Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja micko
  • Aloitettu Aloitettu
Noo en ainakaan tekisi valintaa lapsen protestoimisen pohjalta tai mitenkä muiden lapset matkustavat. Kyse on kumminkin oman lapsen asiasta.

Täällä mennään vieläkin selkä menosuuntaan ja muksu täyttää syksyllä 6v. Tosin autoa hankkiessakin joutui jo vähän katsomaan penkki ja apukuski mahtuvat molemmat autoon.

Varmaan 6v jälkeen sitten turvaistuin kasvot menosuuntaan ja koroke vasta kun minimikriteerit on aikapäiviä sitten ohitettu.
 
Minkä ikäisenä/pituisena/kokoisena olette siirtäneet jälkikasvunne turvavyöistuimesta ihan vaan istuinkorokkeen kanssa matkustamaan autossa? Eskarilainen välillä protestoi turvavyöistuintaan kun "kavereillakin on vain koroke" ja "kouluun mennessä ei käytetä istuinta ainakaan". Liikenneturva taitaa suosittaa 150cm asti istuimen käyttöä, ja vasta sen jälkeen korokkeeseen. Vähän hurjalta tuntuisi siirtyä pelkkään korokkeeseen vielä ensi kesänäkään, vaikka tyttö pitkä ikäisekseen onkin, vai onko tässä vaan vanhemman perspektiivi kyseessä ja näkee lapsensa ikäistään pienempänä :)
No nuo suositukset on nykyään jo ihan absurdeja olisin yläasteelle mennessä käyttänyt turvaistuinta. Autojen turvallisuuskin kehittynyt sitä rataa. 3. Lapsi kun syntyi oli pakko 6v n. 120cm pitkä pallille, koska en rupea 7 paikkaista autoa vaihtamaan siksi, että istuimet ei muuten mahdu. Turvavöissä tottakai ja istuimissa kun kytketty asianmukaisesti en pidä niin isona riskinä. (Sähköautoja muutenkin 7 paikkaisena heikko tarjonta tai hintaa tuplat.) Myöskin naama meno suuntaan ja molemmat tainnut kääntyä ennen suosituksia, koska käytäntö. Onhan tuo vähän sillä tavalla huvittavaa nykyään, että ollaan jämptejä suositusten kanssa ( ja todella hyväkin näin), mutta vähän isommalle ostetaan mopo jossa ei ole mitään suojaa. Niitä ei omille lapsille tule.
 
Kyllä tuntuu, että nykyään lapsilla on enemmän harrastuksia ja ylipäätään lapset oppivat asioita aikaisemmin kuin ennen. Hiihtoladulla ja (potku)pyöränselässä näkee lapsia, jotka vasta lähiaikoina ovat oppineet kävelemään. Lukemaankin opitaan lähes poikkeuksetta ennen koulua ja kaikenlaista harrastusta tuntuu monilla olevan. Ei siinä mitään, niin kauan kuin homma on lapsesta mielekästä, mutta valitettavasti on niitäkin vanhempia, jotka elävät omia unelmiaan lastensa kautta tai haluavat vain päästä brassailemaan aktiivisella elämällä somessa. Ja luohan se samalla jonkunlaista vertaispainetta sekä vanhemmille että lapsille itselleen. Pitäisi muistaa, että alle kouluikäiselle lapselle edelleen isossa osassa elämää pitäisi olla leikki. Mieluiten vielä ilman mitään hienoja härpäkkeitä, jotta mielikuvituskin kehittyy.
Tämän olen huomannut myös. Mutta kuinka paljon siitä selittyy esimerkiksi omassa tapauksessani sillä, että on siirtynyt lapsuuden pikkukylästä isompiin ympyröihin? Suorittaminen ja kunnianhimo ovat eri tasoa.

Samalla lailla tuntuu, että nykyään todella isolla osalla vanhemmista on yliopistotutkinto. Minä en luultavasti ennen teini-ikää edes tiennyt, mikä on yliopisto. :D Jos tiesin, niin ehkä kuvittelin sieltä valmistuvan vain pappeja, lääkäreitä ja opettajia, kun muihin "oppineisiin" ei omissa piireissä törmännyt.
 
Kahden alle kouluikäisen (5 ja 7) lapsen vanhempana tulin havahtuneeksi, että ainakin meidän perheessä leikkiminen on hyvin erilaista kuin omassa lapsuudessani 90-luvulla.

Meidän lapsemme usein vaativat vanhemman leikkikaveriksi, joko varsinaiseksi leikkijäksi tai "katselijaksi". Mutta itse en oikeastaan muista, että olisin leikkinyt vanhempieni kanssa. Silloin lapset leikkivät lähes poikkeuksetta joko keskenään tai itsenäisesti, jolloin vanhemmilla oli arjessa huomattavasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja". Äiti esimerkiksi leipoi ja isä vaikka puuhasteli autotallissa. Tosin muistan isäni olleen muutaman kerran maalivahtina jalkapalloa potkiessa, mutta se oli jo teini-iän tienoilla.

Onko muilla samoja havaintoja? Ei ole ihme, jos nykyvanhemmuus tuntuu kuormittavalta.

Näin se taisi ysärillä mennä vähän kaikilla tai ainakin joka toisella, en minäkään muista että (yh) isä olisi koskaan ollut leikeissä mukana. Otti toki käytännön pakosta minut fyysisesti mukaan hommiinsta, mutta henkisesti oli omissa maailmoissaan ja itse puuhailin mitä nyt keksin.

Sitä jokainen sitten omalta kohdaltaan joutuu miettimään, että onko 2020 sama tapa hyvä. Itse muistan koko lapsuuden ajan kaivanneeni iskää leikkimään tai touhuilemaan mukaan tai ihan mitä tahansa, turhaan. Itse olen koittanut toimia toisin ja touhuta oman nyt 3v lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista ja on muuten perkeleen hankalaa, jotenkin lapsuudesta opittu tapa on niin sitkeässä, että aluksi teki ihan fyysisesti pahaa jättää omat hommat kesken ja olla lapsen kanssa. Mutta en kyllä jälkikäteen tekisi mitään toisin, on ihan fantasista nähdä miten poitsusta on tullut isin poika ja miten sen silmät syttyy aina kun pääsee iskän kanssa hommailemaan (ja rasittavaa koska tauoton isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi).

Aivan mahtavaa myös nähdä miten poitsu vetää paljon ikäistään paljon kehittyneemmällä tasolla kielellisesti, fyysisesti, mielikuvitukseltaan jne. ja osaa käyttää oikeita työkaluja (koska isin kanssa remppailtu) jne. niin että neuvolassakin ihmeteltiin. Tää nyt oli pieni omakehu ja tiedän että tää tasoittuu hyvin pian ja muut ottaa kiinni, mutta silti sanoisin että on auttanut kun poitsun kanssa on aina duunailtu jotain että on päässyt kehittämään taitojaan (telkkaria tai älylaitteita ei ole käytetty).
 
Minkä ikäisenä/pituisena/kokoisena olette siirtäneet jälkikasvunne turvavyöistuimesta ihan vaan istuinkorokkeen kanssa matkustamaan autossa? Eskarilainen välillä protestoi turvavyöistuintaan kun "kavereillakin on vain koroke" ja "kouluun mennessä ei käytetä istuinta ainakaan". Liikenneturva taitaa suosittaa 150cm asti istuimen käyttöä, ja vasta sen jälkeen korokkeeseen. Vähän hurjalta tuntuisi siirtyä pelkkään korokkeeseen vielä ensi kesänäkään, vaikka tyttö pitkä ikäisekseen onkin, vai onko tässä vaan vanhemman perspektiivi kyseessä ja näkee lapsensa ikäistään pienempänä :)

Siinä vaiheessa kun turvaistuin jäi pieneksi niin siirryttiin turvavyöistuimeen ja tästä sitten otettiin selkänoja pois muistaakseni noin vuosi sitten, eli muksun ollessa tokalla luokalla. Yksi määrittävä tekijä oli ihan sekin että piti olla sen verran pitkä ettei tarvitse turvavyöistuimen vyöohjuria, eli turvavyö asettuu oikealla korkeudelle pelkän korokkeen kanssa. Pituutta tuolla taisi olla niihin aikoihin jotain noin 130 cm.

Itsehän nämä muksut tosiaan kärttää aina päästä pois istuimista ja korokkeista koska "on noloa" ja "kukaan muu ei enää käytä" mutta kummasti kaikilla kuitenkin ne korokkeet ja joillain istuimetkin on autossa kun itse näkee muiden autoja. Silloin kun 135 tuli täyteen niin jo alettiin kyselemään että voiko jättää jo korokkeenkin pois mutta vastaus oli ehdoton ei. Erikoistapauksissa saattaa saada joskus olla ilman jos on esim. 3 henkilöä takapenkillä mutta muuten on korokkeet edelleen autoissa.

Suositukset on aina suosituksia ja niitä voi noudattaa tai olla noudattamatta, mutta kannattaa katsoa asiaa ainakin ihan sen oman autonkin kannalta. Istuimet on eri mallisia ja turvavyöt menee eri tavalla eri autoissa, joissain lyhyemmälläkin menee turvavyö jo "oikein" mikä on se kaikkein tärkein asia, kun taas joissain aikuisella miehelläkin turvavyö viistää kaulaa niin siinä voi miettiä kannattaako laittaa 135 senttistä sinne ilman istuinta tai koroketta vaikka sen laillisesti saisi tehdä. Kyllä tuo 150 on aika hyvä nyrkkisääntö ainakin korokkeen käytölle vaikka napinaa varmasti aiheuttaa jos on lyhyempi ja saa käyttää koroketta vielä alakoulun loppupuolella...
 
Kuinka tämä on mahdollista? Eikö tuollainen 130cm lapsi ole jo vähän pitkä tuohon hommaan?

Jos on (alle) 6-vuotiaana 130 cm pitkä niin on kyllä reilusti keskimitan yäpuolella. Kasvukäyrän keskiarvo taitaa 6-vuotiailla olla vähän alle 120 cm ja 130 cm olis jo yli +2 SD keskiarvosta.

130 pituus on keskiarvoissa 8-vuotiailla.

Syksyllä 6v täyttävä on nyt alkuvuodesta jotakuinkin 5,5-vuotias, keskipituudet menee siellä n. 115 cm tienoilla.
 
Näin se taisi ysärillä mennä vähän kaikilla tai ainakin joka toisella, en minäkään muista että (yh) isä olisi koskaan ollut leikeissä mukana. Otti toki käytännön pakosta minut fyysisesti mukaan hommiinsta, mutta henkisesti oli omissa maailmoissaan ja itse puuhailin mitä nyt keksin.

Sitä jokainen sitten omalta kohdaltaan joutuu miettimään, että onko 2020 sama tapa hyvä. Itse muistan koko lapsuuden ajan kaivanneeni iskää leikkimään tai touhuilemaan mukaan tai ihan mitä tahansa, turhaan. Itse olen koittanut toimia toisin ja touhuta oman nyt 3v lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista ja on muuten perkeleen hankalaa, jotenkin lapsuudesta opittu tapa on niin sitkeässä, että aluksi teki ihan fyysisesti pahaa jättää omat hommat kesken ja olla lapsen kanssa. Mutta en kyllä jälkikäteen tekisi mitään toisin, on ihan fantasista nähdä miten poitsusta on tullut isin poika ja miten sen silmät syttyy aina kun pääsee iskän kanssa hommailemaan (ja rasittavaa koska tauoton isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi).

Aivan mahtavaa myös nähdä miten poitsu vetää paljon ikäistään paljon kehittyneemmällä tasolla kielellisesti, fyysisesti, mielikuvitukseltaan jne. ja osaa käyttää oikeita työkaluja (koska isin kanssa remppailtu) jne. niin että neuvolassakin ihmeteltiin. Tää nyt oli pieni omakehu ja tiedän että tää tasoittuu hyvin pian ja muut ottaa kiinni, mutta silti sanoisin että on auttanut kun poitsun kanssa on aina duunailtu jotain että on päässyt kehittämään taitojaan (telkkaria tai älylaitteita ei ole käytetty).
Täällä täysin samoilla fiiliksillä. 2v tytön kanssa touhutaan nyt palikoilla tornia, muovaillaan, juostaan kämpän päästä päähän, leikitään piilosta (vähän piiloutuminen hakusessa :D ), luetaan joka päivä. Pihalla ollaan potkittu palloa, pulkkailtu ja juuri ostin tuollaisen plaston pikkumopon, jolla on tykännyt mennä. Vähän kelloa katselleen pihalla aika kuluu näin talvella varsinkin ja itsellä myös ollut opettelu jättää niitä omia hommia ja varsinkin puhelinta pois.

Pieni hatunnonosto itselle siitä että luurin näyttöajat on tippunut yli 3h päivässä ja yksinkertaisesti kun lapsi on samassa tilassa niin puhelinta ei käytetä selaamiseen. Joskus jotain kuvia näyttänyt ja tykkää soitella isovanhemmille videopuhelua.

Kyllä itse leikin ihan niin kauan kun vaan voi ja löytyy mielekästä tekemistä. Kesällä ostetaan pihaan myös futismaali ja päästään maalaan taloa (hän vedellä). Kaikkeen puuhaa otettu mukaan jo pienestä, tyhjentää tiskaria innoissaan, tuo isille työkaluja, laittaa puita takkaan ja semmosta yhteistä puuhaa. Kestää pirun paljon pidempään, mutta niin sitä oppii. Kyllä ne telkkarit ja pelit tulee kuitenkin vanhempana, mutta jos saisi mahd pitkälle lykättyä sitä tv ja älypuhelin maailmaa. Omat hommatkin kyllä ehtii tehdä, ei millään rempalla oikeasti ole sellanen "pakko saada tänään" kuntoon.
 
Samaa mieltä! Toki joskus on niitä tilanteita, kun isi vaan haluaisi enemmän omaakin aikaa, mutta on se vaan niin parasta oman muksun kanssa leikkiä. Eikä vaan leikkiä, vaan oikeasti tehdä asioita, kotitöitä, rakentaa ja korjata. Viimekesänä tehtiin mökille uusi laituri ja se oli parasta kun pääsi naulaamaan lautoja. Eikä menettänyt yhtäkään kynttä!! :lol:
 
Kaikkeen puuhaa otettu mukaan jo pienestä, tyhjentää tiskaria innoissaan, tuo isille työkaluja, laittaa puita takkaan ja semmosta yhteistä puuhaa. Kestää pirun paljon pidempään, mutta niin sitä oppii. Kyllä ne telkkarit ja pelit tulee kuitenkin vanhempana, mutta jos saisi mahd pitkälle lykättyä sitä tv ja älypuhelin maailmaa. Omat hommatkin kyllä ehtii tehdä, ei millään rempalla oikeasti ole sellanen "pakko saada tänään" kuntoon.
Tää alkaa siinä 3V ja 4V välissä kääntyä siihen että se lapsi ei enää juuri hidasta remonttia yms. kun ei tarvi niin tiukasti vahtia, että se ei telo itseään. Vuosi lisää niin siitä alkaa jo olla hyötyä. Hakee työkaluja, imuroi pölyjä jne pikkuhommia saa hyvin tehtyä kun vähän ohjeistaa
 
Mainittakoot vielä tuohon edelliseen viestiini, kun oma isä ei koskaan viettänyt minun kanssa vanempi-lapsi aikaa, niin oli tästä kovasti paljon kuolinvuoteellaan pahoillaan. Että vaikka se pelin henki ysärillä oli sellainen, niin kai se siltikin jäi kaivelemaan.
 
Sama homma, en muista että vanhempani olisivat juuri leikkineet kanssani. Toki en nyt varmasti muista juuri mitään ajalta ennen esikoulua, eli voi olla että leikkivät ainakin jonkin verran.

Itse pyrin leikkimään mahdollisimman paljon. Omat hommat jääneet aikalailla minimiin ja välillä kyllä kaipaa omaa aikaa, mutta toisaalta taas tietää että ei kauaa kestä niin että lapsi ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä, tai näin varmaan kaikille teini ikäisinä käy.

5 vuotias ainakin todella tykkää kun hänen kanssaan leikin ja onhan se todella hauskaa itsellekkin leikkiä kun näkee kuinka innoissaan toinen siitä on.
 
Kuinka tämä on mahdollista? Eikö tuollainen 130cm lapsi ole jo vähän pitkä tuohon hommaan?
Itse hankin turvavyöistuimen kun lapsi oli 4,5v ja ehkä 105cm tai yli. Polvet suussa meni tuossa selkä menosuuntaan istuimessa niin ei ollut enää mitään järkeä mielestäni. En oikein tiedä minkälainen istuin sitten pitäisi olla että pystyisi 150 cm asti olemaan selkä menosuuntaan, mutta oli mikä oli niin ei tuollainen kovin mukava voisi olla?
 
Onhan noita istuimia monenlaisia ja täältä löytyy kuvia isommista lapsista selkä menosuuntaan istuimissa. Ei tuo nyt mitenkään mahdottomalta näytä ainakaan kevyissä kesävaatteissa, mutta toisaalta muksujakin on monenlaisia. Jotkut viihtyy paremmin nipussa kuin toiset ja joillekin taas tulee helpommin liikepahoinvointia selkä menosuuntaan jne. Meillä esikoiselle tuli naama menosuuntaan istuin vähän päälle neljä vuotiaana, koska tuo menee sitten jokseenkin "tappiin asti", eikä tarvitse moneen kertaan vielä päivitellä istuimia ja lapsi ei ole enää valitellut huonoa oloa autossa. Onhan tuo muutenkin aika paljon näppärämpi kun iso muksu pystyy oikeasti itse menemäään sinne penkkiin ja pois jne.
 
Vanhempainraha korotettuna, sitähän maksetaan se 16 arkipäivää.

Niin "lykkääntyykö" nuo korotetut 16 kpl vanhenpainpäivärahat, jos työnantaja maksaa palkkaa vanhempainvapaalta?

Esimerkki, työantaja maksaa vv-vapaan ajalta palkkaa vaikkapa ny 32 arkipäivän ajalta --> onko niin, että saa palkkaa 32pv, jonka jälkeen vielä 16pv korotettuna vaiko niin, että tuo 16 korotettua päivää jää tuonne palkallisen vanhenpainvapaan alle?
Jos taas ei vaikka saisi ollenkaan palkkaa, niin tuolloinhan saisi 16pv korotettua + sen jälkeen normaalia tavanomaista vv-rahaa.

Molemmissa tapauksissahan kuluu vanhenpainvapaapäivät koko ajan... Jääköhän nuo korotetut vanhenpainrahapäivät tuon palkallisen "alle"?
 
Vanhempainraha korotettuna, sitähän maksetaan se 16 arkipäivää.

Niin "lykkääntyykö" nuo korotetut 16 kpl vanhenpainpäivärahat, jos työnantaja maksaa palkkaa vanhempainvapaalta?

Esimerkki, työantaja maksaa vv-vapaan ajalta palkkaa vaikkapa ny 32 arkipäivän ajalta --> onko niin, että saa palkkaa 32pv, jonka jälkeen vielä 16pv korotettuna vaiko niin, että tuo 16 korotettua päivää jää tuonne palkallisen vanhenpainvapaan alle?
Jos taas ei vaikka saisi ollenkaan palkkaa, niin tuolloinhan saisi 16pv korotettua + sen jälkeen normaalia tavanomaista vv-rahaa.

Molemmissa tapauksissahan kuluu vanhenpainvapaapäivät koko ajan... Jääköhän nuo korotetut vanhenpainrahapäivät tuon palkallisen "alle"?
En ole nyt täysin ymmärränkö oikein mutta se on joko firma maksaa tai Kela maksaa. Jos firma maksaa niin se on 100 % palkka tai sitten Kela maksaa ja se on joku prosentti palkasta. Molemmissa päivät kuluu.
 
En ole nyt täysin ymmärränkö oikein mutta se on joko firma maksaa tai Kela maksaa. Jos firma maksaa niin se on 100 % palkka tai sitten Kela maksaa ja se on joku prosentti palkasta. Molemmissa päivät kuluu.
Joo siis kyseessä se, että jos firma maksaa, niin säästyykö ne "korotetut päivät 16kpl" myöhemmäksi. Esim lisäpalkka-aloilla on niin, että korotettu raha on korkeampi, kuin työnantajan maksama raha (peruspalkka, koska lisiä ei tietysti saa vaikka palkka maksettaisiinkin). Niin pohdittiin, että onko niin että voi ensin saada firman maksamaa rahaa ja sen lisäksi vielä 16pv kororettua rahaa, vai onko niin että kun firma maksaa rahaa, niin jää nuo "16 ensimmäistä arkipäivää" sinne työnantajan maksaman palkan alle.




1740313162731.png


Ja tarkkenetaan vielä, näköjään laskennallisesti synnyttävä vanhempi saisi enemmän rahaa kelan maksamana, kuin työnantajan maksamana? Korvataankohan tätä synnyttävälle jotenkin vai voiko päättää, että ei ota työnantajan maksamana?

Johtuu siis siitä, että varsinaisen palkan ja kokonaisbruttopalkan ero on tällä lisäalalla 1340e bruttona --> lisät on palkasta noin 29%, eli teknisesti ottaen yksilön kannalta enemmän vanhenmpainrahaa/raskausrahaa saisi kelan maksamana, kuin työnantajan maksamana.
 
Viimeksi muokattu:
Joo siis kyseessä se, että jos firma maksaa, niin säästyykö ne "korotetut päivät 16kpl" myöhemmäksi. Esim lisäpalkka-aloilla on niin, että korotettu raha on korkeampi, kuin työnantajan maksama raha (peruspalkka, koska lisiä ei tietysti saa vaikka palkka maksettaisiinkin). Niin pohdittiin, että onko niin että voi ensin saada firman maksamaa rahaa ja sen lisäksi vielä 16pv kororettua rahaa, vai onko niin että kun firma maksaa rahaa, niin jää nuo "16 ensimmäistä arkipäivää" sinne työnantajan maksaman palkan alle.


1740313162731.png
Ei säästy. Työnantaja perii nuo rahat Kelalta.
 
Minkä ikäisenä/pituisena/kokoisena olette siirtäneet jälkikasvunne turvavyöistuimesta ihan vaan istuinkorokkeen kanssa matkustamaan autossa? Eskarilainen välillä protestoi turvavyöistuintaan kun "kavereillakin on vain koroke" ja "kouluun mennessä ei käytetä istuinta ainakaan". Liikenneturva taitaa suosittaa 150cm asti istuimen käyttöä, ja vasta sen jälkeen korokkeeseen. Vähän hurjalta tuntuisi siirtyä pelkkään korokkeeseen vielä ensi kesänäkään, vaikka tyttö pitkä ikäisekseen onkin, vai onko tässä vaan vanhemman perspektiivi kyseessä ja näkee lapsensa ikäistään pienempänä :)
Ajattelin vetää tappiin saakka näillä 150cm asti luvatuilla turvavyöistuimilla. Ovat kyllä pitkiä lapsia ja 150cm tulee täyteen ennen kuin täyttävät kymmenen.

Katsotaan korokeasioita siinä vaiheessa.
 
Pitäisi parantaa kotona lapsiturvallisuutta kun vauva alkaa pikkuhiljaa liikkumaan. Meillä on OLED-tv noin 25 cm korkean tason päällä, kannattaako telkkari jotenkin kiinnittää seinään? Meillä on pari korkeampaa Ikean kaappia, kuinka järeillä ankkureilla ja ruuveilla nuo kannattaa kiinnittää kipsilevyseinään?
 
Pitäisi parantaa kotona lapsiturvallisuutta kun vauva alkaa pikkuhiljaa liikkumaan. Meillä on OLED-tv noin 25 cm korkean tason päällä, kannattaako telkkari jotenkin kiinnittää seinään? Meillä on pari korkeampaa Ikean kaappia, kuinka järeillä ankkureilla ja ruuveilla nuo kannattaa kiinnittää kipsilevyseinään?
Me käytiin hakemassa seinärauta telkkarille, kun huomattiin muksun ekaa kertaa kokeilevan miten hyvin telkkari omilla jaloilla heiluu. Asennuksessa mokattiin sen verran, että laitettiin optimi katselukorkeudelle sohvalta (silmienkorkeus), mutta kun tv-taso jäi vanhalle paikalleen ja muksu oppi sille kiipeämään niin saa vähän väliä telkkari taputtelua osakseen. Korkeammalle olisi siis pitänyt laittaa.

Kaappien kiinnitykseen ihan perusankkirit ja proput mitä keksit riittää. Kandee tietty tarkastaa myös itse hyllyt löysyyksien varalta. Jos ei muutenkaan tunnu tukevalta niin ei se ankkurikaan ihmeitä tee. Kaikessa ripustamisessa pitää estää kuorman liikkeellelähtö tai muuten ei oo mitään tehtävissä. Lötkö hylly on kokoajan liikkeessä.. Matalia lipastoja ei olla laitettu seinään, kun ovat sen verran raskaita ettei itsekään jaksa niitä tuupata oikein kumoon.

Kipsilevyankkurina hyviä kokemuksia sellaisesta muovisesta ruuvista. Tämän tyylisiä Puuilo - Kipsilevyankkuri muovia 35mm

Edit: Lisätty kommentti ankkurista.
 
Pitäisi parantaa kotona lapsiturvallisuutta kun vauva alkaa pikkuhiljaa liikkumaan. Meillä on OLED-tv noin 25 cm korkean tason päällä, kannattaako telkkari jotenkin kiinnittää seinään? Meillä on pari korkeampaa Ikean kaappia, kuinka järeillä ankkureilla ja ruuveilla nuo kannattaa kiinnittää kipsilevyseinään?
Onko nää kiipeilyt tempperamentti juttuja? Meillä ei vauva/taapero aikana ikinä kiiveilty. Kerran taisi yrittää nostaa jalkaa tv tason päälle ja sanottiin "ei saa kiivetä siihen" niin ei koittanut kyllä uusiksi. Ainoa mikä tuli mieleen niin sohvalle kiipeili ja piti istua lähellä kun alastuleminen ei ollut kauhean hallittua.

Sama takan kanssa "kuuma, poppaa" niin ei mene ihan siihen lähelle, ei oo mitään suojia/esteitä tarvittu. Kirjahyllyjä ei ole kiinnitetty ellei alunperin asennusohje sitä oo suositellu. Ehkä selvittii vaa vähällä kiipeilyn suhteen.
 
Onko nää kiipeilyt tempperamentti juttuja? Meillä ei vauva/taapero aikana ikinä kiiveilty. Kerran taisi yrittää nostaa jalkaa tv tason päälle ja sanottiin "ei saa kiivetä siihen" niin ei koittanut kyllä uusiksi. Ainoa mikä tuli mieleen niin sohvalle kiipeili ja piti istua lähellä kun alastuleminen ei ollut kauhean hallittua.

Sama takan kanssa "kuuma, poppaa" niin ei mene ihan siihen lähelle, ei oo mitään suojia/esteitä tarvittu. Kirjahyllyjä ei ole kiinnitetty ellei alunperin asennusohje sitä oo suositellu. Ehkä selvittii vaa vähällä kiipeilyn suhteen.
Ei se vielä kiipeile, mutta aika vilkkaalta vaikuttaa tähän mennesäs. Ainakin noi Ikean kaapit on sen verta huteria että pakko kiinnittää. Telkkareihin on näköjään jotain remmejä olemassa jos ei seinälle halua kiinnittä. Telkkareissa jalustat saattaa olla vähän huteria niin voi olla että vauva sais työntämällä sen ainakin heilumaan jos ei kaatumaan.
 
Veikkaan et mamman imuri on suurempi uhka televisiolle kuin se taapero. Lähtisin ihan esimerkin ja ohjeistamisen kautta lähestymään asiaa. Mukava katsella kaukaa ja kun ette itse käy ropeltamassa sitä lapsen nähden niin eiköhän se siitä.
 
Pitäisi parantaa kotona lapsiturvallisuutta kun vauva alkaa pikkuhiljaa liikkumaan. Meillä on OLED-tv noin 25 cm korkean tason päällä, kannattaako telkkari jotenkin kiinnittää seinään? Meillä on pari korkeampaa Ikean kaappia, kuinka järeillä ankkureilla ja ruuveilla nuo kannattaa kiinnittää kipsilevyseinään?
Jos osuu kaapin kohdalle pystypuu kipsilevyn takana, niin laita siihen ruuvi ja tarvittaessa sit kipsilevyankkuri.
 
Hei, onko kellään kokemusta liikuteltavista sivuvaunusängyistä? Tällaisista siis: Sivuvaunusängyt | Kätevät vauvan sivusängyt | Jollyroom

Haluttaisiin uudelle vauvalle sellainen minkä saa sängyn viereen telakoitua, mutta tarvittaessa pyörillä rullailtua toiseen huoneeseen. Plussaa myös siitä, että pohjan saisi laskettua alas ja sängyn muutettua pinnasängyksi. Ja riittävän tukevahan sängyn tulisi myös olla.
 
Onko nää kiipeilyt tempperamentti juttuja? Meillä ei vauva/taapero aikana ikinä kiiveilty. Kerran taisi yrittää nostaa jalkaa tv tason päälle ja sanottiin "ei saa kiivetä siihen" niin ei koittanut kyllä uusiksi. Ainoa mikä tuli mieleen niin sohvalle kiipeili ja piti istua lähellä kun alastuleminen ei ollut kauhean hallittua.

Sama takan kanssa "kuuma, poppaa" niin ei mene ihan siihen lähelle, ei oo mitään suojia/esteitä tarvittu. Kirjahyllyjä ei ole kiinnitetty ellei alunperin asennusohje sitä oo suositellu. Ehkä selvittii vaa vähällä kiipeilyn suhteen.

Niin, ihmiset on erilaisia, ihan lapsesta pitäen. Toisia kiinnostaa se kiipeily ja muu fyysinen touhuttaminen paljon enemmän, jolloin houkutus siihen on myös kielloista huolimatta paljon isompi kuin niillä lapsilla, jotka ovat enemmän paikallaan viihtyviä. Meidänkin muksut on keskenään tässä hyvin erilaisia: toinen tykkää paljon enemmän piirrellä ja pohdiskella maailman menoa paikallaan ja häntä ei ole ikinä tarvinnut pahemmin kieltää kiipeilemästä, vaan päin vastoin kannustaa liikkumaan edes vähän. Nuorempi taas on rämäpäinen touhottaja, jonka perään saa katsoa koko ajan ja jonka paikallaan pitäminen on haastavaa. Toisaalta tämä näkyy sitten siinä, että tämä rämäpää on motorisesti selvästi taitavampi jo kolmevuotiaana kuin isosiskonsa viisivuotiaana.

Se on sitten vähän tällainen muna-vs-kana-kysymys, että onko ne rämäpäiset kiipeilijälapset motorisesti taitavampia koska tekevät sitä enemmän, vai ovatko he alun alkaenkin kiinnostuneempia siitä kiipeilystä koska heillä on siihen luontainen taipumus ja korkeampi lähtökyvykkyys. Itse olin jo lapsena samanlainen haaveilija-möllöttäjä kuin esikoiseni, eikä pallopelit tai muu kovin fyysinen touhu ole ikinä kiinnostanut. Onko sitten syy vai seuraus, mutta olen tänä päivänäkin motorisesti paljon kömpelömpi ja vähemmän liikunnallinen kuin pikkuveljeni, joka kiipesi jo puolivuotiaana pois pinnasängystään ja on aina ollut fysikaalisesti lahjakas ja urheilullinen.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä mä näkisin tässä televisiokeskustelussa sen, että tarjoaa niitä muita turvallisimpia kiipeilyvaihtoehtoja niin puhumisella ja kieltämisellä selviää sitten hyllyjen / telkkareiden kanssa.

Meillä on ihan vilkas tapaus kotona ja kun osteli valmiita pehmeitä palikoita, jätti vanhan sohvan sohvatyynyt kiipeilykäyttöön ja vietti aikaa ulkona / hoplopeissa sekoilemassa niin ei se telkkaritaso niin kiinnostanut. Paitsi toki autoja siinä on päivittäin jonossa ja muissa leikeissä.

Kukkien osalta kyllä ostettiin aita, jota tartti sen vajaan vuoden. Kukat kun ei kestä yhtään testailua kunnes on atomeina.
 
Telkkaria vois myös koittaa kallistaa ja katsoa paljonko se sietää tönimistä. Kun tuota omaa telkkaria testailin, niin siinä on painopiste yllättävän alhaalla ja se on tukevampi miltä näyttää. Tarvis pienen ipanan oikeasti koko painollaan tuupata sitä. En sen jälkeen jaksanut murehtia siitä että se saa joskus osuman. Sormenjäljet vähän häiritsee toki, mutta pääsee vähemmällä kun ei edes yritä kieltää ihan kaikkea. Kyllä ne aikanaan kyllästyy sitä lääppimään.

Pahimmat kuolemanloukut, kuten nuo ikean kaapit, kannattaa toki ruuvata kiinni. Varsinkin kun vaiva on pieni. Ja esimerkiksi keinutuoli oli meillä blokattuna, kunnes oppivat edes vähän varomaan sitä. Sen kanssa kuitenkin saa kaksi lasta näppärästi murjottua toiselta varpaat ja sormet.
 
Telkkari varmaan kannattaa jotenkin kiinnittää ja kaapit kanssa seiniin kiinni jos ei jo ole.

Meillä ei oikein muuta ole tarvinnut tehdä kuin suojata jotain teräviä kulmia kumipehmikkeillä. Esim. takan edessä on sellainen metallilevy, jonka kulmat on terävät niin siihen olen laittanut kumisuojat

Ei kaakkejakaan ole onneksi tarvinnut mitenkään lapsilukita kun ei tuota onneksi niitten sisältö kiinnosta.
 
Heiveröiset kaapit ehdottomasti ruuveilla kiinni, etenkin nuo mainitut Ikean kaapit keikkaa tosi helposti! Telkkarin nostimme aikoinaan seinälle, seuraavaksi alkoi kiinnostamaan kaukosäädin niin oli hommattava tuollainen lasten kaukosäädin, mutta silti tuo oikea kaukosäädin näyttäisi olevan kiinnostavampi.
 
onko nämä täysin kuraa kun hinta kolmasosa muista vaihtoehdoista mitä olen katsellut?


Näkisin, että tuollainen yhdistelmävaunu on paras ratkaisu jolla saa kaikki tarvittavat palikat kompaktina pakettina kun tilaa ei kerrostalossa liiemmin ole?
 
onko nämä täysin kuraa kun hinta kolmasosa muista vaihtoehdoista mitä olen katsellut?


Näkisin, että tuollainen yhdistelmävaunu on paras ratkaisu jolla saa kaikki tarvittavat palikat kompaktina pakettina kun tilaa ei kerrostalossa liiemmin ole?
Ei ole kokemusta mutta hinta ei kyllä kova ole jos turvakaukalokin tulee mukana? Ehkä kannattaa ainakin varmistaa onko kaukalo ollut missään turvallisuustesteissä eikä ole mikään rimpula.

Kärryillä ei varmaan sinänsä ole niin väliä mutta kyllä noihin muihinkin kärryihin saa adaptereita johon saa kaukalon kiinni. Sellaiset joskus oli mutta taisi ehkä kerran kaksi olla kaukalo kiinni kärryissä.
 
Tietääkö joku, onko vielä myynnissä telakoita kaukaloihin, jotka menis turvavöillä kiinni?
Isofix telakka on, mutta pakottaa kaukalon sitten "keskelle" ja jää ainakin 6cm tilaa oven suuntaan --> ei mahdu istuimia.

Jos olisi joku kaukalo, minkä laittaisi turvavyötelakkaan, niin sistä ehkä saisi sen 4-6cm siirrerryttö ja mahtuisi.

Yksi vaihtoehto olisi kaukalo vöillä etupenkillä, takana reunassa ja keskellä istuimet ja aikuinen istuu reunassa ... teettekö noin?
 
Heiveröiset kaapit ehdottomasti ruuveilla kiinni, etenkin nuo mainitut Ikean kaapit keikkaa tosi helposti! Telkkarin nostimme aikoinaan seinälle, seuraavaksi alkoi kiinnostamaan kaukosäädin niin oli hommattava tuollainen lasten kaukosäädin, mutta silti tuo oikea kaukosäädin näyttäisi olevan kiinnostavampi.
Lähes kaikki Ikean kaapit ym. kaatuvat todella helposti jos niitä ei kiinnitetä seinään.
8 kuollutta lasta Malm sarjan lipastoilla lienee jonkin sortin ennätys?
 
Lähes kaikki Ikean kaapit ym. kaatuvat todella helposti jos niitä ei kiinnitetä seinään.
8 kuollutta lasta Malm sarjan lipastoilla lienee jonkin sortin ennätys?

Myös paljon raskaammat kaapit ja lipastot voivat kaatua. Kun kakara syntyi niin kokeilein meidän laatikoita ja painava tamminen lipastokin kaatui aivan helposti, kun vain veti auki kaikki laatikot. Laatikoissa olevien tavaroiden paino riitti kaatamaan koko roskan ja siinäpä sitä vasta painoa rystähtääkin syliin. Ja kakarahan todellakin aukoo laatikoita, huonolla säkällä kaikki.

Joten ruuvasin joka ainoan huonekalun, jolla on mitään mahdollisuutta kaatua, seinään. En näe oikein mitään syytä olla ruuvaamatta, samalla logiikallahan sitten ei tarttisi ipanalle turvavöitä eikä mitään.
 
onko suosituksia synnytyspaikasta pk-seudulla? Helsinki vissiin on kovin ruuhkainen paikka, neuvola suositteli Hyvinkäätä, ja Kotkassakin olisi samalla etäisyydellä paikka.
 
Tien poskessa ambulanssissa FinHemsin avustuksella noita hoideltu viime aikoina täällä läntisellä uudellamaalla. Eikai tota edes saa valita, vaan päivän mukaan sinne missä sattuu oleen tilaa?
 
onpa erikoista kun neuvolassa kysyttiin että onko mietitty missä halutaan synnyttää ja peloteltiin naistenklinikan ruuhkilla ja suositeltiin Hyvinkäätä.
 
En tiedä onko sitten se paikka johon ajaa kun synnytys käynnistyy? Joskushan on käsittääkseni käännytetty ovelta ja ohjattu toiseen paikkaan. Kaikki on varmasti hyviä paikkoja.
 
Synnytyspaikan saa valita ihan itse, senkus vaikka matskustaa Kuusamoon ja synnyttää siellä, jos siellä nyt sattuu olemaan vielä synnytyssairaalaa.

Jos on jokin riskiraskaus niin sitten syytä pysytellä yliopistollisissa.
 
Joo eipä saa valita, systeri asui Jorvin vieressä ja sieltä käännytettiin h-hetkellä (100 % täynnä ja ei tilaa) Naistenklinikalle ja sielläki oli täyttä ja selvittelivät Kotkaan lähetystä mut syntyi aulaan siinä sumpliessa. Pääsivät tien toiselle puolelle Scandicciin potilashotelliin ja sinneki piti mennä taksilla. Just ku pääsivät huoneeseen niin vauvalle tuli hengitysvaikeuksia ja sit pääs takas kunnolla hoitoon osastolle kun oli lapsivettä keuhkoissa. Onneks oli kolmas lapsi jo ja sillain kokemusta ja kaks aiempaakin syntyi helposti ja nopeasti. Meikäläisillä kun molemmat vaati hätäsektion niin olis ollu aika meh arpoo jossain. Ennen vanhaan täälläki oli synnytysosasto vaan seki sulettiin (HUSsin toimesta, just ku oli rempattu ja uusittu 10 vuotta sit). Just tos viime viikolla poitsun lätkäreenien aikana joku synnytti tien poskessa ja Finhemssi paikalla jne.

Ei käy kyl kateeks Lapissa asuviakaan ku jotain 300-500 km sairaalaan :D
 
Kuinka yleistä on että tekee lapsia ja katuu sitä lopun elämäänsä? Moni sanoo että skippaisi vauva ja pikkulapsivaiheen mielellään kokonaan (kuten itsekin), mutta siinä kohtaa kun se jälkikasvu osaa jo vähän ajatella, tehdä ja puhua jotain järkevääkin nämä ajatukset yleensä haihtuvat.

Silloin tällöin olen kuitenkin törmännyt ihmisiin jotka selvästi ovat sitä mieltä että elämä olisi ollut parempaa ilman niiden lasten vaikutusta siihen. Tuntuu kuitenkin aika harvinaiselta ja erikoiselta ajatukselta.
 
Mulla on ainakin muistissa ihan täys musta aukko molempien lasten ihan vauva-ajasta / kaisse muisti sulkee pahimmat traumat pois :D Jotain nyt muistaa mut enimmäkseen ne alkaa kuitenkin siitä suunnilleen puhuvasta ja/tai vauhdilla juoksevasta lapsesta.
 
Meillä pari vuotta sitten toka lapsi syntyi ambulanssissa, naistenklinikan oven edessä. Ambulanssi saapui oven eteen -> kätilöt tulivat katsomaan että pää jo näkyy joten autossa suoritetaan loppuun asti. Saatiin vauvalle punanen pipo siitä hyvästä.

Mitä tulee lasten kasvatukseen, vauva-ajasta ja eteenpäin, se on täysin random generoitua millasena lapset syntyy. Meillä eka lapsi vaati tosi paljon huomiota ja vei paljon resursseja ja yöunia, kun taas toka lapsi touhuu itsekseen, nukkuu kuin enkeli, ei laita vastaan pukemisessa yms. Täysin samaa huomaan myös muilta perheilltä.

Eli se kuinka helppoa noi vauva ja taapero vuodet on, on täysin arpapeliä. Hyvällä tuurilla et edes huomaa että tuli vauva ja elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun taas huonolla tuurilla et saa nukuttua kunnolla muutamaan vuoteen ja kaikki henkinen ja fyysinen kapasiteetti menee lapsen kanssa. Itse tuli koettua molemmat.
Mutta en voisi kuvitella elää lapsettomasti, jos ei olisi lapsia niin olen 100% varma että vanhana kiikkutuolissa kaduttaisi se päätös.

Ja isona plussana lapsista on se, että ne mahdollistaa helposti saada uusia kavereita aikuisiällä. Me muutettiin ulkomaille karkuun suomen huonoa koulutusta ja roadman kulttuuria, ja ulkomaillakin ollaan saatu monia uusia tuttavia koska heillä samanikäisiä lapsia ja viikoittain nähdään ja käydään kylässä yms. Näin intovertteinä aikuisiällä on suht vaikea saada uusia kavereita, mutta lapsien avulla tämä helpottuu huomattavasti koska "small talkin" aloittaminen leikkikentällä tapahtuu itsestään kun lapset leikkivät keskenään ja tullaan kyselemään että minkä ikänen muksu, mitä "osaa", missä tarhassa käy yms ja sitten että missä asutte ja jos sattuu asumaan lähistöllä myös niin voi kertoa että käy yleensä näinä päivinä täällä ja sitten joku päivä vaihtaa puhelinnumerot ja niin eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
Eli se kuinka helppoa noi vauva ja taaperi vuodet on, on täysin arpapeliä. Hyvällä tuurilla et edes huomaa että tuli vauva ja elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun taas huonolla tuurilla et saa nukuttua kunnolla muutamaan vuoteen ja kaikki henkinen ja fyysinen kapasiteetti menee lapsen kanssa. Itse tuli koettua molemmat.
Mutta en voisi kuvitella elää lapsettomasti, jos ei olisi lapsia niin olen 100% varma että vanhana kiikkutuolissa kaduttaisi se päätös.
Just ton takia blackout itsellä alkuvuosissa, kun molemmat oli vauvana niin ***tanan vaikeita / paljon myöhemmin ja vanhemmiten leikki-iässä selvisi, että olivat kumpikin allergisia hirmu määrälle aineksia ja sitä rataa / sen takia eivät nukkuneet missään muualla ku liikkuvassa vaunussa sen aikaa ku lykkii (koska suolistovaivoja). Minä painelin kesät talvet lykkimässä vaaveja (2 v 2 kk ikäeroa) jotta ne nukkuis edes vähän... Kyllä niitä nykyään 12- ja 10-vuotiaina nukuttaa sentään mut toi jätti jälkensä muhun sekä vaimoon + olihan noi hyvin rajatut dieetit aika hankalia/kalliita mut molempien allergiat hiipui pois 8-9 ikävuoden kohdilla. Mut oli siis maitoproteiini-, muna-, soija-, vehnä-, gluteiini-, tärkkelys- ym. allergioita ja siihen vielä kaveriksi muutamia kasviksia ja hedelmiä... Nostan vaimolle hattua, kun etti ja teki sinnikkäästi aina sopivat ruuat noina aikoina... Suolistovaivoissaan olivat tietysti sitten välillä vähän vanhempanakin ihan prkl hankalia, kun allergiat oli luokkaa jos yks vehnäatomi leijailee kieleen ja sitä nuolaisee, niin maha samantien ripulille ja 30 sekunnin päästä pöntössä rutisee. Koitapa tuollaisten kans käydä jossain, kun aina on tarjolla kontaminaatiota. Meni samalla kymmeniä tuhansia euroja / lärvi tutkimuksiin ja testeihin, missä nuo ylipäätänsä selvis yksityisellä puolella ja sitten saatiin homma hallintaan. Onneks meni hoitokuluvakuutuksiin kummallakin.
 
Just ton takia blackout itsellä alkuvuosissa, kun molemmat oli vauvana niin ***tanan vaikeita / paljon myöhemmin ja vanhemmiten leikki-iässä selvisi, että olivat kumpikin allergisia hirmu määrälle aineksia ja sitä rataa / sen takia eivät nukkuneet missään muualla ku liikkuvassa vaunussa sen aikaa ku lykkii (koska suolistovaivoja). Minä painelin kesät talvet lykkimässä vaaveja (2 v 2 kk ikäeroa) jotta ne nukkuis edes vähän... Kyllä niitä nykyään 12- ja 10-vuotiaina nukuttaa sentään mut toi jätti jälkensä muhun sekä vaimoon + olihan noi hyvin rajatut dieetit aika hankalia/kalliita mut molempien allergiat hiipui pois 8-9 ikävuoden kohdilla. Mut oli siis maitoproteiini-, muna-, soija-, vehnä-, gluteiini-, tärkkelys- ym. allergioita ja siihen vielä kaveriksi muutamia kasviksia ja hedelmiä... Nostan vaimolle hattua, kun etti ja teki sinnikkäästi aina sopivat ruuat noina aikoina... Suolistovaivoissaan olivat tietysti sitten välillä vähän vanhempanakin ihan prkl hankalia, kun allergiat oli luokkaa jos yks vehnäatomi leijailee kieleen ja sitä nuolaisee, niin maha samantien ripulille ja 30 sekunnin päästä pöntössä rutisee. Koitapa tuollaisten kans käydä jossain, kun aina on tarjolla kontaminaatiota. Meni samalla kymmeniä tuhansia euroja / lärvi tutkimuksiin ja testeihin, missä nuo ylipäätänsä selvis yksityisellä puolella ja sitten saatiin homma hallintaan. Onneks meni hoitokuluvakuutuksiin kummallakin.

Itse koitin vakuutella naiselle että toka lapsi EI VOI olla niin vaikea kuin ekan kanssa. Että niin huonoa tuuria ei voi olla kellään..... :D

Noh, niinkuin kirjoitin, niin tokasta tulikin aivan vastakohta ekaan ja ihmetyttää että voiko oikeasti lapset olla niin erilaisia ja voiko vauva-taapero vuodet olla näin helpot (ja kivat).

PS: sellanen vinkki myös uusille vanhemmille, että lapsille voi opettaa vaikka mitä suht pienestä asti. Esim meillä molemmat lapset (vaikka ovat täysin eri planeetoilta), käyttivät yövaippoja vikaa kertaa kun olivat reilun vuoden ikäisiä. Oli hyvä mieli nähdä 2-3x vanhempia lapsia vaipoissa leikkipaikalla.
Ja esim apurattaista pois opettaminenkin onnistuu helposti 3v ikäiselle jo, kunhan potkupyörä löytyy jolla hän oppii tasapainon eka. Näen vielä 5v lapsia jotka menevät apupyörillä ja nämä lapset eivät ole potkupyöriä käyttäneet, joten eivät ole oppineet tasapainoa. Ja apupyörillä ajellessa lapsi ei opi tasapainoa koska apurenkaan eivät anna siihen oikein mahollisuutta. Kun taas potkupyörällä tasapaino tulee luonnostaan.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
273 290
Viestejä
4 714 983
Jäsenet
76 995
Uusin jäsen
slaukk

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom