Unikoulu on konseptina tuttu, mutta puoliso ei halua sitä harkita, koska hän ei halua antaa lapsen itkeä edes vähää aikaa (tämä lienee osa ongelmaa).
Aika samanlaiselta kuulostaa kuin tämä meidän tapaus. Muiden kersat tuntuu aika nukkuvan autuaasti vaunuissa tai rattaista, mutta meillä ei ole siitä toivoakaan. Kävelyllä aina tulee vaan odoteltua, että jaksaako tuo nyt katsella maisemia 10 vai 15 minuuttia, ennen kuin kitinä alkaa ja se on otettava syliin.
”Uniriepua” ollaan kokeiltu, mutta valitettavasti se ei toimi.
Niin kauan kuin lapsen itku liittyy vanhempien läheisyyden saamiseen, niin periksi antamisessa ei ole mitään pahaa, jos vain oma jaksaminen riittää. Rajoja voi opetella sitten myöhemmin muilla asioilla.
Joo ei tuo lapsen äidin unikouluvastaisuus siis johdu siitä, että ei "pystyisi" jättämään lasta huutamaan, vaan siihen, ettähän on jostain opiskellut, että alle 12kk vauvaa ei voi "hemmotella" pilalle ja on tosi tärkeää vastata nopeasti jokaiseen vauvan tarpeeseen ripeästi. Tämä kuulemma vaikuttaa tulevaisuudessa positiivisesti lapsen itsetuntoon.
Aivan turhaa vastata itkuun samalla sekunnilla. Tietysti jos haluaa elämästä vaikeampaa niin antaa palaa.
Kyllä näin ollaan ymmärretty. Molemmilla vanhemmilla 160pvää vanhempainvapaata. Äitillä sitten vielä raskausvapaa ja hoitovapaa tuohon. Lisäksi voit luovuttaa tuosta 160pvästä toiselle max 63 päivää. Luovuttaa voi kumpi vain.Onko todella näin, että vanheinpainvapaat voi uuden lain mukaan jaksottaa miten tahtoo?
"Ella ja Ari jakavat vanhempainrahapäivänsä tasan. Ella pitää vanhempainvapaata ensin 130 arkipäivää ja palaa sitten töihin Arin jäädessä hoitamaan kotiin perheen lasta. Kun Arin vanhempainvapaa on loppunut, Ella on sopinut työnantajansa kanssa, että hän pitää loput 30 päivää vanhempainvapaata yksittäisinä päivinä viikoittain ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Hän tekee siis nelipäiväistä työviikkoa ja on yhden päivän viikossa kotona vanhempainvapaalla hoitamassa lasta."
Vanhempainraha ja vanhempainraha osittaisena
Vanhempainrahaa maksetaan täysinä tai osittaisina päivinä. Vanhempainrahaa maksetaan enintään 320 arkipäivältä ja päivät jakautuvat vanhempien kesken.www.kela.fi
Ei taida kuitenkaan olla lakisääteinen pakko olla mahdollisuus pilkkoa, mut mahdollista jos työnantaja joustaa? Eikös niin? Oisha toi näppärä olla vuoro siellä vuoro täällä.
Ei siis nuku pinnasängyssä jos oikein ymmärsin?
Kolme ratkaisuvaihtoa:
Meillä tehtiin samalla tavalla. Tuosta muutaman viikon jälkeen siirrettiin omaan sänkyyn ja istuttiin jakkaralla vieressä. Nukahtaminen kesti ~15 min. Seuraavassa vaiheessa luettiin iltasatu sylissä ja siitä pirpana siirtyi sänkyyn ja nukahti melkein välittömästi eikä huoneeseen jääty ihmettelemään. Välillä saattoi vääntää tekoitkua, mutta rauhoittua itsekseen.
Meillä nukahdettiin 6kk ikäisenä ihan mihin vaan. Sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, autoon, leikkimatolle, syliin jne. Aikuisten sänkyyn ei ole nukutettu ikinä, sen vuoksi ei ole nyt ollut mitään ongelmia saada lapsia nukkumaan omiin sänkyihinsä 2v iässä.
En halua mitenkään lannistaa, mutta jälkiviisaana sanoisin että ekat 6kk oli helpointa monella tapaa. Vaikein jakso on 1-2v väli kun päästään liikkumaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Välillä väsyneenä ja vitutuksessa on ajatellut että miten helvetin helppoa yhden lapsen vanhemmilla on, kaksosien kanssa vähän eri kuvio. Yötkin menevät yleensä toisella lapsella hyvin, mutta ei se lämmitä jos edellisyönä menee huonosti toisella ja seuraavana toisella, silloin ei ole itse nukkunut kahteen yöhön. Tai kuten nyt, molemmat valitti pitkin öitä ja itse ei nukkunut lainkaan. Tärkeintä omassa jaksamisessa on riittävä uni ja ravinto. Vaimolla paha tapa käyttää lasten päiväunien aika johonkin siivoamiseen pää punaisena, sitten ollaan loppupäivä kiukkuisena kun ollaan niin väsyneitä.
Kaikki on niin suhteellista ja yksilöllistä. Sanoisin, että etenkin vauvavuosi voi olla hyvinkin erilainen eri perheissä vauvasta (erityisesti unenlahjoista) riippuen. Se voi olla suhteellisen helppoa aikaa, mutta se on myös useasti kaikkein raskain vaihe. Vaikka kaikenlaisia kausia mahtuu väliin, niin sanoisin että meidän perheessä arki on ainakin isossa mittakaavassa koko ajan vähän helpottanut lasten kasvaessa. Kaikkein raskain vaihe oli varmaankin heti toisen lapsen syntymän jälkeinen aika. Nyt kun on tottunut eloon kahden pienen lapsen kanssa, niin ajatuksen tasolla arki tuntuisi tosi helpolta, jos lapsia olisi vain yksi. Mutta ei se toisaalta silloin siltä tuntunut, kun esikoinen oli oli yksin. Osaltaan vaikuttaa sekin, että toisen lapsen kanssa usein hommat menee enemmän rutiinilla, ensimmäisen kohdalla kaikki on uutta ja asioita tulee pohdittua enemmän. Nyt 1- ja 3-vuotiaiden kanssa arki rullaa jopa yllättävän mukavasti. Suurin merkitys on tietysti sillä, että yöt sujuvat nykyään hyvin ja lapset menevät aikaisin nukkumaan, jolloin joka päivä jää myös omaa aikaa.
Pyydä pomolta vaikka 1kk-2kk lomautuslappu (jos mahdollista), nosta liitosta rahat, ei tule taloudellista tappiota, kun ei tarvitse palkattomia pidellä ja viettelet vapaita perheen parissa. Itse aikoinaan viettelin 2 vuotta ipanoiden kanssa kotosalla "lomautettuna" töistä, kun rouva halusi mennä töihin takaisin äitiysloman jälkeen, eikä jäädä mammalomalle pidemmäksi aikaa. Sekä päätettiin, että ipanat menee päiväkotiin vasta, kuin on pakollinen tarve. Juttelin pomon kanssa ja sanoin, että näin ajattelin tehdä. Oli ukolla pelisilmää ja kirjoitteli aina tarvittaessa lomautuslappuja liittoon yms. kuskattavaksi.
Juuri näin. Eka lapsi alkaa lähestymään 3v ja 0-2v oli aika helvettiä koska ei tullut kahteen vuoteen nukuttua + tarvitsee jatkuvaa huomiota. Mutta kun täytti 2v, niin jäi vaipat kokonaan pois ja lapsi oppi nukkumaan yöt, joten elämä helpotti todella paljon, vaikkakin huomiota tarvitsee jatkuvasti joka rasittaa vielä. Eli et voi vaan katsoa telkkaa ja lapsi yksin leikkisi, vaan lapsi vaatii että leikit hänen kanssaan.
Toinen lapsi on nyt 3kk ikäinen, on nukkunut kuin enkeli syntymästä asti EIKÄ tarvitse 24/7 huomiota niinkuin tää eka lapsi. Eli tän vauvan voi laittaa vaikka lattialle ja se itse tutkii ja ihmettelee kun taas ekan kun laski sylistä pois -> välitön itkeminen.
Eli lyhyesti sanottuna, se mikä aika on vaikeaa, jos ollenkaan, riippuu täysin lapsesta.
).Tähän voi kyllä yhtyä, kun on itsellä 2v lähenevät kaksoset, että melko lailla rankinta tähän asti kun vielä päiväkodin aloitettua on sairastelu enempi vähempi koko syksy. Ja tosiaan uskoisin, että yhden lapsen kanssa on keskimäärin enempi helppoja päiviä ja öitä kun välillä tuntuu vuoropäivinä joko unet menevän huonosti tai vastaavasti ruokailut sujuvat vähän vuorokertoina toisella paremmin ja toisella huonommin jne, eli eri tilanteissa vähän tuplamahdollisuus kiukutteluille. Nyt kyllä pikkuhiljaa helpottaa sen suhteen, että maltetaan yhdessäkin välillä leikkiä tai jakaa asioita.
. Toisaalta jossain välissä se on kuitenkin todennäköisesti edessä, niin eihän tämä odottelu kuin vain pahenna asiaa (nuorempana todennäköisesti jaksaa rasitusta paremmin) 
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin
.. .
Lapsissa on se hyvä puoli että osaa arvostaa hetkeä milloin voi vaan olla tekemättä mitään.Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin
Lähinnä sitä palkallisuutta mietin, että onko työantaja velvollinen maksamaan palkan vanheinpainvapaalta, vai ei - jos sopimus on määräaikainen ja on vaikka tehnyt vain 4kk töitä ennen vanhenpainvapaata?
