Syyllisiä ovat tämän tilanteen mahdollistajat länsimaissa.
Miten miehet pistävät kuntoon ajatuskohinalla pilatun maan/maanosan? Kun olisikin vain selvä vihollinen, jota kaikki yhteistuumin vastustaisivat. Jotain jota vain osoittaa ja tulittaa. Kun voitaisiinkin vain kääriä kaikki hihat kuin naapureiden kanssa taloa rakentaessa kahvipalkalla talvi -ja jatkosodan jälkeen.
Mutta kun on pelkkää mädättämisen kaaosta, pelkureita ja hyödyllisiä idiootteja. Asuntolainojen kanssa hermoilevia, työpaikkansa puolesta pelkääviä urbaaneja tai/ja kolmatta tutkintoa suorittavia häkkiolentoja. Ne miehet, jotka menivät jo ajoissa heiluttamaan kylttiä ja vaatimaan rajoja kiinni, vaiettiin, naurettiin ja leimattiin. Sen sijaan että oltaisiin havahduttu, kuunneltiin Jari vitunläski Tervon sutkautuksia Hesen kulttuurikuplan hienostoalueelta. Ne, joilla oli selkärankaa, ruoskittiin pillulla parisuhteessa tai avioliitossa. Tai sitten ei ollut tai ole energiaa haastaa älyllisesti enää edes "ystäviään", koska pelättiin ulossulkemista.
Minä olen valmis tekemään miehen työn. Mutta mitä se on? Onko se vain sitä, että jatkaa sanallista yrittämistä, logiikkaa ja sen sellaista, vaikka se tuntuu lähinnä tuuleen kusemiselta?