hommat/projektit kummallakin omissa maissa.
Kuulostaa kyllä aika uskomattomalta paskalta sielläkin päässä... Todellakin sitouttaa niin maan perkeleesti :D

Sadan prosentin tavoitteiden saavuttamisella palkitaan täällä noin 3% ”bonuksella”. Tavoitteet ovat kovat ja vaikeat saavuttaa, mutta palkkio suorituksesta on täysin merkityksetön.

En tiedä milloin metsään on menty, mutta suomalaiset yritykset ovat järjestään naurettavia palkitsemisjärjestelmiltään.

Kummallisinta on, että monet ovat tyytyväisiä noihin murusiin.

3% vuosiliksasta vaiko miten? Enihau, on edes joku bonari...
Toki lienee toinen asia ja duunipaikasta riippuvainen, että voiko 100% edes saavuttaa? Kuten tuossa aiemmin sanoin, niin itse vieläkin kinastelen yhdestä osiosta jonka tavoitteen saavutin 100% mutta ei kuulemma voi antaa 100% kun muu tiimi kusi. Vaikka tosiaan itse olin valmiina silloinkun piti. En ymmärrä miksi tuollainen sitten voi olla noin henkilökohtaisissa tavoitteissa...

Ainakin täällä tuntuu hukassa olevan henkilöstön sitouttaminen sekä motivoiminen.
Palkkiot varmasti osittain motivoi ja sitouttaa, varsinkin jos ovat tavoitteisiin sidotut ja tavoitteet ovat realistisia saavuttaa.
 
Eikä palkka määräydy tuottavuuden mukaan. Se määräytyy viimekädessä työvoiman kysynnän ja sen tarjonnan mukaan.

Jos sun kaltaisia ihmisiä olis jonoksi asti hakemassa töihin sun työnantajalle ja kaikkien osaamisprofiili olisi sinun osaamistasi vastaava, niin sun palkka romahtaisi just tasan huomenna kun sun tilalle kilpailutettaisiin tarpeeksi hyvä. Eli oletettavasti palkkataso olisi jotain 4000e/kk tjsp, mikä se nyt suomessa normaalille korkeakoulutetulle olisikaan.

Työnantaja ei huvikseen maksa sitä sun korkea palkkaa, vaan sen takia että sulla on osaamista jota on vaikea löytää vapailta työmarkkinoilta. Jos työvoiman tarjontaa olisi yllin kyllin, niin palkat putoaisivat sun erikoisalalla reilusti.
Osittain kyllä. Vaan tuottavuuden tietää vasta, kun kaveri on töissä. Ainakin meidän hommissa, osaamista on vaikea mitata, muuten kuin työn tuloksen kautta. Ja siksi suuri osa palkasta meillä tulee muuttuvana palkan osana, tuottavuuden kautta. Jos mä tuon taloon 5 miljoonaa vuodessa lisää myyntiä ja toinen yhtä osaava kaveri tuo vain miljoonan, niin kyllä mä saan huomattavasti enemmän palkkaa..

Eli tuottavuudesta maksetaan. Toki meillä peruspalkkakin on jo kovaa tasoa ja siinä näkyy enemmän se kysynnän ja tarjonnan laki.
 
Osittain kyllä. Vaan tuottavuuden tietää vasta, kun kaveri on töissä. Ainakin meidän hommissa, osaamista on vaikea mitata, muuten kuin työn tuloksen kautta. Ja siksi suuri osa palkasta meillä tulee muuttuvana palkan osana, tuottavuuden kautta. Jos mä tuon taloon 5 miljoonaa vuodessa lisää myyntiä ja toinen yhtä osaava kaveri tuo vain miljoonan, niin kyllä mä saan huomattavasti enemmän palkkaa..

Eli tuottavuudesta maksetaan. Toki meillä peruspalkkakin on jo kovaa tasoa ja siinä näkyy enemmän se kysynnän ja tarjonnan laki.
Ei sulle tulospalkkiota maksettaisi ellei olisi pakko. Firma näkökulmasta ne ovat aika turvallinen tapa tarjota lisäliksaa avainhenkilöille - ne joustavat kivasti alaspäin silloin kun menee huonommin.
 
Sadan prosentin tavoitteiden saavuttamisella palkitaan täällä noin 3% ”bonuksella”. Tavoitteet ovat kovat ja vaikeat saavuttaa, mutta palkkio suorituksesta on täysin merkityksetön.

En tiedä milloin metsään on menty, mutta suomalaiset yritykset ovat järjestään naurettavia palkitsemisjärjestelmiltään.

Kummallisinta on, että monet ovat tyytyväisiä noihin murusiin.
Minulla on jonkin sortin entry-level manager sopimus ja vuosibonus on 10% "normaalista" vuosiliksasta jos 100% tavoitetaso täyttyy.

Käytännössä tavoitteet asetetaan niin, että "normaalisti" ne täyttyvät nimenomaan 100%:sesti ja ne ovat tyyliin 75%:sesti koko firman liikevaihto / voittojuttuja ja 25%:sesti tjsp. oman divisioonan tuloksia. Itse noihin voi vaikuttaa tälläisenä teknisenä "johtajana" hyvin vähän, kun omat tuotteet ovat kuitenkin vain pieniä palasia kokonaisuudesta.

Saavutustaso on ollu luokkaa 90-125% koko sen 5v mitä olen firmassa töissä ollut. Mutta kyllähän tuo tuntuu kun viime vuodelta saavutettiin tuo ~125% bonustaso - luvassa on ihan tuhti palkkapäivä sitten kun tuo menee maksuun.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 770
Viestejä
4 498 539
Jäsenet
74 281
Uusin jäsen
staffanjohansson34

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom