- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 481
Kävin katsomassa leffan mattimyöhäsenä vasta nyt, kun piti lähteä erään naishenkilön seuraksi(!). Ajattelin alunperin, että ehtiihän tuon nähdä myöhemminkin telkkarista, kun ei se nyt kuitenkaan niin ihmeellinen ole ja sama tarina on jo nähty parikymmentä kertaa aiemminkin...
Odotukset eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta kyllä mä vähän petyin. Liian tekotaiteellinen elokuva ja liian paljon liian tiukkoja lähikuvia näyttelijöiden naamoista, jotka täyttää koko valkokankaan. Kuitenkaan hienoja laajoja maisemakuvia ei ollut kovinkaan paljon, eikä ilmakuvia juuri lainkaan(?).
Taistelukohtauksista ei tullut tunne, että nyt on isompikin rytinä menossa, vaan ne tuntuivat juuri siltä mitä ne olivatkin, eli muutaman kymmenen henkilön näytös. Näissäkin oli laajat otokset aika vähissä.
Ja se mikä ärsytti kaikkein eniten, oli elokuvan poliittinen pohjavire. Tämä on elokuva, jonka Vladimir Putin voisi esittää Venäjän televisiossa ihan hyvillä mielin omalta kannaltaan. Suomen sotiminen esitetään tässä hieman arveluttavassa valossa ja näitä "Suur-Suomi" -juttuja hoetaan useammassakin kohdassa, ja piti vielä Hitlerin vierailukin Mannerheimin synttäreillä tähän tunkea. Se on historiaa ja totta, ei siinä mitään, mutta totta on myös se, ettei Mannerheim tosiasiassa suhtautunut Hitleriin erityisen lämminsydämisesti, vaan oli hyvin varautunut kyseisen miehen suhteen. Ja muutenkin Suomi oli Saksan kaveri vain koska oli pakko. Ja Suomella todellakin olisi ollut moraalinen oikeus marssia vaikka Moskovaan saakka tai pidemmälle.
Pitää muistaa, että alkuperäisessäkin Tuntemattomassa sotilaassa oli hieman samantyylinen poliittinen pohjavire johtuen Neuvostoliiton vaikutuksesta 1950-luvun Suomeen, mutta tässä uudessa elokuvassa toi vedetään uudelle levelille ilman mitään sellaista syytä!
Annan tälle 5/10. Aika hyvät näyttelijät ja teknisesti ihan hieno, mutta en tykkää ohjaajan poliittisesta näkökulmasta aiheeseen ja liiasta tekotaiteellisuudesta ja läpitunkevasta melankoliasta ilman juuri mitään hengähdystaukoja. Enemmän vittu huumoria olisi voinut olla. Jossei kolmen tunnin aikana naura kertaakaan niin jossain on jotain pahasti pielessä...
Jatko-osaa odotellessa, toivottavasti näitä puutteita korjataan siihen. Ja käsikirjoituksenkin voisi hommata vaihteeksi jostain muualta kuin 1950-luvun pölyisistä kirjastoista.
Odotukset eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta kyllä mä vähän petyin. Liian tekotaiteellinen elokuva ja liian paljon liian tiukkoja lähikuvia näyttelijöiden naamoista, jotka täyttää koko valkokankaan. Kuitenkaan hienoja laajoja maisemakuvia ei ollut kovinkaan paljon, eikä ilmakuvia juuri lainkaan(?).
Taistelukohtauksista ei tullut tunne, että nyt on isompikin rytinä menossa, vaan ne tuntuivat juuri siltä mitä ne olivatkin, eli muutaman kymmenen henkilön näytös. Näissäkin oli laajat otokset aika vähissä.
Ja se mikä ärsytti kaikkein eniten, oli elokuvan poliittinen pohjavire. Tämä on elokuva, jonka Vladimir Putin voisi esittää Venäjän televisiossa ihan hyvillä mielin omalta kannaltaan. Suomen sotiminen esitetään tässä hieman arveluttavassa valossa ja näitä "Suur-Suomi" -juttuja hoetaan useammassakin kohdassa, ja piti vielä Hitlerin vierailukin Mannerheimin synttäreillä tähän tunkea. Se on historiaa ja totta, ei siinä mitään, mutta totta on myös se, ettei Mannerheim tosiasiassa suhtautunut Hitleriin erityisen lämminsydämisesti, vaan oli hyvin varautunut kyseisen miehen suhteen. Ja muutenkin Suomi oli Saksan kaveri vain koska oli pakko. Ja Suomella todellakin olisi ollut moraalinen oikeus marssia vaikka Moskovaan saakka tai pidemmälle.
Pitää muistaa, että alkuperäisessäkin Tuntemattomassa sotilaassa oli hieman samantyylinen poliittinen pohjavire johtuen Neuvostoliiton vaikutuksesta 1950-luvun Suomeen, mutta tässä uudessa elokuvassa toi vedetään uudelle levelille ilman mitään sellaista syytä!
Annan tälle 5/10. Aika hyvät näyttelijät ja teknisesti ihan hieno, mutta en tykkää ohjaajan poliittisesta näkökulmasta aiheeseen ja liiasta tekotaiteellisuudesta ja läpitunkevasta melankoliasta ilman juuri mitään hengähdystaukoja. Enemmän vittu huumoria olisi voinut olla. Jossei kolmen tunnin aikana naura kertaakaan niin jossain on jotain pahasti pielessä...
Jatko-osaa odotellessa, toivottavasti näitä puutteita korjataan siihen. Ja käsikirjoituksenkin voisi hommata vaihteeksi jostain muualta kuin 1950-luvun pölyisistä kirjastoista.
Viimeksi muokattu: