Allekirjoittanut on maailman piikkikammoisin ihminen, ja nyt olisi sitten ensi viikolla edessä piikitettävän sytostaatin aloitus edessä, parinkin hoitoresistentin autoimmuunisairauden hoitoon. Kerran viikossa pitäisi tökätä piikki reiteen, ja hintaa niille tulee erityiskorvauksenkin kanssa luokkaa 40-50€/kk mikä tuntuu lompakossa kivasti. Ilman korvausta neljälle piikille tulisi hintaa ~100€, mikä haiskahtaa vähän rahastukselta.
Sivuvaikutukset vähän pelottaa kun suun kautta otettu lääkearsenaali aiheutti jo sisäelinvaurioita, mutta kaipa ne lekurit tietää mitä tekee. Hyvällä tuurilla nämä sairaudet saataisiin tällä remissioon, mikä mahdollistaisi 100x paremman elämänlaadun, vaikka sitä laiffia ei välttämättä olekaan enää kamalan montaa vuotta jäljellä. Olisi ihan kiva pystyä pyörittämään omaa arkeaan, varsinkin ilman jäytävää kipua nivelissä kroonistuneen kivun päälle.
Meinasin muutama vuosi sitten menettää molemmat jalkani tuntematttoman ihosairauden ja yleislääkärin hoitovirheen takia - menetin molemmista jaloista polven alapuolelta suurimman osan ihosta ja tottakai tuloksena oli infektio ja syvät kudosvammat. Onneksi TYKS:n uusi haavapoliklinikka pelasti meikäläisen ammattitaidollaan 9kk helvetin jälkeen, vaikka jalat näyttää edelleen aivan hirveiltä vuosia myöhemmin. Nyt oikeaan jalkaan on ilmestynyt taas samanlainen leesio mistä tuo koko homma aikoinaan alkoi, joten kuumottaa hieman odotella aikaa taas tuonne polille. Se kipu mikä siteiden vaihtamisesta aiheutui on jotain mitä on vaikeaa edes kuvailla - kuin repisi ihoa irti ja hieroisi sitten lasinsiruja vereslihalle.
Sen sijaan verikokeiden ja kuvantamisten perusteella terveydentilassa on tapahtunut muutoksia parempaan, ja mm. yksi aikaisempi vakava sairaus on vahvasti voiton puolella. Pitkän koronan oireet eivät toisaalta näytä paranevan sitten yhtään, eikä siihen ole saatu yhtään mitään hoitoa.
Vielä varoituksen sana bentsodiatsepiineista, eli ns rauhoittavista lääkkeistä. Mulle määrättiin niitä nuorena traumasta johtuvaan ahdistukseen ja vaikeaan unettomuuteen tyylillä resepti käteen ja ulos. Se jatkui monta vuotta, annokset vain kasvoivat todella isoiksi kun toleranssi kasvoi. Lopulta huomasin hetken valaistumisessa, että niistä ei ole enää yhtään apua, ja kaikki kognitiiviset kykyni olivat täysin tuhoutuneet, erityisesti lähimuisti. Sillä hetkellä päätin, että niistä täytyy päästä eroon. Pudotin lääkityksen lopulta pois 2 viikon aikana, ja varmaan arvaatte ettei se ollut kovin mukavaa. Sen jälkeen alkoi parantumisprosessi - aloin tietoisesti siedättämään sosiaalista ahdistustani, ja tein helvetisti töitä sen eteen, mutta se oli sen kaiken tuskan arvoista. Pystyin palaamaan opiskelu/työelämään mikä oli hurja saavutus ottaen huomioon lähtötilanteen. Kaikkiaan kesti 1,5 vuotta ennen kuin kognitiiviset kyvyt palautuivat normaaliksi ja käytön aikana olin täysin zombi, eli kyseessä on helkkarin vaarallinen lääkeryhmä jos käyttö venyy viikkoa-paria pidemmäksi. (Selvennys - en ikinä ylittänyt reseptiä tai käyttänyt laittomasti hankittuja lääkkeitä.)
Edit: Vielä sananen lääkkeestä nimeltä Lyrica. Tuota määrättiin aikoinaan ihan kaikkeen kun Pfizer käytti laittomaan markkinointiin vähintään kymmeniä miljoonia - kunnes huomattiin, että se on narkkareiden lempparinappi siksi, että se lisää muiden huumeiden vaikutusta reippaasti. Eräs anestesialääkäri totesi, että lähes jokaisessa suomalaisessa huumekuolemassa oli Lyrica osallisena vuosien ajan, johtuen hengityslamaa lisäävästä vaikutuksesta. No, sitä määrättiin myös meikäläiselle, eikä mistään lääkkeestä ole mennyt nuppi niin sekaisin. Kyllähän se poisti ahdistusta, kun siitä tuli aivan uskomattoman hyvä olo. Onneksi ymmärsin ettei se ole ihan tervettä, että on joka päivä ihan huumepäissään vaikka se olisikin lääkärin luvalla. Kun ilmoitin, että en halua käyttää kyseistä lääkettä enää, niin lääkäri suorastaan painosti jatkamaan sen käyttöä - Lyrica-kynä takintaskussa. Vähäsen irvokasta. Onneksi pidin pääni - tiedän (entisen) työni puolesta, että moni katkopaikka oli täynnä Lyrica-riippuvaisia.