Nyt kun koko ensimmäinen kausi on nähty, täytyy korjata omaa arviota Rings of Power -sarjan onnistumisesta ja merkityksestä.
Sarjassa parasta on elokuvalliset kohtaukset, joissa on kuvattu hienoja uuden seelannin maisemia ja yhdistetty niihin hienosti tietokonegrafiikkaa. Myöskään rotujen diversifiteetti (woke) ei lopulta ollut aivan niin häiritsevää, mitä alussa annettiin ymmärtää.
Sarjan musiikki ja äänet on toteutettu hienosti ja parhaimmillaan luotiin hyvin koskettavia ja vaikuttavia kohtauksia. Numenor ja Khazad-dum olivat esimerkillisesti toteutettuja ympäristöjä, jotka toteuttivat Tolkienin kuvaamat paikat hienosti. Monissa kohtauksissa oli yksityiskohtia, joita ei ensimmäisellä katsomiskerralla huomaa ja joiden tekemisessä oli nähty vaivaa.
Sarjan parhaat kohtaukset on kuvattu juuri kääpiöiden valtakunnassa ja Durin neljättä näyttelevä Owain Arthur saa katsojan todella samaistumaan hänen hahmoonsa ja tilanteeseensa.
Toisaalta Lindon vaikutti lähinnä lähimetsälle, jossa oli puiden välissä olevia ruokailupisteitä tai nuotiopaikkoja, mutta se ei vaikuttanut lainkaan haltijoiden valtakunnalta. Lindonissa tapahtuvat kohtaukset olivat hyvin kitsaasti kalustettuja, muutama jonninjoutava nimetön hahmo liikkui paikalla ja haltijat keskustelivat kömpelösti, käyttäen vanhahtavaa kieltä, joka ei muistuttanut Tolkienin luomaa kieltä. Jossain mainittu kesäteatteri tuli vahvasti mieleen.
Se, mikä sarjan pilasi, on käsikirjoitus. Tarinaa on yksinkertaisesti liian vähän ja sivuhahmoja on luotu, joiden toiminta ei ole merkittävää tai joista katsoja ei välitä millään tavalla. Hobitit olivat lisätty sarjaan väkisin ja heidän huoleton mustalaiselämänsä ei vaikuttanut mitenkään kiinnostavalle. Lisäksi heidän halunsa auttaa ja kuljettaa meteorimiestä mukanaan, ei ollut mitenkään loogista. Lisäksi hobitit kertoivat, miten aina kuljetaan yhdessä ja pidetään huoli, ettei kukaan jää jälkeen, mutta nais-Frodon perhe hylättiin heti, kun he jäivät muista jälkeen kun kansanvaellus alkoi.
Todellinen mahalasku on käsikirjoittajien idea, että kun maaginen puu kuolee Lindonissa, se tarkoittaa, että kaikki keskimaan haltijat heittävät henkensä. Ja että tuhansia vuosia sitten on kerrottu taru mithrill-metallista, joka voi ainoastaan tämän perikadon peruuttaa ja jota kukaan ei ollut vielä nähnyt tai testannut.
Käsikirjoitusta ei oltu kunnollla sarjan leikkauksessa mietitty ja välillä on hetkiä, jossa kohtausten välissä on kulunut viikkoja ja välillä jokin kohtaus on alkuillasta ja yhtäkkiä ollaankin aamussa.
Sarjaan oli luotu kolme kultti-henkilöä (sosiaalisessa mediassa lempinimillä ”feminem”), jotka kulkivat keskimaassa etsimässä Sauronia. Kun meteorimies löytyi, he eivät tunnistaneet hänen henkilöllisyyttään, vaikka olivat olleet vuosikymmeniä (vuosisatoja?) Sauronin palvojia. Lisäksi heillä oli kyky käyttää taikaa, mutta kun hobitit tulivat heidän tielleen, vain hobittien kärryjä poltettiin, ei yhtään henkilöä. Lisäksi kun he muuttuivat sudeksi, ne olivat hassuja tietokone-olioita, joiden kieli näytti patakintaalta ja jonka liikkuminen ei tuntunut luontevalle. Kulttihenkilöiden ulkonäkö ja puvustus oli halpa ja he eivät olleet pelottavia, kuten Nazgulit Taru sormusten herrasta elokuvissa.
Puvustus oli sarjassa ristiriitaista, jossa hahmoilla oli välillä hienoja vaatteita, mutta toisaalta sotisovat olivat selkeästi muovisia ja kypärät hölskyivät ihmisten päässä. Aseiden käytöstä näki, että ne eivät olleet painavia ja aseen liikerata luonteva. Jos verrataan Taru sormusten herrasta elokuviin, jossa näyttelijäille oli tehty oikeita aseita, niin tajuaa, mitä tarkoitan.
Lisäksi örkit oli esitetty vähä-älyisinä ja liikkumisessaan muistuttivat lähinnä vammaisia, sen sijaan, että he olisivat olleet pahaa palveleva rotu ja pelottavia hahmoja, kuten Tarussa sormusten herrasta -elokuvissa.
Taistelut olivat taktisesti järjettömiä. Kun Mordorin ihmiskansat olivat uhattuna, he hylkäsivät ja tuhosivat tarkkailutornin, joka oli korkealla paikalla ja jonne pääsi vain kapeaa polkua pitkin. Sen sijaan he menivät kyläänsä, jossa oli muutama tavallinen talo ja jonne saattoi hyökätä vapaasti jokaisesta suunnasta. Ja tietysti, juuri kun häviö näytti varmalta, paikalle lennähti Numenorilaset ratsastajat, jotka saivat parinkymmenen metrin mittaiseen purjeveneeseen mukaan sadan miehen lisäksi heidän varustuksensa ja jokaiselle hevoset!
Loppujen lopuksi, Rings of Power sarja on geneerinen fantasiatarina, joka vain löyhästi perustuu Tolkienin taustatarinaan. Useat hahmot olivat ajallisesti väärässä paikassa ja ajassa. Galadriel oli lähes maanisen vihainen tappaja, jonka näyttelijä Morfydd Clark oli rooliin väärä valinta. Hänen suuttumisensa ja muu käytöksensä oli tasapaksua ja kaikki karisma puuttui.
Sarjan hahmot sanovat ensin yhtä ja toimivat sen jälkeen täysin puheensa vastaisesti. Esimerkiksi Galadriel uhoaa Adarille, että hän tuhoaa jokaisen örkin, jotta Adar saa nähdä, että hänen kansansa on tuhottu ja sen jälkeen puukottaa Adarin hengiltä. Seuraavaksi hän päättää surmata Adarin, jonka Halbrand estää (tietenkin) viimeisellä sekunnilla...
Monet kohtaukset olivat lähes kopioita Peter Jacksonin elokuvista ja niistä oli varastettu lauseita ja jopa kohtauksia sellaisenaan. Nyt päällimmäisenä jäi mieleen pettymys ja se, että Taru sormusten herrasta ei saanut arvoistaan esi-(jatko-)osaa vaan kaupallisen tuotteen, joka tuskin kestää aikaa, eikä tule olemaan vertailukohta muille tv-sarjoille, kuin ehkä negatiivisessa mielessä. Otetaan lähtökohdaksi jotain hyvin tehtyä ja tuotteistetaan sen pohjalta jotain, jossa käytetään samoja hahmoja, mutta joka ei tuo taustatarinaan mitään uutta tai parempaa.
Tää on kuin jotain paskaa fan fictionia.
