Suhtaudun yleensä aika skeptisesti kaikenlaisiin pakollisiin kursseihin ja lupalappuihin. Niissä on sekä moraalisia että käytännön ongelmia.
Minun puolestani voidaan sivuuttaa maininnalla se, että usein nämä tuntuvat perusoikeuksien rajoittamiselta (ja kenties joskus ovat sitä). Se on liian pitkälle menevä keskustelunhaara, eikä vapaus kiinnosta juuri ketään. Ei siitä saa aikaan keskustelua vaan se menee lyttäämiseksi. Siispä pragmaattiseen puoleen:
Ensinnäkin koulutukset ovat usein niin pinnallisia ja vähäisiä sekä tentit helppoja, ettei niistä luulisi tai toivoisi olevan kenellekään aikuiselle mitään hyötyä. Lähde: työturvallisuuskortti, tulityökortti, kuljettajan ammattipätevyys -luentopäivät.
Toiseksi, liittyen edelliseen, nämä ovat vain urakka-automaatteja koulutuksen järjestäjille. Koko muodollisuuden tarkoitus on vain se, että joku voi pyörittää firmaa, joka myy tarpeetonta palvelua, jonka ostoon ihmisiä pakotetaan lailla.
Kolmanneksi näitä erilaisia silitysrautakortteja alkaa olla niin paljon, että elämästä - ajasta ja ainakin välillisesti rahasta - menee liian suuri siivu näihin joutaviin asioihin. Aina kun tulee uusi, kritiikki vaiennetaan toteamalla, että se maksaa vain 80 euroa joka toinen vuosi tai siihen menee vain seitsemän työpäivää joka viides vuosi. Tämähän on tietenkin epärehellistä retoriikkaa, jonka voisi niellä jos se olisi ensimmäinen, ainoa ja viimeinen riippakivi. Vaan kun ei ole.
Jos lähdetään korjaamaan kohtaa 1 ja tehdään kaikista nimellisistä koulutuksista riittävän laajoja ja vaativia siten, että niillä on oikeasti jotain merkitystä, 2. ja 3. paisuvat sietämättömiin mittoihin. Siinä ei enää jää pakkokursseilta aikaa omaan työhön, joka sekin on alan kasvun takia siirtynyt pakkokurssiteollisuuteen.
Tulevaisuudessa pidän siis työkseni kuukaudessa kolme luentoa jostain kivesten raapimisesta ja ollakseni oikeutettu tähän (tai jalkakäytävällä kypärä päässä kävelemiseen) käytän itse saman kuun aikana 150 työtuntia erilaisia kansalaislupia, viranomaisasioita ja tietenkin yksityisen sektorin ammattikortteja hankkiessani ja ylläpitäessäni.
Pakollisella koiralupakortilla saataisiin elvytettyä paikkakuntien koiraharrastustoimintaa ja jos se koira pitää sinne muiden koirien ilmoille tuoda, niin ammattilaisen silmä näkee onko kaikki kunnossa.