No ei itse asiassa ollut. Tuossa lainauksesta oli se tärkein jätetty pois eli:
Eli tärkein pointti on, että on tehty tylsä ja riskejä ottamaton versio. Mitään uutta visiota tai näkökulmaa ei tekijöillä ole ollut. Tämä siis arvostelun perusteella. En ole elokuvaa vielä itse nähnyt.
No tuo on ihan totta, sitä samaahan se oli taas kerran, mutta paremmin toteutettuna. Suurin ero aiempiin oli mielestäni siinä miten Rokasta tuli tässä tavallaan päähenkilö ja kuinka tämä oli hahmona jonkinlainen tiivistetty kuvaus nöyrästä, mutta suurella sisulla ja sydämellä isänmaan puolesta taistelevasta sotilaasta. Elokuvan viimeisen 10 sekunnin aikana tiivistyy tuo "haluttiin miellyttää kaikkia" -näkemys (laitan sen varmuuden vuoksi spoilereihin).
Veikkaan että kovinkaan moni ei ole eri mieltä, jos sanon että elokuva olisi ollut vielä paljon parempi, jos Rokka ei olisikaan kokenut ihmeparantumista ja palannut lopussa onnellisesti kotiin, vaan olisi näytetty karusti kun vaimolle tuodaan suruviesti vaikkapa Mannerheim-ristin kanssa.
No ei itse asiassa ollut. Tuossa lainauksesta oli se tärkein jätetty pois eli:
Eli tärkein pointti on, että on tehty tylsä ja riskejä ottamaton versio. Mitään uutta visiota tai näkökulmaa ei tekijöillä ole ollut. Tämä siis arvostelun perusteella. En ole elokuvaa vielä itse nähnyt.
Elokuva oli mielestäni aika merkittävästi erilainen kuin kaksi ensimmäistä.
Ensimmäisen hulivili rillumarei versiosta en koskaan juuri ole välittänyt.
Onhan se klassikko, mutta mielestäni ei siitä syystä että kyseessä olisi erityisen hyvä elokuva. Kuitenkin huomaa miten paljon kolmanteen elokuvaan asti sieltä on hahmoilta/näyttelijöiltä periytynyt.
Realistisempana, synkempänä, tunteisiin vetoavana ja paremmin näyteltynä näistä kahdesta ensimmäisestä Mollbergin versio on aina ollut minulle se lähempänä sydäntä oleva.
Elokuvan jälkeen pohdiskelinkin että kummasta pidin enemmän, Mollbergin vai Louhimiehen versiosta.
Alku oli jotenkin pomppiva ja nopeasti etenevä. Elokuva lähti kunnolla käyntiin vasta kun Rokka saapui kuvioihin. Toisaalta Rokan rooli elokuvan päähahmona voimisti tätä tunnetta mitä pidemmälle elokuva eteni.
Paljon jätettiin pois sellaista mitä edellisissä versioissa oli ollut. Toisaalta ei jäänyt sellaista tunnetta ollenkaan että jotain tärkeää olisi jäänyt pois.
Tarina kerrottiin nyt paljon selkeämmin, ja ehkä tietämättömille katsojillekin oli hyvä kun jokaisen ajanjakson yhteydessä ilmoitettiin tekstillä mihin paikkaan ja vuoteen tapahtumat sijoittuvat.
Keskittymisellä vähempään määrään hahmoja useamman sijaan luotiin elokuvalle syvyyttä, mutta samalla se menetti alkuperäisten tunnelmaa.
Elokuva on todella upeasti kuvattu ja lavastettu. Se on uskomattoman kaunis ja ruma. Sodan sairas, pelottava ja kiehtova tunnelma välittyy hyvin. Ensimmäistä kertaa talvikohtauksistakin minulle välittyi sellainen todellisen talven ja kylmyyden tunnelma.
Kuvaskohteet ovat osuneet suurimmalta osin täysin nappiin (erityismaininta lopun joki ja Äänislinna).
Näyttelyn puolesta Louhimiehen versio pieksee kaikki edelliset mennen tullen. Putoushahmot eivät haitanneet ollenkaan katsomiskokemusta, missään vaiheessa en edes ajatellut koko asiaa. Ainoastaan Robinin lyhyt rooli elokuvassa meinasi saada rusinani rasahtamaan hetkellisesti.
Erityisen hyvin rooleihinsa sopi Eero Aho, Hannes Suominen ja Juho Milonoff. Erityisesti Aho teki kyllä jäätävän kovaa jälkeä ja varmasti palkitaan tästä.
Mieleenpainuvimpia kohtauksia näyttelytyön puolesta oli Mannerheimin syntymäpäivät. Huikeaa.
Musiikki ei juurikaan jäänyt mieleen koko elokuvan aikana, oliko sitä sitten niin vähän vai oliko se sitten niin perinteistä viulujen vingutusta mitä näissä sotaelokuvassa on. Kenties se voi olla hyväkin asia ettei sitä ole juuri huomannut. Lopputekstien rullatessa kuitenkin jäin kuuntelemaan loistavaa elokuvan teemasävellystä.
Jostain syystä en saanut samanlaista tunnelatausta tästä kuin Mollbergin versioista (ainoastaan ensimmäinen Joulu ja Vesalan nieleskeleminen laulun aikana toi fiiliksiä) vaikka dramatisointi oli paljon voimakkaampaa ja mukana oli niitä kotirintaman elementtejäkin. Mistä lie johtui.
Kaiken kaikkiaan tämä elokuva on paras niille jotka eivät ole koskaan nähneet yhtään Tuntematon sotilas elokuvaa ja lukeneet kirjaa.
Sillä liian moni varmaan vertaa tätä uusinta laillani kaikessa entisiin, mikä häiritsee hieman. Kaipa se on vaan ihan luontaista tässä tapauksessa.
Kyllä minä tälle antaisin 8.5/10. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Elokuva oli mielestäni aika merkittävästi erilainen kuin kaksi ensimmäistä.
...
Elokuva on todella upeasti kuvattu ja lavastettu. Se on uskomattoman kaunis ja ruma. Sodan sairas, pelottava ja kiehtova tunnelma välittyy hyvin. Ensimmäistä kertaa talvikohtauksistakin minulle välittyi sellainen todellisen talven ja kylmyyden tunnelma.
...
Ainoastaan Robinin lyhyt rooli elokuvassa meinasi saada rusinani rasahtamaan hetkellisesti.
...
Täytyy todeta, että erittäin hyvä kiteytys elokuvasta. Itselle tuli ihan samankaltaiset fiilikset.
Luulen, että tästä versiosta saa eniten irti, jos lähtee katsomaan sitä omana elokuvanaan ilman vertailuja vanhoihin versioihin.
Mukana on toki kaikki ikoniset repliikit, mutta tarinan kerronnaltaan tämä on ihan omaa luokkaansa "Se on uskomattoman kaunis ja ruma". Onnistunut draaman kaari ja erilasten tunnelmien jaksotus saa syventymään tarinaan ja tuo tapahtumat hyvin lähelle. Jälkikäteen katsomaan analysoidessa havahtuu siihen, että alun iloinen innokas ilmapiiri on kuin vaivihkaa muuttunut toivottomuudeksi. Tämä tulee erityisesti esiin kohtauksessa, jossa Kariluoto tulee innokkaana täynnä energiaa naimalomalta takaisin rintamalle keskelle pahimpia tappioita - kontrasti aseveljien asenteeseen on todella säväyttävä.
Roolituksien osalta pelkäsin kuluneita naamoja, mutta pelko oli turha. Kaikki näyttelysuoritukset ovat huippuluokkaa.
En ennen elokuvaa tiennyt, että mukana on Robin, mutta täytyy todeta, että hän on erittäin hyvä valinta lapsenkasvoiseksi "aivan liian nuoreksi" täydennysmieheksi. Itse roolihan ei ole kummoinen, mutta koko kohtaus toimii erittäin hyvänä vertauksena sodan järjettömyydestä ja siitä, että kukaan ei ole sen ulkopuolella.
Kokonaispituus kolme tuntia vaikutti aluksi liian pitkältä, mutta elokuvaa katsoessa oikeastaan yllättyi kuinka nopeasti aika meni. Tosin loppuvaiheessa alkoi kaipaamaan jo pehmeämpää penkkiä
Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja omasta mielestäni on aivan ylivoimainen versio Tuntemattomasta.
+Dramaattinen ja samalla sai jotenkin syvyyden tuohon leffaan
+Oli otettu juurikin ne tärkeät kohtaukset mukaan
+Sota on rumaa. Se tuli hyvinkin selväksi muutamassa kohdassa
+Musiikit hyviä
-En tiiä historiasta mutta häiritsi välillä Hirviniemen ikoninen hiusjakauma.
-Välillä tuntui että kuinka pitkä tää on mutta kyllä aika silti liiti.
Kannattaako käydä kattoo? Ehdottomasti. Oli sen arvoinen kaiken kaikkiaan.
PS:Vain normaalin tallaajan näkemys leffasta, en ole kriitikko taikka montaa elokuvaa katsonut juurikin leffateatterissa mutta tästä osviittaa muiden arvostelujen ohella elokuvan laadusta.
Juuri muuta siitä ei sitten puuttunutkaan ja kun sekin on ihan suoraan kuin jostakin Pekasta ja Pätkästä, niin ehkä hyvä näin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vähän enemmänkin olisi voitu vielä siistiä niitä ensimmäisen version karikatyyrejä.
Juuri muuta siitä ei sitten puuttunutkaan ja kun sekin on ihan suoraan kuin jostakin Pekasta ja Pätkästä, niin ehkä hyvä näin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vähän enemmänkin olisi voitu vielä siistiä niitä ensimmäisen version karikatyyrejä.
Totta, varsinkin sitä kovennetun seisomisen cringe-fiilistä oikein pelkäsin alunperin, joten ainakin itse olen tyytyväinen, että tajusivat jättää sen väliin. Ei ole edes etäisesti realistista sellainen meno ja siksi se ei olisi tähän sopinut lainkaan. Se alkuperäinen oli kuin kesäteatteria tähän verrattuna ja siksi siellä olivat tuollaisetkin paikallaan.
Kyllä tekisi kovasti mieli käydä teatterissa katsomassa, mutta 3 tuntia on aika pitkä aika istua siellä ja kuunnella karkkipussien rapinoita, noin pitkän leffan katsoisi mieluummin omassa rauhassa.
Kävin katsomassa ja olen monessa asiassa samaa mieltä edellä mainituista elokuvaan liittyvistä huomioista.
Oma suosikkikohtaukseni oli se, kun Hietanen, Rokka ja Vanhala käyvät tapaamassa Veeruskaa sekä tämän tovereita. Neitonen oli juuri sellainen, millaiseksi hänet saattoi kuvitella kirjan perusteella ja voisi melkein kuvitella, että Hirviniemi ihan aidosti ja ymmärrettävästi ihastui vastanäyttelijäänsä. Rakastelukohtaus vastaavasti oli mielestäni turha, mutta pian tämän jälkeen esitetty kohtaus kuorma-autossa, jossa Hirviniemi/Hietanen kyynelehti sopi erinomaisesti tilanteeseen. Aku Hirviniemi oli muutenkin positiivinen yllätys, ja mielestäni hän sopi rooliinsa ehkä paremmin kuin PPP aikoinaan.
Olisin myös toivonut, että Louhimies olisi ottanut ehkä hieman enemmänkin taiteellisia vapauksia ja jättänyt joitain täysin ennalta arvattavia kohtauksia pois tai vastaavasti turvautunut historiallisiin faktoihin Linnan mielikuvituksen tuotosten sijaan. Esimerkiksi kohtaus, jossa Rokka suolaa pari-kolmekymmentä siperialaista olisi voitu korvata aitoa tapausta jäljittelevällä kohtauksella, jossa venäläisiä kaatui huomattavasti enemmän (yht. 83).
4/5. Katsomisen arvoinen ja nimenomaan elokuvateatterissa jo pelkästään äänten takia.
Katsottu myös ja hyvä tuotos tuo on. Jotenkin leffan alussa häiritsi se seikka että sketsiohjelmista tutut naamat vetää naama vakavana vanhempaa suomen kieltä ja vielä murteella. Puhe oli myös töksähtelevää kirjakielineen aika ajoin, mutta nämä miinukset ei ole kovinkaan suuria.
Suurimmat plussat näyttelijöille, Vatanen ja Aho varsinkin veti hyvin. Taistelukohtaukset oli tehty omaan silmään erinomaisesti kameroita myöten ja Suomen luonto nyt vaan osaa olla mielettömän nättiä.
Kyllä tekisi kovasti mieli käydä teatterissa katsomassa, mutta 3 tuntia on aika pitkä aika istua siellä ja kuunnella karkkipussien rapinoita, noin pitkän leffan katsoisi mieluummin omassa rauhassa.
Sitä paitsi kotona voi kompensoida kotimaisen elokuvan perinsteeksi muodostunutta vuorosanojen mumisemista ja kuiskailua kelailemalla ja säätelemällä äänenvoimakkuutta.
Eipä käynyt aika pitkäksi missään vaiheessa meikäläisellä ainankaan.
Tykistön jytinän ja konekiväärin nakutuksen alta ei paljoa sipsipusseja kuule.
Mietin ennen elokuvan alkua mainosten rullatessa että olisi pitänyt ottaa sellofaani mukaan ja rutistella sitä aina kun on hiljaista. Noh, leikki leikkinä. Itsehän en ikinä ota mitään juomaa/ruokaa elokuvateattereihin, ei sinne syömään mennä.
Jos pääset laadukkaaseen elokuvateatteriin niin kyllä minusta on ihan perusteltua oikeasti hyvän elokuvan kohdalla maksaa siitä että näet isolta screeniltä tapahtumat ja äänentoisto on vähän eri luokkaa kuin kotitelevision 15w stereokaiuttimet. Tosin tiedä vaikka minkälainen Finnkino spektaakkeli sieltä Apinamakinan kellarista löytyy
Ja mikäli kotoa löytyy iso OLED-paneeli niin onhan se kuvanlaatu luokattoman paljon laadukkaampi kun elokuvateattereissa.
Yön yli pohdittuani olen tullut siihen tulokseen että kyllä tämä Louhimiehen version on vaan paras näistä kolmesta. Ei se Mollbergin ahdistava versio pärjää tälle.
Semmoinen hauska havainto tuli tänään että tekisi pirusti mieli mennä uudestaan katsomaan tämä. Tälläistä tunnetta en muista sitten mistään elokuvasta ennen olleenkaan
Tykkäsin niistä pienistä realistisista yksityiskohdista. Eritoten pervitiinin syöttämisestä vetäytymisvaiheessa. Mietinkin että kuinkahan moni yleisöstä edes tajusi että nyt muuten meni amfetamiinia kurkusta alas. Tämäkin kun tuntuu olevan jonkinlainen tabu, vaikka minusta on päivänselvää että kautta historian huumeilla on venytetty ihmisen kestämistä sekä fyysisesti että henkisesti. Etenkin konflikteissa. Peukku Louhimiehelle tästäkin.
Jännää myös että suomi-kp:issa näkyi paljon arkku-mallista lipasta. Luulin että tämä oli melko harvinainen ja rumpuversio se ehdottomasti yleisempi?
Ei siis haitannut. Oli kiva lisä taas visuaalisuuteen. Lavastus, huh huh.
Juonipaljastuksia spoilerissa.
Muutama mieleen palannut rusinoita rasauttava hetki elokuvassa:
- Petroskoin sutenööri oli jotenkin koominen ilmestys. Ei oikein vakuuttanut meikäläistä. Ensimmäinen ilta kaupungin valtaajana ja jo on turkis päällä pillua välittämässä.
- Rokan ja Lyytin tyttölapsilla oli silmissä rajaukset pula-aikana jolloin naiset eivät maalla muutenkaan koskaan meikanneet.
Totta, mutta taas pitää muistaa, että murteita on ollut ja on edelleen Suomessa melkoinen määrä, eikä voi olettaa että 40-luvun sotatilannetta kohtuullisen realistisesti kuvaavassa leffassa alettaisiin vetämään jotain 2000-luvun jonnemurretta, jotta pääkaupunkiseudun teiniyleisö kokisi olonsa kotoisaksi.
Tässäkin suhteesa olivat onnistuneet mielestäni paremmin kuin yleensä kotimaisissa leffoissa.
Yön yli pohdittuani olen tullut siihen tulokseen että kyllä tämä Louhimiehen version on vaan paras näistä kolmesta. Ei se Mollbergin ahdistava versio pärjää tälle.
Olen ehdottoamsti samaa mieltä. Eivät ole edes samalla mittatikulla ne muut versiot, vaikka ehkä alkuperäinen omalla aikakaudellaan jonkinlainen merkkipaalu olikin. Sekin tosin varmaan vain siksi, koska se oli niin lähellä tapahtumia itsessään ja toisaalta koska koko elokuvateollisuus itsessään oli niin lapsenkengissä.
Tykkäsin niistä pienistä realistisista yksityiskohdista. Eritoten pervitiinin syöttämisestä vetäytymisvaiheessa. Mietinkin että kuinkahan moni yleisöstä edes tajusi että nyt muuten meni amfetamiinia kurkusta alas.
Tuo oli tosiaan loistava yksityiskohta. Varmaan moni joko sivuutti sen kokonaan, tai kuvitteli että siinä varmaan jaettiin jotain kuivalihaa energian vuoksi. Lyhyt, mutta loistava kohtaus ja ehdottoman tarpeellinen esiintulo. Ei se Suomen sotilaan sisu ihan pelkästä ruisleivästä irronnut.
Tuohon aikaan puhuivat paljon kirjakieltä. Yhteiskuntaluokkien ero oli aika merkittävä. Etenkin maalaisten ja kaupunkilaisten välillä.
Lukeneet puhuivat paljon kirjakieltä ja kirjakielellä kirjoitettiin kirjeetkin.
Isoisäni sodanaikaiset kirjeet useilta naisilta hyvä todistus lähipiiristä tästä ilmiöstä.
Itseäni ei haitannut ollenkaan että kaupunkilainen nuori nainen tai päällystön virkamies puhui kirjakieltä, kuului aikaan ja toimenkuvaan.
Hauskaa oli myös huomata miten mietin isovanhempieni vanhempia kun Rokka kävi Lyytin luona. Mummoni kun kertoi että miten hysteerisesti äitinsä oli itkenyt joka kerta kun isä lähti lomilta rintamalle. On se vaan surullinen ajatus jos näin kävisi omalle kohdalle. Ollaan me onnekkaita.
Ylipäätään nämä Tuntemattomat sotilaat ovat olleet itselleni aina niin spesiaali elokuvia sen takia aihepiiri osuu niin lähelle. Miettii miten paljon se oma rakas ukkikin kärsi kaikesta mitä koki.
Serkkuni kysyi lapsena ukilta että "onko hän ampunut ryssiä", ukki kävi itkemään eikä vastannut mitään.
Tuo meikäläisen kommentti puheen töksähtävyydestä johtui juurikin siitä, kun ei sitä nykyään kuule missään. Odotinkin ajankaltaista kieltä kuten asiaan kuuluu, mutta särähti se silti alkuun. Nopeasti tottui kuitenkin
Eilen kävin katsomassa ja tykkäsin, huippu leffa. Hirviniemen Turun murre ei oikein kuullostanut hyvältä, näin Turkulaisen korviin, liian ylikorostunutta ja lyhyttä.
Ei tuo 3 tunnin pituus itsessään haittaa, mutta kun täälläpäin teatterissa on kokemusta sellaisista ihmisistä jotka mussuttaa mässyttää koko leffan ajan jotain, potkii penkkejä ja teinit käyvät välillä röökillä ja tuovat sen paskanhajun takaisin sisälle, ei hirveästi ole intoa ainakaan täkäläisessä teatterissa käydä. Siellä ei edes siivota saleja näytösten välillä, joten poppareita sun muuta roskaa löytyy penkeiltä ja lattioilta.
Mollbergin versio
+ Lavastus, mikä aidosti muistutti jatkosodan ajan Neuvosto-Karjalaa (esim. Petroskoi ja karjalaiskylät asukkaineen)
+ Henkilöhahmot: Koskela, Lammio, Viirilä
- Henkilöhahmot: Hietanen
- Synkkyys (varauksin)
- Loppu (tilanne oli jo rauhoittunut viikkoja aiemmin)
Louhimiehen versio
+ Taistelukohtaukset (joita tosin oli liikaa)
+ Äänimaailma
+ Henkilöhahmot: Vanhala, Honkajoki, Lehto
- Henkilöhahmot: Koskela, Rahikainen, Karjula
- Kiireys (etenkin alussa)
- Loppu (tilanne oli jo rauhoittunut viikkoja aiemmin)
Tuostapa Laineen version ehkä parhaiten näytelty kohta (etenkin rukous):
Olen pohdiskellut että usealle tämä ensimmäinen on se aito oikea vain sen takia koska se sodassa ollut pappa sanoi niin lapsilleen ja ne lapset sanoivat niin lapsilleen.
Eli opittu perinne.
Jo Mollbergin versio oli niin merkittävästi parempi elokuvana että ei sitä voi millään muulla selittää.
Hyvä elokuva joka on edukseen isolla kankaalla. Eniten nosta hattua tiimille siitä että 7 miljoonan pikkubudjetilla saatiin näyttävää kamaa. Karu totuus on kuitenkin ettei vastustajan voimaa saatu tuotua samalla tavalla esille mitä 1989 talvisota elokuvassa joka tehtiin 19 miljoonan markan budjetilla. Sotapornon kulta-aikaa taisi olla juuri tuo 1980-luku josta 1985 Rambo 2 tuo edelleen hymyn huulille jossa vihollisia kaatuu kasoittain. Tässä uusimmassa sotakohtaukset on tyyliin 15 hengen poikaporukka hyökkää asemiin jota 15 henkeä puolustaa. Viereisellä airsoft kentälläkin liikkuu isompia massoja. Toki ympyrä on sulkeutunut sotaelokuvissa ja liika ramboilu 2017 luvulla veisi sen rautaisen realismin mitä varsinkin kuolema kohtauksissa on.
+Kaunis
+Nykyaikaistettu
+Toni Virtanen saatiin elokuvaan niin ettei häirinnyt ketään
-Rahan puute näkyy joukkokohtauksissa
-Sotapornon puutteen vuosi uudelleenkatseluarvo laskee
Onks tää jatko-osa? Eli pitääkö aikasemmat nähdä ennen tätä?
Ei vaiskaan, 3h kyllä ihan perkuleen pitkä aika istua teatterissa kattomassa ylipäänsä yhtään mitään, Odotellaan josko saisivat alkuvuodesta blurayt ja dvd:t myyntiin ja sitten 6.12.2018 telkkarista ulos tai jotain. En kyllä niitä aikasempiakaan leffoja muistaakseni jaksanut katsoa loppuun asti koskaan, tod.näk. tälle käy samoin
Onks tää jatko-osa? Eli pitääkö aikasemmat nähdä ennen tätä?
Ei vaiskaan, 3h kyllä ihan perkuleen pitkä aika istua teatterissa kattomassa ylipäänsä yhtään mitään, Odotellaan josko saisivat alkuvuodesta blurayt ja dvd:t myyntiin ja sitten 6.12.2018 telkkarista ulos tai jotain. En kyllä niitä aikasempiakaan leffoja muistaakseni jaksanut katsoa loppuun asti koskaan, tod.näk. tälle käy samoin
Kukaan ei valittanut 90-luvulla Pulp Fictionin tai Forrest Gumpin pituudesta, mutta maailma on muuttunut siinä määrin että nyt samainen 3h on kutakuinkin ylitsepääsemätön aika ilman vessaa, puhelinta/somea, sokerijuomakoria ja paria pizzapalaa. Ei stana...
Onneksi mainitsit ettet ole (ehkä?) jaksanut katsoa niitä aikaisempiakaan Tuntemattomia, koska se helpottaa ohjaamaan ihan muiden elokuvatyyppien suuntaan, sillä tämä ei ole selvästikään kohdistettu sinulle.
Joihinkin näytöksiin on ilmeisesti väliaika, jos 3 tuntia on liikaa (nostaa lipun hintaa). Muutenkin toivoisin teattereilta tulevaisuudelta väliaikojen paluuta. 50- ja 60-luvuilla mahtavan elokuvan tunnisti usein siitä, että siinä oli "overture" ja "intermission".
Leffan nähneet: Kuinka paljon elokuvassa on CGI:tä? Meneekö räiskintä tietokonepeliksi?
Joihinkin näytöksiin on ilmeisesti väliaika, jos 3 tuntia on liikaa (nostaa lipun hintaa). Muutenkin toivoisin teattereilta tulevaisuudelta väliaikojen paluuta. 50- ja 60-luvuilla mahtavan elokuvan tunnisti usein siitä, että siinä oli "overture" ja "intermission".
Ainakin omalla kohdalla jäisi elokuvien katsominen teattereissa kokonaan väliin, jos sinne jotain helkutin väliaikoja aletaan tunkemaan. Ne 50/60-lukujen väliajat olivat elokuvissa lähinnä sitä varten, että konehuoneessa voitiin vaihtaa uusi kela, kun ei elokuva mahtunut yhdelle kelalle. Teattereissa niitä taas käytetään lavastusten vaihtamiseen.
Harrastan toki, mutta niissä väliaikoihin on muitakin syitä kuin kärsimättömien somettajien palvonta ja vanhusten virtsarakon liikatoiminnan käsittely. Elokuvat elokuvina ja silleen.
Ja varmaan sitä CGI:tä oli käytetty, mutta ei ainakaan missään nimessä häiritsevästi.
Katsoin perjantaina ja ei ollut super elokuva minulle. Annan arvosanan 7.5/10.
Kyllähän hieman nais kohtausta oli se sauna kohtaus oli paras näki hieman... ja olihan hieman naisia.
Mistä tämä että pitää olla enemmän naista tulee? Naiset eivät olleet niin paljon sodassa kuin miehet.
Aika sympatia arvosana tuo 7.5/10 suomalaisena on annettu minulta. Historiaa toki kunnioitan kyse ei ole siitä mutta tämä oli minun elokuva arvostelu. 7.5/10 on oikeastaan hyvä mutta ei kyllä ole vuoden elokuva minulle. Kuulin muuten takana joku yläasteella olevan ikäinen tyttö valitti että elokuva saisi loppua.
EDIT arvosanani voi olla siitä että juoni on liitetty siihen kirjaan. Minua olisi kiinostanut nähdä se Suomalaisten suuret onnistumiset sodan loppua kohti kun venäläiset sai paljon turpiin.
Saksa oli kyllä tärkeä liittolainen. Syy miksi Venäjä halusi myös lopettaa sodan oli Saksa joka oli edelleen hankala ja että Suomi sai pysäytettyä Venäläisten suurhyökkäykset oli siis vaikea edetä.
Ilomantsin taistelu 1944
(Ohjattu sivulta Ilomantsin taistelu) Ilomantsin taistelu
Osa jatkosotaa
Jatkosodan Ilomantsin mottitaistelussa tuhottu neuvostoliittolainen T-26 -panssarivaunu. Päivämäärä:
26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944
Nyt Neuvostoliiton puna-armeija teki viimeisen suurhyökkäyksen Ilomantsin suunnassa heinä-elokuun vaiheessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen ja edetä sieltä Suomen VI armeijakunnan selustaan, joka oli pysäyttänyt puna-armeijan hyökkäyksen.
Taistelun kulku
Jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari, Erkki Raappanan johtamat tilapäisjoukot – viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt 21. prikaati (21. Pr, noin 7 000 sotilasta) ja Karjalankannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty Ratsuväkiprikaati (Rv.Pr, noin 6 000 miestä) sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt Osasto Partinen kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen saarrostukseen perustuvaan vastahyökkäykseen tehden ensin molemmista divisioonista omat mottinsa Leppävaaran–Lutikkavaaran ja Vellivaaran–Lehmivaaran alueille ja pilkkoen sekä tuhoten sitten näitä divisioonia. Tämä Ilomantsin taistelu käytiin noin 40 kilometriä leveällä ja noin 30 kilometriä syvällä alueella.
Samanaikaisesti idästä yritti tulla motitetuille puna-armeijan divisioonille apuun kolme merijalkaväkiprikaatia (69., 70. ja 3.), sekä panssariprikaati ja pioneeriprikaati, nämä kuitenkin torjuttiin.
Lopulta venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (muun muassa yli sata tykkiä ja lähes sata kranaatinheitintä), ja taistelukenttä jäi taistelun voittaneiden suomalaisten haltuun.
Ryhmä Raappanan tykistö ampui kymmenen vuorokauden aikana 36 000 kranaattia ja venäläinen tykistö noin 10 000 kranaattia. Venäläisen tykistön vähäiseen tulitoimintaan oli syynä muun muassa suomalaisten sissien sekä Ilmavoimien suorittamat ammuskolonnien tuhoamiset. Esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari, luutnanttiHeikki Nykäsen johtama sissiosasto tuhosi 30 kuorma-auton kolonnan, joka oli kuljettamassa tykistön ammuksia.
Suomalaisten arvion mukaan neuvostoliittolaisten tappiot olivat 3 200 kaatunutta ja useita tuhansia haavoittuneita. Suomalaisten tappiot olivat haavoittuneina 1 388 ja kaatuneina 277 miestä.[1]
Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1.–11. elokuuta välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”[1] Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta.
Mitä??? Ei ole tietokonepeli, mutta saat kuulla laulua ja sitä sun tätä ja jos odotat puhdasta sota kohtauksia niin sitä se ei ole. Jos odotat jotain tyylin pyhdästä action elokuvaa niin sitä se ei ole.
Harrastan toki, mutta niissä väliaikoihin on muitakin syitä kuin kärsimättömien somettajien palvonta ja vanhusten virtsarakon liikatoiminnan käsittely. Elokuvat elokuvina ja silleen.
Ja varmaan sitä CGI:tä oli käytetty, mutta ei ainakaan missään nimessä häiritsevästi.
Nyt se on nähty. Liikaa tuli suitsutusta luettua leffasta ja ajattelin että menen liian korkeilla odotuksilla katsomaan tätä. Ja leffan jälkeen olin erittäin tyytyväinen näkemääni, suomi klassikko ehdottomasti.
Mikä oli hienoa, on lista loputon. Jos yhden kehun annan yli muiden, niin Eero Aho Rokkana on se. Sodan kaari tuli hienosti esille Rokassa.
Miinukset:
Lammio, Lehto: ihan lapasia noi näyttelijät. Lehto oli ihan säälittävä, suorastaan ihan paska näyttelijä kovimpaan rooliin. Pullaposkinen sänkyperuna. Lammiossa ei mitään auktorieettia, ihan lammas.
Mut tähän ei ollut ryhmä elokuva kuin nuo aiemmat. Itellehän ainoa oikea tuntematon on toi eka. Sen ku katto kakarana 70-luvulla, niin ei oo ollut paluuta siitä mikä on kovin leffa mikä on suomessa tehty.
Veikkaan että kovinkaan moni ei ole eri mieltä, jos sanon että elokuva olisi ollut vielä paljon parempi, jos Rokka ei olisikaan kokenut ihmeparantumista ja palannut lopussa onnellisesti kotiin, vaan olisi näytetty karusti kun vaimolle tuodaan suruviesti vaikkapa Mannerheim-ristin kanssa.
Mut tähän ei ollut ryhmä elokuva kuin nuo aiemmat. Itellehän ainoa oikea tuntematon on toi eka. Sen ku katto kakarana 70-luvulla, niin ei oo ollut paluuta siitä mikä on kovin leffa mikä on suomessa tehty.
Olen pohdiskellut että usealle tämä ensimmäinen on se aito oikea vain sen takia koska se sodassa ollut pappa sanoi niin lapsilleen ja ne lapset sanoivat niin lapsilleen.
Eli opittu perinne.
Tuli käytyä väijymässä. Aikaisemmin ensimmäinen versio ollut ehdoton suosikki. Mollbergin versiosta en oikein välittänyt.
Tästä Mk3 versiosta:
+tarina edelleen toimiva eikä oltu ilmeisesti keksitty mitään omia
+Näyttelijöistä ei kukaan häirinny, edes Robin
+Drone otokset toimi hyvin vaikka niitä käytettiinkin paljon
+Tissit
-Dialogista välillä hankala saada selvää, meni vähän muminaksi
-Shakycam otti silmään ainakin alkuun
-Muutamassa kohtaa leikkaus ei oikein osunut, esim. tilanteissa joissa ensin on ihmisiä ja sitten räjähtää
-Miksi on kuvattu noin saamarin läheltä kokoajan?
-Ollaanko totuttu tekemään TV:tä eikä tajuttu että 24 Hz nopea liike lähellä näyttää perseeltä?
-Alku oli jotenkin hätäilyä
-Kohtauksien jaksotus / lopetus välillä hiukan hutiloitu, kesti sekunnin tai kaksi tajuta missä nyt mentiin kun vielä 3 s sitten syöksyttiin hyökkäykseen
Tässä kyllä enemmän häiritsi jos kuvataan jotain juoksuhaudan vyörytystä niin olis kiva nähdä mitä se kaveri ampuu ja tekee eikä pelkästään sen ilmettä.
@blastermaster Ai sitä meinasit.
Toki olisi minullekin käynyt että enemmän olisi gorea ollut. Ehkä tämä oli sitten tälläkin sarallakin enemmän suomalainen elokuva kuin hollywoodin splatter mässäily.
Liekö budjetti kysymyksiä nämäkin? Voi olla myös taiteellinen valinta.
Tykkäsin, mutta lähinnä sellaisena teknisenä suorituksena. Ei ollut nolo, niin kuin etukäteen pelkäsin, eikä tuntunut ollenkaan 3 tunnin pituiselta. Taistelukohtaukset jopa vaikuttavia, harmi vain, että iso osa niistä loppui cut-outiin (ja pari kertaa aika tökeröön sellaiseen) tai alkoi kohtauksen keskeltä. Liikaa henkilöitä mitäänsanomattomilla suorituksilla ja liikaa tuttuja naamoja, enkä edes tarkoita ensisijassa Hirviniemeä. Loppupuoli vetäytymisineen toimi draamallisesti paremmin.
Liian usein tuli se "ai niin, nyt tuli tämä vuorosana, ja nyt tulee tämä kohtaus" tunne, enkä minä edes osaa aiempia versioita tai kirjaa ulkoa. Kunniahimoisempi yritys olisi ollut keskittyä vielä harvempiin henkilöihin, eikä käyttää kirjaa suurin piirtein suoraan käsikirjoituksena ja käyttää se budjetti pariin pitempään ja isompaan taistelukohtaukseen ja yrittää muutoin luoda tunne siitä, että jatkosota on jo 3. vuodella.
3 / 5
Ulkomaille on nähtävästi lähdössä jakeluun lähes tunnin lyhyempi versio. Se, plus ennakkoluulojen ja pakonomaisen aiempiin vertailun puute, niin vastaantto voi olla yllättävä.
Mistä tämä tieto ja tarkoitat muita kuin digitaalisia tehosteita? Löysin viime vuodelta: "[digitaaliset] Erikoisefektit tehdään noin kymmenen hengen tamperelaisyrityksessä Troll VFX."
Mistä tämä tieto ja tarkoitat muita kuin digitaalisia tehosteita? Löysin viime vuodelta: "[digitaaliset] Erikoisefektit tehdään noin kymmenen hengen tamperelaisyrityksessä Troll VFX."
(Spoiler-tagien käyttäminen tuntuu hieman naurettavalta tässä, kaikkihan tämän tarinan tuntevat, mutta suojellaan nyt kaikkein tynnyrissä kasvaneita.)
En ajatellut alunperin käydä katsomassa tätä teatterissa, mutta hesarin Juho Typön ja Ylen jonkun bimbon itkettyä, kuinka tästä elokuvasta ei löydy jotain turhaa marxiltaista current year hevonpaskaa, ajattelin sittenkin käydä heittämässä kolikkoni Louhimiehen kassaan ja eilen sattui näytös sopivaan aikaan. Eikä todella kaduta, kiitos hesari ja Yle.
Ensinnäkin, tämä on kevyesti paras tulkinta Linnan klassikosta ja yksi parhaimpia kotimaisia elokuvia. Laineen Tuntematon on omalla tavallaan ikoninen ja nauttii jonkinlaista kansallisaarteen statusta, mutta on kyllä aivan liian pahasti vanhentunut. Mollbergin versio on taas hyvin masentavaa katseltavaa (kuten koko Mollbergin muu tuotantokin). Ei tämä uusi toki millekään Das Bootin mestaruustasolle pääse, mutta on oikeasti pätevä teos, jota kehtaa suositella ulkomaalaisillekin.
Louhimiehen Tuntematon poikkeaa narratiivisesti aiemmista olemalla Rokka-keskeisempi, suurin osa elokuvasta esitetään Rokan näkökulmasta, eikä tämä ole huono ratkaisu ollenkaan. Aluksi hieman turhilta ja irrallisilta tuntuneet kotirintamakohtauksetkin tuntuivat lopuksi järkeviltä,
Rokan paluu sodan ja tappamisen jälkeen perheensä pariin lopussa oli hieno ja koskettava lopetus elokuvalle. Rokka ikään kuin symbolisoi suomalaista sotilasta.
Näyttely oli suurimmaksi osaksi tasokasta, erityisesti Aho ja Vatanen vetivät täyden kympin suoritukset. Pelle Hirviniemi yllätti myös erittäin positiivisesti Hietasena. Parempi kuin Petelius, mutta ei ehkä aivan Savolaisen suorituksen tasolla. Milonoff oli odotetusti tönkkö ja turha, mutta eipä häneen onneksi juuri ruutuaikaa tuhlattu.
Ainoana suurempana moitteena olisin kaivannut tähän hieman brutaalimpaa kuvastoa. Ei gorea goren itsensä takia, vaan tuomaan taistelukentän raakuutta enemmän esiin. Tässä kaikki vaikutti hieman liian kliiniltä.
Lehdon kuolema ja ambulanssin väijytys (tätä kohtausta ei mielestäni ole oikein missään versiossa osattu tehdä kunnolla) olisivat ansainneet huomattavasti groteskimman käsittelyn.
Tuleva pitempi versio ehkäpä korjanee tämän.
Mutta tosiaan, helposti yksi parhaimmista suomalaisista elokuvista. Kolmas kerta toden sanoi. Hell yeah Louhimies, hell yeah!
Olihan tämä aivan jäätävän hyvä. Taistelukohtaukset oli loistavia ja pari roolisuoritusta oli todella hyviä. Erityisesti Koskela. Sanoisin että heittämällä kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva.
.svg)
