Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja micko
  • Aloitettu Aloitettu
Mä en sitten ollenkaan kykene ymmärtämään tota "mennään töihin lepäämään" -mentaliteettia.
No eihän sitä voi käsittää, jos lapset on helppohoitoisia, mutta kyllähän se lastenhoito voi helposti olla paljon rakempaa mitä töiden tekeminen, etenkin jos on hyvä omassa työssä ja pitää siitä, mitä tekee.

Ainakin omalla kohdalla lastenhoito oli aina hermoja raastavaa, koska lapsillani oli mm. allergioita. Allerginen lapsi ei nuku, itkee *koko* ajan ja sitä pakko pitää sylissä koko ajan. Ja lapsi on vielä semmoinen että liikaa itkiessä lapsi oksentaa, ei sitä voi vain jättää vähäksi aikaa itkemään, vaan sen jälkeen vaihdetaan lapsen ja pinnasängyn vaatteet tai pesätän mattokin siinä sivussa. Eli jos suurin osa ajasta menee lapsen kanniskeluun sylissä tai kärryssä heilutteluun, niin vaikea siitä lastenhoidosta on nautiskella ja töihin palaaminen on mahtavaa luksusta.

Lisäksi omat lapset olivat alle kouluikäisinä todella kovapäisiä. 80% kaikista käskyistä ja pyynnöistä mitä lapselle tekee on suoraan "en tee" ja jos vaikka sanoi että ennen ruokaa ei syödä jäätelä, se on tarkotiettu jälkiruoaksi, niin siitä saattoi tulla kolmen tunnin raivoaminen.

Tavallisten lasten vanhemmat eivät voi mitenkään käsittää, kuinka helvetin raskashoitoisia osa lapsista on pieninä. Ei minulla kaverit ymmärtäneet ollenkaan, että kerroin miten sen jälkeen kun saadaan lapsi nukkumaan, ollaan vaimon kanssa kuin kusi sukassa. Onhan helppo sanoa että "Kyllä lapsen on opittava tavallisia talon ääniä kestämään" jos oma lapsi ei herää nuppineulan tipahtaessa lattialle huutamaan vatsakivussa.
 
Lisäksi omat lapset olivat alle kouluikäisinä todella kovapäisiä. 80% kaikista käskyistä ja pyynnöistä mitä lapselle tekee on suoraan "en tee" ja jos vaikka sanoi että ennen ruokaa ei syödä jäätelä, se on tarkotiettu jälkiruoaksi, niin siitä saattoi tulla kolmen tunnin raivoaminen.
Millään tasolla ei ole tarkoitus syyllistää ja tietenkään en tiedä tilannetta ja tottakai lapset on myös erilaisia. Kuitenkin, kun mietin kolmea selkesti kovapäisintä lasta meidän lasten lähipiiristä ja naapurustosta, niin yhtäläistä näille kaikille on se, että näiden lasten vanhemmat ovat vähän antaneet periksi kaikessa ja ovat sellasia "liian rentoja"-tyyppejä. Käytännössä päiväkoti-ikäiset lapset pompottavat näitä aikuisia. Lapset on jäätävän kovia testaamaan ja haastamaan aikuista, että saako sitä jätskiä kun
1. kysyy
2. itkee ja kysyy
3. itkee 5min ja vaatii
4. karjuu 10min ja vaatii
5. karjuu 30min ja vaatii
6. jne
Jos sen vanhemman selkäranka katkeaa aina jossain vaiheessa, niin lapsi tiedostaa sen ja jaksaa kyllä sitten huutaa sen tarvittavan 3tuntia saadakseen sitä jätskiä. Jos taas siinä 10min huutamisen jälkeen kiikutat sen jätskin naapuriin kaverille tai roskiin, niin oppii lapsi, että tämä huutostrategia ei ollut se voittava, joten ensi kerralla jotain muuta. Ja tämä pitää aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa eikä vasta lähempänä eskari-ikää.
Tavallisten lasten vanhemmat eivät voi mitenkään käsittää, kuinka helvetin raskashoitoisia osa lapsista on pieninä. Ei minulla kaverit ymmärtäneet ollenkaan, että kerroin miten sen jälkeen kun saadaan lapsi nukkumaan, ollaan vaimon kanssa kuin kusi sukassa. Onhan helppo sanoa että "Kyllä lapsen on opittava tavallisia talon ääniä kestämään" jos oma lapsi ei herää nuppineulan tipahtaessa lattialle huutamaan vatsakivussa.
Meillä eka lapsi heräs jokaiseen nuppineulan tippumiseen ja kamppailtiin saman kanssa ja hiippailtiin talossa. Edelleen muistan laminaattilattiassa tietyt kohdat joihin ei saanut astua.
Tokan lapsen kohdalla melua oli käytännössä mahdoton enää estää. Mutta toinen nukkuikin vallan mainiosti myös metelissä. Toki hommattiin myös kohinalaite tasoittamaan melupiikkejä.
Kolmannen lapsen kohdalla sama homma, ei ongelmia nukkumisen / melun suhteen.
Itse vähän uskon kyllä siedätysstrategiaan, että kun alusta asti on melua ja hälinää niin siihen tottuu.
 
yhtäläistä näille kaikille on se, että näiden lasten vanhemmat ovat vähän antaneet periksi kaikessa
Niin. Taisin juuri sanoa että helppojen lasten vanhemmat eivät voi *mitenkään* tajuta sitä, että joku lapsi voi huutaa kolme tuntia sen takia että jäätelö syödään ruoan jälkeen. MOT. Minä en edes ole mikään löysän kurin kasvattaja, kuten *tietenkin* jokainen, jonka lapsi on normaali, olettaa, vaan mielummin heitän kaikki herkut roskiin kuin annan periksi.

Ainoa mahdollisuus välttää noita raivokohtauksia on oveluus ja esimerkiksi jos ruoan jälkeen on tarkotus syödä jäätelöä, se on vaan pakko pitää salassa kunnes se saadaan pöytään. Muuten voi tulla vaatimus että syödään se ensin → ei käy → huutamista → ei syödä ruokaa → ei syödä jäätelöä → huudetaan lisää → ei olla syöty, tulee nälkä → lämmitetty ruoka ei kelpaa → huudetaan lisää kiukkuisena → kaikkien ilta pilalla.

Kun vaimolla oli iltavuoro niin melkein kaikki illat huudettiin kun mikään ei käynyt, enkä minä antanut periksi. Eipä se ilta voi mitään muuta ollakaan kuin riitelyä, jos kaikki mitä ehdottaa, on ei. Syömään - ei. Iltapallle - ei. Pestään hampaat - ei. Vaihdetaan yövatteet - ei. Mennään nukkumaan - ei. Pysytään sängyssä - ei.

Se on sitten pelkkää tappelua, vääntämistä ja pakottamista kotiintulosta siihen, että lapsi nukahtaa.
 
Kuitenkin, kun mietin kolmea selkesti kovapäisintä lasta meidän lasten lähipiiristä ja naapurustosta, niin yhtäläistä näille kaikille on se, että näiden lasten vanhemmat ovat vähän antaneet periksi kaikessa ja ovat sellasia "liian rentoja"-tyyppejä. Käytännössä päiväkoti-ikäiset lapset pompottavat näitä aikuisia. Lapset on jäätävän kovia testaamaan ja haastamaan aikuista, että saako sitä jätskiä

Pahinta ei varmaan ole edes se että sanoo kaikkeen joo, vaan se (esim. mun vaimon harrastama) että sanoo kaikkeen aina lähtökohtaisesti ei, ja sitten kun tarpeeksi itkee ja kiukuttelee niin antaa kuitenkin periksi. En oo ikinä ymmärtänyt sitä miksi pitää lähteä haastamaan lapsen kanssa riitaa jos tietää jo valmiiksi ettei oo menossa päätyyn asti. Tuolla saa ihan normaalitempperamenttisestakin lapsesta kasvatettua ihan sietämättömän.

Tosi mieltä ylentävää kun sit itse on vuosien varrella rakennellut sellaisen aika uskottavan auktoriteetin että lapsi yleensä uskoo kerrasta (tai viimeistään kun sanoo uudelleen) niin sitten vaimo joka on tuolla turhalla kinaamisellaan menettänyt omansa, paheksuu sitä että mä en jaksakaan nillittää sille lapselle ihan joka asiasta...

Mut joo, oon kyllä nähnyt sellaisia lapsia (onneksi oma ei sentään ole) joiden luonne on vaan niin kova, että ne ei myöskään anna periksi vaikka kuinka pitäis itse päänsä. Parhaat jaksaa huutaa niin pitkään ja kovaa että se loppuu vasta kun taju lähtee (en edes tiennyt että tuollainen on fyysisesti mahdollista, mutta aina oppii uutta...) Silloin ei oo kyllä mikään ihme, jos alkaa aika huolella välttelemään konfliktitilanteita.
 
Oliskohan tää oikea ketju kysellä pikkulapsen alle puolivuotiaan kanssa matkustamisesta? Meinattiin käydä espanjassa ja mietittiin lähinä sitä uskaltaako lähteä ilman turvakaukaloa reissuun eli onko takseissa saatavilla noita?
 
Oliskohan tää oikea ketju kysellä pikkulapsen alle puolivuotiaan kanssa matkustamisesta? Meinattiin käydä espanjassa ja mietittiin lähinä sitä uskaltaako lähteä ilman turvakaukaloa reissuun eli onko takseissa saatavilla noita?
Saatiin turvakaukalot, kun varattiin taksit pari viikkoa etukäteen mennen tullen lentokentältä. Muuten ei mitään mahdollisuuksia saada. Jos on tarkoitus ajella enemmänkin, niin vuokraamoista saa erinomaisia istuimia kaiken kokoisille lapsille. Tästä kuitenkin huomiona, että meillä maksoi viikon reissusta turvakaukalo ja istuin saman verran kuin auto, joten ei mitään halpaa lystiä.
 
Saatiin turvakaukalot, kun varattiin taksit pari viikkoa etukäteen mennen tullen lentokentältä. Muuten ei mitään mahdollisuuksia saada. Jos on tarkoitus ajella enemmänkin, niin vuokraamoista saa erinomaisia istuimia kaiken kokoisille lapsille. Tästä kuitenkin huomiona, että meillä maksoi viikon reissusta turvakaukalo ja istuin saman verran kuin auto, joten ei mitään halpaa lystiä.
Joo täytyy varmaan buukata ennakkoon noi turvakaukalolliset taksit, sellasta oli kyllä tarjolla joillain firmoilla mitä asiaa googlettelin. Viikko menee fugessa lähinä vaan stressinpoistoa hotellin altaalla ja ravintoloissa syömistä niin sen puoleen jatkuvaa tarvetta ei ehkä ole. Täytyy speksailla vaan ajoissa.
 
Tavallisten lasten vanhemmat eivät voi mitenkään käsittää, kuinka helvetin raskashoitoisia osa lapsista on pieninä. Ei minulla kaverit ymmärtäneet ollenkaan, että kerroin miten sen jälkeen kun saadaan lapsi nukkumaan, ollaan vaimon kanssa kuin kusi sukassa. Onhan helppo sanoa että "Kyllä lapsen on opittava tavallisia talon ääniä kestämään" jos oma lapsi ei herää nuppineulan tipahtaessa lattialle huutamaan vatsakivussa.

Tämä. Itselläni 2 lasta. Eka lapsi ei antanut nukkua täysiä yöunia kertaakaan 2 vuoteen ja pahimmillaan heräili tunnin välein. Toka lapsi nukkui syntymästä asti joka yön heräämättä.
Samoin tämä eka lapsi oli niin kiinni meissä jatkuvasti ja tarvitsi huomiota jatkuvasti. Toka lapsi taas menee itsekseen leikkimään leluilla ja välillä pitää käydä tarkistamassa että missä lapsi oikein on kun on niin hiljaista.

Tuosta ekasta lapsesta tuli traumat mutta onneksi toinen osapuoli uskoi kun kerroin että tokasta lapsesta ei voi mitenkään tulla yhtä "paha". Ja näin onneksi menikin.
 
Oliskohan tää oikea ketju kysellä pikkulapsen alle puolivuotiaan kanssa matkustamisesta? Meinattiin käydä espanjassa ja mietittiin lähinä sitä uskaltaako lähteä ilman turvakaukaloa reissuun eli onko takseissa saatavilla noita?
Suosittelen että otatte oman turvakaukalon mukaan. Ainakin Finski kuljettaa sen ilmaiseksi.
 
Niin. Taisin juuri sanoa että helppojen lasten vanhemmat eivät voi *mitenkään* tajuta sitä, että joku lapsi voi huutaa kolme tuntia sen takia että jäätelö syödään ruoan jälkeen. MOT. Minä en edes ole mikään löysän kurin kasvattaja, kuten *tietenkin* jokainen, jonka lapsi on normaali, olettaa, vaan mielummin heitän kaikki herkut roskiin kuin annan periksi.

Ainoa mahdollisuus välttää noita raivokohtauksia on oveluus ja esimerkiksi jos ruoan jälkeen on tarkotus syödä jäätelöä, se on vaan pakko pitää salassa kunnes se saadaan pöytään. Muuten voi tulla vaatimus että syödään se ensin → ei käy → huutamista → ei syödä ruokaa → ei syödä jäätelöä → huudetaan lisää → ei olla syöty, tulee nälkä → lämmitetty ruoka ei kelpaa → huudetaan lisää kiukkuisena → kaikkien ilta pilalla.

Kun vaimolla oli iltavuoro niin melkein kaikki illat huudettiin kun mikään ei käynyt, enkä minä antanut periksi. Eipä se ilta voi mitään muuta ollakaan kuin riitelyä, jos kaikki mitä ehdottaa, on ei. Syömään - ei. Iltapallle - ei. Pestään hampaat - ei. Vaihdetaan yövatteet - ei. Mennään nukkumaan - ei. Pysytään sängyssä - ei.

Se on sitten pelkkää tappelua, vääntämistä ja pakottamista kotiintulosta siihen, että lapsi nukahtaa.
Tietty erittäin mahdollista, että teille on siunaantunut erityisen pirun riivaama lapsi. Mutta on meidänkin toka lapsi juuri tasan sun loppukuvailun mukainen "ei-lapsi" ja jokainen ruokailu/päiväkotiinlähtö sisältää huutamista. Mutta pysyy aisoissa kun ei vaan anneta periksi. Tai ainakaan mä en anna, vaimo antaa helpommin.

Kuitenkin myös hyvin yleistä, että vanhemmat vähän lepsuilee ja silloin vaativa lapsi ottaa kyllä vallan

Jos lapsi on ihan mahdoton niin joku nepsy/adhd diagnoosi ja adhd saa lääkkeitä.. tutun tyttö oli todella vaikea tapaus nuorena (<7v) mutta todella siedettävä kun lääkitys on kunnossa.
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
298 927
Viestejä
5 090 413
Jäsenet
81 577
Uusin jäsen
Mints

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom