Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja micko
  • Aloitettu Aloitettu
Noo en ainakaan tekisi valintaa lapsen protestoimisen pohjalta tai mitenkä muiden lapset matkustavat. Kyse on kumminkin oman lapsen asiasta.

Täällä mennään vieläkin selkä menosuuntaan ja muksu täyttää syksyllä 6v. Tosin autoa hankkiessakin joutui jo vähän katsomaan penkki ja apukuski mahtuvat molemmat autoon.

Varmaan 6v jälkeen sitten turvaistuin kasvot menosuuntaan ja koroke vasta kun minimikriteerit on aikapäiviä sitten ohitettu.
 
Minkä ikäisenä/pituisena/kokoisena olette siirtäneet jälkikasvunne turvavyöistuimesta ihan vaan istuinkorokkeen kanssa matkustamaan autossa? Eskarilainen välillä protestoi turvavyöistuintaan kun "kavereillakin on vain koroke" ja "kouluun mennessä ei käytetä istuinta ainakaan". Liikenneturva taitaa suosittaa 150cm asti istuimen käyttöä, ja vasta sen jälkeen korokkeeseen. Vähän hurjalta tuntuisi siirtyä pelkkään korokkeeseen vielä ensi kesänäkään, vaikka tyttö pitkä ikäisekseen onkin, vai onko tässä vaan vanhemman perspektiivi kyseessä ja näkee lapsensa ikäistään pienempänä :)
No nuo suositukset on nykyään jo ihan absurdeja olisin yläasteelle mennessä käyttänyt turvaistuinta. Autojen turvallisuuskin kehittynyt sitä rataa. 3. Lapsi kun syntyi oli pakko 6v n. 120cm pitkä pallille, koska en rupea 7 paikkaista autoa vaihtamaan siksi, että istuimet ei muuten mahdu. Turvavöissä tottakai ja istuimissa kun kytketty asianmukaisesti en pidä niin isona riskinä. (Sähköautoja muutenkin 7 paikkaisena heikko tarjonta tai hintaa tuplat.) Myöskin naama meno suuntaan ja molemmat tainnut kääntyä ennen suosituksia, koska käytäntö. Onhan tuo vähän sillä tavalla huvittavaa nykyään, että ollaan jämptejä suositusten kanssa ( ja todella hyväkin näin), mutta vähän isommalle ostetaan mopo jossa ei ole mitään suojaa. Niitä ei omille lapsille tule.
 
Kyllä tuntuu, että nykyään lapsilla on enemmän harrastuksia ja ylipäätään lapset oppivat asioita aikaisemmin kuin ennen. Hiihtoladulla ja (potku)pyöränselässä näkee lapsia, jotka vasta lähiaikoina ovat oppineet kävelemään. Lukemaankin opitaan lähes poikkeuksetta ennen koulua ja kaikenlaista harrastusta tuntuu monilla olevan. Ei siinä mitään, niin kauan kuin homma on lapsesta mielekästä, mutta valitettavasti on niitäkin vanhempia, jotka elävät omia unelmiaan lastensa kautta tai haluavat vain päästä brassailemaan aktiivisella elämällä somessa. Ja luohan se samalla jonkunlaista vertaispainetta sekä vanhemmille että lapsille itselleen. Pitäisi muistaa, että alle kouluikäiselle lapselle edelleen isossa osassa elämää pitäisi olla leikki. Mieluiten vielä ilman mitään hienoja härpäkkeitä, jotta mielikuvituskin kehittyy.
Tämän olen huomannut myös. Mutta kuinka paljon siitä selittyy esimerkiksi omassa tapauksessani sillä, että on siirtynyt lapsuuden pikkukylästä isompiin ympyröihin? Suorittaminen ja kunnianhimo ovat eri tasoa.

Samalla lailla tuntuu, että nykyään todella isolla osalla vanhemmista on yliopistotutkinto. Minä en luultavasti ennen teini-ikää edes tiennyt, mikä on yliopisto. :D Jos tiesin, niin ehkä kuvittelin sieltä valmistuvan vain pappeja, lääkäreitä ja opettajia, kun muihin "oppineisiin" ei omissa piireissä törmännyt.
 
Kahden alle kouluikäisen (5 ja 7) lapsen vanhempana tulin havahtuneeksi, että ainakin meidän perheessä leikkiminen on hyvin erilaista kuin omassa lapsuudessani 90-luvulla.

Meidän lapsemme usein vaativat vanhemman leikkikaveriksi, joko varsinaiseksi leikkijäksi tai "katselijaksi". Mutta itse en oikeastaan muista, että olisin leikkinyt vanhempieni kanssa. Silloin lapset leikkivät lähes poikkeuksetta joko keskenään tai itsenäisesti, jolloin vanhemmilla oli arjessa huomattavasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja". Äiti esimerkiksi leipoi ja isä vaikka puuhasteli autotallissa. Tosin muistan isäni olleen muutaman kerran maalivahtina jalkapalloa potkiessa, mutta se oli jo teini-iän tienoilla.

Onko muilla samoja havaintoja? Ei ole ihme, jos nykyvanhemmuus tuntuu kuormittavalta.

Näin se taisi ysärillä mennä vähän kaikilla tai ainakin joka toisella, en minäkään muista että (yh) isä olisi koskaan ollut leikeissä mukana. Otti toki käytännön pakosta minut fyysisesti mukaan hommiinsta, mutta henkisesti oli omissa maailmoissaan ja itse puuhailin mitä nyt keksin.

Sitä jokainen sitten omalta kohdaltaan joutuu miettimään, että onko 2020 sama tapa hyvä. Itse muistan koko lapsuuden ajan kaivanneeni iskää leikkimään tai touhuilemaan mukaan tai ihan mitä tahansa, turhaan. Itse olen koittanut toimia toisin ja touhuta oman nyt 3v lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista ja on muuten perkeleen hankalaa, jotenkin lapsuudesta opittu tapa on niin sitkeässä, että aluksi teki ihan fyysisesti pahaa jättää omat hommat kesken ja olla lapsen kanssa. Mutta en kyllä jälkikäteen tekisi mitään toisin, on ihan fantasista nähdä miten poitsusta on tullut isin poika ja miten sen silmät syttyy aina kun pääsee iskän kanssa hommailemaan (ja rasittavaa koska tauoton isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi).

Aivan mahtavaa myös nähdä miten poitsu vetää paljon ikäistään paljon kehittyneemmällä tasolla kielellisesti, fyysisesti, mielikuvitukseltaan jne. ja osaa käyttää oikeita työkaluja (koska isin kanssa remppailtu) jne. niin että neuvolassakin ihmeteltiin. Tää nyt oli pieni omakehu ja tiedän että tää tasoittuu hyvin pian ja muut ottaa kiinni, mutta silti sanoisin että on auttanut kun poitsun kanssa on aina duunailtu jotain että on päässyt kehittämään taitojaan (telkkaria tai älylaitteita ei ole käytetty).
 
Minkä ikäisenä/pituisena/kokoisena olette siirtäneet jälkikasvunne turvavyöistuimesta ihan vaan istuinkorokkeen kanssa matkustamaan autossa? Eskarilainen välillä protestoi turvavyöistuintaan kun "kavereillakin on vain koroke" ja "kouluun mennessä ei käytetä istuinta ainakaan". Liikenneturva taitaa suosittaa 150cm asti istuimen käyttöä, ja vasta sen jälkeen korokkeeseen. Vähän hurjalta tuntuisi siirtyä pelkkään korokkeeseen vielä ensi kesänäkään, vaikka tyttö pitkä ikäisekseen onkin, vai onko tässä vaan vanhemman perspektiivi kyseessä ja näkee lapsensa ikäistään pienempänä :)

Siinä vaiheessa kun turvaistuin jäi pieneksi niin siirryttiin turvavyöistuimeen ja tästä sitten otettiin selkänoja pois muistaakseni noin vuosi sitten, eli muksun ollessa tokalla luokalla. Yksi määrittävä tekijä oli ihan sekin että piti olla sen verran pitkä ettei tarvitse turvavyöistuimen vyöohjuria, eli turvavyö asettuu oikealla korkeudelle pelkän korokkeen kanssa. Pituutta tuolla taisi olla niihin aikoihin jotain noin 130 cm.

Itsehän nämä muksut tosiaan kärttää aina päästä pois istuimista ja korokkeista koska "on noloa" ja "kukaan muu ei enää käytä" mutta kummasti kaikilla kuitenkin ne korokkeet ja joillain istuimetkin on autossa kun itse näkee muiden autoja. Silloin kun 135 tuli täyteen niin jo alettiin kyselemään että voiko jättää jo korokkeenkin pois mutta vastaus oli ehdoton ei. Erikoistapauksissa saattaa saada joskus olla ilman jos on esim. 3 henkilöä takapenkillä mutta muuten on korokkeet edelleen autoissa.

Suositukset on aina suosituksia ja niitä voi noudattaa tai olla noudattamatta, mutta kannattaa katsoa asiaa ainakin ihan sen oman autonkin kannalta. Istuimet on eri mallisia ja turvavyöt menee eri tavalla eri autoissa, joissain lyhyemmälläkin menee turvavyö jo "oikein" mikä on se kaikkein tärkein asia, kun taas joissain aikuisella miehelläkin turvavyö viistää kaulaa niin siinä voi miettiä kannattaako laittaa 135 senttistä sinne ilman istuinta tai koroketta vaikka sen laillisesti saisi tehdä. Kyllä tuo 150 on aika hyvä nyrkkisääntö ainakin korokkeen käytölle vaikka napinaa varmasti aiheuttaa jos on lyhyempi ja saa käyttää koroketta vielä alakoulun loppupuolella...
 
Kuinka tämä on mahdollista? Eikö tuollainen 130cm lapsi ole jo vähän pitkä tuohon hommaan?

Jos on (alle) 6-vuotiaana 130 cm pitkä niin on kyllä reilusti keskimitan yäpuolella. Kasvukäyrän keskiarvo taitaa 6-vuotiailla olla vähän alle 120 cm ja 130 cm olis jo yli +2 SD keskiarvosta.

130 pituus on keskiarvoissa 8-vuotiailla.

Syksyllä 6v täyttävä on nyt alkuvuodesta jotakuinkin 5,5-vuotias, keskipituudet menee siellä n. 115 cm tienoilla.
 
Näin se taisi ysärillä mennä vähän kaikilla tai ainakin joka toisella, en minäkään muista että (yh) isä olisi koskaan ollut leikeissä mukana. Otti toki käytännön pakosta minut fyysisesti mukaan hommiinsta, mutta henkisesti oli omissa maailmoissaan ja itse puuhailin mitä nyt keksin.

Sitä jokainen sitten omalta kohdaltaan joutuu miettimään, että onko 2020 sama tapa hyvä. Itse muistan koko lapsuuden ajan kaivanneeni iskää leikkimään tai touhuilemaan mukaan tai ihan mitä tahansa, turhaan. Itse olen koittanut toimia toisin ja touhuta oman nyt 3v lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista ja on muuten perkeleen hankalaa, jotenkin lapsuudesta opittu tapa on niin sitkeässä, että aluksi teki ihan fyysisesti pahaa jättää omat hommat kesken ja olla lapsen kanssa. Mutta en kyllä jälkikäteen tekisi mitään toisin, on ihan fantasista nähdä miten poitsusta on tullut isin poika ja miten sen silmät syttyy aina kun pääsee iskän kanssa hommailemaan (ja rasittavaa koska tauoton isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi isi).

Aivan mahtavaa myös nähdä miten poitsu vetää paljon ikäistään paljon kehittyneemmällä tasolla kielellisesti, fyysisesti, mielikuvitukseltaan jne. ja osaa käyttää oikeita työkaluja (koska isin kanssa remppailtu) jne. niin että neuvolassakin ihmeteltiin. Tää nyt oli pieni omakehu ja tiedän että tää tasoittuu hyvin pian ja muut ottaa kiinni, mutta silti sanoisin että on auttanut kun poitsun kanssa on aina duunailtu jotain että on päässyt kehittämään taitojaan (telkkaria tai älylaitteita ei ole käytetty).
Täällä täysin samoilla fiiliksillä. 2v tytön kanssa touhutaan nyt palikoilla tornia, muovaillaan, juostaan kämpän päästä päähän, leikitään piilosta (vähän piiloutuminen hakusessa :D ), luetaan joka päivä. Pihalla ollaan potkittu palloa, pulkkailtu ja juuri ostin tuollaisen plaston pikkumopon, jolla on tykännyt mennä. Vähän kelloa katselleen pihalla aika kuluu näin talvella varsinkin ja itsellä myös ollut opettelu jättää niitä omia hommia ja varsinkin puhelinta pois.

Pieni hatunnonosto itselle siitä että luurin näyttöajat on tippunut yli 3h päivässä ja yksinkertaisesti kun lapsi on samassa tilassa niin puhelinta ei käytetä selaamiseen. Joskus jotain kuvia näyttänyt ja tykkää soitella isovanhemmille videopuhelua.

Kyllä itse leikin ihan niin kauan kun vaan voi ja löytyy mielekästä tekemistä. Kesällä ostetaan pihaan myös futismaali ja päästään maalaan taloa (hän vedellä). Kaikkeen puuhaa otettu mukaan jo pienestä, tyhjentää tiskaria innoissaan, tuo isille työkaluja, laittaa puita takkaan ja semmosta yhteistä puuhaa. Kestää pirun paljon pidempään, mutta niin sitä oppii. Kyllä ne telkkarit ja pelit tulee kuitenkin vanhempana, mutta jos saisi mahd pitkälle lykättyä sitä tv ja älypuhelin maailmaa. Omat hommatkin kyllä ehtii tehdä, ei millään rempalla oikeasti ole sellanen "pakko saada tänään" kuntoon.
 
Samaa mieltä! Toki joskus on niitä tilanteita, kun isi vaan haluaisi enemmän omaakin aikaa, mutta on se vaan niin parasta oman muksun kanssa leikkiä. Eikä vaan leikkiä, vaan oikeasti tehdä asioita, kotitöitä, rakentaa ja korjata. Viimekesänä tehtiin mökille uusi laituri ja se oli parasta kun pääsi naulaamaan lautoja. Eikä menettänyt yhtäkään kynttä!! :lol:
 
Kaikkeen puuhaa otettu mukaan jo pienestä, tyhjentää tiskaria innoissaan, tuo isille työkaluja, laittaa puita takkaan ja semmosta yhteistä puuhaa. Kestää pirun paljon pidempään, mutta niin sitä oppii. Kyllä ne telkkarit ja pelit tulee kuitenkin vanhempana, mutta jos saisi mahd pitkälle lykättyä sitä tv ja älypuhelin maailmaa. Omat hommatkin kyllä ehtii tehdä, ei millään rempalla oikeasti ole sellanen "pakko saada tänään" kuntoon.
Tää alkaa siinä 3V ja 4V välissä kääntyä siihen että se lapsi ei enää juuri hidasta remonttia yms. kun ei tarvi niin tiukasti vahtia, että se ei telo itseään. Vuosi lisää niin siitä alkaa jo olla hyötyä. Hakee työkaluja, imuroi pölyjä jne pikkuhommia saa hyvin tehtyä kun vähän ohjeistaa
 
Sama homma, en muista että vanhempani olisivat juuri leikkineet kanssani. Toki en nyt varmasti muista juuri mitään ajalta ennen esikoulua, eli voi olla että leikkivät ainakin jonkin verran.

Itse pyrin leikkimään mahdollisimman paljon. Omat hommat jääneet aikalailla minimiin ja välillä kyllä kaipaa omaa aikaa, mutta toisaalta taas tietää että ei kauaa kestä niin että lapsi ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä, tai näin varmaan kaikille teini ikäisinä käy.

5 vuotias ainakin todella tykkää kun hänen kanssaan leikin ja onhan se todella hauskaa itsellekkin leikkiä kun näkee kuinka innoissaan toinen siitä on.
 
Kuinka tämä on mahdollista? Eikö tuollainen 130cm lapsi ole jo vähän pitkä tuohon hommaan?
Itse hankin turvavyöistuimen kun lapsi oli 4,5v ja ehkä 105cm tai yli. Polvet suussa meni tuossa selkä menosuuntaan istuimessa niin ei ollut enää mitään järkeä mielestäni. En oikein tiedä minkälainen istuin sitten pitäisi olla että pystyisi 150 cm asti olemaan selkä menosuuntaan, mutta oli mikä oli niin ei tuollainen kovin mukava voisi olla?
 
Onhan noita istuimia monenlaisia ja täältä löytyy kuvia isommista lapsista selkä menosuuntaan istuimissa. Ei tuo nyt mitenkään mahdottomalta näytä ainakaan kevyissä kesävaatteissa, mutta toisaalta muksujakin on monenlaisia. Jotkut viihtyy paremmin nipussa kuin toiset ja joillekin taas tulee helpommin liikepahoinvointia selkä menosuuntaan jne. Meillä esikoiselle tuli naama menosuuntaan istuin vähän päälle neljä vuotiaana, koska tuo menee sitten jokseenkin "tappiin asti", eikä tarvitse moneen kertaan vielä päivitellä istuimia ja lapsi ei ole enää valitellut huonoa oloa autossa. Onhan tuo muutenkin aika paljon näppärämpi kun iso muksu pystyy oikeasti itse menemäään sinne penkkiin ja pois jne.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
268 702
Viestejä
4 648 079
Jäsenet
76 277
Uusin jäsen
xRaveni

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom