Työelämäkeskustelu

[dropadrop]

Noinhan se meneekin suorittavassa duunariportaassa. Sitten taas firmalle enemmän arvoa tuottavat osaajat, asiantuntijat palkitaan bonuksilla, koska heidät halutaan pitää talossa eikä siirtyvän kilpailijalle.

Ehkä ennemminkin ”työntekijät joiden lähtö aiheuttaisi isompia ongelmia korvata / isoja menetyksiä” kuin puhtaasti ”enemmän arvoa tuottavat”. Kaikki voivat tuottaa reilusti arvoa, mutta joitakin on vaikeampi korvata.

Toki tossa on monesti mukana vaan kylmä ”kaikki jonkun työtason yläpuolella” kriteeri, mutta usein sen päälle dynaamisempi osuus jossa pyritään tunnistamaan tekijöitä (joko niitä jotka tekee reippaasti valittamatta niitä vaativampia hommia tai joilla on tietoa / taitoa jota ei helposti löydy). Kumma juttu on, että Yhdysvalloissa optioita / osakepalkkioita jaetaan paljon laajemmin.

Toki noissa palkkioissa pitää huomioida että suomessa korkeampien vaativuustasojen palkat ovat aika paskoja. Kenties Yhdysvalloissa noi on enemmän palkitsemista (”firmalla meni hyvin”), kun täällä sitouttamista (”jos pysyis meillä paskasta palkasta huolimatta”). En tiedä mitä tuo kertoo sosialismista vs kapitalismista.

 

[KiLLPaTRiCK]

Niin missä? Käytä lainauksia kiitos.

Työssä käymiselle.

 

[3dfx]

Tämä on aina itsellä särähtänyt korvaan, samaa venettä siellä soudetaan. Sekä työntekijä että yrittäjä.
Kun menee hyvin niin ollaan riistokapitalisteja, kun menee huonosti niin palkat on maksettava vaikka töitä ei olisi. Yrittäjä raapii tililtä viimesiä pennosia kaikkien muiden paitsi oman liksansa maksamiseen ja silti ollaan riistokapitalisteja kun ei voitu antaa kottia uuden korollan ostamiseen.
Kuulostaako reilulta?

melko romantisoitua höttöä. Omien kokemusten mukaan se työnantaja nostaa kaikenlaisia neuvottelumuureja, millä juuri viestitään että todellakaan ei olla samassa veneessä vaan me ollaan täällä ja te ootte siellä. Samoin kaiken pitäs tulla ilmatteeksi ja perisuomalaiseen tapaan otetaan mieluummin firmalle vaikka 10 000 euroa kuussa tappiota paskarekrytoinneista kuin maksetaan hyvälle se 25snt tunnilta lisää että olisi pysyny talossa eikä lähteny työtarjouksen perässä.

Huonoina aikoina sitte kaikkee epätoivosta säästöviritystä (vaihdoit siviilit 13.59 vaikka 14.00 loppuu työaika yms.)ja selittelyä kun jakovaraa ei ole ja tiukoilla mennään. kuitenki pk yrityksissä, erityisesti perheyrityksissä, omistajat on olleet huonoinakin aikoina ylivoimaisesti kalleimpia yksittäisiä tahoja firmalle. Korostuu vielä perhefirmoissa missä perhesuhteilla kaikkee kokoaikasta nolla tai miinuskontributoijaa jättipalkalla heiluttelemaan käsiään. Mutku me omistajat ollaan täällä veneessä ja te työntekijät siellä niin on vähä eri vaatimukset.

 

[konevelho]

Mitäs tekisitte otin vastaan töitä rakennusalalta kattohommissa. Oli keikkahomma kokoaikatyötä. Työpäivät olivat aina vain 4-6h mittaisia mitä viikon olin hommissa osin sade keskeytti ja huomasin kyllä tään ukon melko lusmuksi. Työnantaja ei selvästtikkään ollut ihan tällä päivällä, oli selvästi huonompi hommisssa kuin itse. Mittoja kun antoi niin tavara mitä tuli katolle oli aina ihan väärissä mitoissa. Työt loppui viimeviikolla ja tuntilappu piti täksi perjantaiksi lähettää. Kysyin toisen työntekijän numeroa, miltä olisin vajaiden päivien tunnit kysynyt kun menin itse kartalta kun kaikki päivät olivat vajaat . Mitään ei vastaa tää ukko...pitäisikö piipahtaa tuonne työmaalle suoraan ja kysyä mikä homman nimi. Tiedän ettei ole saanut valmiiksi kun satanut tää viikko niin ei noita hommia oikein saa kyllä tehtyä. Vähän epäilyttää koko touhu kun oli 5 ukkoa palkannut uusina tähän pikku hommaan ja itse tiedän, että tälläinen katto homma on max 3 ukkoa jopa kaksin hoituu pientalontyöt. Viestin oli kyllä lukenut whatsappissa. Yhden reunapellin leikkasin 30-40euron arvoinen vituiksi niin tää ukko kauheat kilarit ja sanoin kuittailin vähän ukon mittailuista itse niin tää ukko vetää mykkäkoulun ja ajaa työmaalta pois muut ihmettelee kanssa tulee parin tunnin päästä kerää kamat sanomatta mitään. Katoin kauppalehden sivua niin näytti firma kyllä aika paskalle, että varmaan tään ukon touhut siitä kiinni omavaraisuus aste oli -50pinnaa en näistä niin ymmärrä, mutta melko sekoilua hänen osalta kun käyttäyminen kuin pikku kakaralla.

 

[taski]

Aiemmin ketjussa olen tilittänytkin sitä jo että näin ikääntyessä ei välttämättä haluaisi että työt on koko elämä, ja tuntuu menevän nykyisessä työpaikassa vain raskaammaksi. Hommat muuttuneet tässä viimeisen puolen vuoden aikana aika paljon. Vastuita kasaantuu, työajat pitenee, henkilöstö vaihtuu jatkuvasti ja muutenkin ollaan aika "limiitillä". Alalla ei ole helppoa, muutenkaan tällä hetkellä, mutta loputon töiden kasaantuminen vie hyvät tekijät toisaalle kun kamelin selkä katkeaa. Lisää palkkaa voisi tietysti aina pyytää, mutta tässä tilanteessa mielekäs palkankorotus olisi melko roima ja verot syövät siitä niin paljon, että mieluummin kyllä tekisin vähän vähemmän töitä. Alkaa jo henkilökohtainen elämä kärsiä kun selvästi pikkuhiljaa tässä alkaa väsymään.

Mikä nykyään on "the mesta" etsiä töitä? Myyntialalla toimin päällikkönä ja palkka liikkuu siinä 60-70te välissä.
Ei haittaisi vaikka palkka vähän tippuukin.

Olen miettinyt että katselisiko sitä vähän sivusilmällä muita hommia, riskinä toki että uutiset kantautuvat nykyisen työnantajan korviin ja vaikuttavat negatiivisesti kun piirit ovat pienet.

Tai sitten jättäytyäkö "tyhjän päälle" ja pitää viimeinkin se pidempi loma joka on viimeisen 15v aikana pitänyt pitää. Tänäkin kesänä olen lomaillut vain viikon.
Säästöjä on sen verran että tässä kyllä varmasti muutamankin vuoden pärjäilisi vaikka ei hommia löytyisikään, mutta toisaalta en haluaisi joutilaana olla kuukausitolkulla ja ideaalitilanne on toki se ettei tarvitse säästöistä kauheasti syödä.

Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.

 

[kjns]

Mikä nykyään on "the mesta" etsiä töitä? Myyntialalla toimin päällikkönä ja palkka liikkuu siinä 60-70te välissä.
Ei haittaisi vaikka palkka vähän tippuukin.

Oman kokemuksen mukaan myyntihommissa paljon ”piiri pieni pyörii” eli siellä liikutaan paljon asiakkaiden ja/tai kilpailijoiden suuntaan, toki alasta ja firmoista riippuen. Parhaiten taitaa paikat löytyä puskaradion perusteella, joten voisit kysellä kontakteilta jos tietävät jollain olevan haku päällä.

edit: en myöskään ollenkaan aliarviois linkediniä työllistymiskanavana, siellä monet ilmoittelee paikkoja jotka auki.

Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.

Ihan reilusti sinne pomoportaaseen sanomaan että nyt on liikaa pöydällä ja pakko ottaa pakkia eikä uusia vastuita voi enää kasata. Tollaset stressin tuntemukset tuppaa olemaan niitä ensioireita työuupumuksesta ja voivat johtaa pahimmillaan burnoutiin ja ns. tiiliseinään juoksemiseen.

Oma jaksaminen ja sitä kautta terveys ensin. Jos eivät ymmärrä ettei aina vaan voi tehdä ja vaatia lisää ja enemmän niin ehkä ei kannata pitkän päälle jäädä sellaiseen firmasn töihin…

 

[Smugu]

Edit: Vaihtoehtona tietysti jatkaa hommia ja pyytää lisää palkkaa / koittaa pitää omista vapaista paremmin kiinni, mutta jotenkin on vähän sellainen etiäinen että niitä hommia tahtoo vain kasautua.

Mitäs jos kokeilisit sopia lyhyemmän työajan? Vaikka 3-4 päiväistä viikkoa ja samassa suhteessa liksaa alaspäin? En tiedä toki, että onko myyntialalla tai sinun työssäsi mahdollista.

Mutta tuolla tavalla saisi ainakin enemmän vapaata ja näin lähtökohtaisesti tulot ovat sitä luokkaa, että tuosta voisi varmaan pienen napsun kiristääkin? Ainahan sitä sitten voi hypätä takaisin täyteen aikaan, jos siltä tuntuu.

 

[taski]

Ei kyllä valitettavasti ole oikein mahdollista. Olen käytännössä aina vapaa-ajallakin tavoitettavissa lomia myöden.
Tarvitsisi olla tiimiä luotsaamassa joku "tuuraaja" mutta sellaista ei tällä hetkellä ole.
Itselle riittäisi ihan jos olisi 5pvä työviikkoa, mutta tiimi sen verran pieni ettei oikein pärjätä joten kaikkien on pakko venyä jatkuvasti. Työnkuva on hiukan sellainen että silloin kun kauppaa tehdään, sitä tehdään riippumatta päivästä tai vuorokaudenajasta. Suurin haaste lienee se että töitä ei tarvitsisi tehdä 24/7 mutta ikinä et etukäteen tiedä milloin on "tilanne päällä", joten se luo vapaa-aikaankin oman jännitteensä kun on koko ajan oltava valmiudessa.

Hyviäkin puolia hommissa on toki paljonkin, ettette nyt saa sitä kuvaa että kaikki on ihan hanurista ja kamalaa, en minä näitä hommia tekisi jos tähän ei mitään vetoa kokisi =D

 

[Nenolanjones]

Hyviäkin puolia hommissa on toki paljonkin, ettette nyt saa sitä kuvaa että kaikki on ihan hanurista ja kamalaa, en minä näitä hommia tekisi jos tähän ei mitään vetoa kokisi =D

Tuota päätöstä tuskin kukaan muu pystyy tekemään kuin sinä itse. Ehkä se pitää vain yrittää miettiä ne plussat ja miinukset, ja lähteä siltä pohjalta miettimään kumpia löytyy enemmän. Joskus se "hyppy tuntemattomaan" ehkä pitää ottaa, jos tuntuu että on aika vaihtaa.

Itsellä oli myös reilu vuosi sitten valinnan paikka, kun tarjoutui kotipaikkakunnalta töitä. Olin siis aiemmin paljon tien päällä, tai jos reissua ei ollut, niin lähtö saattoi tulla hyvinkin yllättäen, joka välillä oli aika raskasta, mutta hyvänä puolena tosi vapaasti sai suunnitella tekemiset, etätyömahdollisuus, vapaita kertyi hyvin ja loistavat työkaverit. Päätin sitten katsoa muut kortit ja otin uuden työn vastaan.

Nyt tässä n. vuoden ollut 100% konttorilla töissä, tosin matka vain 7km joten työmatkat ei paljoa aikaa vie. Työympäristöön pääsi nopeasti sisään kun ollut päivittäin tekemisissä sekä muutenkin mennyt ihan hienosti. Mutta on se myönnettävä, että välillä tuntuu kaipaavan enemmän vaihtelua tai jotain tähän työarkeen. Ajottain pientä katumusta meinannut tulla vaihdosta, mutta olen aina muistuttanut itseäni syistä, joiden takia irtisanouduin. Eikä tässä nykyisessä paikassa tietenkään pakko ole loppuikäänsä olla, kyllä tässä katseet jo muualle on mutta katsotaan mitä seuraavaksi eteen tulee.

 

[BGZ]

Kuulostaa hieman ristiriitaistelta nämä:

henkilöstö vaihtuu jatkuvasti

loputon töiden kasaantuminen vie hyvät tekijät toisaalle kun kamelin selkä katkeaa

sekä tämä:

Olen miettinyt että katselisiko sitä vähän sivusilmällä muita hommia, riskinä toki että uutiset kantautuvat nykyisen työnantajan korviin ja vaikuttavat negatiivisesti kun piirit ovat pienet.

Kuulostaa siltä, että johdon pitäisi saada henkilöstön vaihtuvuutta pienemmäksi (jos tilanne tasaantuisi niin voisit itsekin saada stabiilimman tiimin ja sitäkautta työnkuvaan helpotusta). Sitten taas nytkun tilanne on se, että on kova vaihtuvuus niin miksi sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti "piireissä" jos olet kuitenkin jaksanut tähän asti ilmeisesti keskivertoa pidempään?

 

[taski]

Kuulostaa hieman ristiriitaistelta nämä:


sekä tämä:

Kuulostaa siltä, että johdon pitäisi saada henkilöstön vaihtuvuutta pienemmäksi (jos tilanne tasaantuisi niin voisit itsekin saada stabiilimman tiimin ja sitäkautta työnkuvaan helpotusta). Sitten taas nytkun tilanne on se, että on kova vaihtuvuus niin miksi sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti "piireissä" jos olet kuitenkin jaksanut tähän asti ilmeisesti keskivertoa pidempään?

Lähinnä mietin sitä että alkaako maineen "hiekottaminen" jos lähtee etsimään hommia muualta. Toisaalta taas vaikka alkaisikin, niin kuinka uskottavaa on haukkua omaa työntekijää jota kuitenkin on vuositolkulla pidetty hommissa

En tiedä kuinka yleistä tuo on, tuli vaan mieleen kun puolituttu kollega toisesta firmasta joskus lähti, niin ko. lafkan pomo soitteli lähitienoon myyntikioskit läpi että kuinka "paska jätkä" tuo lähtenyt kaveri oli. En tiedä sitten vaikuttiko, työllistyi kuitenkin saman tien silloin aikanaan.

 

[Köntsä-Ana]

Lähinnä mietin sitä että alkaako maineen "hiekottaminen" jos lähtee etsimään hommia muualta. Toisaalta taas vaikka alkaisikin, niin kuinka uskottavaa on haukkua omaa työntekijää jota kuitenkin on vuositolkulla pidetty hommissa

En tiedä kuinka yleistä tuo on, tuli vaan mieleen kun puolituttu kollega toisesta firmasta joskus lähti, niin ko. lafkan pomo soitteli lähitienoon myyntikioskit läpi että kuinka "paska jätkä" tuo lähtenyt kaveri oli. En tiedä sitten vaikuttiko, työllistyi kuitenkin saman tien silloin aikanaan.

Ei ala. Jos joskus on tullut tollaista vastaan niin aika mulkkua touhua. Uutta työtä vaan hakuun!

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Tuskinpa tuollaiseen puskista tulevaan katkeraan "paska jätkä, älä palkkaa" -soitteluun reagoidaan muuten kuin kohteliaalla kiitoksella ja puhelun lopettamisen jälkeisellä hämmennyksen, säälin ja myötähäpeän sävyttämällä epäuskoisella pään pudistelulla. Mahdollisesti siitä saa myös hauskan tarinan kahvipöydässä kerrottavaksi.

Mulkkua touhua tuollainen soittelu kyllä, mutta kertoo lopulta lähinnä vain siitä soittajasta.

 

[Poppamies]

Tuskinpa tuollaiseen puskista tulevaan katkeraan "paska jätkä, älä palkkaa" -soitteluun reagoidaan muuten kuin kohteliaalla kiitoksella ja puhelun lopettamisen jälkeisellä hämmennyksen, säälin ja myötähäpeän sävyttämällä epäuskoisella pään pudistelulla. Mahdollisesti siitä saa myös hauskan tarinan kahvipöydässä kerrottavaksi.

Mulkkua touhua tuollainen soittelu kyllä, mutta kertoo lopulta lähinnä vain siitä soittajasta.

Ajattelin ihan samaa. Yks harrastus kaveri veti joskus sivuun kertoakseen yhden meille rekrytyn taustaa toisessa firmassa. Vähän kuin heads-up. Kiitin, vein asian eteenpäin ja lopputulos oli, että ei välttämättä ole meille mitään vaikutusta vaikka asia oli negatiivinen. Henkilö tekee hyvää jälkeä, joten....

 

[taski]

Tottahan tuo on, kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva kyllä osaa suodattaa sieltä sen katkeruuden pois jolloin hiekottamisen merkitys putoaa nollaan. Ehkäpä tämä on enemmän sellaista ääneen ajattelua ja "terapiaa" kuin varsinaista vastausten etsimistä. Aika vähän tuntuu ihmisillä olevan kokemuksia tyhjän päälle jättäytymisestä, vaan aika usein näkyy olevan se seuraava työmaa jo katsottuna. Työnhakua en sinällään ole aloittanut enkä mitään varsinaisesti etsinyt, mutta luonnollisesti vähän vieras aihe sekin on kun on näin pitkään saman konsernin sisällä ollut hommissa, eikä ole töitä koskaan tarvinnut etsiä. Työtarjouksia on matkan varrella tullut välillä paljonkin, mutta niinhän se on että hyvinä aikoina ei ole syytä siirtyä ja huonoina aikoina ei taas muillakaan tahdo olla tekijöistä pulaa. Hyvänä lohtuna, tilanne voisi kyllä olla paljon pahempikin ja jos oikein paska osuu tuulettimeen, niin ei tässä sentään heti joudu asuntoa myymään tai muuta omaisuutta realisoimaan.

 

[dropadrop]

Ehkä isoin etu työpaikan hakemisessa ennen irtisanoutumista on, että se asettaa sut paljon parempaan asemaan neuvotteluissa.

 

[asddsa]

Ehkä isoin etu työpaikan hakemisessa ennen irtisanoutumista on, että se asettaa sut paljon parempaan asemaan neuvotteluissa.

Jep. Voi helpommin kieltäytyä mikäli palkka tai muut ehdot eivät miellytä, ellei se nykyinen homma sitten ole aivan kamalaa.

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Aika vähän tuntuu ihmisillä olevan kokemuksia tyhjän päälle jättäytymisestä

Olen tehnyt, en suosittele. Stressasi aika tavalla uuden duunin etsiminen, ja myin itseni 1,5 kk työttömyyden jälkeen turhan halvalla ekalle (ja ainoalle) sopimusta tarjonneelle puljulle, jossa en vuotta pidempään sitten viihtynytkään.

 

[oestrus taurus]

Siivoushommat ovat siinä loistava, että kahdeksan tuntia hurahtaa aina nopeasti. Ei tarvitse olla näin visualisoiva arkkitehti tai murhatuomioita ajava lakimies siinä edussa,..

Vertauksena kiinteistönhoitajan hommassa aika ei aina läheskään aina lopu sitä rataa, kuin sen toivot (Enimmäkseen kyllä).

En voisi vaihtaa johonkin hiljaisen toimiston palveluvastaavaan.

 

[asddsa]

Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen?

Pitää siitä ainakin varoitus ensin läpsäyttää eikä suoraan kenkiä. Mutta niin, aika vähän tuossa tilanteessa taitaa muutakaan olla työntekijän tehtävissä; keksin itse vain kolme toimintatapaa: 1.) mainittu kieltäytyminen lisähommista + mahdolliset seuraamukset, 2.) yritys keskustella rakentavasti työnjohdon kanssa aiheesta työkuorma ja tehtävien priorisointi, 3.) itsensä loppuun polttaminen ja monen kuukauden saikku. Kolmosta en suosittele kokeilemaan, jättää pitkät jäljet.

 

[demo69]

Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.

Minulla oli tällainen tilanne. Aina, kun joku lähti sain lisää töitä ja vastuita ilman palkan tarkistuksia. Kun pomo sitten ilmoitti uusista töistä, aloin kysymään, että mitä jätän tekemättä, koska aika ei riitä edes nykyisten töiden tekoon. Vastauksena oli sitten jotain ympäripyöreää ja hoidin itse priorisoinnin. Eipä tuossa ollut pelkoa potkuista, koska resurssivaje oli niin suuri.

 

[zepi]

Pitää siitä ainakin varoitus ensin läpsäyttää eikä suoraan kenkiä. Mutta niin, aika vähän tuossa tilanteessa taitaa muutakaan olla työntekijän tehtävissä; keksin itse vain kolme toimintatapaa: 1.) mainittu kieltäytyminen lisähommista + mahdolliset seuraamukset, 2.) yritys keskustella rakentavasti työnjohdon kanssa aiheesta työkuorma ja tehtävien priorisointi, 3.) itsensä loppuun polttaminen ja monen kuukauden saikku. Kolmosta en suosittele kokeilemaan, jättää pitkät jäljet.

Minusta on aivan normaalia, että hommia on enemmän kuin ehtii tehdä. Missä töissä noin ei olisi?

Itseasiassa näin muille ihmisille tehtäviä antavana mulle on usein sanottu, että kaikkien työjonossa pitäisi olla aina niin paljon hommia, että tekeminen ei lopu vahingossa kesken. Priorisoinnin vaan pitää olla kunnossa, jotta tärkeät asiat tulevat valmiiksi ajallaan ja ne enemmän ”nice to have” jutut ovat siellä listan lopussa ja niitä spilloveroidaan sitten pidemmälle tulevaisuuteen tehtäväksi kun ei parempaakaan tekemistä ole.

 

[AveragePizzaBuffetFan]

Minusta on aivan normaalia, että hommia on enemmän kuin ehtii tehdä. Missä töissä noin ei olisi?

No, siis, joo, toki, mutta ymmärsin alkuperäisestä kysymyksestä ongelmana olevan työn kuormituksen kasvamisen, ts. samassa ajassa pitäisi saada aina vain enemmän aikaiseksi, enkä niin, että lisätekemiset olisi priorisoitu ja työtahti kohtuullinen. Tulkintaeroja?

 

[taski]

Olen tehnyt, en suosittele. Stressasi aika tavalla uuden duunin etsiminen, ja myin itseni 1,5 kk työttömyyden jälkeen turhan halvalla ekalle (ja ainoalle) sopimusta tarjonneelle puljulle, jossa en vuotta pidempään sitten viihtynytkään.

1,5kk työttömyys on kyllä aika lyhyt aika. Itse ajattelin että jos näin teen, niin lomailen kyllä sen 3-6kk, ellei sitten tule jotain ihan ultimaattista työtarjousta pöydälle.

 

[kjns]

Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.

Kysyy esihenkilöltä että mitkä vanhoista hommista jätetään tekemättä uusiin tehtäviin kouluttautumisen ja niiden suorittamisen takia.

Esihenkilön tehtävä on sitten antaa priorisointi töille ja työntekijä suorittaa niitä sen mukaan, marinat tekemättömistä töistä ohjataan töiden järjestämisestä vastuulliselle henkilölle.

Työntekijän kannattaa ja pitää aina huolehtia omastakin hyvinvoinnistaan, jos töitä ei voi ottaa enempää niin se on syytä sanoa. Jos ei osaa tehdä ja tarvitsee koulutusta niin se on syytä sanoa.

 

[RDennis]

Kysyy esihenkilöltä että mitkä vanhoista hommista jätetään tekemättä uusiin tehtäviin kouluttautumisen ja niiden suorittamisen takia.

Esihenkilön tehtävä on sitten antaa priorisointi töille ja työntekijä suorittaa niitä sen mukaan, marinat tekemättömistä töistä ohjataan töiden järjestämisestä vastuulliselle henkilölle.

Työntekijän kannattaa ja pitää aina huolehtia omastakin hyvinvoinnistaan, jos töitä ei voi ottaa enempää niin se on syytä sanoa. Jos ei osaa tehdä ja tarvitsee koulutusta niin se on syytä sanoa.

Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Näissä keskusteluissa on aina hankala kun on myös niitä kavereitä jotka tekee "kolmen hommat" ja se sitten saattaa takoittaa ihan mitä vaan. Monesti näitä kuulee kun on hommien vähentyessä vähennetty jengiä ja yhdistelty hommia. Totuus saattaa tietyissä tapauksissa olla, että "kolmen hommat" tekee kuudessa tunnissa ja loppu päivä kaivetaan nenää.

 

[allunteri]

Jos tilanne on se, että työnantaja kasaa kohtuuttomasti lisää hommia ja vastuita niskaan palkan kasvamatta, niin en tiedä mitä sitten oikeasti tapahtuisi jos vain sanoisi suoraan että ei käy? Onkohan tuo pätevä syy irtisanomiseen? Voi tietenkin olla, että vaikkei irtisanottaisikaan, niin tuollaisen jälkeen ei ole jatkossa ensimmäisenä saamassa ylennyksiä/palkankorotuksia, ja mahdollisten muutosneuvotteluiden sattuessa lentää pihalle. Mutta ehkä jossain kuitenkin menee raja, että mihin kaikkeen kannattaa suostua.

Tyylinsä kullakin, mutta omaan korvaan suoranainen kieltäytyminen kuulostaa aika huonolta idealta. Kuten yllä onkin sanottu, käyt nykäisemässä esihenkilön hihasta ja pyydät käymään läpi sulla työpöydällä olevat hommat. Pyydät kertomaan top 3 prioriteetit pöydällä oleville hommille ja sen mukaan sit teet niitä eteenpäin itsenäisesti. Jos 1. prion edistäminen blokkaantuu jostain syystä, niin sit tekee seuraavan prion hommaa jne. Sit kun 1. ja 2. prion hommat valmistuu, niin pyydät uusintakierroksen hommien priorisoinnille. Tärkeintä on, että vaadit häntä päättämään mitkä hommat on tärkeimpiä halusi tai ei, se on vähän niinkuin esihenkilön työtä. Eikä voi olla niin, että kaikki hommat on 1. prioriteetilla - silloin mikään ei valmistu.

Itselläni oli aika vastaava tilanne, kun ad-hoc hommia tuli vähän joka suunnasta. Meni siihen pisteeseen, ettei oikeen mitään tahdo saada valmiiksi kun vähän väliä piti jotain muuta "pikkuhommaa" tehdä. Kävin saman keskustelun esihenkilön kanssa, ehdotin tuota top 3 priorisointia ja että kaikki työtehtävät tulevat esihenkilön kautta. Kummasti rauhottui tilanne, kun kaikki kyselijät pystyi lähettämään esihenkilön puheille ja esihenkilö sitten ilmoitti jos jokin "pikkuhomma" on oikeasti niin tärkeä, että se menee listan kärkeen. IMO tuo toimii hyvin ja on win-win tilanne kaikin puolin. Työntekijän ei tarvi stressata ja turhautua työkuorman kanssa ja esihenkilö pysyy paremmin kärryillä missä mennään. Toki jos esihenkilö on huono ja haluton/kykenemätön toteuttamaan tuota, niin sitten voi olla aiheellista alkaa miettimään kytkimen nostamista. Huonoja esimiehiä riittää (valitettavasti), mutta löytyy niitä hyviäkin.

 

[taski]

Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Näissä keskusteluissa on aina hankala kun on myös niitä kavereitä jotka tekee "kolmen hommat" ja se sitten saattaa takoittaa ihan mitä vaan. Monesti näitä kuulee kun on hommien vähentyessä vähennetty jengiä ja yhdistelty hommia. Totuus saattaa tietyissä tapauksissa olla, että "kolmen hommat" tekee kuudessa tunnissa ja loppu päivä kaivetaan nenää.

Omassa tapauksessa tarkoittaa tällä hetkellä käytännössä sitä että teen vähintään joka toisen viikon 6 päiväisenä, noin 9h / päiviä ja olen myös "vapaalla" lomia myöden tavoitettavissa puhelimitse. Ei nyt mitään ihan älytöntä esim Japanilaisiin verrattuna, mutta sellainen fiilis on että saman tulotason saisi pidettyä kyllä tekemällä "helpompia" hommiakin. Tunnen olevani aika tunnollinen ja sen takia itselle on sitten kerääntynyt myös niitä ns. "paskahommia" joista ei varsinaisesti hyödy mitään, mutta ovat jonkin verran rasittavia henkisesti. Esimerkiksi reklamaatiokäsittely / riitatilanteet ja kirjelmöinnit lakimiesten etc. kanssa. Nuo kun ovat vielä sellaisia asioita että niihin täytyisi oikeasti keskittyä, mutta nykyään kun tahtoo joku asia vaativan huomiota noin 10min välein, niin aika pirstaleista alkaa olla. Toimenkuva on sellainen että alaiset ei ihan kauhean itsenäisesti toimi, kun joukossa on aika paljon uutta väkeä, niin perään on käytännössä pakko katsoa.

 

[cuckroopin_kauhu]

Siivoushommat ovat siinä loistava, että kahdeksan tuntia hurahtaa aina nopeasti. Ei tarvitse olla näin visualisoiva arkkitehti tai murhatuomioita ajava lakimies siinä edussa,..

Vertauksena kiinteistönhoitajan hommassa aika ei aina läheskään aina lopu sitä rataa, kuin sen toivot (Enimmäkseen kyllä).

En voisi vaihtaa johonkin hiljaisen toimiston palveluvastaavaan.

Näistä mainitsemistasi töistä ei vaan makseta juuri mitään..

 

[Harb]

Juurikin näin. Pyytää esihenkilöä priorisoimaan ja siitä sitten eteenpäin.

Nää priorisoinnit on jossain organisaatioissa nykyään mahdottomia, kun on itseohjautuvat tiimit, joiden pitäisi keskenään priorisoida mitä tehdään ja varsinaisilla esimiehillä saattaa olla 100 alaista ja ainoana tehtävänä paperinpyöritys.

Mutta työnantajan pitäisi tosiaan vastata töiden priorisoinnista, joten heiltä sitä pitäisi vaatia.