The Last of Us Part 2 (PS4)

[Karppi]

Onhan se aika selvää että jos peliä lähtee pelaamaan suuret ennakkoluulot päällä niin ei siitä silloin tykkää.
Jos sitä vuotokohua ja siitä seurannutta youtube draamaa eri olisi tullut niin peli ois saanut tubessa ihan erilaisen vastaanoton.

Ite kyllä pidän tätä tähän mennessä vuoden parhaimpana pelinä, pelattavuus on kyllä täyttä rautaa, toivottavasti tämä myös uudistaa genrensä tulevia pelejä tuolla dynaamisella taistelusysteemillä.

 

[Ventura]

Sellasta

 

[Jukula84]

Sellasta

Hohhoijaa mitä meininkiä

 

[Hetzer]

Hohhoijaa mitä meininkiä

No en ihmettele yhtään kun samanlaisia vatipäitä löytyy ihan kotimaastakin jotka eivät erota näyttelijää hahmostaan

 

[Taizuuni]

Läpi meni, kestoa joku 25h normaalilla. Hyvä peli muuten mutta juonen kulku ja sen ryhmitys kusi mielestäni. Teknisesti upea kuten ND:ltä osasi odottaa ja tykkäsin gameplaystä.

 

[xarot]

Reilu 3h pelattu ja aika keskinkertaiset fiilikset vielä tähän mennessä. Perus PS4:llä grafiikka on välillä huikeaa, välillä ei. Tähtääminen padilla ilman lockia on aika karmivan epätarkkaa hiireen tottuneelle. Samaa kai se oli toki ekassakin.

Ehkä nämä fiilikaset johtuu eniten siitä, että oikeastaan ykkönen ei olisi edes kaivannut jatkoa. Kyllä tämän läpi pelaa mutta tässä vaiheessa ei mikään oman top 100:n peli. Toisaalta samanlaisia fiiliksiä oli ykkösestäkin mutta siinä oli jotain uutuudenviehätystä.

 

[Quantum]

Ihan mielettömän paljon pieniä yksityiskohtia pelissä kuten pullojen särkyminen maassa jos lähistöllä räjähtää tai räjähdyksen aiheuttama ikkunan särkyminen toisaalla ja vesipisaroiden realistinen käytös vaatteiden kuivuessa ja hahmon liikkuessa. Näitä pieniä mutta merkityksellisiä pieniä nyansseja peli ihan tulvii. Yleisesti grafiikka on mielettömän hienoa ja se paranee kokoajan pelin edetessä. Ja tarina on niin koukuttava Kyllähän tästä sukupolven paras peli on tuloillaan. Pelataan kuitenkin loppuun niin näkee saiko Bloodborne, God of War ja Uncharted 4 voittajansa.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

No en ihmettele yhtään kun samanlaisia vatipäitä löytyy ihan kotimaastakin jotka eivät erota näyttelijää hahmostaan

Ilmeisesti pelin kirjoitus on ollut aika diippiä kun nuin eläytyvät...

... or just psycho!

 

[Hetzer]

Hulluja piisaa joka lähtöön.

 

[Joenssen]

No en ihmettele yhtään kun samanlaisia vatipäitä löytyy ihan kotimaastakin jotka eivät erota näyttelijää hahmostaan

Liekö samaa porukkaa jotka haukkuu meteorologia huonon sään vuoksi

 

[Zeratul]

Olihan tuo peli aikamoinen kokemus, hyvässä ja pahassa. Pelattavuus, grafiikat ja kenttäsuunnittelu kovaa tasoa, mutta muilta osin valittamisen aihetta löytyy.

Spoilerijuttua seuraavassa...

Spoileri

Itseäni häiritsi tarinan suhteen monikin asia, mutta ehkä eniten se, että käytännössä kaikki tilanteet ratkottiin väkivallalla, eikä vastakkain asettuneiden henkilöiden välillä nähty juurikaan dialogia missään kohtaa. Toki ymmärrän, että tuon kaltaisessa maailmassa väkivalta on usein välttämätöntä, mutta liika on liikaa. Vaikka arvostankin sitä, että peli uskaltaa olla näin väkivaltainen ja raaka, niin se ei tarkoita, että jokainen tilanne pitää ratkoa pelkästään väkivallan avulla.

Abby ja Ellie eivät missään kohtaa puhuneet tapahtuneista asioista, vaikka tilaisuuksia siihen kyllä oli tarjolla, kun jokainen välikohtaus heidän välillä ei ollut silmitöntä väkivaltaa alusta loppuun. Silti mitään ei keskusteltu. Itse aina ajattelen, että vaikka olisin niin vihainen jollekin, että haluaisin tappaa tämän, niin en silti haluaisi sitä tehdä kertomatta kyseiselle ihmiselle, että miksi olen niin vihainen.

Tiesikö Abby miksi Joel tappoi hänen isänsä ja muut Fireflyt? Mielestäni tätä ei tehty selväksi.

Tiesikö Ellie, että Abby lähti kostoretkelle, koska Joel tappoi hänen isänsä? Tämäkään ei minulle selvinnyt.

He eivät missään kohtaa yrittäneet selvittää lainkaan, että miksi halusivat tappaa toisensa, mistä kaikki lähti liikkeelle ja miksi se eskaloitui pelissä nähtyyn tapaan. Abby ei myöskään sanonut Joelille mitään, vaan pelkästään kidutti ja tappoi. Tai jos sanoi jotain, niin sitä ei näytetty.

Muitakin tilanteita olisi voitu edes yrittää selvittää puhumalla, koska keskustelut olisivat voineet olla pelaajan kannalta erittäin mielenkiiintoisia.

Mutta puhumattomuuden lisäksi häiritsi se, miten monia mielenkiintoisia asioita ei käsitelty juuri lainkaan. Ellien hahmon mielenkiintoisin asia on immuniteetti, jota ei kakkososassa hyödynnetty tarinan suhteen käytännössä ollenkaan. Eri ryhmittymien taustoja valoitettiin juuri sen verran, että saatiin pelaaja haluamaan lisätietoa, jota ei koskaan saatu. Monia tärkeän tuntuisia hahmoja tapettiin nopeasti pois, eikä heidän kuolemiaan käsitelty pelissä tuon jälkeen mitenkään, vaikka niistä olisi varmasti saanut irti mielenkiintoista sisältöä (esim. Jesse ja Isaac).

Ja kaiken lisäksi en tykännyt yhtään siitä, että ensin pelattiin yksinomaan Elliellä pelin puoliväliin asti ja sitten mentiin tuntikausiksi pelaamaan Abbylla. Monet Ellien kanssa jo käydyt kohtaukset olivat aika hämärästi enää mielessä, kun Abbyn kanssa mentiin samaan kohtaan aikajanassa. Ja tietysti se cliffhanger mihin Ellien alkuosuus jätettiin pysyi mielessä koko Abbylla pelaamisen ajan, joka sai Abbyn osuuden tuntuvan rasittavalta lähes koko sen keston ajan.

Myöskään tarinan lopetus ei tuntunut riittävän hyvältä, vaan jätti aika mitäänsanomattoman olon.

Niin moni asia jäi häiritsemään, että kokonaisuus on korkeintaankin kohtalainen. Alkuvaiheessa fiilis oli paljon parempi.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Olihan tuo peli aikamoinen kokemus, hyvässä ja pahassa. Pelattavuus, grafiikat ja kenttäsuunnittelu kovaa tasoa, mutta muilta osin valittamisen aihetta löytyy.

Spoilerijuttua seuraavassa...

Spoileri

Itseäni häiritsi tarinan suhteen monikin asia, mutta ehkä eniten se, että käytännössä kaikki tilanteet ratkottiin väkivallalla, eikä vastakkain asettuneiden henkilöiden välillä nähty juurikaan dialogia missään kohtaa. Toki ymmärrän, että tuon kaltaisessa maailmassa väkivalta on usein välttämätöntä, mutta liika on liikaa. Vaikka arvostankin sitä, että peli uskaltaa olla näin väkivaltainen ja raaka, niin se ei tarkoita, että jokainen tilanne pitää ratkoa pelkästään väkivallan avulla.

Abby ja Ellie eivät missään kohtaa puhuneet tapahtuneista asioista, vaikka tilaisuuksia siihen kyllä oli tarjolla, kun jokainen välikohtaus heidän välillä ei ollut silmitöntä väkivaltaa alusta loppuun. Silti mitään ei keskusteltu. Itse aina ajattelen, että vaikka olisin niin vihainen jollekin, että haluaisin tappaa tämän, niin en silti haluaisi sitä tehdä kertomatta kyseiselle ihmiselle, että miksi olen niin vihainen.

Tiesikö Abby miksi Joel tappoi hänen isänsä ja muut Fireflyt? Mielestäni tätä ei tehty selväksi.

Tiesikö Ellie, että Abby lähti kostoretkelle, koska Joel tappoi hänen isänsä? Tämäkään ei minulle selvinnyt.

He eivät missään kohtaa yrittäneet selvittää lainkaan, että miksi halusivat tappaa toisensa, mistä kaikki lähti liikkeelle ja miksi se eskaloitui pelissä nähtyyn tapaan. Abby ei myöskään sanonut Joelille mitään, vaan pelkästään kidutti ja tappoi. Tai jos sanoi jotain, niin sitä ei näytetty.

Muitakin tilanteita olisi voitu edes yrittää selvittää puhumalla, koska keskustelut olisivat voineet olla pelaajan kannalta erittäin mielenkiiintoisia.

Mutta puhumattomuuden lisäksi häiritsi se, miten monia mielenkiintoisia asioita ei käsitelty juuri lainkaan. Ellien hahmon mielenkiintoisin asia on immuniteetti, jota ei kakkososassa hyödynnetty tarinan suhteen käytännössä ollenkaan. Eri ryhmittymien taustoja valoitettiin juuri sen verran, että saatiin pelaaja haluamaan lisätietoa, jota ei koskaan saatu. Monia tärkeän tuntuisia hahmoja tapettiin nopeasti pois, eikä heidän kuolemiaan käsitelty pelissä tuon jälkeen mitenkään, vaikka niistä olisi varmasti saanut irti mielenkiintoista sisältöä (esim. Jesse ja Isaac).

Ja kaiken lisäksi en tykännyt yhtään siitä, että ensin pelattiin yksinomaan Elliellä pelin puoliväliin asti ja sitten mentiin tuntikausiksi pelaamaan Abbylla. Monet Ellien kanssa jo käydyt kohtaukset olivat aika hämärästi enää mielessä, kun Abbyn kanssa mentiin samaan kohtaan aikajanassa. Ja tietysti se cliffhanger mihin Ellien alkuosuus jätettiin pysyi mielessä koko Abbylla pelaamisen ajan, joka sai Abbyn osuuden tuntuvan rasittavalta lähes koko sen keston ajan.

Myöskään tarinan lopetus ei tuntunut riittävän hyvältä, vaan jätti aika mitäänsanomattoman olon.

Niin moni asia jäi häiritsemään, että kokonaisuus on korkeintaankin kohtalainen. Alkuvaiheessa fiilis oli paljon parempi.

Hyviä pointteja ja aika syvällisesti olet jaksanut miettiä kuvioita.

Spoileri

Varmaan osin myös tuo alkuasetelma maailmassa johtaa siihen miten hahmot asioita käsittelivät. Eli jos et kuulu "heimoon" niin olet vihollinen ja sinut pitää tappaa. Käytännössä tuossa maailmassa on sota käynnissä jossa on mukana tartunnan saaneet ja mikrofaktiot jotka taistelevat keskenään (firefly, WLF, yms). Lisäksi kun soppaan pistetään vielä se että henkilö on tappanut perheesi/kaverisi niin tuskin siinä tupakan ääressä aletaan porisemaan että miksi sinusta tuntuu nyt pahalle ja olisiko joku muu ratkaisu tähän kuin tappeleminen. Vaikka toisaalta niinkin voisi tehdä, mutta peli olisi voinut olla hyvin erilainen.

Mielestäni Ellie kyllä tiesi tarkkaan miksi Joel tapettiin. Siihen viittasin myös pelin viimeinen kohtaus jossa Ellie ja Joel keskustelevat asiasta. Mitä tulee immuniteettiin niin eikö se ollut ykkösosan teemana aika pitkälti? Toki jos ykkönen pelaamatta niin voipi jäädä aika tyhjäksi tuo osasto.

Abbyllä pelaamiseen samat tuntemukset täälläkin. Tosin kasvoin siihen hahmoon kiinni itse.

Lopetus oli sinällään osuva, että se oli Ellielle ihan oikein että jäi yksin ja lähti miettimään tekosiaan jonnekkin metsään. Ehkä lähti Dinan luokse Jacksoniin tai ehkä lähti hirttämään itsensä lähimpään puuhun. Tuo on varmasti pelaajan kuviteltavissa. Itse ensin säälin Ellietä mutta nyt tuntuu että ehkä tappoi itsenä ja siellä olkoot. Kuitenkin loppupeleissä se mitä Ellie teki oli aika moraalitonta ja häijyä monia ihmisiä kohtaan (mukaan lukien Dina).

Nää on just hyviä nää spekulaatiot ja selkeästi erilaisia mielipiteitä pelistä. Tämä on melkeinpä jo ihan oma genrensä pelinä: Psykologinen-elokuvapeli-shooter-hiippailu. Hehe.

 

[Zeratul]

Hyviä pointteja ja aika syvällisesti olet jaksanut miettiä kuvioita.

Spoileri

Varmaan osin myös tuo alkuasetelma maailmassa johtaa siihen miten hahmot asioita käsittelivät. Eli jos et kuulu "heimoon" niin olet vihollinen ja sinut pitää tappaa. Käytännössä tuossa maailmassa on sota käynnissä jossa on mukana tartunnan saaneet ja mikrofaktiot jotka taistelevat keskenään (firefly, WLF, yms). Lisäksi kun soppaan pistetään vielä se että henkilö on tappanut perheesi/kaverisi niin tuskin siinä tupakan ääressä aletaan porisemaan että miksi sinusta tuntuu nyt pahalle ja olisiko joku muu ratkaisu tähän kuin tappeleminen. Vaikka toisaalta niinkin voisi tehdä, mutta peli olisi voinut olla hyvin erilainen.

Mielestäni Ellie kyllä tiesi tarkkaan miksi Joel tapettiin. Siihen viittasin myös pelin viimeinen kohtaus jossa Ellie ja Joel keskustelevat asiasta. Mitä tulee immuniteettiin niin eikö se ollut ykkösosan teemana aika pitkälti? Toki jos ykkönen pelaamatta niin voipi jäädä aika tyhjäksi tuo osasto.

Abbyllä pelaamiseen samat tuntemukset täälläkin. Tosin kasvoin siihen hahmoon kiinni itse.

Lopetus oli sinällään osuva, että se oli Ellielle ihan oikein että jäi yksin ja lähti miettimään tekosiaan jonnekkin metsään. Ehkä lähti Dinan luokse Jacksoniin tai ehkä lähti hirttämään itsensä lähimpään puuhun. Tuo on varmasti pelaajan kuviteltavissa. Itse ensin säälin Ellietä mutta nyt tuntuu että ehkä tappoi itsenä ja siellä olkoot. Kuitenkin loppupeleissä se mitä Ellie teki oli aika moraalitonta ja häijyä monia ihmisiä kohtaan (mukaan lukien Dina).

Nää on just hyviä nää spekulaatiot ja selkeästi erilaisia mielipiteitä pelistä. Tämä on melkeinpä jo ihan oma genrensä pelinä: Psykologinen-elokuvapeli-shooter-hiippailu. Hehe.

Spoileri

Ymmärrän alkuasetelman ja tuon maailman tilanteen, mutta se ei tarkoita, että pitäisi kaikki vastaantulijat tappaa silmittömästi, tai että kävisi järkeen jahdata yksittäistä henkilöä päiväkausia, mutta ei missään kohtaa kerro ko. henkilölle, että miksi on hänen peräänsä lähtenyt. Tuossa ei kuitenkaan ollut kyse tavanomaista vihollisten tappamisesta, vaan kostoretkistä eri suuntiin, joiden tavoitteena oli lahdata yksi tietty henkilö. Tähän mahtui myös mukaan monenlaisia tilanteita, joissa normaalisti ko. henkilöt olisivat voineet ystävystyä tai päätyä samalle puolelle. Ei vain käy minun järkeen, että lähtisin päiväkausia kestävälle kostoretkelle, mutta en missään kohtaa edes mainitse kostoretken kohteelle, että miksi olen niin vihainen tätä kohtaan ja mistä hyvästä olen hänelle kostamassa.

Kyllä Ellie tiesi pohjimmiltaan mitä Joel oli tehnyt ja miksi Joel tapettiin, mutta en kysynytkään sitä. Kyselin, että tiesikö Ellie miksi nimenomaan Abby lähti Joelin perään, kun kysehän ei ollut vain siitä mitä Joel "kokonaisuutena" teki, vaan kostoretki oli Abbylle henkilökohtainen asia.

Tiedän kyllä, että ykkösen pääteemana oli immuniteetti, mutta se ei tarkoita, että noin iso asia kannattaa toisessa osassa sivuuttaa kokonaan, kun sama päähenkilö on edelleen mukana. Kyse on tietyllä tapaa suurimmasta yksittäisestä asiasta koko tuossa maailmassa, joten siitä saisi kyllä mielenkiintoista sisältöä aikaiseksi useammankin pelin verran. Nyt tuntui lähinnä tyhmältä, että noin iso asia oli hyvin pieni sivuseikka tässä pelissä.

Lopetus oli tietyllä tapaa tunteellinen, mutta myös jotenkin turhauttava ja jätti sellaisen tunteen, että koko pelin aikana ei saavutettu oikein mitään. Pelistä ei saisi jäädä sellainen tunne, että siihen käytettyjen tuntien aikana ei saanut aikaiseksi mitään - tai ainakaan mitään järkevää. Onhan se uskaliasta tappaa ykkösosan kahdesta päähahmosta toinen heti alussa, sekä tuhota toinen aivan totaalisesti pelin aikana. Tuntuu kuitenkin siltä, että kakkosen tarinalla yritettiin vain shokeerata pelaajaa, eikä tehty sen lisäksi oikein mitään muuta. Pelin lopetus ei yksinkertaisesti tuntunut riittävän hyvältä. Jäi sellainen tunne, että mitään mitä pelissä lähdettiin tekemään ei saatu valmiiksi.

Jos yrittäisin lyhyesti tiivistää vielä mikä pelissä meni mielestäni eniten pieleen, niin sanoisin, että peli tuntui aliarvioivan pelaajaa liikaa. Tarina ei tuntunut syvälliseltä, vaan jäi sellainen tunne, että pelaajaa yritettiin kaikin tavoin shokeerata mahdollisimman paljon, samalla toivoen, että shokin myötä pelaaja ei huomaa tarinan pinnallisuutta ja tarinankerronnan heikkoutta.

 

[patxix]

Spoileri

Ymmärrän alkuasetelman ja tuon maailman tilanteen, mutta se ei tarkoita, että pitäisi kaikki vastaantulijat tappaa silmittömästi, tai että kävisi järkeen jahdata yksittäistä henkilöä päiväkausia, mutta ei missään kohtaa kerro ko. henkilölle, että miksi on hänen peräänsä lähtenyt. Tuossa ei kuitenkaan ollut kyse tavanomaista vihollisten tappamisesta, vaan kostoretkistä eri suuntiin, joiden tavoitteena oli lahdata yksi tietty henkilö. Tähän mahtui myös mukaan monenlaisia tilanteita, joissa normaalisti ko. henkilöt olisivat voineet ystävystyä tai päätyä samalle puolelle. Ei vain käy minun järkeen, että lähtisin päiväkausia kestävälle kostoretkelle, mutta en missään kohtaa edes mainitse kostoretken kohteelle, että miksi olen niin vihainen tätä kohtaan ja mistä hyvästä olen hänelle kostamassa.

Kyllä Ellie tiesi pohjimmiltaan mitä Joel oli tehnyt ja miksi Joel tapettiin, mutta en kysynytkään sitä. Kyselin, että tiesikö Ellie miksi nimenomaan Abby lähti Joelin perään, kun kysehän ei ollut vain siitä mitä Joel "kokonaisuutena" teki, vaan kostoretki oli Abbylle henkilökohtainen asia.

Tiedän kyllä, että ykkösen pääteemana oli immuniteetti, mutta se ei tarkoita, että noin iso asia kannattaa toisessa osassa sivuuttaa kokonaan, kun sama päähenkilö on edelleen mukana. Kyse on tietyllä tapaa suurimmasta yksittäisestä asiasta koko tuossa maailmassa, joten siitä saisi kyllä mielenkiintoista sisältöä aikaiseksi useammankin pelin verran. Nyt tuntui lähinnä tyhmältä, että noin iso asia oli hyvin pieni sivuseikka tässä pelissä.

Lopetus oli tietyllä tapaa tunteellinen, mutta myös jotenkin turhauttava ja jätti sellaisen tunteen, että koko pelin aikana ei saavutettu oikein mitään. Pelistä ei saisi jäädä sellainen tunne, että siihen käytettyjen tuntien aikana ei saanut aikaiseksi mitään - tai ainakaan mitään järkevää. Onhan se uskaliasta tappaa ykkösosan kahdesta päähahmosta toinen heti alussa, sekä tuhota toinen aivan totaalisesti pelin aikana. Tuntuu kuitenkin siltä, että kakkosen tarinalla yritettiin vain shokeerata pelaajaa, eikä tehty sen lisäksi oikein mitään muuta. Pelin lopetus ei yksinkertaisesti tuntunut riittävän hyvältä. Jäi sellainen tunne, että mitään mitä pelissä lähdettiin tekemään ei saatu valmiiksi.

Jos yrittäisin lyhyesti tiivistää vielä mikä pelissä meni mielestäni eniten pieleen, niin sanoisin, että peli tuntui aliarvioivan pelaajaa liikaa. Tarina ei tuntunut syvälliseltä, vaan jäi sellainen tunne, että pelaajaa yritettiin kaikin tavoin shokeerata mahdollisimman paljon, samalla toivoen, että shokin myötä pelaaja ei huomaa tarinan pinnallisuutta ja tarinankerronnan heikkoutta.

Spoileri

Aika hienosti kyllä tiivistetty tässä suuri osa siitä kritiikistä, mitä tuolta ympäri interwebziä on saanut lukea.

Paremmin toki olisi moni asia voitu tehdä. Ja kieltämättä olisi kyllä voitu selkeästi tuoda esille se, että tiesikö molemmat osapuolet toistensa kostomotiiveista. Olisi voinut olla vaikka jokin sellainen kohtaus, jossa Ellie ja Abby olisivat vaikka joutuneet yhdessä pakenemaan sieltä teatterista esim. hordea tms. Tässä olisi voitu kikkailla pelimekaniikoilla, ohjattavalla hahmolla ja siinä miten kumpikin joutuisi pelastamaan toisensa jne. Siinä samalla olisi käyty dialogia molempien motiiveista jne.

Allekirjoitan kyllä siis nämä teesit ja ongelmakohdat itsekin, mutta toisaalta peli kuitenkin iski itsessään sen verran lujaa, että ei nämä minua lopulta haitanneet oikeastaan ollenkaan. Kolmososaa odotellessa siis!

 

[Ventura]

Spoileri

Ymmärrän alkuasetelman ja tuon maailman tilanteen, mutta se ei tarkoita, että pitäisi kaikki vastaantulijat tappaa silmittömästi, tai että kävisi järkeen jahdata yksittäistä henkilöä päiväkausia, mutta ei missään kohtaa kerro ko. henkilölle, että miksi on hänen peräänsä lähtenyt. Tuossa ei kuitenkaan ollut kyse tavanomaista vihollisten tappamisesta, vaan kostoretkistä eri suuntiin, joiden tavoitteena oli lahdata yksi tietty henkilö. Tähän mahtui myös mukaan monenlaisia tilanteita, joissa normaalisti ko. henkilöt olisivat voineet ystävystyä tai päätyä samalle puolelle. Ei vain käy minun järkeen, että lähtisin päiväkausia kestävälle kostoretkelle, mutta en missään kohtaa edes mainitse kostoretken kohteelle, että miksi olen niin vihainen tätä kohtaan ja mistä hyvästä olen hänelle kostamassa.

Kyllä Ellie tiesi pohjimmiltaan mitä Joel oli tehnyt ja miksi Joel tapettiin, mutta en kysynytkään sitä. Kyselin, että tiesikö Ellie miksi nimenomaan Abby lähti Joelin perään, kun kysehän ei ollut vain siitä mitä Joel "kokonaisuutena" teki, vaan kostoretki oli Abbylle henkilökohtainen asia.

Tiedän kyllä, että ykkösen pääteemana oli immuniteetti, mutta se ei tarkoita, että noin iso asia kannattaa toisessa osassa sivuuttaa kokonaan, kun sama päähenkilö on edelleen mukana. Kyse on tietyllä tapaa suurimmasta yksittäisestä asiasta koko tuossa maailmassa, joten siitä saisi kyllä mielenkiintoista sisältöä aikaiseksi useammankin pelin verran. Nyt tuntui lähinnä tyhmältä, että noin iso asia oli hyvin pieni sivuseikka tässä pelissä.

Lopetus oli tietyllä tapaa tunteellinen, mutta myös jotenkin turhauttava ja jätti sellaisen tunteen, että koko pelin aikana ei saavutettu oikein mitään. Pelistä ei saisi jäädä sellainen tunne, että siihen käytettyjen tuntien aikana ei saanut aikaiseksi mitään - tai ainakaan mitään järkevää. Onhan se uskaliasta tappaa ykkösosan kahdesta päähahmosta toinen heti alussa, sekä tuhota toinen aivan totaalisesti pelin aikana. Tuntuu kuitenkin siltä, että kakkosen tarinalla yritettiin vain shokeerata pelaajaa, eikä tehty sen lisäksi oikein mitään muuta. Pelin lopetus ei yksinkertaisesti tuntunut riittävän hyvältä. Jäi sellainen tunne, että mitään mitä pelissä lähdettiin tekemään ei saatu valmiiksi.

Jos yrittäisin lyhyesti tiivistää vielä mikä pelissä meni mielestäni eniten pieleen, niin sanoisin, että peli tuntui aliarvioivan pelaajaa liikaa. Tarina ei tuntunut syvälliseltä, vaan jäi sellainen tunne, että pelaajaa yritettiin kaikin tavoin shokeerata mahdollisimman paljon, samalla toivoen, että shokin myötä pelaaja ei huomaa tarinan pinnallisuutta ja tarinankerronnan heikkoutta.

Spoileri

Hyviä tulkintoja, vaikka itse näen asiat eri tavalla.

Ellietä ei tainnut kiinnostaa juuri Abbyn motivaatiot sen tarkemmin, sillä sehän halusi kuitenkin tappaa kaikki, jotka olivat mukana Joelin teloituksessa. Ruksi karttaan, kun on yksi osallinen kostettu. Hän näki Abbyn vain johtohahmona. Ja Abbylle taisi olla päivänselvää, että Joel oli Ellielle rakas ihminen, kun olivat kuitenkin samassa huoneessa teloituksen aikaan. Ehkä Abby olisi saattanut sanoa sanan jos toisenkin Joelille, ellei Owen olisi pannut vauhtia asiaan. Joskus "negatiivinen tila" eli tässä tapauksessa sanomattomuus toimii myös hyvin ellei paremmin.

Kakkosen teemoja koston kierteen lisäksi on tulkintani mukaan asioista luopuminen, anteeksianto ja empatia. Kaikkia asioita ei kannata saattaa päätökseen. Me tunnetaan olomme tyhjäksi, koska niin Elliekin tuntee. Ellie yritti säästää inhimillisyyden rippeensä päästämällä Abby ja Lev menemään, kun tajusi, ettei hän saa Joelia tai mielenrauhaansa takaisin kostamalla. Tämä oli niin voimakas kohtaus, että mikään ykkösosassa kokemani ei päässyt tuolle tasolle. Toki ymmärrettävää, että kaikki ihmiset eivät tunne samoin. Omasta mielestäni peli on siinä mielessä mestariteos (en tarkoita täydellistä peliä), että siihen vaikuttaa niin paljon pelaajan oma näkemys elämästä ja erilaisista ihmisistä. Se on omanlaistaan taidetta.

 

[Karppi]

Kyseessä on lopulta peli, eikä mikään elokuva. Onko vaikkapa Assassins Creedeissä, Unchartedeissa tai Tomb Raidereissa muka hyvä tarina. Kyllä tässä The Last Of Us 2 on videopeliksi poikkeuksellisen monipuolinen tarina, mutta vieläkin tärkeämpää on mielestäni pelattavuus, joka on ainakin taistelun osalta huomattavasti parempaa kuin kyseisissä peleissä.

 

[peedro14]

Kieltämättä, tätä pelatessa sitä unohti usein pelaavansa peliä enemmän, kuin minkään muun tuotannon kanssa ja tunnelma oli kuin hyvässä leffassa.

Tämän jälkeen jäi Zombi-mailmanlopulta nälkä ja palasin jatkamaan "Days Gonea" ja aiiihh, miten sen taso tipahtikin kerrasta, kun The last of us 2 tuli ja korotti rimaa.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Kyseessä on lopulta peli, eikä mikään elokuva. Onko vaikkapa Assassins Creedeissä, Unchartedeissa tai Tomb Raidereissa muka hyvä tarina.

Ei nuita pelejä voi oikein verrata. Kaksi vuotias lapsikin kirjoittaa syvällisempää tarinaa mitä nuissa mainitsemissasi peleissä on. Last of us 2 on omalla tasollaan ja saa myös toisaalta oman tasoista kritiikkiäkin.

 

[Karppi]

Jos tälle pelille antaa pelkän tarinan paskuuden vuoksi arvosanaksi 5-6 niin tarinan pitäisi olla siinä tapauksessa katastrofaalisen paska ja aivan uskomattoman huonosti kirjoitettu.
Vaikka tätä miten päin pyörittelisi niin ei tämän pelin tarina ole mitenkään poikkeuksellisen huonosti kirjoitettu, ihan hyvä tarina videopeliksi.

 

[Zeratul]

Jos tälle pelille antaa pelkän tarinan paskuuden vuoksi arvosanaksi 5-6 niin tarinan pitäisi olla siinä tapauksessa katastrofaalisen paska ja aivan uskomattoman huonosti kirjoitettu.
Vaikka tätä miten päin pyörittelisi niin ei tämän pelin tarina ole mitenkään poikkeuksellisen huonosti kirjoitettu, ihan hyvä tarina videopeliksi.

Tarina ei ole katastrofaalisen paska, mutta se on huono. Tarinankerronta ja pelin jaksotus ovat sen sijaan on katastrofaalisen paskaa. Tarinavetoisessa pelissä tarinan merkitys on suuri. Oma arvosana olisi 6.

Sarjan ensimmäisen pelin tarina oli priimaa ja tarinankerronta huippuluokkaa. Se peli saakin minulta vähintään arvosanan 9, ehkä jopa hipoo kymppiä. Ensimmäinen peli oli niin kovaa luokkaa, että se väkisinkin asettaa toiselle osalle tiettyjä odotusarvoja, joihin ei nyt pystytty vastaamaan.

 

[Zeratul]

Spoileri

Hyviä tulkintoja, vaikka itse näen asiat eri tavalla.

Ellietä ei tainnut kiinnostaa juuri Abbyn motivaatiot sen tarkemmin, sillä sehän halusi kuitenkin tappaa kaikki, jotka olivat mukana Joelin teloituksessa. Ruksi karttaan, kun on yksi osallinen kostettu. Hän näki Abbyn vain johtohahmona. Ja Abbylle taisi olla päivänselvää, että Joel oli Ellielle rakas ihminen, kun olivat kuitenkin samassa huoneessa teloituksen aikaan. Ehkä Abby olisi saattanut sanoa sanan jos toisenkin Joelille, ellei Owen olisi pannut vauhtia asiaan. Joskus "negatiivinen tila" eli tässä tapauksessa sanomattomuus toimii myös hyvin ellei paremmin.

Kakkosen teemoja koston kierteen lisäksi on tulkintani mukaan asioista luopuminen, anteeksianto ja empatia. Kaikkia asioita ei kannata saattaa päätökseen. Me tunnetaan olomme tyhjäksi, koska niin Elliekin tuntee. Ellie yritti säästää inhimillisyyden rippeensä päästämällä Abby ja Lev menemään, kun tajusi, ettei hän saa Joelia tai mielenrauhaansa takaisin kostamalla. Tämä oli niin voimakas kohtaus, että mikään ykkösosassa kokemani ei päässyt tuolle tasolle. Toki ymmärrettävää, että kaikki ihmiset eivät tunne samoin. Omasta mielestäni peli on siinä mielessä mestariteos (en tarkoita täydellistä peliä), että siihen vaikuttaa niin paljon pelaajan oma näkemys elämästä ja erilaisista ihmisistä. Se on omanlaistaan taidetta.

Spoileri

En tarkoittanutkaan, että kumpaakaan pitäisi kiinnostaa toistensa motivaatiot. En sanonut missään vaiheessa niin. Tarkoitin vain, että kostoretkellä ainakin omaan järkeen käy, että koston kohde saa tietää miksi olen hänen perässään juossut ja miksi olen häntä tappamassa. Muuten se kosto tuntuu ontolta ja mitättömältä. Lisäksi tässä tulisi ajatella sitä, että pelaajankin kannalta pienet merkitykselliset dialogit päähahmojen välillä tuovat tarinaan hirvittävästi syvyyttä ja mielenkiintoa.

Joelin kohdalla Abby olisi heti alkuunsa voinut sanoa edes pari sanaa, kun Joelkin sitä oikeastaan suoraan pyysi. Pelkästään joku lyhyt viesti, että "terveisiä Fireflyilta" olisi riittänyt siihen, mutta edes sitä ei saatu. Ylipäätään oli todella typerää, että Joelin kuollessa pelaaja ei tiennyt Abbysta oikeastaan yhtään mitään. Toki oli sinällään mielenkiintoista selvittää myöhemmin taustoja, mutta Joelin kuolema olisi tuntunut merkittävämmältä, jos olisi tiedetty taustoja ensin.

Kuten aiemmin sanoin, niin lopetus on tietyllä tapaa voimakas, mutta se jättää liian voimakkaan tunteen siitä, että pelaaja ei saanut koko pelin aikana aikaiseksi oikeastaan mitään. Ehkä pelisarjan teemaan sopiva synkkä loppu, mutta mielestäni tämä loppu ei ollut lainkaan tyydyttävä. Synkkäkin loppu olisi voinut olla mielenkiintoinen ja tyydyttävä, mutta tämä ei sitä ollut. Kuten aiemmin sanoin, niin peli yritti liian voimakkaasti shokeerata ja yllättää pelaajaa monissa kohdissa, josta jäi sellainen tunne, että pelaajaa aliarvioidaan. Myös loppu oli tällainen, eikä se mielestäni ollut onnistunut. Hyvä lopetus olisi voinut pelastaa koko tarinan tietyllä tapaa. En tuominnut tarinaa kokonaisuutena huonoksi ennen pelin loppua.

 

[Holmuri]

Käsikirjoitus on parhaimmillaan yksittäisissä kohtauksissa ja kaiken kritiikin keskellä se on kuitenkin parempi kuin suurimmassa osassa peleistä. Peli ei ollut missään nimessä huono, mutta tarinavetoisena pelinä se oli kokonaisuutena pettymys myös minulle ja pisteyttäisin tämän 7/10, kun ensimmäinen osa oli 9/10. Peli halusi olla suuri spektaakkeli ja siten tuntui paikoin enemmän Unchartedilta kuin Last of Usilta. Pelistä tuli osittain mieleen Red Dead Redemption 2, että lähdettiin tekemään niin suurta ja hienoa luullen, että pelaajat ovat peliä varten, eikä peli pelaajia varten. Molemmat ovat ihan kelvollisia teoksia, mutta pelimediassa yliarvostettuja. Pureeko hype ja pelifirmojen järjestemät karkelot näin voimakkaasti pelimediaan, että kriitikoista tulee sokeita pelien puutteille? Vai onko kyse omasta päänupista, että seiskan pelistä etsii positiivisia juttuja puutteiden lomasta ja kympin peliin suhtautuu epäillen, että onko muka noin hyvä?

Positiivisista puolista en keksi varsinaisesti mitään uutta sanottavaa, eli audiovisuaalisena kokonaisuutena se on todella upea ja yksityiskohtainen teos. Peli myös laajensi ja syvensi sienipäiden täyttämää maailmaa. Rakastan tämän pelisarjan tarjoamia jännityksen hetkiä, jotka monesti purkautuvat panikoivana kauhuna, kun hiippailu epäonnistuu ja sienilauma syöksyy päälle. Jäi kyllä monta hienoa hetkeä mieleen matkan varrelta.

Tarinan rytmityksessä yhdyn kritiikkiin, että pieleen meni ja pahasti. Ensin pelaaja saadaan sitoutumaan tarinaan, jotta myöhemmin voidaan vetää matto alta turhine temppuiluineen ja sivujuonineen. Suurimman osan pelistä vain odotin, että saisin itse päätarinan vietyä päätökseen, mutta peli halusi väkisin pitkittää sitä, jota huono rytmitys edesauttoi. Kun kiinnostus tarinaan meni, sitä myötä en jaksanut emotionaalisesti sitoutua pelin henkilöihinkään pelin sisällön vaatimalla tasolla. Peli myös pakotti koko ajan kierimään tappamisen graafisuudessa ja pahassa olossa alleviivaten väkivallan aiheuttavan vain lisää väkivaltaa, mutta missään vaiheessa peli ei antanut pelaajalle mitään muita vaihtoehtoja kuin teurastaa entistä suurempia joukkoja. Sama kuin koulukiusaaja lätkisi toista naamaan hänen omalla kädellä hokien, että älä lyö itseäsi. Pelaaja jätettiin myös täysin sivustaseuraajaksi tarinalle, eikä peli antanut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, vaikka se tarjosi todella herkullisia tilanteita, jossa pelaaja olisi joutunut itse pohtimaan tekojensa oikeutusta. Se olisi ollut paljon shokeeravampaa ja ikimuistoisempaa, jos peli olisi ollut interaktiivinen myös tarinallisesti.

Spoileri: Suoraa spoilausta

Ellien tarina jäi todella ohueksi kostotarinaksi, jossa hän ei kasvanut henkilönä oikein mitenkään. Pääpaino oli selkeästi Abbyssä ja hänen kehittymisessä, mutta tarinan rytmitys sai minut lähinnä vain ärtymään häneen. Keljutti todella paljon, että ensin viedään Ellien tarinaa kohti kulminaatiopistettä, mutta sitten se heitetään syrjään ja siirryttiin Abbyyn. Abbyn tarina ei myöskään tukenut Ellien kostoretkeä, vaan hän touhusi omiaan samat kolme päivää Seattlessa. Abbyn tovereiden kohtalo oli selvillä ja uudet juonikuviot olivat tällä rytmityksellä turhaa pitkitystä, kun peli oli tähän asti rakentanut tarinaa puhtaasti Abbyn & Ellien yhteentörmäämistä ajatellen. Ja nämä uskonnolliset kultit ei kiinnosta sitten yhtään, todella kulunut juttu, vaikka muuten viheltelijät olivat hieno lisä pelimaailmaan. Pelin rytmityksessä Abbyyn siirtyminen ja maatila olivat minulle latistavia valeloppuja, kun olin pelaajana jo valmis tarinan päättämiseen. Se sai pelin tuntumaan jopa kestoansa pidemmältä venytykseltä. Maatilan kohtausta olisi pitänyt syventää enemmän ja saada pelaaja sitoutumaan paremmin kostoretken jatkamiseen. Nykyinen toteutus sai vain kysymään, että helvettiä Ellie?!

Ensimmäisessä pelissä rakastin sen road movie luonnetta, jossa kuljettiin eteenpäin kohdaten matkan varrella moninaisia ihmiskohtaloita ja ryhmiä. Jatko-osa taasen oli lähes kokonaan Seattlessa, eikä Ellie kohdannut pelin aikana yhtäkään ystävällistä ihmistä alussa esiteltyjen hahmojen lisäksi. Peli esitteli Seattlen ryhmittymät varsin nopeasti, joten varsinaisesti uutta nähtävää oli vähän. Vasta lopun Kalifornia toi mukavaa vaihtelua ympäristöön ja esitteli samalla uudenlaisen vihollisjoukkion, mutta siinä vaiheessa tuntui, että pelintekijätkin halusivat saada pelin päätökseen mahdollisimman pikaisesti.

Pelimekaniikaltaan tämä oli täysin samaa Naughty Dogs kaavaa, jota toistavat pelistä toiseen, ja olisin kaivannut siihen suurempaa päivitystä. Taistelu oli kyllä liikkuvampaa laajempien alueiden ja parempien piiloutumismahdollisuuksien vuoksi, mutta pelin liian pitkän pituuden takia ne kävivät loppua kohden pahasti itseään toistaviksi. Loputon nurkkien ja laatikoiden nuohous kävi myös mielen päälle, kun mieluummin olisin keskittynyt enemmän maailman ihailemiseen ja etenemiseen. Maailman tutkiminen teippirullan löytämisen toivossa ei ole oikein kannustavaa tai mielekästä. Suurin ongelma itselleni oli kuitenkin, että pelaajaprogressio ei jatkunut lineaarisesti pelin loppuun asti, vaan minulta otettiin pois jo aiempia saavutuksiani pelaajana, vaikka juoni sitä tukikin. Ei ollut sitten yhtään palkitsevaa pelaamista se ja siinä vaiheessa katkesi oma sitoutuminen peliin.

Mikäs täällä foorumilla on käytäntö kuvien lisäämisen kanssa? Voinko laittaa tähän ketjuun muutaman pelikuvan spoilertagien alle? Vai onko screenshot ketju oikeampi osoite osittaisia spoilereita sisältäville kuville?

EDIT: Lievät spoilerit piilotettu

 

[pähk1nä]

Tätä ketjua lukiessa ei kyllä kauhean vankkaa salapoliisipohjaa vaadita, että pystyy jokseenkin helposti päättelemään mikä se suuri käänne juonessa on, vaikka spoilerit näennäisesti piilossa ovatkin. Tosin jos sillä suuren suuri merkitys minulle olisi, niin tuskin lukisin koko ketjua, ennen kuin peli on pelattu.

 

[fade]

Neogafista bongattu uusi arvostelu pelistä. Sisältö lähellä AJ arvostelua. Tarinasta 5/10 - kokonaisuus 8/10.




Videon lopussa sanoo, että ei olisi koskaan ostanut peliä (sai pelin arvostelua varten?). Itsekin olisin jättänyt pelin kauppaan, jos olisin tajunnut vähän lukea spoilereita ja/tai juonta etukäteen. En lähde pelistä enempää väittelemään.

..
Ps. Naughty Dog on julkaissut The Last of Us 2 hahmoja, maisemia ja animaatioita Artstation verkkosivulla. Spoiler-tagissa muutama kuva LoU2 Lead Character Artistilta (Soa Lee).

Spoileri

https://cdna.artstation.com/p/assets/images/images/028/101/476/4k/soa-lee-soalee2020-ellie-machete.jpg

https://cdna.artstation.com/p/assets/images/images/028/081/816/4k/soa-lee-soalee2020-ellie-seattle-jacket.jpg

https://cdnb.artstation.com/p/assets/images/images/028/082/693/large/soa-lee-soalee2020-ellie-bow.jpg

 

[Sadness]

kokonaisuus 8/10.
Ja olisi jättänyt pelin kauppaan

Mutta hatunarvoinen suoritus kuitenkin ND:ltä että lähtivät tuolelle linjalle.
Jotain uutta isojen AAA pelien parissa jotka yrittävät aina tylsiä samoja ratkaisuita, pelaaja hahmosi pelastaa maailmaan ja ratsastavat onnellisena auringonlaskuun.




Löysin tälläisen jos joku haluaa lähteä Mikon kanssa matkalle last of us part 2 pariin

 

[Ihime]

Itsellä alkanut viimevuosina pelaaminen tökkimään, eikä oikein mitään peliä jaksa pelata kerralla tuntia pitempään. Ennen tätä en edes muista peliä joka ois imassu näin mukaansa. Jakso pelata niin pitkään kuin mahdollista ja oikein ootti että saa kakarat nukkumaan että pääsee tahkoamaan oikein kunnolla. Kuvittelin että on vaan mieli tylsistynyt iän myötä tms. kun ei pelit enään niin innosta. Itselle täysi kymppi.

 

[Hesemonni]

Jahas läpi. Kiitos ND:lle taas jälleen kerran mahtavasta pelistä. Aika turta olo näin heti lopputekstien jälkeen, joten ei sen kummempia analysointeja. 23h män.

 

[Lerkkanen]

Peli on pelattu läpi ja ei enempää eikä vähempää kuin paras peli koskaan. Kiitos Naughty Dog tästäkin pelielämyksestä

 

[Paztak]

Läpi meni,

Teknisesti laadukkain tekele tähän geniin. Juoni ei herättänyt mitään tunteita toisin kuin ykkönen jonka jälkeen tuli hetki oltua vain hiljaa kun tekstit rullasi ruudulla. Hukattu mahdollisuus. Juoni olisi toiminut paremmin tietyn vaiheen jälkeen jos oltaisiin menty askel kerrallaan. Nyt lähinnä vitutti juoksuttaa (Nimenomaan vain juoksin kohtaan mistä pääsee taas eteenpäin) samantyylisiä hippailukohtauksia läpi kerta toisensa jälkeenja aika pahasti väkisin pitkittämisen makua touhussa kun sivuhahmon sivuhahmon veljentyttären veljestä tuleekin niin tärkeä osa, että sitäkin kohtausta saa pelata sen 2h, että pääsee taas itse juonessa eteenpäin. Tai oikeastaan edes siihen kohtaan mihin se juoni jäi noin 12h sitten Kyllä mulla meinas loppua peli siihen kohtaan missä sitä tyttöpoikaa piti lähteä Abbyllä pelastamaan...kiinnostanut pätkääkään sen Levin kohtalo... ei Jeesus tässä olikin paskoja kohtia

 

[Risssaska]

Peli pelattu läpi ja sulateltu pari päivää. Kokonaisuutena 7/10. Isoin ongelma minulle oli se että piti selviytymispelissä pelata hahmolla jonka elämä ei kiinnosta

 

[Tatuks]

No ei kyllä ollut mikään kovin erikoinen tarina sitten loppujen lopuksi. Hahmojen motiivit kyllä oli itsellä melko vaikeasti ymmärrettävissä, tai siis toiminta ja motiivit tuntui ihan järjettömiltä.

Ääninäyttely, naaman ilmeet ja motion capture jäätävän hyvää ja muutenkin teknisesti hyvä peli.

Ja itse en ymmärrä tätä itkua ja hammasten kiristystä lesboista ja lihaksikkaasta muijasta. En oo jaksanu ees selvittää mistä moinen edes alkoi. Hohhoijaa.

 

[Manual]

Hitaasti, mutta varmasti sain itsekin viimein tämän tuotoksen pakettiin - hiton työmatkat ja kiireet... Tämänkin ketjun lukeminen jäi siihen kohtaan, kun ensimmäisiä spoilauksia vilauteltiin, eli kuukausiksi. En siis tiennyt yhtään missä mennään, enkä ollut ylihypetyksen vallassa. Odotin peliltä toki paljon, koska ykkönen upposi hyvin ja jatkoa odoteltiin pitkään. Kokonaisuutena en pettynyt, mutta olisi voinut olla kyllä parempikin. Pelimittari 31h ja rapiat.

Spoileri: juonipaljastus

Kieltämättä Joelin jo hyvin aikainen poistuminen, vielä heti Abbyn pelastusoperaation perään, oli suorastaan ylidramaattinen ja shokeerava tilanne kaikessa brutaalisuudessaan, herätti tunteita. Siitä hetkestä eteenpäin mentiinkin tunteiden vuoristorataa - vihan siivittämänä Ellien matkassa lähdettiin metsästämään tuota hävytöntä murhaajaa kavereineen, pelin tekijöiden heittäen kokoaikaisesti lisää bensaa liekkeihin erinäisten paperilappusten toimesta. Kaikkialla kuvaillaan WLF:a brutaalina murhaorganisaationa, joka alisti koko kaupungin ja kaikki sen asukit sotilaineen päivineen. Kenelläkään ei ole hyvä olla niin kauan, kun yksikin wolffi on elossa.

Kuten jo kaikilla tiedossa, tätä kostoretkeä jatkui pelin puoliväliin asti ja itsekin suorastaan nautin, kuinka tärkeitä wolffilaisia kaadetaan häpeilemättömästi matkan varrella. Makeimpina tilanteina petolliset hirviökoirat omistajineen, lopulta Alice ja kaksikko Owen ja Mel. Tässä kohtaa ei pahemmin häirinnyt myöskään raskaus, olihan hän wolf ja hyvä wolf on vain kuollut wolf ja sitä rataa. Sitten taas shokeerava juonenkäänne, "otapa poika Abby ohjaukseen ja opi olemaan"-ND. Hetken mietin, että mitä helvettiä tämä nyt on. Ei nyt jumalauta voi tehdä näin. Hetken vitutuksen jälkeen homma rullaamaan eteenpäin, vain huomatakseni, että kaikki edeltävät fiilikset ja kertomukset olivat täyttä paskaa. WLF, sivistyneen oloinen ja hyvä organisaatio. Ihmiset siellä onnellisia ja hyvinvoivia, yrittämässä selviytyä ja pitää kaupunkinsa puolia ohikulkijoilta sun muilta barbaareilta, etunenässä Scareilta. Toki heidän kohdallaan jäi hieman epäselväksi, miksi siellä jahdattiin ja koitettiin nirhata kaikki kulkurit - mistä heidän jäsenet on sitten repäisty, olettaen että jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti? No, ei anneta nyanssien häiritä. Lopulta olin itse jo täysin WLF:n ja Abbyn puolella, vitutus kääntyi Ellietä kohtaan. Abbyn puolelta tosin Lev vitutti alusta asti, eikä vähiten kun nulikkaa piti lähteä hakemaan jostain hevon perseestä läpi kuumottavien talojen ja seinissä kasvavien kusipäiden kautta. Pitipä toki välissä vierailla sairaalassakin, joka oli varmasti pelin kuumottavin yksittäinen alue. Tässä kohtaa kirosin jo kaikki kiinalaiset, tämän ollessa vielä entinen Scar, jolta odotin jotain kieroa petosta loppuun saakka.

Palataan Ellieen, joka tässä kohtaa sai jo minun vahvat antipatiat niskoilleen. Tässä kohtaa mielipiteeni taitaa erota merkittävästi muista, lopun kohtauksessa olisi tehnyt mieli kuolla Elliellä, jotta vain Abby saisi elää. Sen verta raskaasti otti päähän se rasittava teini silmittömän kostoretkensä takia. Oikeastaan ainoa organisaatio, jonka kohdalla ei tarvinnut muuttaa mielipidettä, oli Scarit - heitä teilasin alusta asti mahdollisimman brutaaleilla tavoilla räjähtävistä nuolista pommeihin ja miinoihin, vertaillen RDR2:sta tuttuun porukkaan Skinnerit. Nuo villin maailman kieroutuneet hörhö-Amishit vain ansaitsivat kaiken tuhon minkä kohtasivat lopussa.

Joka tapauksessa, tykkäsin kovasti ja kuten näkyy, todella tunteita herättävä teos oli meikäläisen silmin. Loppu oli hieman vaisuhko kaiken koetun jälkeen, mutta ei voi minkään. Hieno peli niin teknisesti kuin pääosin tarinaltaankin. Mitään ällistyttäviä bugejakaan ei osunut kohdalleni, joskin yhdessä kohdassa putosin klassisesti kartan ulkopuolelle. Takaisin paluu kuitenkin onnistui pelkällä hypyllä, joten fair enough.

 

[xarot]

Meni itelläkin viimein läpi, näköjään helposti lomalla ollessakin kuukauden kestää pelata tällainen perus 30-tuntinen peli läpi.

Spoileri

Itsellä peli tökki jotenkin alusta asti vaikka pidin paljonkin ekasta osasta. Tuntui että juoni oli todella yksinkertainen sekä oudosti rytmitetty, ja etenkin Ellien osuutta miettiessä jälkikäteen tuntuu että se oli ehkä väsätty nopeasti kasaan jotta homma saadaan pakettiin ja päästään pelaamaan Abbyllä. Puolessa välissä peliä sitten oli fiilikset että oikeesti joudunko vielä toisenkin puolikkaan tätä peliä pelaamaan, kun ei vaan jaksa enää. Toisaalta, alunperin odotin että pelissä olisi välillä päässyt paremmin rauhassa tutkimaan asioita ilman jatkuvaa vihollismäärää tai luotien sinkoilua eli esim. mitähän nämä asuntojen asukkaat ovat joskus puuhailleet. Abbyn osuudessa oli enemmän ykkösen fiilistä ajoittain ja se oli muutenkin parempi. Liekö tekijöillä ollut vaikea keksiä mitään järkevää jatkoa ykköselle kun ei se mitään jatkoa olisi edes tarvinnut, paitsi tietysti myyntimiesten mielestä.

Abbyn osuudessa nämä transujutut vs. Ellien lesbojutut olivat minusta aikalailla ylimääräinen tai pakollinen täyte. Jotain nykyajan juttuja jotka haluttu ottaa mukaan. Lev ja se visiitti sairaalaan pelastaakseen Yara vaikutti aikalailla turhalta täytteeltä juonen kannalta. Loppupuolella odotin että todennäköisesti Abby pistäisi Ellien manalan majoille. Mitään suurempia tunteita peli ei varsinaisesti herättänyt, lähinnä se raskaana olevan naisen kohtalo vähän yllätti.

Noin ylipäätään peliä vaivasi aivan liiallinen vihollismäärä ja toiminta, loppuosuus tuntui siltä kuin olisi pelannut jotain Far Cryä missä savupommit lensivät, kirveellä selkään ja haulikolla naamaan. Ellien puolella tuli osuuksia joissa odotin turhaan hiljaista hetkeä ja minulta loppui kudit kokonaan kesken ja sitten lähinnä tuurilla/taidolla pääsin etenemään. Tämä oli kyllä usein sellaista Uncharted-suojaräiskintää/hiippailua pahimmillaan ja lähinnä uuvuttavaa ja ärsyttävää. Sitten taas tuli muutama minusta aika typerä ja turha pomotappelu ahtaissa käytävissä, ja näissä ainakin itselläni lensi kasa ärräpäitä. Itellä oli suuria vaikeuksia osua ohjaimella oikein mihinkään ilman autoaimia, liekö laginen telkkari, häntivä ruudunpäivitys vai pleikkarin ohjain syynä.

Ei nyt perus elokuvaa syvällisempiä tulkintoja tästä jaksa alkaa kirjoittelemaan, kuka olikaan se hyvä ja kuka selkeesti paha jne. Eikä tässä varmaan päähenkilöiden osalta selkeästi kumpikaan. Onhan näitä mietitty muissakin peleissä.

Itse antaisin arvosanaksi ehkä 6/10 koska pelin pelaamisesta ei kovin monessa kohtaa varsinaisesti suuremmin nauttinut. Suurin pettymys tänä vuonna.

 

[Lämpöpumppu]

Peli pelattu läpi ja aikaa kului noin 30h. Ostin jo julkaisupäivänä, mutta viivyttelin aloittamista sellaiseen ajankohtaan, että sain vedettyä pelin lähes yhdellä istumalta. Noh okei, ei mennyt yhdellä istumalla, mutta neljällä noin 7-8h sessiolla mentiin. Ykkösosan pelasin samalla taktiikalla ja pitkä pelisessio on mielestäni tässä pelissä "välttämätön" elokuvamaisuutensa vuoksi. Eihän kukaan nyt leffaakaan jätä kesken. Ja voisin veikata, ettei moni saanut upotettua itseään tähän tarinaan ja juuri sen takia pitävät juonta melko pinnallisena. Pisteitä pelille antaisin ehkäpä 90/100, ykkösosan ollessa luokkaa 95/100.

Spoileri

Graafisesti ja pelimekaaniikaltaan tämä oli selkeästi kehittynyt ykksöosasta. Kuitenkin jäin kaipaamaan sitä road trip -fiilistä, mitä ykkösessä sai maisemien vaihtuessa matkalla läpi yhdysvaltojen. Toki tässäkin oli paikoin aivan uskomattomia maisemia, erityisesti se maatila ilta-auringossa ja lähimetsän takana oleva vuoristo. Ykkösosassa näitä leuat loksauttavia maisemia oli kuitenkin enemmän.

Tarina teemana koston kierre oli ihan hyvä ja mielestäni tarinan kronologinen järjestyskin toimi siinä mielessä, että heti alussa luotiin ykkösosan pelanneille luu kurkkuun tappamalla päähahmo ja kasvatettiin heti sitä vihaa. Kuitenkin flashbackein pidettiin Joel mukana loppuun asti. Myös ennen Joelin tappoa saatiin alkuun maistiainen Abbystä, joka siinä tuntui ihan OK hahmolta. Kuvittelin alkuun, että Abby on ihan hyvät mielessä etsimässä Joelia ja Elliä. Noh, toisin kävi ja tavallaan lisäsi yllätysmomenttia ja tämän jälkeistä vihaa. Sitten alkoi kostoretki, mikä päättyi tilanteeseen, jossa oltiin täysin alakynnessä. Siirryttiin pelaamaan Abbyllä, mikä vain lisäsi vihaa. Kuitenkin tuo Abbyn kolme Seattle-päivää muutti käsitystä hahmosta ja lopulta olikin aika positiivinen fiilis. Mikäli ei olisi tällaista pitkää syvällistäkin pelipätkää tullut Abbylle, ei olisi välttämättä pystytty muuttamaan mielipidettä koko hahmosta. Loppua kohden molemmat hahmot olivat tasoissa ja ymmärrystä löytyi kummankin motiiveille. Lopussa tietysti olisi jompi kumpi voinut kuolla, mutta ehkä tämä tarjoaa paremmat edellytykset jatko-osalle.

Olisin toivonut parempia mahdollisuuksia edetä hiiviskellen, mutta nyt tuli niitä pakollisia taistelukohtauksia. Sellainen Hitman-tyylinen ratkaisu olisi toimiva, että voisi halutessaan mennä vaikka koko pelin läpi ilman ainuttakaan laukausta. Ärsytti suunnattomasti big boss -hahmojen tappaminen, kun ei sitten kuollut edes pariin räjähteeseen. Lisäksi niitä vihollisia tai narskuttajia tuli jatkuvasti vastaan. Välillä olisi vain nauttinut juosta ja kiipeillä vapaasti katsoen maisemia, mutta sen tiesi heti kun johonkin pimeään rakennukseen joutuu, niin narskutus kuuluu. Sairaalan kellarin kontaminaatioalue oli pelin kuumottavin hetki ja meinasi keskiyöllä pimeässä olkkarissa tulla paskat housuun kun se suurmönkijä astui ambulanssiin sisään. Myös ne seinistä irtoavat vittusaatanat saivat sykettä kohotettua mukavasti.

Kauniita hetkiäkin pelistä löytyi paljon, mutta yksi herkimmistä oli ehkä se Apollon laukaisutakauma. Siinä tuli sellainen haikea fiilis isän ja tyttären välisestä suhteesta ja melkein tippa linssiin. Myös ne Abbyn unet, jossa juostiin leikkaussaliin aina sen tilanteen ollessa erilainen, oli hienosti toteutettu.

 

[k334]

Läpäisin pelin, meinasin kirjoittaa romaanin mutta helpompi pukea lauseeksi=

Mestariteos 9/10, yksi kourallisesta peleistä joka sai tunteitakin aikaan.

En lukenut vuoto spoilereita tai muita ulinoita vaan hyppäsin "tyhjyteen" ilman muuta tietoa kuin reilu vuosi sitten läpäisty TLOU1 antoi.


ps
Nää "5/10 tarinalle" ovat sitä itseään

 

[Xirka]

Niin mielipiteitähän ne on. Jännä juttu että jokaiselta löytyy oma. Eihän kaikki tykkää samoista leffoistakaan.

 

[k334]

Totta tuokin, olisihan tämä voinut olla perinteisempi tarina että Ellie ja Joel vastaanottavat Rocky Mountainsilta salaperäisen viestin joka kertoo tietävänsä parannuskeinon virukseen ilman että Ellietä tarvitsee leikellä. Ryhmän kasattuuaan he olisivat lähteneet sinne ja kohdanneet megapahan kulttijohtajan XXX joka sanoo että syntisen ihmiskunnan pitää tuhoutua/ei saa pelastaa ja ryhmässäkin olisi ollut tämän kätyri.

Viimein he olisivat päihittäneet kätyrit ja megapahan kulttijohtajan ja löytäneet parannuskeinon ja sitten eläneet happily ever after.

Mutta onneksi kokeiltiin jotain muuta.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

The Last of Us Part 2 is getting permadeath

UPDATE 13/8/20: The Last of Us Part 2's Grounded Update - which introduces new way to play Naughty Dog's acclaimed adve…

www.eurogamer.net

The Last of Us Part II update adds Grounded difficulty, Permadeath mode, and more

Available later this week.

blog.playstation.com

Permadeath moodi. Myös Grounded moodi.

For veteran The Last of Us fans, Grounded difficulty represents the ultimate test of skill. This difficulty raises the stakes by not only making enemies deadlier and ammo, upgrade, and crafting materials incredibly scarce, but also removing invaluable tools for survival, such as disabling Listen mode, deactivating elements of the HUD, and more**. Beginning with the update, Grounded will become one of the base difficulty options available when starting the story, so you won’t need to have beaten the game once already to access it.


As an additional layer of challenge, we’re also introducing a brand new Permadeath mode***. With this custom mode enabled, there are no second chances — you must complete the entire game without dying or start over from the beginning. However, if taking on the whole game is too daunting, you can choose to enable Permadeath mode with checkpoints on a per-chapter or per-act basis. In other words, if you die at the end of Day One, you’ll have to play the entire day over again.


You’ll also be rewarded for your efforts. The Grounded update introduces two new Trophies: one for completing the game with any Permadeath mode enabled and another for beating it on Grounded difficulty. Don’t worry, though, neither of these Trophies will be required in order to earn the Platinum.

 

[Kaapula]

Pelasin ennen tätä peliä ykkösen Remasterin läpi. Olin aiemmin pelannut sen jo PS3:lla, mutta tuntui, että remaster antoi kyllä paljon enemmän irti ja peliin pystyi uppoamaan paljon paremmin, kiitos korkean ruudunpäivityksen, ja upskaalauksen(?).

Heti kun ykkösosa oli läpi, niin kakkonen tulille. Meinasi hirvittää, kun ruudunpäivitys olikin remasteriin verrattuna todella nykivää. Lisäksi Motion blur aiheutti välillä jotain kummaa bugailua/aaltoilua, mutta sitä ei voinut ottaa pois, tai pelaaminen olisi ollut vieläkin nykivämpää. Onneksi tuohon ruudunpäivitysnopeuteen tottui ja pystyi keskittymään itse tarinaan. Pelimekaniikkaan ei oltu onneksi hirveästi kajottu.

Spoileri: Mielipiteitä pelimekaniikasta

Olisi ollut ihan mukava jos pelissä olisi ollut vielä teräaseilla avattavia ovia, niin olisi niidenkin säännöstelyä voinut harkita. Kassakaapit olivat ihan hauskoja, mutta koodit olisivat voineet olla monimutkaisemmin ratkaistavissa.

Pelasin "Hard" -vaikeustasolla, mutta ei mielestäni siltikään ollut kovin vaikea peli. Itemit eivät ikinä loppuneet kesken, tai jos loppui, niin aina taistelun loppuessa ja tällöin tiesi, että kohta saa lisää. Kaikkia keräilykortteja tai kolikoita en onnistunut löytämään, ehkä täytyy aloittaa New game+ jossain vaiheessa jolloin voi keskittyä keräilyyn.

Spoileri: Spoilaavia mielipiteitä tarinasta.

Ellien tarina ei oikein napannut. Pelkkä kostoretki ilman välikäänteitä. Joelin kuolema tapahtui jotenkin nopeasti ja se unohtui vähintään yhtä nopeasti. Hetken harmitti, mutta elämä jatkui. Peli kääntyi mielenkiintoiseksi heti kun Abbyn oikea osuus alkoi. Kun Abbyn tarina alkoi aueta, niin aloin kyllä fanittamaan sitä ihan kybällä ja muistin kyllä 1. pelistä, että Joel oli tuntemattomia kohtaan kyllä todella armoton kusipää. Olin varma, että peli päättyy kun Ellie ja Dina elelivät farmilla ja se olisi ollut ihan ok. Santa Barbara oli jotenkin kiireellä tehdyn oloinen ja siellä olevasta jengistä ei saanut kyllä mitään tuntumaa.

Satenkaarijuttuja oli ehkä aavistus liikaa, se alkoi tuntua niin väkisin väännetyltä. Sehän oli kyllä tiedossa jo ennen pelin hankintaa. Säälin kyllä todella noita 0-arvioita antaneita neckbeardeja, joiden ainoa arvioperuste on tuo.

Kaiken kaikkiaan, tykkäsin isosti. En niin isosti, kuin ykkösosasta, mutta enemmän kuin yhdestäkään Unchartedista.

 

[Gameri]

Aloittelin jo uudelleen new game+ loppumattomilla ammuksilla ja resursseilla. Panosten kitsastelu oli tässäkin yhtä vituttavaa kuin Unchartedeissa vaikka laitoin vaikeusasteesta valinnan "varusteita löytyy runsaasti". Vihollisilta saa muutaman kudin vaikka ne taistellessaan ampuvat loputtomasti. Pelimekaanisesti se pakotti usein lähitaisteluihin joka oli jokseenkin puuduttavaa. Huono autoaim myös teki pelaamisesta vähän turhan tuskallista ja luoteja kuluttavaa kun tähtääminen ei ole ihan sitä mitä se voisi olla. Mutta nyt räiskintäkin on varsin tyydyttävää kun panoksia ei tarvitse säästellä, räjähtävät nuolet esim. on varsin vaikuttavia pistäen vihollisen palasiksi ja haulikko on todella tehokas läheltä.

Tarina aiheutti mielenkiintoisen fiiliksen itsessä.

Spoileri

Alussa pidin Ellien kostoretkestä ja olin siinä täysillä mukana. Siinä vaiheessa kun siirryttiin pelaamaan Abbyllä ja hänen näkökulma maailmasta avautui sympatiat siirtyi täysin hänelle. Abbystä kehittyi todella sympaattinen maailman ja omiensa runtelema hyvää tahtova vahva nainen. Hänelläkin oli syy kostaa, isänsä kuolema. Oikeastaan kumpikaan ei ollut tässä kohtaa toistaan parempi. Lopussa meinasin jo, että Ellie lähtee pyytämään Abbyltä anteeksi, mutta lapselliseksi riehumiseksihan se meni ja Ellieltä hävisi loputkin sympatiapisteet ja hänestä jäi lopulta varsin vastenmielinen kuva. Hän oli kuitenkin lahdannut Abbyltä kaikki läheiset jotka eivät olleet edes tehneet käytännössä mitään pahaa ja olivat jopa säästäneet Ellien kun heidän oma päämäärä oli suoritettu. Ellie sen sijaan ei tyytynyt kostamaan oikealle henkilölle vaan murhasi kaikki tieltään. Herätti kyllä ajattelemaan useampia näkökulmia tuosta maailmasta. Abbysta voisi tulla jopa joku Left behind tyylinen pienempi sivuosa. Elliestä sen sijaan ei tarvisi peliä enää tehdä. Mikäli jatkoa tulee tavalla tai toisella niin Ellieen voitaisiin viitata jonkin kohtaamisen kautta tai jopa vain niin, että löytyisi taisteluun menehtyneenä saatekirjeen kera joita tässäkin viljeltiin runsaasti viitoittamaan ihmiskohtaloita.

Pelinä kyllä aikalailla 9/10 ja viihdyin alusta loppuun. Tekninen toteutus huippuluokkaa ja toivoisi kaikkien pelien olevan yhtä loppuun asti viilattuja.

 

[Insti]

Sainhan viimeinkin aloitettua tämän mutta... Olen nyt

Spoileri: Spoileri

Hillcrestiin ja Jessen tapaamiseen asti pelannut ja täysin turhautunut taisteluiden määrään. Tuntuu ettei tässä ole sellaista pidempää seesteistä jaksoa vielä ollut, kerätty tavaroita ja sitten taistellaan ja sama uudestaan. Eikai tämä loppuun asti ole tällaista.

Remasterista on jo hetki aikaa, mutta tuntuu tutulta ja näyttää tutulta. Tarkempi mielipide sitten kun peli on läpi asti

 

[Karppi]

Tässähän ei ole pakko taistella jos ei halua, kun tulee nähdyksi niin yleensä pystyy juoksemaan karkuun, ei ole pakko jäädä tappamaan porukkaa.
Tuo on mielestäni hyvä homma, koska yleensä tämän tyylisissä peleissä ei pysty etenemään jos ei tapa kaikkia kentän NPC hahmoja kun on tullut nähdyksi.

 

[Insti]

Tässähän ei ole pakko taistella jos ei halua, kun tulee nähdyksi niin yleensä pystyy juoksemaan karkuun, ei ole pakko jäädä tappamaan porukkaa.
Tuo on mielestäni hyvä homma, koska yleensä tämän tyylisissä peleissä ei pysty etenemään jos ei tapa kaikkia kentän NPC hahmoja kun on tullut nähdyksi.

Juu onkin tiedossa, mutta kun tulee kaikki nurkat koluttua niin helpottaa paljon kun alueen tyhjentää vihuista. Vihollismäärä on vaan aika suuri niin aikaa kuluu paljon, haastetta kun ne eivät silti tuota kun normaalilla pelaa. Tuntuu vaan keinolta millä peliaikaa venytetty pidemmäksi.

 

[Kaapula]

Tarina aiheutti mielenkiintoisen fiiliksen itsessä.

Spoileri

Alussa pidin Ellien kostoretkestä ja olin siinä täysillä mukana. Siinä vaiheessa kun siirryttiin pelaamaan Abbyllä ja hänen näkökulma maailmasta avautui sympatiat siirtyi täysin hänelle. Abbystä kehittyi todella sympaattinen maailman ja omiensa runtelema hyvää tahtova vahva nainen. Hänelläkin oli syy kostaa, isänsä kuolema. Oikeastaan kumpikaan ei ollut tässä kohtaa toistaan parempi. Lopussa meinasin jo, että Ellie lähtee pyytämään Abbyltä anteeksi, mutta lapselliseksi riehumiseksihan se meni ja Ellieltä hävisi loputkin sympatiapisteet ja hänestä jäi lopulta varsin vastenmielinen kuva. Hän oli kuitenkin lahdannut Abbyltä kaikki läheiset jotka eivät olleet edes tehneet käytännössä mitään pahaa ja olivat jopa säästäneet Ellien kun heidän oma päämäärä oli suoritettu. Ellie sen sijaan ei tyytynyt kostamaan oikealle henkilölle vaan murhasi kaikki tieltään. Herätti kyllä ajattelemaan useampia näkökulmia tuosta maailmasta. Abbysta voisi tulla jopa joku Left behind tyylinen pienempi sivuosa. Elliestä sen sijaan ei tarvisi peliä enää tehdä. Mikäli jatkoa tulee tavalla tai toisella niin Ellieen voitaisiin viitata jonkin kohtaamisen kautta tai jopa vain niin, että löytyisi taisteluun menehtyneenä saatekirjeen kera joita tässäkin viljeltiin runsaasti viitoittamaan ihmiskohtaloita.

Enpä voisi enempää olla samaa mieltä. Puit sen vain paremmin sanoiksi.

 

[Blondie]

Sainhan viimeinkin aloitettua tämän mutta... Olen nyt

Spoileri: Spoileri

Hillcrestiin ja Jessen tapaamiseen asti pelannut ja täysin turhautunut taisteluiden määrään. Tuntuu ettei tässä ole sellaista pidempää seesteistä jaksoa vielä ollut, kerätty tavaroita ja sitten taistellaan ja sama uudestaan. Eikai tämä loppuun asti ole tällaista.

Remasterista on jo hetki aikaa, mutta tuntuu tutulta ja näyttää tutulta. Tarkempi mielipide sitten kun peli on läpi asti

En halua masentaa, mutta jos haluat koluta kaikki nurkat tarkasti, niin tähän uppoutuu ihan liikaa aikaa. Tein itse tämän virheen, että halusin koittaa etsiä kaikki viestit/osat/pillerit/kortit/yms kerättävät mitä mahdollista ja samalla tämä tarkoittaa pääsääntöisesti, että kaikki pitää listiä hengiltä. Useimmiten tämän tein vielä niin, että hiiviskelin selän taakse ja kuristin hengiltä jos vaan mahdollista. Tämä pelitapa ja pelin pituus vaikutti siihen että pelin läpipeluuseen kului mulla yhteensä

Spoileri: pelin kesto

38h

 

[Insti]

En halua masentaa, mutta jos haluat koluta kaikki nurkat tarkasti, niin tähän uppoutuu ihan liikaa aikaa. Tein itse tämän virheen, että halusin koittaa etsiä kaikki viestit/osat/pillerit/kortit/yms kerättävät mitä mahdollista ja samalla tämä tarkoittaa pääsääntöisesti, että kaikki pitää listiä hengiltä. Useimmiten tämän tein vielä niin, että hiiviskelin selän taakse ja kuristin hengiltä jos vaan mahdollista. Tämä pelitapa ja pelin pituus vaikutti siihen että pelin läpipeluuseen kului mulla yhteensä

Spoileri: pelin kesto

38h

Niinhän vähän pelkäsinkin.. Saattaa olla, että käyn uusintakierroksella hakemassa erittäin kevyellä puuttuvat roinat.

Spoileri

Hillcrest tuli läpäistyä niin etten hoidellut kuin koirat ja savupommikohdassa vihut. Naurattaa kun miettii tapettuja/nähtyjä wolfeja niin hehän olisivat raidanneet Jacksonin mennentullen sillä porukalla.

 

[kumivalas]

Aloittelin jo uudelleen new game+ loppumattomilla ammuksilla ja resursseilla. Panosten kitsastelu oli tässäkin yhtä vituttavaa kuin Unchartedeissa vaikka laitoin vaikeusasteesta valinnan "varusteita löytyy runsaasti". Vihollisilta saa muutaman kudin vaikka ne taistellessaan ampuvat loputtomasti. Pelimekaanisesti se pakotti usein lähitaisteluihin joka oli jokseenkin puuduttavaa. Huono autoaim myös teki pelaamisesta vähän turhan tuskallista ja luoteja kuluttavaa kun tähtääminen ei ole ihan sitä mitä se voisi olla. Mutta nyt räiskintäkin on varsin tyydyttävää kun panoksia ei tarvitse säästellä, räjähtävät nuolet esim. on varsin vaikuttavia pistäen vihollisen palasiksi ja haulikko on todella tehokas läheltä.

Tarina aiheutti mielenkiintoisen fiiliksen itsessä.

Spoileri

Alussa pidin Ellien kostoretkestä ja olin siinä täysillä mukana. Siinä vaiheessa kun siirryttiin pelaamaan Abbyllä ja hänen näkökulma maailmasta avautui sympatiat siirtyi täysin hänelle. Abbystä kehittyi todella sympaattinen maailman ja omiensa runtelema hyvää tahtova vahva nainen. Hänelläkin oli syy kostaa, isänsä kuolema. Oikeastaan kumpikaan ei ollut tässä kohtaa toistaan parempi. Lopussa meinasin jo, että Ellie lähtee pyytämään Abbyltä anteeksi, mutta lapselliseksi riehumiseksihan se meni ja Ellieltä hävisi loputkin sympatiapisteet ja hänestä jäi lopulta varsin vastenmielinen kuva. Hän oli kuitenkin lahdannut Abbyltä kaikki läheiset jotka eivät olleet edes tehneet käytännössä mitään pahaa ja olivat jopa säästäneet Ellien kun heidän oma päämäärä oli suoritettu. Ellie sen sijaan ei tyytynyt kostamaan oikealle henkilölle vaan murhasi kaikki tieltään. Herätti kyllä ajattelemaan useampia näkökulmia tuosta maailmasta. Abbysta voisi tulla jopa joku Left behind tyylinen pienempi sivuosa. Elliestä sen sijaan ei tarvisi peliä enää tehdä. Mikäli jatkoa tulee tavalla tai toisella niin Ellieen voitaisiin viitata jonkin kohtaamisen kautta tai jopa vain niin, että löytyisi taisteluun menehtyneenä saatekirjeen kera joita tässäkin viljeltiin runsaasti viitoittamaan ihmiskohtaloita.

Pelinä kyllä aikalailla 9/10 ja viihdyin alusta loppuun. Tekninen toteutus huippuluokkaa ja toivoisi kaikkien pelien olevan yhtä loppuun asti viilattuja.

Sain juuri pelin pelattua loppuun ja täytyy kyllä yhtyä tähän täysin. Lähdin itse pelaamaan peliä negatiivisella ennakko asenteella spoilereiden tähden ja valitettavasti ne pilasivat itseltäni osan peliä. Mutta niin siinä vain kävi, että tämä onnistui pääni kääntämään siitä huolimatta ja osoittautui pienine puutteineen loistavaksi peliksi

 

[petepeluri]

Tarina on huonompi kuin ykkösessä. Peli on myös liian pitkä, venytetty kaikella turhalla.

 

[alfauros]

9/10. Pelasin itse ykkösen ja heti perään kakkosen ilman mitään hajua koko pelistä. Hyppy pimeyteen. Tapa millä ihmistä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta pelissä kuvataan kyseisessä ympäristössä on ainutlaatuisen realististinen ja koskettava.

Juonesta voi olla montaa mieltä, mutta loppujen lopuksi kyseessä on videopeli, jossa vapaat kädet ovat tuotantoyhtiöllä ja sinä olet se kone, joka tekee sen mitä pitää (eläydy tarinaan tai älä eläydy). Tarina on kerrottu nerokkaasti. Se saa miettimään ja kyseenalaistamaan oikean ja väärän rajapintaa.

Ellien take on me soi sillon tällöin päässä kuukausi pelin jälkeen.

 

[Lohwa]

miten tästä voi joku tykätä?, taitaa olla jku sjw sivusto tämä heh