Jostakin olen kuullut että uudet (normaalit) astianpesuaineet ovat hyvin vahvoja enkä kyllä itse viitsi usein täyttää astianpesukonetta isokokokoisilla kattiloilla tai edes isoilla kulhoilla. Vaan mielummin itse lataan koneen "oikeasti täyteen", siis täyteen lautasilla, ruokailuvälineillä, laseilla jne. Varsinkaan pannuja en laita koneeseen, vaikka ainakin saumattomia rst-pannuja varmasti voisi ihan hyvin siellä pestäkin. Ja kaikki muoviset osat ovat myös kuluvia pesukoneessa, näkee hyvin vaikka lasten mukeista ja usein pesuainejäämät tarraavat kiinni lasten muovi mukeihin jne. Myös olisin varovainen vaikka juuri sen Lidl pannun kanssa koska pohjan levyn kiinnitys saattaa ajansaatossa ehkä jopa irrota jos pannua aina laittaisi koneeseen. Mutta kukin tekee miten tekee..itse vaan pikkutarkka vaikka ehkä turhaankin.
Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)
- Keskustelun aloittaja jonesky12345
- Aloitettu
- Liittynyt
- 24.06.2017
- Viestejä
- 4 464
En ole kyllä kuullut, että keltään olisi koskaan lähtenyt pohja mistään pannusta irti astianpesukoneessa. Onks tälle jutulle joku muukin perusta kuin mutu siitä, että Lidlissä myytävän kaman on pakko olla näkemättä paskaa?
Sullahan ei tosta pannusta kuitenkaan mitään omaa kokemusta tainnut olla?IMHO, paistinpannu on tarkoitettu erilaiseen paistamiseen, eikä minkään lihapadan hauduttamiseen. Pataruokia varten on olemassa laaja joukko patoja, esim. valurautapadat. On toki kokin omaa arviointia, onko joku "-kastike" paistettava ruoka vaiko haudutettava pataruoka....kokkaukseen korvaamaan teflonin? Jokainen tietää, että jliha- ja kanakastike uppoaa lapsille
Ainakin oma menettely on sellainen, että paistamalla käsitellään komponentit, jotka kootaan yhteen pataan, ja pataa sitten haudutetaan esim. tunti tai pari, ellei enemmänkin.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 974
Pitkää hauduttamista vaativille ruuille, esim karjalanpaisti, on käytössä jo valurautapata. Jauhelihakastike on kuitenki suhteellisen nopea tehdä, enkä kyllä ainakaan itse sitä laske haudutettavaksi pataruuaksi jos aikaa menee max 20min.
Eipä ole kokemuksia siitä pannusta. Jos Ernesto ohjeistaa että voi pestä koneessa niin pakko kai sitä on uskoa. Mutta kuten selitin että itse jokatapauksessa tiskaisin käsin varmuuden varalta sekä tiskikoneen täyttöä silmälläpitäen.En ole kyllä kuullut, että keltään olisi koskaan lähtenyt pohja mistään pannusta irti astianpesukoneessa. Onks tälle jutulle joku muukin perusta kuin mutu siitä, että Lidlissä myytävän kaman on pakko olla näkemättä paskaa?
- Liittynyt
- 23.06.2017
- Viestejä
- 1 539
Lidlin kohuttu pannu ensitestissä grillipekonin kanssa. Erittäin positiivinen kokemus, ei tarttumisia ja pekonista tuli loistavaa.
Kyllähän se muovi on yksi tehokkaimmista terän tylsyttäjistä. Ja kun omat veitset on lähtökohtaisesti niin teräviä, että tiskiharja leikkaantuisi kaljuksi ilman mitään vastusta, ei niitä voisikaan tiskata käsin.
Tiskikoneessa terä pysyy terävänä.
- Estetty
- #809
Joo, sama itellä. Aika monta tiskiharjaa menisi, ennen kuin tylsyisi. Omat veitset tosiaan noin puolet hiiliterästä ja loput ruostumatonta (oikeasti semi-stainless koska ruostumattomuus ei ole on/off juttu) ja kaikissa puukahva. Siksi pesen käsin…ja teroitan ennen jokaista isompaa ruuan laittoa.
- Liittynyt
- 23.06.2017
- Viestejä
- 1 539
Miksipä ei olisi? Tsekkasin pannun lämmön sillä vesitippametodilla ja heivasin pekonit kuivalle pannulle. Sitten kun siivut irtosivat pannulta, käänsin puolta.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 4 607
Suurin osa ei teroita veitsiään ennen käyttöä, vaan oikaisee terän puikolla.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 4 607
Pekonia paistetaan optimaalisesti kylmällä pannulla startaten mutta samalla tavalla se paistuu kuin rasvapoltetuillakin pannuilla.
- Estetty
- #813
No teroittaminen on riittävän tarkka termi paistinpannuketjun offtopicciin. Tarkalleen ottaen stroppaan muutaman kerran nahkaan niin palauttaa mukavasti terävyyden ja tulee hyvän makuista ja pitkään säilyvää ruokaa (terävällä leikatuissa kasviksissa huomaa selvästi maku- ja säilyvyyseron).
Mutta joo, ihan idioottimainen offtopic tämä on. Taitaa keittiömaailmassa olla konsensus siitä, ettei veitsiä tiskikoneeseen ja vielä idioottimaisempi väite, että käsinpesu tylsyttäisi jotenkin ongelmallisesti. Päätän omalta osaltani tähän.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 13.04.2022
- Viestejä
- 305
Aasialaisesta wokkailusta en tiedä, mutta hiiliteräspannulla operoidessa on hyvä tietää se happamuuden haitallinen vaikutus pannun pintaan. Hiukan lisää vaivaa siitä tulee, kun vaikka paistaa ensin pihvin ja sitten aikoisi tehdä vaikkapa punaviinikastikkeen siitä pannulle jääneestä rasvasta, niin kannattaapa vaihtaa pannua siinä kohtaa, tai punaviini syö hiiliteräspannusta patinan. Eihän vaurio tietenkään peruuttamaton ole, mutta sitten pitäisi taas rasvapoltella uusiksi.
Meni 6kk päivittäistä käyttöä De Buerin kanssa että siihen tuli sellainen pinta että kestää aasialaisia ruokia. Sama valurautaisen kanssa. Nyt molempiin voi viskoa riisiviinietikat, soijakastikkeet, gochujangit ja mitä tahansa. Kunhan ei jätä noita seisomaan pannuun kun on valmis.
Viimeksi muokattu:
Meillä meni juuri päinvastoin. Jonkun vuoden patina kesti mutta sitten rupesi antamaan periksi kun vaimo alkoi käyttää sitä useasti viikossa. Edit: kaasuhellasta siirtyminen sähkökeraamiseen varmasti myös vaikutti asiaan. Eilen se käytti rosteripannua kun olin jättänyt sen hellalle. Oli todella nopea juttu pestä rosteripannu eikä mikään ollut edes juuttunut pannuun.
Puhdistinpa sitten illemmalla vielä kunnolla isoimman 28cm rst-pannumme pohjan kun oli kauan ollut pohjassa palanutta/polymerisoitunutta öljyä. Laitoin ehkä 0,5 desiä etikan lopun tiski altaaseen ja lämmintä vettä niin paljon että sain pannun pohjan peitettyä. Sitten noin tunnin seisoi altaassa. Sitten ruokasoodaa pannun pohjalle ja sienen vihreällä karhealla puolella hinkkaus. Vaan muutama kerta sai lisätä ruokasoodaa hinkkauksen yhteydessä ja pannun pohjasta tuli puhdas. Teinpä saman vielä pannun sisäseinille kun tarkempaa katsoessani huomasin että sieläkin oli vähän öljyä (joka ei lähde fairylla ja nylon harjalla) - sisäpintaan käytin vaan sienen pehmeää puolta ja sekin riitti.
Viimeksi muokattu:
Kannattaa ensi kerralla uudistettava pannu tiskata yksinkertaisesti keittönpuhdistajaööa/grillin/uunin pesuaineella. Ne ovat hiukan vahvempia emäksiä kuin natriumbikarbonaatti ja niillä ja sienen karhealla pinnalla saa pannun hetkessä täysin uudelle pinnalle. Sitten vaan puolen minuutin rasvapoltto ja kohti uutta käyttöä.
Kuriositeettina viestistäsi sai kuvan, että olet laimentanut etikkahappoa natriumbikarbonaatilla ja siksi puhdistus ei ollut onnistunut heti. Nuo kaksi kun tahtovat neutraloida toisensa.
Saako rosteripannulla paistettua tavaraa joka jää helposti kiinni? En vielä tuota taitoa ole oppinut.
Tofu on ehkä se pahin. Hiiliteräkselle ja valuraudelle kun viskoo tofut ihan minimi öljyllä niin ei tartu lainkaan ja tulee kaunis kullanruskea pinta. Rosterisella olen kokeillut vaikka mitä, vähän öljyä, paljon öljyä, paljon lämpöä, vähän lämpöä. Kokeillut myös vedellä niin että siitä tulee kaunis pyöreä pallo ennenkuin pannulle lisää mitään. Ihan sama mitä tekee tofut jäävät siihen kiinni kuin liimattu ja sitten siitä tulee sellaista muhjua. Olen nyt nimennyt valurautaisen tofupannuksi. Lihan kanssa ei ole ollut vastaavia ongelmia, ne paistuvat ihan kivasti rosterillakin.
Tofu on ehkä se pahin. Hiiliteräkselle ja valuraudelle kun viskoo tofut ihan minimi öljyllä niin ei tartu lainkaan ja tulee kaunis kullanruskea pinta. Rosterisella olen kokeillut vaikka mitä, vähän öljyä, paljon öljyä, paljon lämpöä, vähän lämpöä. Kokeillut myös vedellä niin että siitä tulee kaunis pyöreä pallo ennenkuin pannulle lisää mitään. Ihan sama mitä tekee tofut jäävät siihen kiinni kuin liimattu ja sitten siitä tulee sellaista muhjua. Olen nyt nimennyt valurautaisen tofupannuksi. Lihan kanssa ei ole ollut vastaavia ongelmia, ne paistuvat ihan kivasti rosterillakin.
Kokeile laittaa öljyn sekaan suolaa. Siis sirota suolaa suoraan pannulle. Auttaa vähän kinkkisen tofun kanssa.
Kerran pari hiiliteräksen alkuputsauksen joutunut tekemään uunin puhdistus-aineella enkä mielellään noin vahvoja aineita käyttäisi.
Ehkä annoin vähän väärän kuvan sitten. Tarkoitus oli sanoa että minulla ei ehkä ikinä aiemmin ole kovettunut öljy rosterista näin helposti ole putsaantunut. Koko hinkkaukseen ei montaa minuuttia mennyt vaikka vähän voimaa saikin käyttää. Ei nyt ollu kovin suuria öljyläikkiä enkä vahingon jälkeen 28 cm pannua paljoa olekaan käyttänyt juuri ettei öljy kovettuisi enempää pohjaan. Ruokasooda tahna (tippa vettä tms) ja soodaa ja karhea sieni on tehokasta. Ehkä liottaminen vedessä jossa desi etikkaa auttoi myös pehmentämään pinttynyttä rasvaa.
Etikka on siis etikkahappoa, joka kovettaa rasvaa. Se myös neutraloi myöhemmin lisäämääsi emästä (natriumvetykarbonaatti). Se tuskin ainakaan auttoi, eikä sitä tai sitruunahsppoakannata muutenkaan pannujen kanssa käyttää, poislukien satunnainen kalkinpoisto.
Ihan fairyssa liottaimen olisi varmaan tehokkaampaa. Tai pelkässä soodavedessä.
Tarviiko sen rosteripannun kiiltää kuin uutena, ja eikö riitä että ei tunnu kädellä kokeiltaessa tuo värjäymä. Taidan pysyä valurautapannussa ja -padassa jatkossakin kun niille riittää nopea pesu käytön jälkeen eikä niihin tunnu palavan kama koskaan tosi lujaa kiinni. Ei ole moksiskaan hapokkaistakaan aineista kun monesti ollaan tehty lihapatoja missä on paseerattua tomaattia ja siideria ollut nesteenä. Kun on syöty niin pesu ja kevyt öljyäminen tämän jälkeen.
Viimeksi muokattu:
Meillä kesti valurautapannu noin 25-30 vuotta vanhempien käytössä ilman mitään rasvapolttamisia ja ainakin kerran viikossa tehtiin tavallisesti tomaattikastiketta ~30-60 minuuttia. Pari viimeistä vuotta pannu oli kyllä tosi huonossa kunnossa, varsinkin pohjasta muistaakseni. Mutta ihmeen helposti kyllä valurauta ainakin vanhemmat mallit kestivät. Uudemmista valuraudoista on lähinnä vain kokemusta Ronneby Bruk kevytvalurautasarjasta "classic". Ei kestä sen pinnat enää ilman jatkuvaa huoltoa. Muuten kyllä hyvä pannu, vielä jäljellä ensimmäiset kaksi itse hankkimani pannut. Itseasiassa on minulla kuutisen muutakin valurautapannua mutta niitä en paljoa ole käyttänyt vaikka ovatkin kaikki omalla tavallansa hyviä/uniikkeja. Neljä taitaa olla kirpputoreilta ja kaksi uutena ostettua (lettupannu ja vohvelirauta joka näyttää kadonneen muuton yhteydessä). Edit: siis on 2 Ronneby kevytvalua, lettupannu, (vohvelirauta), mini wokki, 2 Upoa, paksupohjainen Ronneby, lisäksi taisi olla mummon vanha pieni Viipurin valu pannu.
Viimeksi muokattu:
Demeyere Industry sekä Proline pannuissa on huonona puolena se että niihin jää harvinaisen helposti kalkkitahroja. Ilmeisesti johtuu siitä että sisäpintoja ei ole kiillotettu juurikaan. Mutta esim. olin ruskistanut kirsikkatomaatteja jopa ilman öljyä joka jätti jälkiä. Nämä jäljet sain helposti pois nopeasti keittämällä etikkaa ja tiskiharjalla ihan nopeasti.
Ihan mielenkiinnosta kysyn millä tavalla pohja oli huonossa kunnossa. Jos pitkään ruosteessa jossain kosteassa niin kraatereita saattaa tulla mutta muuten en keksi miten ne käytössä saa pilalle jos nyt suunnilleen pesee ja kuivaa käytön jälkeen ja säilyttää sisätiloissa.
Ulkopuolelle kertyy körnää pikkuhiljaa niin että näyttää epätasaiselta ja voi tulla vaikutelma materiaalin kulumisesta mutta todellisuudessa se on körnää joka lähtee saunanuunissa hiilloksessa pois.
Tuosta kun on lähes 20v niin en niin tarkkaan muista. Mutta kyllä kraatereita tarkoitan joiden ympärillä kovettunutta ainesta. Meillä vielä mökillä yksi valurautapannu jossa taitaa olla samaa ongelmaa pohjassa. Pannuja joissa on näitä kraatereita on käytetty ennen pääasiassa puuliedellä (mökillä) tai kaasuliedellä (lapsuudenkodeissa).
Jopa vain 5 vuoden aikana käyttämäni kevytvalurautapannut nimenomaan menivät vain vähän röpelöisiksi kaasuliedellä pohjasta, eikä kraattereita syntynyt, todennäköisesti sitten kosteudesta niin kun sanoit. Itse en näitä omia pannuja koskaan jättänyt kosteiksi, vaan aina nopea kuivaus liedellä. Mutta luulen että vanhemmilla ja ehkä mummulassakin oli tapana vain pestä pannu ja kääntää se ylösalaisin. Käyttäminen 30 cm pannua wokkina happamilla aineksilla on ilmeisesti nopeuttanut pinnan menemistä vähän heikoksi, mutta varmasti nämäkin saisi vaikka uuninpuhdistusaineella melko uudenveroisiksi.
Viimeksi muokattu:
Toihan on tosi hyvässä kunnossa, ei yhtään kraateria tai halkeamaa. Eikä edes ruostetta. Jos tuo pinta on vuosikymmeniä vanha eikä irtoa pesuaineella, hiekkapuhalluksella tai hiomapaperilla ottaa kivettyneen töhnän pois ja pannu on täysin uudenveroinen.Tuosta kun on lähes 20v niin en niin tarkkaan muista. Mutta kyllä kraatereita tarkoitan joiden ympärillä kovettunutta ainesta. Meillä vielä mökillä yksi valurautapannu jossa taitaa olla samaa ongelmaa pohjassa. Pannuja joissa on näitä kraatereita on käytetty ennen pääasiassa puuliedellä (mökillä) tai kaasuliedellä (lapsuudenkodeissa).
Jopa vain 5 vuoden aikana käyttämäni kevytvalurautapannut nimenomaan menivät vain vähän röpelöisiksi kaasuliedellä pohjasta, eikä kraattereita syntynyt, todennäköisesti sitten kosteudesta niin kun sanoit. Itse en näitä omia pannuja koskaan jättänyt kosteiksi, vaan aina nopea kuivaus liedellä. Mutta luulen että vanhemmilla ja ehkä mummulassakin oli tapana vain pestä pannu ja kääntää se ylösalaisin. Käyttäminen 30 cm pannua wokkina happamilla aineksilla on ilmeisesti nopeuttanut pinnan menemistä vähän heikoksi, mutta varmasti nämäkin saisi vaikka uuninpuhdistusaineella melko uudenveroisiksi.
Valurautapannun saa rikki oikeastaan vaan halkaisemalla tai syville kraatereille syövyttämällä. Umpiruostunut pannukin on yleensä ruosteessa millin joitan kymmenyksiä mikä on helposti hiottavissa.
- Liittynyt
- 07.07.2021
- Viestejä
- 1 259
Näihin hiiliteräs- ja valurautapannujen kunnostukseen annan saman vinkin kuin kaikkeen ruosteiseenkin, elektrolyysi. Lähtee kaikki pinnoitteet ja karstat sun muu p*ska pannusta irti ilman hiomista ja tämän jälkeen pannu on valmiina uuteen rasvapolttoon.
Kuten tuossa toinenkin jo totesi ei tämä ole syöpymää vaan ryönää vuosien varrelta. Itse en lähtisi hiovia aineita tai mekaanista hankausta tekemään vaan saunan kiuas kunnolla kuumaksi ja pannu sinne hiilien päälle pesään. Sen jälkeen teräsharjalla harjaus puhtaaksi noeksi palaneesta ryönästä ja kunnon rasvapoltto sian ihralla. Ilmeisesti muurikan silava sopivin tähän hommaan, kun ei sisällä suolaa. Pannu on todella arka ruostumaan tuon uunikäsittelyn jälkeen ja todella tarvitsee kunnon rasvanpolton kertaalleen. Sen jälkeen kovaa ajoa ja pikkuhiljaa taas paranee käytössä.Tuosta kun on lähes 20v niin en niin tarkkaan muista. Mutta kyllä kraatereita tarkoitan joiden ympärillä kovettunutta ainesta. Meillä vielä mökillä yksi valurautapannu jossa taitaa olla samaa ongelmaa pohjassa. Pannuja joissa on näitä kraatereita on käytetty ennen pääasiassa puuliedellä (mökillä) tai kaasuliedellä (lapsuudenkodeissa).
Jopa vain 5 vuoden aikana käyttämäni kevytvalurautapannut nimenomaan menivät vain vähän röpelöisiksi kaasuliedellä pohjasta, eikä kraattereita syntynyt, todennäköisesti sitten kosteudesta niin kun sanoit. Itse en näitä omia pannuja koskaan jättänyt kosteiksi, vaan aina nopea kuivaus liedellä. Mutta luulen että vanhemmilla ja ehkä mummulassakin oli tapana vain pestä pannu ja kääntää se ylösalaisin. Käyttäminen 30 cm pannua wokkina happamilla aineksilla on ilmeisesti nopeuttanut pinnan menemistä vähän heikoksi, mutta varmasti nämäkin saisi vaikka uuninpuhdistusaineella melko uudenveroisiksi.
Osassa pannuja on puukahvoja joten onnistuu niiden kohdalla vain jos saa mahdolliset puukahvat irti.
P.S. Valurautapannun rasvapoltto on eri asia kuin nämä mikrometrin paksuiset "seasoningit" mitä täällä harrastetaan
. No pientä leikkiä...P.P.S. Onko tuo ihan kunnon paksua valurautaa, kun reunat näyttää ihan taotulta hiiliteräkseltä? Toisaalta pohja on ilmeisesti koneistettu suoraksi joten se kielii kyllä valuraudasta. Jos on jotain ohuita pannuja niin en ehkä lähtisi tekemään tuota kiuaspuhdistusta, kun en pysty lupaamaan että kaikki pannut sen kestää.
Kuuluuko valurautapannu oikeesti rasvata aina pesun jälkeen? Eihän sinne pohjaan kuitenkaan mitään kuulu pistää?
Mä käytän valurautapannua pelkästään paistinperunoiden tekoon ja siihenhän pistetään ihan helvetisti öljyä pannulle niin en oo ainakaan nyt 2 vuoteen siihen erikseen mitään öljyjä lisännyt pesun jälkeen, niin voikohan tässä vaan samaan tapaan jatkaa?
Hitusen offtopiccina pistetääs tänne kans kyssäri, kun ostin mustangin valurautaparilan ni tossa käsketään ensin kuumentaa tulella harmaaksi ja sitten pestä vedellä, milläs hitolla sellainen pitäis tehdä ku on tasainen levy, siitähän vaan valuu vedet suoraan hiilille
Mä käytän valurautapannua pelkästään paistinperunoiden tekoon ja siihenhän pistetään ihan helvetisti öljyä pannulle niin en oo ainakaan nyt 2 vuoteen siihen erikseen mitään öljyjä lisännyt pesun jälkeen, niin voikohan tässä vaan samaan tapaan jatkaa?
Hitusen offtopiccina pistetääs tänne kans kyssäri, kun ostin mustangin valurautaparilan ni tossa käsketään ensin kuumentaa tulella harmaaksi ja sitten pestä vedellä, milläs hitolla sellainen pitäis tehdä ku on tasainen levy, siitähän vaan valuu vedet suoraan hiilille
Mut teräsharjalla kuitenkin pinnan hiotKuten tuossa toinenkin jo totesi ei tämä ole syöpymää vaan ryönää vuosien varrelta. Itse en lähtisi hiovia aineita tai mekaanista hankausta tekemään vaan saunan kiuas kunnolla kuumaksi ja pannu sinne hiilien päälle pesään. Sen jälkeen teräsharjalla harjaus puhtaaksi noeksi palaneesta ryönästä ja kunnon rasvapoltto sian ihralla. Ilmeisesti muurikan silava sopivin tähän hommaan, kun ei sisällä suolaa. Pannu on todella arka ruostumaan tuon uunikäsittelyn jälkeen ja todella tarvitsee kunnon rasvanpolton kertaalleen. Sen jälkeen kovaa ajoa ja pikkuhiljaa taas paranee käytössä.
Osassa pannuja on puukahvoja joten onnistuu niiden kohdalla vain jos saa mahdolliset puukahvat irti.
P.S. Valurautapannun rasvapoltto on eri asia kuin nämä mikrometrin paksuiset "seasoningit" mitä täällä harrastetaan
P.P.S. Onko tuo ihan kunnon paksua valurautaa, kun reunat näyttää ihan taotulta hiiliteräkseltä? Toisaalta pohja on ilmeisesti koneistettu suoraksi joten se kielii kyllä valuraudasta. Jos on jotain ohuita pannuja niin en ehkä lähtisi tekemään tuota kiuaspuhdistusta, kun en pysty lupaamaan että kaikki pannut sen kestää.
Elektrolyysin ja hiekkapuhalluksen lisäksi myös ultraäänipesuri voi toimia jos tehokkaasseen sellaiseen pääsee käsiksi. Pienemmillä oon irrottanut pikeentynyttä rasvaa metallikappaleista.
Oikea silava lienee parempaa kuin Muurikka joka silavan ja öljyn seos. Näin ainakin kovasti väitetään, että silavalla tulisi pro pinta puhttaseen valurautaan. Silavan palalla on myös helpompi levittää kun nahka tekee siihen sopivan kahvan.
Uunikäsittelyn ja tiskiaineella pesun jälkeen pata ruostuu jo ilmankosteudesta. Mutta ainasen voi vain öljytä jos ei aio rasvapolttaa.
No eihän se tavallinen teräsharja käsin mitään hio. Kokeiltu on ihan porakoneellakin ja lähinnä pinnan kiillottaa. On sen verran pehmeää kamaa ja vielä käsin niin naarmuakaan ei kyllä saa aikaiseksi.Mut teräsharjalla kuitenkin pinnan hiot
Elektrolyysin ja hiekkapuhalluksen lisäksi myös ultraäänipesuri voi toimia jos tehokkaasseen sellaiseen pääsee käsiksi. Pienemmillä oon irrottanut pikeentynyttä rasvaa metallikappaleista.
Oikea silava lienee parempaa kuin Muurikka joka silavan ja öljyn seos. Näin ainakin kovasti väitetään, että silavalla tulisi pro pinta puhttaseen valurautaan. Silavan palalla on myös helpompi levittää kun nahka tekee siihen sopivan kahvan.
Uunikäsittelyn ja tiskiaineella pesun jälkeen pata ruostuu jo ilmankosteudesta. Mutta ainasen voi vain öljytä jos ei aio rasvapolttaa.
Muurikkaa ehdotin koska suolatonta silavaa ei ole kovin helppo enää löytää.
Jos on saunanuunissa vetänyt sen harmaalle pinnalle niin jotta sillä mitään voi kunnolla paistaa niin melkein vaatii tuon silavakäsittelyn. Ja silloinkin on vähän huono aluksi. Öljy ei jotenkin toimi kovin hyvin tuossa ensimmäisessä käsittelyssä. Toki estää kyllä ruostumisen.
Just näin. Itse ole erään sammaloituneen maan alta löytäneen pannun hinkannut just porakoneen teräsharjalla ruosteesta puhtaaksi.
Tuo kunnolla puhtaaksi polttaminen on kyllä tehokas kaikelle vanhalle mönjälle. Varsinkin jos ei oo paksulti ruostetta. Pieni riski voi olla pannun halkeamiselle.
ps. Sian niskaa tai lapaa saa lihatiskiltä, siinä on silava ja nahka mukana.
- Liittynyt
- 07.07.2021
- Viestejä
- 1 259
Olen näiden kanssa pelannut paljon, tässä pari tipsiä sen elektrolyysipuhdistuksen lisäksi, pätevät hiiliteräspannuun ja valurautapannuun.
Aikaisemmin ehdotettu nuotioon/saunanpesään heittäminen periaatteessa toimii puhdistuksessa, mutta sillä saa valurautapannun helposti halki tai kieroksi pohjasta, ei kannata, sen jälkeen ei sitä voi enää pelastaa.
Silava toimii, mutta jos pannu on välillä käyttämättä pidempään se härskiintyy. Ruokakaupan pellavaöljy on parasta kamaa, se tekee kestävimmän ja tasaisimman pinnan pannuun eikä härskiinny.
Rasvapoltto on usein helpoin tehdä kotioloissa keittiön uunissa, sillä tulee tasaisin lopputulos ja se on myös helpoin tapa se tehdä. Yleensä pannu mahtuu kyllä perus uuniin, jos ei muuten niin poikittain.
Vähintään 5 kerrosta, niin tulee hyvä. Käytössä sitten vain paranee.
Valurautapannuun ei koskaan saippuaa. Ruokaa ei säilytetä pannussa. Jos pinnoitus on onnistunut, ei sitä käytännössä tarvitse oikeastaan juuri ikinä edes pestä. Pinta on lähes kuin teflon pinta, talouspaperilla pyyhkiminen usein riittää. Jos kuitenkin tarvitsee pestä, paras vehje siihen on sellainen riisijuuri pesusuti. Kuivataan käytön jälkeen.
Aikaisemmin ehdotettu nuotioon/saunanpesään heittäminen periaatteessa toimii puhdistuksessa, mutta sillä saa valurautapannun helposti halki tai kieroksi pohjasta, ei kannata, sen jälkeen ei sitä voi enää pelastaa.
Silava toimii, mutta jos pannu on välillä käyttämättä pidempään se härskiintyy. Ruokakaupan pellavaöljy on parasta kamaa, se tekee kestävimmän ja tasaisimman pinnan pannuun eikä härskiinny.
Rasvapoltto on usein helpoin tehdä kotioloissa keittiön uunissa, sillä tulee tasaisin lopputulos ja se on myös helpoin tapa se tehdä. Yleensä pannu mahtuu kyllä perus uuniin, jos ei muuten niin poikittain.
Vähintään 5 kerrosta, niin tulee hyvä. Käytössä sitten vain paranee.
Valurautapannuun ei koskaan saippuaa. Ruokaa ei säilytetä pannussa. Jos pinnoitus on onnistunut, ei sitä käytännössä tarvitse oikeastaan juuri ikinä edes pestä. Pinta on lähes kuin teflon pinta, talouspaperilla pyyhkiminen usein riittää. Jos kuitenkin tarvitsee pestä, paras vehje siihen on sellainen riisijuuri pesusuti. Kuivataan käytön jälkeen.
Enpä ole ennen kuullut pellavaöljystä. Mutta kertoo siitä, että onnistuu se poltto näköjään eri tyyppisillä öljyilläkin. Ihsn kivoja ajstuksia. Melko varmasti muualla maailmassa käytetään myös rypsiöljyä. Hsittapuolena noilla öljyillä, ja uunin liian miedoilla lämmöillä tahtoo olla se, että öljy muodotaa pannun pinnalle pelkän öjyisen kerroksen itse pinnoittamisen suhteen. Tuollainen kerros on altis tahmaantumaan ja kestää huonosti saippuapesua kun sille on tarvetta.
Silavan etu on siisti tasainen pinta. Silavalla, tai vastaavalla teollisella rasvahapolla, kaupassa myytävät pohjoismaiset pannutkin on rasvapoltettu ja sellainen siisti sininen pinta saatu aikaan. Mitään härskiintymistä ei tapahdu rasvapolton rasvalle koska ylijäämä rasva palaa/haihtuu +300 asteen lämmöissä. Tuollanen pinta kestää myös kunnon pesua.
Ylläpito ja säilytys rasvaukseen raaka silava ei oo kyllä hyvä. Hyvin rasvapoltettuun voi aina laittaa öljyä säilytyksen ajaksi jos paistorasvat on pesty liian tarkkaan pois.
Joo silavaa käyttäisin vain tuon hiilikäsittelyn jälkeen. Ja tarkoitus ei ole mihinkään ahjoon laittaa, joten tässäkin pitää käyttää järkeä ettei liian kuumaan laita. Kaiken saa kyllä rikki halutessaan.
Pellavaöljyn etu on se ettei se härskiinny. Itse olen käyttäny puunkäsittelyssä (leikkuulaudat ja veitsien kahvat), maalaamisessa (vernissana), ja pensselien ja käsien puhdistuksessa. Ei ole tullut kokeiltua paistoöljynä ja saattaa tuoda makua mukaan, mutta pitänee testata.
Pellavaöljyn etu on se ettei se härskiinny. Itse olen käyttäny puunkäsittelyssä (leikkuulaudat ja veitsien kahvat), maalaamisessa (vernissana), ja pensselien ja käsien puhdistuksessa. Ei ole tullut kokeiltua paistoöljynä ja saattaa tuoda makua mukaan, mutta pitänee testata.
- Liittynyt
- 07.07.2021
- Viestejä
- 1 259
Periaatteessa mikä tahansa ruokaöljy/rasva käy kyllä siihen polttoon, mutta eri rasvojen muodostamien kalvojen kestävyydessä on eroja ja niiden polymerisoitumis- ja savuamislämpötilassa on eroja. Sitä juuri tarkoitin että ylläpitoon ja säilytykseen ei käy silava, kirjoitin hieman epäselvästi. Kannattaa kokeilla sitä pellavaöljyä alkupolttoon, sen savuamispiste on alhaisempi moneen muuhun verrattuna, eli käytännössä helpompi suorittaa tasaisesti kotona. Huono puoli on se, että yhdellä kerralla tulee liian ohut kerros, vaatii useamman kerroksen. Ja se elintarvikelaadun pellavaöljy on eri ainetta, kuin rautakaupasta saatava, jos sitä joku ihmettelee.
- Liittynyt
- 07.07.2021
- Viestejä
- 1 259
poista
Kyllä nämä Ronneby classic pannut ovat niin ohuita että eivät varmasti kestäisi saunan kiukaassa tai nuotiossa kauaa ilman halkeamista. Nämä varmasti koneellisesti hiottu niin ohuiksi kuin vain mahdollista ilman käytössä tapahtuvaa halkeamista. Taisi näissäkin olla joku 10 vuoden käyttötakuu ellen muista väärin. Mutta ovat jo ainakin 15v vanhoja.Kuten tuossa toinenkin jo totesi ei tämä ole syöpymää vaan ryönää vuosien varrelta. Itse en lähtisi hiovia aineita tai mekaanista hankausta tekemään vaan saunan kiuas kunnolla kuumaksi ja pannu sinne hiilien päälle pesään. Sen jälkeen teräsharjalla harjaus puhtaaksi noeksi palaneesta ryönästä ja kunnon rasvapoltto sian ihralla. Ilmeisesti muurikan silava sopivin tähän hommaan, kun ei sisällä suolaa. Pannu on todella arka ruostumaan tuon uunikäsittelyn jälkeen ja todella tarvitsee kunnon rasvanpolton kertaalleen. Sen jälkeen kovaa ajoa ja pikkuhiljaa taas paranee käytössä.
Osassa pannuja on puukahvoja joten onnistuu niiden kohdalla vain jos saa mahdolliset puukahvat irti.
P.S. Valurautapannun rasvapoltto on eri asia kuin nämä mikrometrin paksuiset "seasoningit" mitä täällä harrastetaan
P.P.S. Onko tuo ihan kunnon paksua valurautaa, kun reunat näyttää ihan taotulta hiiliteräkseltä? Toisaalta pohja on ilmeisesti koneistettu suoraksi joten se kielii kyllä valuraudasta. Jos on jotain ohuita pannuja niin en ehkä lähtisi tekemään tuota kiuaspuhdistusta, kun en pysty lupaamaan että kaikki pannut sen kestää.
Minulla on uudempia pannuja niin paljon etten näitä viitsi alkaa perusteellisesti huoltamaan. Jos lapset vaikka haluaa joskus kun muuttaa kotoa niin voin toki avittaa pannujen huollossa jos heitä ne kiinnostaisivat (tai monia muita pannujani jotka ei aktiivisessa käytössä).
Uusi amerikkalainen firma alkaa juuri valmistamaan Darto-hiiliteräspannu tyyppistä pannua joka vain pikkuriikkisen ohuempi mutta sisältää kaatonokat. Nyt avajaistarjouksena 55 dollaria (hinnasta joutunisi maksamaan suomen ALV): 10” Carbon Steel Pan
Teinpä allaolevan lyhyen videon lounaastani kun kananmuna niin mukavasti hyppeli voin päällä. Paistoin ensin samalla Darto n25 hiiliteräspannulla ensin bratwurstit ja perunat, huuhtaisin pannun ollessa kuuma, lisäsin ruokalusikallisen voita ja kananmunan ja heti perään paistetut bratwurstit ja perunat. On muuten hyviä ja taitaa olla paras hinta-laatusuhde näissä Lidlin bratwursteissa.
On muuten hiton hyvä näköiset eväät nälkäiselle. Just eilen grillasin noita lidlin bratukoita. Hyvää ja halpaa pikaruokaa kun on suolaisen nälkä ja haluaa jotain einesmättöä.
En muuten voi ollataas takertelematta, mutta kyllä toi pannu näyttää sellaiselta, että laittaisin uuninpuhdistusaineeseen likoamaan ja teräsvillalla tai hiomapaperilla ottaisin tuon karstan pois.Tai sitten se saunan kiuas kikka. Uusi öljypoltto ei montaa minuuttia vie ja saa taas hyhin toimivan sileäpintaisen pannun.
Vanha, huonosti pesty pannnu toimii kyllä, vaikka ruoka ei kosketa terästä ja lepää palaneen karstan päällä. Se riittää kyllä moneen, mutta toi irronnut palamisjäte ruoassa ei välttämättä ole se kaikkein terveellisin mauste.
En muuten voi ollataas takertelematta, mutta kyllä toi pannu näyttää sellaiselta, että laittaisin uuninpuhdistusaineeseen likoamaan ja teräsvillalla tai hiomapaperilla ottaisin tuon karstan pois.Tai sitten se saunan kiuas kikka. Uusi öljypoltto ei montaa minuuttia vie ja saa taas hyhin toimivan sileäpintaisen pannun.
Vanha, huonosti pesty pannnu toimii kyllä, vaikka ruoka ei kosketa terästä ja lepää palaneen karstan päällä. Se riittää kyllä moneen, mutta toi irronnut palamisjäte ruoassa ei välttämättä ole se kaikkein terveellisin mauste.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 23.02.2017
- Viestejä
- 864
Ei kai tuo video pannu ole karstainen, siinä on vaan paistorasvaa?
Jetula varmasti viittasi edelliseen kuvaani Ronneby valurautapannusta sekä viimeisimmästä postauksestani samassa viestissä.
Eihän uudehkossa Darto hiiliteräspannussa ole mitään ongelmia ja tosiaan vaan pippuria kananmunan päällä.
Sensijaan tosiaan vanha Ronneby pannuni käyttö tosiaan alkoi loppua kun siitä helposti lähti irti niitä mustia hiutaleita ja kun aika koittaa taidan tosiaan käyttää mainittua uuninpuhdistusainetta ja teräsvillaa.
Eihän uudehkossa Darto hiiliteräspannussa ole mitään ongelmia ja tosiaan vaan pippuria kananmunan päällä.
Sensijaan tosiaan vanha Ronneby pannuni käyttö tosiaan alkoi loppua kun siitä helposti lähti irti niitä mustia hiutaleita ja kun aika koittaa taidan tosiaan käyttää mainittua uuninpuhdistusainetta ja teräsvillaa.
- Liittynyt
- 07.07.2021
- Viestejä
- 1 259
Sivuaa aihetta, onko joku nähnyt jossakin tarjolla jotakin järkihintaista isoa kannellista rst kattilaa (noin 20-60l)?
Hommaan uuden luurin jossa ehjä näyttö ennen seuraavaa kommenttia sulaneesta voista siistin pannun päällä
Pakko luovuttaa ton hiiliteräksen kanssa, en mä jaksa säätää enää. Koitin rasvapolttaa tuota lisää muutaman kerran, niin ehkä kerran tai kaksi pystyy jotain siinä paistamaan ja se on suht nonstick, mutta joka paistokerran jälkeen saa puhdistaessa hangata harjalla tai liinalla enemmän ja enemmän törkyä irti. Tuntuu että se kiva tumman pronssinen pinta vaihtuu muutaman paiston jälkeen pellinharmaaksi ja ominaisuudet katoaa samaa tahtia. Sitten lopputulos on alla kun koittaa tehdä pyttipannua. Sanotaan, että "jatkat vaan sen pannun käyttöä niin siinä se paranee", mutta miten käytät tollasta pannua?
Lämmön oikea määrä on tärkein pinnoittamattomien pannujen kanssa. Jos on induktio niin nuo ohuet peltipannut on hankalia kun helposti keskellä on liikaa lämpöä tai reunoilla liian vähän jolloin aina johonkin kohtaan palaa kiinni. Teflonista noihin siirryttäessä pitää kiinnittää huomiota siihen että pannu on kuuma, muuten jämähtää kiinni. Voi antaa paremmin anteeksi kuin oliiviöljy joten silläkin voi kokeilla. Onko kuvassa olevaan pannuun siis palanut törkyä noin paljon kiinni vai onko yritetty jotain rasvapolttoa. Aika paljon on kamaa pannussa.
Itse onnistun paremmin valuraudalla kuin hiiliteräksellä, mutta 26cm valurautapannun kohdalla juuri tänään kaivoin esiin vanhan 50-luvun valurautalevyn kun ei vaan induktiolla saa lämpötilaa kohdalleen. Eilen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen lämmitin puuhellan ja pannu toimi kuin itsestään. Oli kananmunaa ja makkaranpaloja samassa pannussa ja suolakurkkuakin reunaan laitoin ja kaikki tuli täydellisesti. En ole onnistunut induktiolla noin hyvin käytännössä ikinä. Se vaan on tärkeää että sitä lämpöä on kunnolla ja tasaisesti - en tarkoita pelkkää kuumuutta vaan tasaista lämpöä niin ettei heti jäähdy kun ruokaa heittää pannulle. Induktiolla jotenkin pannu vaan ei ole samalla lailla kuuma, ja kuitenkin samaan aikaan liian kuuma, ja kun esim jauheliha hetken on pannulla niin se ei olekaan tarpeeksi kuuma hetken päästä. Puuhellalla sitä tasaista lämpöä on loputtomasti ja homma toimii saumattomasti.
Itse onnistun paremmin valuraudalla kuin hiiliteräksellä, mutta 26cm valurautapannun kohdalla juuri tänään kaivoin esiin vanhan 50-luvun valurautalevyn kun ei vaan induktiolla saa lämpötilaa kohdalleen. Eilen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen lämmitin puuhellan ja pannu toimi kuin itsestään. Oli kananmunaa ja makkaranpaloja samassa pannussa ja suolakurkkuakin reunaan laitoin ja kaikki tuli täydellisesti. En ole onnistunut induktiolla noin hyvin käytännössä ikinä. Se vaan on tärkeää että sitä lämpöä on kunnolla ja tasaisesti - en tarkoita pelkkää kuumuutta vaan tasaista lämpöä niin ettei heti jäähdy kun ruokaa heittää pannulle. Induktiolla jotenkin pannu vaan ei ole samalla lailla kuuma, ja kuitenkin samaan aikaan liian kuuma, ja kun esim jauheliha hetken on pannulla niin se ei olekaan tarpeeksi kuuma hetken päästä. Puuhellalla sitä tasaista lämpöä on loputtomasti ja homma toimii saumattomasti.
Uutiset
-
AMD julkaisi AMD Software 24.4.1 -ajurit
26.4.2024 01:45
-
Intel julkaisi uudet ajurit Arc- ja Xe -näytönohjaimille (5445)
26.4.2024 01:30
-
Cooler Master tuo kotelovalikoimaansa AIO:lla varustetun TD500 Maxin ja emolevyn takaliitäntöjä tukevan MasterBox 600:n
25.4.2024 15:20
-
Razer julkaisi esports-käyttöön suunnatun Viper V3 Pro -pelihiiren
25.4.2024 09:03
-
Ensimmäinen AMD Strix Point -Geekbench-vuoto paljastaa kasvaneen ydinmäärän (Zen 5)
25.4.2024 08:53
Uutisia lyhyesti
-
Windows 11 24H2:n minimivaatimukset kiristyivät entisestään- Vastauksia: 41
-
Tuore päivitys tuo mainokset Windows 11:n aloitusvalikkoon
- Vastauksia: 25
-
Huhu: AMD tuo Epycit AM5-kannalle
- Vastauksia: 10
-
Gigabyte varmisti Granite Ridgen Ryzen 9000 -brändäyksen
- Vastauksia: 0
