Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Mietein kanssa samaa että aika erilaiset keskustelut olisivat jos kyselisin vain niitä asioita jotka minua kiinnostavat. Puolesta niistä asioista en ole ylpeä ja loput ovat iljettäviä.Mistä lie kumpuaa maine että suomalaiset eivät osaa small talkia.
Eivät halua on eri asia kuin eivät osaa.Mistä lie kumpuaa maine että suomalaiset eivät osaa small talkia.
Kuten tuossa tulikin, kyllä suomalaiset varmaan sitä osaavat mutta meidän kulttuurissa arvostetaan sitä, että puhutaan kun on puhuttavaa mutta ei turhaa paskanjauhantaa. Täällä myös osataan nauttia hiljaisuudesta.Mistä lie kumpuaa maine että suomalaiset eivät osaa small talkia.
Sama täällä. Ei kiinnosta tuollainen tieto jos sitä ei tarvitse johonkin.
Suomalaisten small talk on vähän sellaista on/off -tyylistä. Joko ei haluta kertoa mitään tai sit selostetaan liikaakin ja yksityiskohtaisesti. En mä esim puolitutuille tosta vaan kerro missä lafkassa ja kenen kanssa mun puoliso on duunissa, ihan kuten en ala selostamaan keskellä päivää olleen lääkärikäyntini yksityiskohtia tai tuttujen perintöriidan nyansseja. Jos keskustelu syvenee ja lisätiedot tuntuu sen kannalta oleellisilta, niin asia saattaa muuttua. Vähän kuin en oman yritystoimintani ja erikoisalani yksityiskohtia selittele tuntemattomille maallikoille.Mutta jos haluaa tietoa varastoon tulevaisuutta ajatellen. Talosta menee sähköt, om kiva tietää jos joku tutusta on sähköyrittäjä tai töissä sähköalan asennusfirmassa. Asioihin voi varautua. Monella on esim. palosammutin kotona vaikka sitä ei juuri sillä hetkellä tarvitse. Jotkut ihmiset kouluttautuvat (hankkivat tietoa) vaikka sitä ei välttämällä juuri sillä sekunnilla tarvitse. Itse ainakin kiinnostais jos tapaa jonkun kiinnostavaa alaa tekevän ihmisen, mitä siihen hommaan oikeasti kuuluu.
Viimeksi tapasin yhden henkilön jolta kysyin että missäs töissä nykyään, niin oli samalla alalla kuin me. sitä kautta sitten poiki hommia meidän firmalle koska tekevät tuotteita ja me mm. huollamme tuotteita. Saimme alkaa tehdä heidän takuuhuoltojaan. Tätäkään ei olisi tapahtunut jos en olisi kysynyt mitä teet työksesi.
Mistä lie kumpuaa maine että suomalaiset eivät osaa small talkia.
Mutta mistä tämä tulee että pitää länkyttää jotain turhanpäiväistä jos on vieraan ihmisen kanssa samassa tilassa, ihan yhtä hyvin sitä nyt voi olla "tuppisuunakin" ja miettiä/suunnitella omia asioitaan? Tuo ilmeisesti tuntuu joistain ihmisistä oudolta jossei ole joku äänessä kokoaikaa vaikkei olisi mitään oikeeta asiaakaan?Moni varmasti osaa ja en minä tuosta amerikkalaisesta tyhjänjauhamisesta tykkää, enkä halua sitä tapaa suomeen. Mutta paljon on niitä jotka jäävät tuppisuuksi jos pitää hetki viettää tuntemattoman ihmisen kanssa kahdestaan, monissa eri ammattiryhmissä. Small talk on taito minkä voi oppia, opin itsekin aikanaan ulkomailla. Nykyään se ei taas lähde kun ei sitä suomessa tarvita, vaikka kyllä meiltäkin tämä tyhjänpäiväinen länkyttäminen onnistuu. Ei siihen tarvita kuin vaikka foorumialusta ihmisten väliin.
Alkuperäinen viesti oli lähinnä huvittunut kommentti ajatukseen siitä että ei puhuta kuin siitä mikä sattuu kiinnostamaan ja on tarpeellista.
Mutta mistä tämä tulee että pitää länkyttää jotain turhanpäiväistä jos on vieraan ihmisen kanssa samassa tilassa, ihan yhtä hyvin sitä nyt voi olla "tuppisuunakin" ja miettiä/suunnitella omia asioitaan? Tuo ilmeisesti tuntuu joistain ihmisistä oudolta jossei ole joku äänessä kokoaikaa vaikkei olisi mitään oikeeta asiaakaan?
Taitaa ainoa suomalaisten samalla talk hississä olla hajun sattuessa se "jos joku on pieraissut, se en ollut ainakaan minä".Tähän liittyen monesti olen kuullut heitettävän vitsiä siitä, että hississä suomalaiset ovat ihan hiljaa, ihan kuin siinä olisi jotain outoa tai väärää, ettei ala juttelemaan tuntemattoman kanssa vain siksi, että sattuvat matkustamaan samassa hississä 10 sekuntia.
Sama täällä. Ei kiinnosta tuollainen tieto jos sitä ei tarvitse johonkin.
On kyllä välillä hämmästyttävää kun tapaa uusia ihmisiä, jotka hyvin nopeasti saattavat kysyä että mitä teet työksesi ? Mitä se heille kuuluu on oma ajattelumallini kysymyksestä.
Tarvitsevatko he sitä tietoa kenties ihmisten kategorisointiin ? Onko suhtatuminen tai tutustuminen erinlaista jos sanoo vaikka vahtimestari tai lääkäri ? Itse en varmaan ole kysynyt tuota kysymystä keneltäkään. En edes hyviltä tutuilta jota olen tuntenyt vuosikausia. Olen vaan tiedon palasista muodostanut jonkinmoisen kuvan ajan satossa siitä, että mitä he saattaisivat tehdä työkseen. Mutta kun sillä teidolla ei mitään tee tai ole väliä, niin ei ole tullut kysyttyä. Varmaan tyhmää jonkun mielestä.
Tämä. Kun nykyiseen taloyhtiöön muutettiin, vaimo oli sellaisessa työssä, ettei työn arkaluontoisuuden vuoksi olisi siitä halunnut kertoa. Yritti keksiä hullun lailla jonkin "valeammatin", mutta ihmisenä, joka ei osaa valehdella, tästä meinasi nousta stressi.
Itse ihmettelin ja vähättelin asiaa – että miksi ne ihmiset tuollaista kysyisivät. Eipä tule itsellä mieleen ikinä kysyä, missä joku on töissä, kun ensi kertaa tavataan...
Noh, jokainen uusi naapuri, joka tavattiin, aloitti about sillä, että kysyi mitä tehdään työksemme. Eli vaimo oli oikeassa tässä tapauksessa. Mutta en siltikään ymmärrä, miksi tuo on ensimmäinen asia mitä kysytään.
Vaikkei itsellä ole mitään salattavaa omasta työstä, niin sen verran tuo jostain syystä ärsyttää, että vastaan aina hyvin ympäripyöreästi: "IT-hommia". Ja jos jatkavat jatkokysymyksillä, vaihdan vain puheenaihetta.
Oisko tuossa sitten jokin status- tai luokittelujuttu? Pitää saada uudet ihmiset heti omiin kategorioihin – tiedä häntä. Ainakin tuntuu, että täällä alueella missä asutaan, on ihmisille tärkeää näyttää, että "menee hyvin" ulkoisilla puitteilla.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.