Ja se minua häiritsee, että sisänsä ihan hyvät huumorin ainekset vedetään niin överiksi, kuten Andyn saadessa laudasta naamaan. Kohtaus kestää kaiketi minuutin verran (heitän hatusta, viime yönä katsoin), ainakin nykypäivänä se on kiusallisen pitkään. Miksi asiaa pitää alleviivata jopa kiusallisen kauan? Onko tämä sitä Lynchin taiturimaista <sijoita joku hänen lempitaito tähän>? Eikö amerikkalaiset muuten tajua että nyt on jännäsarjassa hjuumoria? Edes Spede-showssa ei kaiketi ollut noin pitkään venytettyä ja alleviivaavia kohtuksia.
Mutta myönnän, että jos tässä kohtauksessa on jokin, vain älykkäille avautuva merkitys, niin ohi menee.
En oikeasti ihmettele pahoin ajatuksin, olenhan päättänyt nauttia HBO:n tarjoamat wanhat kaksi ensimmäistä kautta, uuden 3. lisäksi. Vielä kun saisi katsottavaksi
Fire walk with me leffan (kts. moraalisesti arvelluttava ehdotukseni viestin loppusta).
Samoin myöhemmin Andyn teippisekoilu julistetta oveen liimatessa saa tuntemaan myötähäpeää. Miksi vedettiin näin överiksi?
Mutta mistä syntyi parhaimmat naurut, oli raa-asti esiin vedetty tieto, että James osaa rämpytellä kitaraa (mutta laulu on jotain hirveää, Lynchin huumoria?). James on ilmeisesti puristanut pallit kasaan nippusitein, ja alkhaa joikhaamaan kimeän värisevästi ♫
Just you, together forever ♫ etc. . Tässä näkyy jotenkin toisen kauden huonompi toteutus. Kohtaus ja biisi piti luonnollisesti (kai) tuoda esiin, että sen kitarariffiä soittamalla voidaan tulevissa kohtauksissa viitava/muistuttaa Jamesin ja Maddyn alkavalle(?) romanssille. Sarjassahan musiikilla on toistuvat teemat eri tilanteisiin, mielestäni. Itse olisin toteuttanut biisin esiintuomisen jotenkin toisin (kolmikko olisi vaikka vain jutellut jostain Lauraan liittyvästä tai ottaneet poskeen, ja kun Jamesin ja Maddin katseet alkavat kohtaamaan liian usein/olemaan kiusallisen pitkiä, biisi olisi esitetty taustalla, miellellään ilman noloa laulua). Näin ei olisi tarvinnut tehdä irralliselta tuntuvaa biisin äänitystä (kaikkihan muistelevat menetettyä ystää nauhoittamalla laulun?). Nyt tuo kohtaus tuntui kiusalliselta monella tapaa. Mutta ehkä tässä on sitä Lynchin mestarillisuutta. Jälleen kerran, kerron vain miltä minusta tuntuu.
Niin tai näin, tällaisia tahattomia tai liian pitkään venytettyjä huumoreita, tai tökerösti lisättyjä kohtauksia ei mielestäni ollut 1. kaudessa. Muutenkin pidän 1. kauden tunnelmasta enemmän kuin toisesta kaudesta, josta tosin on katsottavana vielä melkoisesti, 19 jaksoa, joten ehkä liian aikaista tuomita koko kautta. Tunnelmahan voi parantua.