Osaakos kokeneemmat antaa vinkkejä tuoreelle vanhemmalle 2kuukautisen nukuttamisessa iltaisin? Tiedossa on, ettei noin pienellä ole oikein mitään unirytmiä vielä tiedossa.
Nukahtaa syliin tai maidon jlk ihan hyvin mutta kun sänkyyn laskee niin menee yleensä 10-15min niin herää ja ei rauhoitu ennenkuin sylijumppa alkaa taas. Perhepedissä nukkuu hyvin sitten kun nukahtaa, ei vaan nukahda meidän sänkyyn tai pinnikseen, ei millään. Nukuttaminen kestää meillä n 3-4h. Tänä aikana siis nukahtaa ja herää vähän väliä (nukahtaa syliin ja herää sänkyyn) kunnes nukahtaa pidemmille unille (sylissä).
Näissä tieto lisää tuskaa kun on verkosta lukenut että pinnikseen vaan kun meinaa nukahtaa (ei auta) tai että ei kannata nukuttaa sylissä joka kerta, koska muuten oppii tuohon ja seuraava puoli vuotta ei muuten nukahdakkaan. Onko tässä iässä vielä mitään väliä nukuttamostyylillä vai pitäiskö sitä jo jotenkin toivoa että oppisi tuon pinnasänkyyn nukkumisen tästä eteenpäin?
Eipä tuohon oikein mitään kikkakolmosta ole. Pienen vauvan uni on aina vähän mitä on ja yksilölliset erot aivan massiivisia. Muistan itsekin lähinnä hajoilleeni kaikille netin "laita lapsi väsyneenä mutta hereillä sänkyyn, lapsi nuhkahtaa, mene itse nukkumaan" - tyylisille ohjeille, jotka tuntuivat äärimmäisen teoreettisilta ja/tai vittuilulta. Mitään varsinaista unirytmiä tuon ikäisellä ei tosiaan ole vielä valmiuksia oppia, mutta kannattaa silti yrittää jo pienestä pitäen ottaa tietynlaiset rutiinit, jotka toistuu illasta toiseen. Vaikka ei siitä nyt samantien vielä hirveästi olisikaan iloa, niin kyllä se rytmi sitten pikkuhiljaa lähtee muodostumaan.
Meillä otettiin molempien lasten kanssa (mutta erityisesti nuoremman) kanssa, että nukutetaan lapsi just sillä tavoin kuin hän nyt vaan sattuu parhaiten nukahtamaan ja nukutaan juuri sillä tavalla kuin kaikki parhaiten nukkuvat. Esikoisen kanssa se tarkoitti jumppapallolla pomppimista ja perhepetiä, kuopuksen kanssa taas todettiin että muksu nukahtaa parhaiten tissille ja nukkuu myös parhaiten perhepedissä, joten sillä mentiin. Pääasia, että kaikki vaan saa nukuttua mahdollisimman paljon. Teillä kuulostaa siltä, että paras tapa olisi, että puolisosi tissitainnuttaa muksun sinne teidän sänkyyn ja rupeaa itse samalla yöunille. Turha sitä muksua on väkisellä sinne pinnikseen yrittää tunkea, jos hän ei kertakaikkiaan siellä viihdy ja sen seurauksena ei nuku sitten kukaan. Kyllä hänet ehtii myöhemminkin sinne opettamaan ja siihen on luultavasti paremmat valmiudetkin.
Noilla "jos nyt opetatte vauvan johonkin tapaan x niin sitten ootte jumissa sen tavan kanssa lukioikään asti" -pelotteluilla voi lähinnä pyyhkiä perseensä. Lapset on montaa asiaa, mutta kaikkia yhdistää lähes ääretön mukautuvaisuus. Joo, onhan se mahdollista, että jos lapsi tottuu johonkin tiettyyn tapaan, niin myöhemmin siitä saattaa tulla hieman lisähaastetta johonkin toiseen juttuun, mutta nopeasti nuokin sitten kaikki loppujen lopuksi menee ja lapset mukautuu. Muutenkin vauvojen ja pikkulasten unessa tulee koko ajan erilaisia vaiheita ja vaikka tiettyjä järkeviä perusperiaatteita kannattaakin suosia (esim. rutiinit!), niin turha sitä on loppuun asti minmaxata, kun jossain vaiheessa kuitenkin tulee niitä hampaita, flunssia, korvakipuja, eroahdistusta tms. ja lapsen uni heittää taas häränpyllyä.
Pääasia, että kaikki nukkuu mahdollisimman paljon, juuri sillä tavalla kuin kullekin perheelle ja lapselle parhaiten sopii. Aivan turha yrittää väkisellä vääntää vauvaansa jonkun itseoppineen unijeesuksen ideaaliohjeisiin tai AV-mamman jeesusteluihin, jos se ei vaan kertakaikkiaan omalle toukalle toimi.