- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 2 899
Näitä juttuja kun lukee, niin missä hemmetin välissä te ehditte niitä muksuja hoitaa.
Oma elämä kun menee niin että herätys 7:30, 8:00 noin ajelen töihin. 8:45-18:00 töissä, sitten taas 45min ajelua + kaupassakäynnit, ruoanlaitot, pyykkäykset, siivoukset yms. niin kello onkin äkkiä 22-23 ja sitten iltatoimet ja unille. mitkä on ne konkreettiset vaikutukset elämään, mitä "pakollisia" asioita sitten jää pois?
Töissä on vähän niinkuin pakko käydä ja ammatti on sellainen että tulee tehtyä kaiken lisäksi aika usein 6pvä työviikkoakin. Eihän sen muksun kanssa ehdi tekemään yhtään mitään, kun koko ajan on jotain velvollisuuksia muutenkin täytettävänä?
Vai onko tällaisissa ammateissa olevat, sitten ottaneet loparit ja tekevät jotain osa-aikatöitä tai hoitaneet itselleen jonkun thai-muijan joka on vain kotona ja hoitaa sitä lasta?
Sulla on ihan älyttömät työajat- ja matkat, oli sitten lapsia tai ei. Ja tuskinpa sä nyt joka päivä käyt kaupassa, kokkaat, pyykkäät ja siivoat?
Eipä siinä, kukin käyttää elämänsä miten parhaaksi näkee. Kummasti sitä vaan lasten saamisen jälkeen menee monissa asioissa painotukset aika uusiksi ja alkaa esim. arvostamaan vapaa-aikaa vielä enemmän, eikä pelkästään sen takia että olisi enemmän aikaa lasten kanssa, vaan juurikin koska sitä aikaa on hieman vähemmän niin kiva ehtiä tekemään omiakin juttuja. Itse olen yrittänyt järjestää asiat niin, että ajankäyttö olisi kohtuullisen tehokasta, eikä palaisi päivästä liikaa aikaa esim. turhiin siirtymiin. Siksi etätyö ja kämppä jota ostaessa jo katsottiin, että olisi mahdollisimman lähellä päiväkoti ja muut palvelut. Muutenkin harrastukset kotipainotteisia ja kämppä sellainen, että on tilaa harrastaa.
Oma päivä yleensä mallia: herätys 0715, muksut päiväkotiin kasiksi, suunnilleen 0815 takas himassa ja potkaisen työkoneen auki ja 1600 viimeistään kone kiinni ja lapset päiväkodista. Siinä sitten yleistä hengailua ja sekoilua lasten kanssa. Aika usein vaimon kanssa otetaan vuoroja siinä, että toinen hengaa lasten kanssa ja toinen puuhailee jotain kotihommia tai omia juttujaan. Sit 1930-2000 välillä on yleensä tavoitteena saada muksut tajuttomiksi. Loppuilta omaa puuhailua ja/tai vaimon kanssa hengailua tuonne puolille öin. Viikonloppusin tulee usein käytyä isommilla ostoksilla, ehkä vähän siivoiltua kämppää jos jaksaa ja ehkä tehtyä joku isompi satsi ruokaa jne. Noin muuten viikonloput menee perheen kanssa yhdessä puuhastellessa tai omissa tai vaimon kaverimenoissa tms.
Kyllähän sitä välillä nostalgialasit päässä muistelee poikamisaikoja kun pystyi vaikka pelaamaan vaan läpi koko viikonlopun kalsareissaan jos huvitti, mutta oikeasti en kyllä vaihtaisi mistään hinnasta takaisin siihen elämään. En koe, että olisin perheellistymisen myötä joutunut luopumaan juuri mistään. Päin vastoin olen saanut elämääni hitosti sisältöä ja merkitystä ja sitten kun omaa aikaa on, se tulee käytettyä nykyään paljon tehokkaammin oikeasti kivoihin juttuihin (vaikka sitten pelaamiseen), sen sijaan että jäisi vaan idlaamaan jotain turhaa paskaa netissä, kuten poikamiesaikoina usein kävi.
Avain koko homman toimivuuteen on hyvä tiimityö vaimon kanssa. Yritetään jakaa kotityöt, lasten hoitaminen ja muut velvollisuudet mahdollisimman reilusti, mutta toisaalta myös aktiivisesti kannustetaan toisiamme tekemään myös omia juttuja ja yritetään esimekiksi juurikin mahdollista jotain kaverimenoja sun muuta, ettei elämä ole pelkkää työ-prisma-päiväkoti-kolmiossa sekoilua.
Viimeksi muokattu: