Itse koen (tälläkin hetkellä) urasuunnittelun ongelmaksi sen, että mahdollisia työtehtäviä on niin paljon ja omia kiinnostuksia toisaalta niin paljon. Ei ole käsitystä työtehtävien sisällöstä erilaisissa hommissa, joten ei sitten oikein osaa päättää, mihin sitä pitäisi suuntautua. Nykyisessä hommassa tullut tehtyä yrityksen hallintoon liittyen aika lailla kaikkea (ja viime aikoina aika lailla kaikki) ja toiset maisterinpaperit olis kohta näpeissä. Työuraa takana kymmenkunta vuotta. Sellainen fiilis ollut jo useamman vuoden, että JOTAIN muuta pitäisi välillä tehdä.
Muistan Nokian matkapuhelinajoilta kun osasto jossa olin rekryttiin tyyppejä ja yks jenkkirekryttävä oli saanut jo muuttokuorman Suomeen niin esimies laittoi viestin ettei tartte tulla töihin.
Koko osasto suljettiin. En tiedä, kait se jotain korvauksia sitten sai, melko raakaa touhua.
Voisin ajatella, että tässä on jonkinlainen karkea jako niihin, jotka tekevät duunia lähinnä rahan vuoksi ja niihin, joilla on enemmän kunnianhimoa. Tai vain turvallisuus- ja elämyshakuisiin. Itse kuulun ensimmäisiin ryhmiin, enkä ole tehnyt varsinaista urasuunnittelua koskaan. Olen myös ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut olla duuneissani pitkään ja ne ovat olleet riittävän mielenkiintoisia ja työnantajat ok, eli ulkoista pakkoa vaihtamiseen ei ole tullut. Edellisessä firmassa olin 14 vuotta (jonka jälkeen lähdin itse) ja nykyisessäkin jo seitsemän. Välillä aina käy mielessä, että voisihan sitä jotain muutakin tehdä, mutta kun en oikein tiedä mitä, eikä ole erityistä syytä lähteä pois. En myöskään kaipaa lisää haastetta tai vastuuta vaan niitä on nykyisessä ihan sopivasti ja pystyn itse vaikuttamaan näihin.
Meikä vedellyt kanssa ihan tuulen mukana tarttuen tilaisuuksiin, ja hyvä on tullut. Niin kauan kun työ on mielekästä ja palkkaan yms. tyytyväinen niin en vaihda, ellei jotain tooodella mielenkiintoista tarjota.
Nii, Risto Siilasmaakin olisi sanonut 17-vuotiaalle itselleen jotain hyvin samankaltaista:
Ainahan sitä voi kysyä ja neuvotella, mutta suunta on kuitenkin ollut, että noista arkiylitöistä päästäs eroon, eli viikkotuntien pidennystä hakee useampikin liitto ja ala. Sama suuntaus myös arkipyhissä ja vkl-hommissa.
5-10 vuoden väliltä omat pätkät joten ei niitä mahdukaan kuin pari kolme uralle. Jotain lyhyempää kokeilua ollut myös. Kahdessa vuodessa on juuri ehtinyt oppia hommat ja tehdä niitä vuoden verran on oma kokemus. Siinä vaiheessa jos lähtee niin virherekryltä vaikuttaa. Alkuunhan uudessa työssä on usein mukavaa, tapaa uusia ihmisiä, kaikki on uutta ja mielenkiintoista, odotuksetkin ovat vähän alhaisemmat koska kaikki ymmärtää, ettei heti saa täyttä tulosta aikaan. Parin vuoden jälkeen alkaa se painaminen ja puurtaminen kun kokemusta alkaa jo olla ja tuloksia lähdetään kasvattamaan. Mitä kahden vuoden jälkeen voi sanoa saavutuksinaan? Opin työn ja tein vuoden tuloksen? Olisiko seuraavana vuonna voinut jo näyttää kasvua jos olisi malttanut?
Kuulostaa epätoivoiselta asemasi huomioiden. Jos jotenkin saisi lounastauon sovittua pois niin tuostahan pääsisi kolmelta kotiin, mikä on aikaista. Aamulla kahvit ja valmiiksi tehdyt leivät naamaan ja nopeasti duuniin, miksi ihmeessä haluaisit sitä päätä lykätä? Parasta elämisen aikaa on iltapäivä ja ilta, yöllä ja aamulla on vähän omaa käyttöä.
Näin työllisyyspalveluissa töissä olevana: ajatuksesi on epärealistinen, nuo amis pohjaiset ammatit ei mahdollista tuollaista. Ja jos ehdotat niin menee 98% varmuudella se vakipaikka toiselle.
Samaa mietin, en jaksa uskoa että työnantajaa kiinnostaa ihan kauheasti kikkailla erilaisia soppareita eri henkilöille jotka tekee samaa työtä. Paljon helpompaa että kaikilla samanlainen soppari.
www.verkkouutiset.fi
Lauhteen Mukaan Piilaaksossa saa 200 000 dollarin vuosipalkalla 80 tuntia viikkotyöaikaa.
Lauhde saattaa olla lievästi provosoivalla asenteella liikkeellä mutta onhan se nyt vähän haihattelua, että kaikki tehtäisiin vaan vielä vähemmän ja olisi useammalle tekemistä tulevaisuudessa. Jos yksi tehokas johtaja/asiantuntija tekee 60h työviikon niin saman homman jakaminen kahdelle 30h työviikkolaiselle ei luultavasti johtaisi samaan tulokseen, saati että olisi helppo korvata yksi osaava tyyppi kahdella osaavalla.Huawein tietoturvajohtaja Mika Lauhde vihjailee, että 80-tuntinen viikkotyöaika tekisi Suomellekin hyvää:
Yritysjohtaja tykittää KL:lle: 80 tunnin työviikko, lyhyet lomat ja kunnon palkka | Verkkouutiset
Huawein tietoturvajohtaja ihmettelee puheita nelipäiväisestä työviikosta, kun elämää katselee USA:sta tai Kiinasta.
Lauhteen Mukaan Piilaaksossa saa 200 000 dollarin vuosipalkalla 80 tuntia viikkotyöaikaa.
Saataisiinko tällä Suomi nousuun?
Tasapäistetyt palkat ja veroprogressio syövät kyllä tehokkaasti ainakin omalla kohdalla halun luoda uraa (olen teknisissä asiantuntijatehtävissä).Huawein tietoturvajohtaja Mika Lauhde vihjailee, että 80-tuntinen viikkotyöaika tekisi Suomellekin hyvää:
Yritysjohtaja tykittää KL:lle: 80 tunnin työviikko, lyhyet lomat ja kunnon palkka | Verkkouutiset
Huawein tietoturvajohtaja ihmettelee puheita nelipäiväisestä työviikosta, kun elämää katselee USA:sta tai Kiinasta.
Lauhteen Mukaan Piilaaksossa saa 200 000 dollarin vuosipalkalla 80 tuntia viikkotyöaikaa.
Saataisiinko tällä Suomi nousuun?
Itse kun hain nykyistä työpaikkaani oli haussa kaksi paikkaa. Itse sain oman paikkani, mutta toinen haussa ollut paikka jäi sitten täyttämättä, kun firman johto päätti, että just silloin ei ollut järkevää/kannattavaa ottaa kuin yksi kaveri.
.Sikäli tuo on ihan hölmöläisten hommaa, että ihminen ei pysty tekemään edes 8h työpäivää kovin suurella teholla (siis prosenttina siitä parhaasta suorituskyvystä) ellei työ ole jotain hyvin mekaanista. Ote alkaa herpaantumaan, ajatus harhailee, tulee virheitä ja unohduksia, vähitellen pettää terveys jne.
Nuo palaverit oli itselle kanssa uus juttu kun vaihdoin nykyiseen työpaikkaan. Välillä kalenteri täynnä niitä. Sinällään hyvä tämä korona, että kaikki palaverit on käytännössä siirtynyt Teamsiin. Niitä voi sitten rauhassa tehdä kotoa tai vaikka matkalla kotiin voi jatkaa päivää kun puhelimella liittyy palaveriin.
www.hs.fi
Nää sankarit on yleensä niin helvetin epätehokkaita ja kaavoihin kangistuneita että ei niistä mitään lisäarvoa firmalle olikaan jollei tekis tommosia määriä tunteja.Aavistuksen valvoneelta tuo Lauhde kyllä uutisen kuvassa näyttääkin
Työelämä | Suomen työviikot ovat Euroopan lyhyimpiä, nyt Huawein suomalaisjohtaja esittää Kauppalehdessä Suomeen seitsenpäiväistä työviikkoa – ”Todella ikävä ulostulo”
”Minä teen koko ajan yli 80-tuntista viikkoa, ja minulla ei ole neljään vuoteen ollut kesälomaa”, sanoo Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhde Kauppalehden haastattelussa. Huawein Suomen pr-johtaja sanoo, ettei kyseessä ole yhtiön kanta asiaan.
Ja toisaalta ainakin kaukoidän konttorikulttuurissa on vahvassa roolissa ne säännöt siitä miten ollaan aina ennen pomoa ja pomon jälkeen paikalla jne. Tapakulttuuria, ei tehokkuutta.
Mikä ihmeen "oikea työ"?
Varmaan tässä tarkoitetaan sitä että puolet niistä palavereista ja sähköposteista on semmoisia jotka on ihan yhtä tyhjän kanssa jos mietitään tuovatko ne firmalle rahaa tai edistääkö ne mitään.
/img-s3.ilcdn.fi/f5f450741a4b91d0b1786be3bd5d5ee0e0239f40a373d94424e0f934191aacb9.jpeg)
www.iltalehti.fi
No täähän se osaltaan. Kyllä mä seiskalta puurokattilaa hämmentäessäni saatan kuitata ekat helpot sähköpostit ja vahingossa rutiinilla avaan outlookin illalla kännykästä ja teen saman.
Kyllä mä mielsin tuon niin, että jotain oikeaa omaa työtä. Tarjousten, raporttien jne. valmistelua, laskentaa, ostamista, myymistä, raportointia, asiakasyhteyksiä jne. Pelkkä palaverissa istuminen ilman, että siitä jää käteen mitään selkeää suoritettavaa on itsestänikin aika rentoa hommaa.
Jollain aloilla tuo on tosiaan se parin vuoden pinnistys, että saadaan hyvä CV-rivi. Jossain sitten taas ilmeisesti jatkuvaa todellisuutta ilman, että siinä rivissä on mitään erityisen ihmeellistä. Lauhde perustelee USA:n palkan sillä, että talo maksaa 1,5 miljoonaa siellä. Jos palkka ei olisi monella 200.000 vuodessa niin tuskin maksaisi? Ja miten se tehty tuntimäärä liittyy?
Tai sitten ei, vaan fyysisyyteen katsomatta jotain missä joutuu koko ajan tai suuren osan ajasta oikeasti keskittymään ja tekemään muuta kuin mukavuusvyöhykkeen rutiinia. Sillä oletuksella, että kukaan ei tee tehokkaasti 80-tuntista viikkoa oikeasti työtä jatkuvasti ja pysy järjissään. Melkeinpä riippumatta hommasta, lähinnä joku yli-innokas elämäntapayrittäjä saattaa poiketa säännöstä. Tai Savant-autisti tai muu eriskummallinen poikkeusyksilö.
Vastaan vain omalta osaltani miten koen ja näen asiaa.
Toki tämä menee ehkä hieman asian vierestä kun en tee noita 80h viikkoja jatkuvasti ilman lomia tai vähäisillä lomilla, mutta usein teen kuitenkin. Niin ja olen ihan palkollinen, yrittäjille tämä lienee normaalimpaa.Ei liity suoraa lainattavaan tekstiin, mutta kyseinen kommentti kaivoi asian muistin syövereistä.Vastaan vain omalta osaltani miten koen ja näen asiaa.
Itsellä on ystäviä, puoliso ja harrastuksia. Lapsia ei ole.
Teen säännöllisen epäsäännöllisesti tuollaisia 90h viikkoja tai 30 päivän työputkia ilman vapaita (Suomessa). Eli käyn töissä ja nukun. Suunnitelmana on takoa kun rauta on kuumaa ja kerätä iso sijoitussalkku mahdollisimman nuorella iällä (nyt noin kolmissakymmenissä mennään).
Esimerkiksi viime kuun nettotulot olivat näiden vuoksi n. 18 000€ josta menee suurin osa osakesalkkuun tulevaisuuden varalle. Vastapuoleksi pidän sitten pidempiä vapaita kesällä, harrastelen jne. ja latailen akkuja seuraavia projekteja varten
Paljon noita FIRE-rutistuksia parempi idea on hankkia koulutus ja työ, jossa viihtyy. Tai noh, parempi ja parempi, sanotaan että realistisempi.
Jordan Petersonilta oli sanojensa mukaan hyvä kommentti jollekkin, joka sanoi että hänen unelmansa on istua paratiisisaarella lepotuolissa ja juoda drinkkejä: "Kuinka monta drinkkiä?"
Samaa mieltä, mutta omalta osalta nuo eivät sulje toisiaan pois vaan kulkevat käsikädessä. Teenkin "unelmatyötä" jossa on mahdollista tehdä noita pitkiä rutistuksia jos haluaa. Tämä säästäminen/sijoittaminen tulee siinä sivussa, eli FIREttäminen ei ole se itsetarkoitus vaikka tuossa ehkä sellaisen kuvan annoinkin. Koulutus on tähdännyt näihin töihin ja itseasiassa päivitin tutkintoa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi viime vuonna vuoden ajan töiden ohessa ja loppuun sitten vapailla. Tutkinto tuo taas lisää mahdollisuuksia.
Ei lainkaan, sellaisia ei tarvitse harrastaaPaljonko aikaa menee tuntilappujen värittämiseen?
En avaa sen enempää, mutta tietyistä syistä pienempi vero% mitä esimerkissäsi, kyseessä yksittäinen poikkeuskuukausi (loppu- ja alkuvuodesta ei juurikaan ylitöitä vaan peruspalkalla mennään) ja summa sisältää n. 1,5k€ verottomia korvauksia.
Muistatko minkä niminen kaveri? Olisi kiinnostavaa löytää tuosta jotain juttua.
Jos sattuu olemaan miespuolinen, niin tämä nyt ei varsinaisesti ole ongelma, koska voi hankkia ne kersat sitten FIREttämisen jälkeen, jos siltä tuntuu. Kun on kukkaro sitten vähän vanhempana kunnossa, niin kyllä niitä nuorempia äitiehdokkaitakin löytyy.
Jos on pariskunta niin molempien pitää FIREttää jotta FIRE ja tietysti lapsien osalta pitää FIREttää vielä vähän lisää. Jos pariutuu FIREtettyään, saa olla aika ihme että löytää toisen FIREttäneen. Sieltäköhän nämä treffikesusteluissa ajoittain näkyvät jupinat tulee kun nuorehkoilla naisilla ei ole EDES sijoitusomaisuutta ja omaa asuntoa
40h viikkokin veisi liikaa vapaa-aikaa.
