Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

[Henkka77]

Epätoivo iskee kohta 8-vuotiaan kanssa.
Polkee pyörällä siis vielä apupyörien kanssa koska ei halua eikä uskalla opetella ajamaan ilman.
Jos ottaa apupyörät pois tai edes nostaa niitä, niin alkaa ihan julmettu itku ja parku siitä miten hän kohta kaatuu. Pelkää kaikenlaista kipua ihan mielettömästi ja kipukynnys on muutenkin olematon.
En tiedä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä että likka rohkaistuisi opettelemaan, mutta luonteeltaan kun on sellanen että kaiken uuden opettelu on todella hankalaa ja pelottavaa.
Vähän nolottaakin kun tulee tunne että mitä tässä on itse tehty väärin tytön kanssa kun kaiken suhteen ollaan niin arkoja.
Kuusivuotias pikkuveljensä oppi tänä kesänä ajamaan ilman apupyöriä apout viiden minuutin opettelun jälkeen ja tahto oppia on ihan toisessa päässä kuin siskollaan.

Onko tässä vaan nostettava kädet pystyyn ja annettava tytön kerätä rohkeus omaan tahtiinsa vai mitä hemmettiä..?
Koskaan ei olla pakotettu mihinkään joten siitäkään ei tuo arkuus johdu. Kai se on sit vaan luonteessa..

 

[oestrus taurus]

Epätoivo iskee kohta 8-vuotiaan kanssa.
Polkee pyörällä siis vielä apupyörien kanssa koska ei halua eikä uskalla opetella ajamaan ilman.
Jos ottaa apupyörät pois niin alkaa ihan julmettu itku ja parku siitä miten hän kohta kaatuu. Pelkää kaikenlaista kipua ihan mielettömästi ja kipukynnys on muutenkin olematon.

Uskaltaisikohan hän aloitella potkulaudalla tuota kahden pyörän ajoa? Jalat olisivat helpommin vastaanottamassa kaatuamista kuin pyörällä...

Kivun pelko tulee varmaan myöhemmin estämään sellaiset joukkoelajit, kuten jalkapallo, sähly jne... Köksän tehtäviä voisi kumminkin aloitella aikanaan esim. turvahanskoilla, kun käsitellään kuumia esineitä.

 

[Ponsu]

Naulan kantaan. Siellä on keskimäärin johonkin asiaan/elämään kyrsiintyneitä lähihoitajia tai sitten lähihoitajaopiskelijoita (16-18-vuotiaita, joilla ei ole mitään hajua elämästä/lapsista/kasvatuksesta edes itsellä) tai jotain muita "harjoittelijoita" täteitä/setinä koodaamassa kännykkää ja samalla "hoitamassa" lapsia ja sitten tyyliin max 1 pedagogisesti pätevä / ryhmä ja hänkin paikalla vaan osan ajan päivästä tms. että päästään mahdollisimman halvalla (todella alipalkattua hommaa muuten on!) ja vähällä miehityksellä... Tytölle osui ekana vuonna unelmaryhmä ja tosi motivoitunutta hoitosakkia, mutta sitten ryhmät vaihtui ja tuli - eroa kuin yöllä ja päivällä - tädeiksi flegmaattista paskaa joita ei työ/lapset/kasvatus kiinnostanut yhtään niin se pari vuotta oli melkoista showta kyllä ja monet kerrat otettiin yhteen lasten etujen nimissä + vaimo kun on sattumalta lastensuojelussa samaisella paikkakunnalla, niin piti oikeasti pari kertaa kunnolla älähtää "töiden kautta kaupungin sisäisesti", että alkoi tapahtua ryhtiliikettä noissa velliperseissä potkujen ja vakavien tehtävien laiminlyöntisyytteiden pelossa.

Oli sitten lisäksi mm. lukuisia väkivaltatapauksia joista pari kohdistui meidänkin lapsiin (ja vaikka ei ois kohdistunutkaan) niin, että tyyliin lasta hakiessa (ja mitään ei kerrottu, jos ei oikein tarkasti asiaa tivannut ja kaivanut ulos!) huuli halki, patti otsassa tai mustelmaa paikassa x (kun lapsi y oli yllättäen lyönyt/pamauttannut tönäissyt yhtäkkiä piirtelyiden lomassa pään lattiaan, vetänyt yhtäkkiä ex tempore nyrkillä naamaan kesken ruokailun tms.) niin lausunto oli vaan, että "päiväkodin tehtävä ei ole toimia kasvattajana ja näille ei ikävä kyllä mahdeta yhtään mitään".

Lisäksi mun piti pistää yhden erittäin rikkaan (omistavat valtakunnallisesti ja maailmallakin kuuluisan firman) perheen perseilijä eli pahin tapaus itse henkilökohtaisesti ruotuun, kun pvk:n henkilökunnalla ei ollut munaa kertoa heidän pojastaan yhtään mitään pahaa vanhemmilleen (on kai siinä kynnystä, kun aina tuodaan tuoreella S500- tai CL600-Mersulla musta puku päällä ja ollaan kuulusia + niin nuoleskelevaa että...). Yks vakava keskustelu päiväkodin piha-aidan portilla isänsä kanssa riitti (sille ei oltu kerrottu mitään, kuulemma kaikki tosi hyvin jne. ja aina vaan kehuja!) ja se poikansa jatkuva perseily loppu siihen. Mutta kun katsos ei tätejä kiinnosta/jaksa/pelottaa/miksi nähdä vaivaa kun kohta tulee seuraava kierros taas niin sillä pääsee ropleemista eroon kun odottaa ja ei tee mitään, kun ei siitä mitään extra rahaakaan saa, rupia persiiseen vaan jos rupee jollekin sanomaan "hei sun poikas muuten pieksee toisia huvikseen mustelmille/verille". Tollaset häiriökäytökset pitää hoitaa just tossa 3...7 vuoden iässä pois, että noilla lapsillakin on edes jotain mahdollisuuksia myöhemmin tulla toimeen kanssaihmisten kanssa ja vaikka pärjätä koulussakin. Ihan kiva ollut seurata myöhemminkin, miten täydestä väkivaltaterrorististakin tuli ihan "normaali" lapsi, kun asiaan oikeasti puututtiin vakavaan sävyyn oikealla hetkellä. Ja niiden isäntäkin oli varmasti tyytyväinen jälkikäteen kun joku herätti pilvilinnoista, morottelee aina jos törmäillään lenkkipoluilla jne. JOS en minä olis puuttunut, niin pieksis varmaan edelleenkin muita pahaa oloa purkaakseen ja vielä kun todella isokokoinen lapsi kyseessä niin ei ole kiva voimien karttuessa... Tietysti kun iso bisnes perheellä / pitkää päivää (=ei lainkaan vanhempien huomiota) ja poika oli pitkät ajat hoidossa, niin vanhemmat ei voi etävalvoa niin silloin pitää vaan sokeasti luottaa pvk-henkilöstöön ja jos ne+lapsi kusettaa kaiken olevan/sujuvan hyvin/mallikkaasti, niin minkäs teet.

Mutta siis tosiaan kannattaa todella tarkasti sitten tarkkailla päiväkodin menoa ja henkeä sekä kysellä todella aktiivisesti lapsilta miten meni, mitä tehtiin jne. Ne ei ole heti ensimmäisenä välttämättä kertomassa ikävistä asioista oma-aloitteisesti. Siihenkin täytyy opettaa ja korostaa, että on täysi luottamus ja mitä tahansa voi kertoa vanhemmilleen/vanhemmalle tai vaikka opettajalle tv. sillä hetkellä vastuussa olevalle aikuiselle. Itse näistä oppineena en kyllä laittais lapsia pvk:hon kuin minimiajaksi ja JOS sattuu se dream team kohdille niin pidentää sitten vaikka hoitoaikaa.

PS. Meinattiin kyllä vaihtaa Touhulaan kun olis lähelläkin, mutta sitten kävi ilmi, että siitä yksiköstä on lukuisia kanteluita tehty niin vaihto jäi tekemättä ja piti vaan tehdä kaikkensa silloisen päiväkodin tilanteen korjaamiseksi. Tädeistä ei kyllä tullut ylimpiä ystäviä meille, mutta tytär sitten ainakin koki saavansa hyvää hoitoa ja huolenpitoa ja viihtyi loppuajan... Onneksi sitten eskariin tuli molemmille super hyvät ryhmät ja motivoituneet opet, samaten poitsulle kouluunkin tosi hyvä poppoo. Täysin on henkilöistä/henkilökunnasta kiinni.

Juu, ei paljon sosiaalisten taitojen kehittyminen ollut läsnä kun katsoin n. 30 minuuttia sitä menoa päiväkodin pihalla. Lapsi x jää itkemään kun lapsi y vei häneltä lelun. (oli arviolta 1-2v ikäeroa, y vanhempi) Siinä juttelin niitä näitä pvk ohjaajan kanssa ja huomasin tilanteen. Ajattelin että joku puuttuisi asiaan, mutta ei. Siellä oli kaksi arviolta lukioikäistä valvojaa räpläämässä kännykkään. Ihan täysin viidakon lait. Meillä ainakin opetetaan että toisen kädestä ei oteta kysymättä. Näitä samoja näkee välillä puistoissa ihan riittämiin. Vanhemmat istuu penkillä ja oma Pirkko-Liisa menee miten huvittaa ja mihin huvittaa. Meillä tyttö monesti toteaa näihin ”ei saa, pitää odottaa vuoroaan” johon minä sitten totean, että kyllä juuri näin, mutta kaikki ei osaa odottaa. Joskus tulee ihan komennettua muiden lapsia pois jos oma lapsi vaikkapa hyppii trampoliinilla ja toinen tunkee siihen. Sanon sitten omalle että pysyt siinä ja tyttö/poika odottaa vuoroa.

Tämmöiset ihan perus käytöstavat kun pyytäminen tai vuoron odottaminen loistaa poissaolollaan, jonka meidän 2,5v osaa unissaankin, vaikka ei päivääkään ole päivähoidossa ollut. Muuten meillä sitten taas ei uskota kotona mitään. Se kuuluu toisaalta tuohon ikään. Muita lapsia/aikuisia kuitenkin kunnioitetaan kiitettävästi.

 

[Ryderio]

Epätoivo iskee kohta 8-vuotiaan kanssa.
Polkee pyörällä siis vielä apupyörien kanssa koska ei halua eikä uskalla opetella ajamaan ilman.
Jos ottaa apupyörät pois tai edes nostaa niitä, niin alkaa ihan julmettu itku ja parku siitä miten hän kohta kaatuu.

Yks tuttu teki tuota apupyörien nostoa salaa, pari milliä kerrallaan. Siitä se pyöräily lähti. Tosin tämä nyt on vain tämä yksittäinen tapaus, ei se muihin arkuuksiin välttämättä auta.

Ehkä hän on aistiyliherkkä tms. ja itsensä kolhiminen sattuu hyvin paljon. Silloin sitä välttää. Ehkä tuotakin voisi selvittää ammattilaisen luona, ehkä kouluterkkarilta voisi saada vinkkejä. Toki luonteella on vaikutusta, toiset vaan ei ole niin rohkeita.

Omatkaan lapset eivät suostu mihinkään uuteen, hirveä tappelu ja pakotus sellaisistakin asioista, joista tietää, että varmasti on kivaa. Usein seuraavat pitkiä aikoja muiden suoritteita eivätkä uskalla lähteä mukaan. Osana toki täydellisyyden tavoittelu, ei voi edes yrittää, ettei vaan epäonnistu. Vain sellaisia asioita voi tehdä, joista tietää, että ne menevät keskivertoa paremmin..

 

[Tach]

Kiitos erilaisista näkemyksistä...
Kun tuolla vaimollakin on vuorotyöstä vakkariduuni, niin pystyykö se olemaan omalla työnantajallaan "keikkahommissa" ja osin hoitovapaalla - ja saisiko tällöin vaikuttaa työvuorosuunnitteluun?

Riippuu ihan täysin työnantajasta. Täällä vaimo tekee keikkatyötä omalle työnantajalleen, jolta on siis hoitovapaalla. Ja saa suunnitella vuoronsa ihan miten tykkää, koska tekijöistä on pulaa. Hoitovapaa on siitä erikoinen keksintö, että sen aikana saa tehdä töitä vaikka 100h viikossa jos siltä tuntuu.

Alle 3v lapsestahan saa hoitorahaa (n. 250€/kk verojen jälkeen) niin kauan kun lapsella ei ole kunnallista päivähoitopaikkaa. Eli jos teette molemmat vuorotyötä ja vaimo haluaa tehdä keikkatöitä muutamana päivänä viikossa, niin voitte viedä lapsen vaikka yksityiselle perhepäivähoitajalle jos teillä osuu työvuorot päällekkäin, eikä tämä vaikuta tuohon hoitorahaan mitenkään.

 

[maustevoi]

Riippuu ihan täysin työnantajasta. Täällä vaimo tekee keikkatyötä omalle työnantajalleen, jolta on siis hoitovapaalla. Ja saa suunnitella vuoronsa ihan miten tykkää, koska tekijöistä on pulaa. Hoitovapaa on siitä erikoinen keksintö, että sen aikana saa tehdä töitä vaikka 100h viikossa jos siltä tuntuu.

Alle 3v lapsestahan saa hoitorahaa (n. 250€/kk verojen jälkeen) niin kauan kun lapsella ei ole kunnallista päivähoitopaikkaa. Eli jos teette molemmat vuorotyötä ja vaimo haluaa tehdä keikkatöitä muutamana päivänä viikossa, niin voitte viedä lapsen vaikka yksityiselle perhepäivähoitajalle jos teillä osuu työvuorot päällekkäin, eikä tämä vaikuta tuohon hoitorahaan mitenkään.

Ei taida kuitenkaan yksityisiä vuoropäiväkoteja juuri olla?

Kiitos tiedosta tuon hoitovapaan ja töidenteon tekemisen suhteen. Sitähän saattaisi vaikka itsekin jäädä hoitovapaalle ja keikkailla. Toki hoitorahaa ei varmaan saisi, jos lapsen joutuisi viemään kunnalliseen päiväkotiin --> mutta itsellä tarve enemmänkin palkattomille vapaille ja niitä ei välttämättä saa tuosta vaan "pyytämällä", vaan pitäisi olla tarve.

 

[Tach]

Ei taida kuitenkaan yksityisiä vuoropäiväkoteja juuri olla?

Kiitos tiedosta tuon hoitovapaan ja töidenteon tekemisen suhteen. Sitähän saattaisi vaikka itsekin jäädä hoitovapaalle ja keikkailla. Toki hoitorahaa ei varmaan saisi, jos lapsen joutuisi viemään kunnalliseen päiväkotiin --> mutta itsellä tarve enemmänkin palkattomille vapaille ja niitä ei välttämättä saa tuosta vaan "pyytämällä", vaan pitäisi olla tarve.

Juu ei taida yksityisiltä saada ympärivuorokautista hoitoa... Mutta kannattaa miettiä ja työnantajan kanssa jutella tuosta keikkatöiden tekemisestä hoitovapaan aikana, itse hoitovapaatahan he eivät voi evätä.

Hoitomaksuthan eivät hirveän isoiksi nouse jos menee sopivasti puolison kanssa nuo työvuorot ristiin, jolloin lapsi saa olla paljon kotona.

 

[Seppo77]

Omia lapsia ei ole, mutta sen mitä olen sivusta katsonut muiden touhuja niin olen ymmärtänyt että uutena ei kannata ostaa kuin ruoka ja vaipat.

Näin. Meillä vielä käytettiin kummankin lapsen kanssa kestovaippoja.

 

[maustevoi]

Juu ei taida yksityisiltä saada ympärivuorokautista hoitoa... Mutta kannattaa miettiä ja työnantajan kanssa jutella tuosta keikkatöiden tekemisestä hoitovapaan aikana, itse hoitovapaatahan he eivät voi evätä.

Hoitomaksuthan eivät hirveän isoiksi nouse jos menee sopivasti puolison kanssa nuo työvuorot ristiin, jolloin lapsi saa olla paljon kotona.

Miten muuten hoitovapaa kahdella työnantajalla? Pitääkö olla molemmissa hoitovapaalla? Toisessa tulee keikkailtua aika runsaasti, mutta voisko olla vaan toisessa hoitovapaalla ja toisessa kävisi vähän tiheämmin? Vai pitääkö olla molemmilla (vakkari ja keikkapaikka) työnantajilla hoitovapaalla ja tekee sitten mitä sovittu?

 

[Hamsteri]

Alle 3v lapsestahan saa hoitorahaa (n. 250€/kk verojen jälkeen) niin kauan kun lapsella ei ole kunnallista päivähoitopaikkaa. Eli jos teette molemmat vuorotyötä ja vaimo haluaa tehdä keikkatöitä muutamana päivänä viikossa, niin voitte viedä lapsen vaikka yksityiselle perhepäivähoitajalle jos teillä osuu työvuorot päällekkäin, eikä tämä vaikuta tuohon hoitorahaan mitenkään.

Mutta tuskin tuo perhepäivähoitajakaan ihan tekemisen ilosta tuota tekee jos ei saa kunnalta palveluseteliä?

 

[Tach]

Miten muuten hoitovapaa kahdella työnantajalla? Pitääkö olla molemmissa hoitovapaalla? Toisessa tulee keikkailtua aika runsaasti, mutta voisko olla vaan toisessa hoitovapaalla ja toisessa kävisi vähän tiheämmin? Vai pitääkö olla molemmilla (vakkari ja keikkapaikka) työnantajilla hoitovapaalla ja tekee sitten mitä sovittu?

Hoitovapaahan on käytännössä vain palkatonta lomaa, jota työnantaja ei voi evätä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että työnantajaa tulee informoida asioista 2kk etukäteen. Voit siis hyvin ottaa vakkaripaikasta hoitovapaata ja tehdä normaalisti keikkahommaa tuonne toiseen paikkaan, mahdollisesti jopa siis enemmän kuin mitä tällä hetkellä. Kannattaa keskustella keikkapaikan kanssa asiasta ensiksi.

 

[kjns]

Epätoivo iskee kohta 8-vuotiaan kanssa.
Polkee pyörällä siis vielä apupyörien kanssa koska ei halua eikä uskalla opetella ajamaan ilman.
Jos ottaa apupyörät pois tai edes nostaa niitä, niin alkaa ihan julmettu itku ja parku siitä miten hän kohta kaatuu. Pelkää kaikenlaista kipua ihan mielettömästi ja kipukynnys on muutenkin olematon.
En tiedä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä että likka rohkaistuisi opettelemaan, mutta luonteeltaan kun on sellanen että kaiken uuden opettelu on todella hankalaa ja pelottavaa.
Vähän nolottaakin kun tulee tunne että mitä tässä on itse tehty väärin tytön kanssa kun kaiken suhteen ollaan niin arkoja.
Kuusivuotias pikkuveljensä oppi tänä kesänä ajamaan ilman apupyöriä apout viiden minuutin opettelun jälkeen ja tahto oppia on ihan toisessa päässä kuin siskollaan.

Onko tässä vaan nostettava kädet pystyyn ja annettava tytön kerätä rohkeus omaan tahtiinsa vai mitä hemmettiä..?
Koskaan ei olla pakotettu mihinkään joten siitäkään ei tuo arkuus johdu. Kai se on sit vaan luonteessa..

Meillä on 6-vuotias jolla on vähän samaa taipumusta, meinaa olla pikkuisen arka opettelemaan uusia asioita ja tämän päälle vielä kärsivällisyys opetteluun on lähellä nollaa. Eli jos ei osaa heti ekalla niin sitten heitetään helposti tumput nurkkaan ja aletaan pärisemään.

Meillä se suurin motivaattori asioiden opetteluun ja kunnolla yrittämiseen on tuntunut olevan se kun kaverit osaa ja itse ei. Sitten aletaan puremaan hammasta ja harjoittelemaan että opitaan eikä jäädä jutuista ulos.

Pyörällä ajon opettelu oli yks tällanen asia. Oppi kyllä (tietysti) apupyörien kanssa polkemaan hyvinkin nopeasti, mutta niitä apareita ei saanut millään ilveellä ottaa pois pitkään aikaan. Homma lähti lopulta purkaantumaan sillä, että nostin ensivaiheessa niitä apareita ylöspäin, ensin vähemmän ja sitten enemmän, jolloin pyörään tuli enemmän keikkaavaa liikettä ja se pyörän tasapainottelu alkoi kehittymään. Apareiden kanssahan se pyörä menee helposti ihan vintalleen apareihin nojaten, eikä sillä tavalla opi pyörää ajamaan.

Sitten kun pyörä alkoi kulkemaan suunnilleen pystyssä välillä apareista tukea ottaen, alettiin puhumaan josko alettais harjottelemaan ilman niitä ajoa että oppis sitten ihan oikeasti ajamaan pyörää. Tässä vaiheessa (4-5v taitteessa) suuri osa kavereistakin alkoi jo osata ajaa ilman, niin puhuttiin myös siitä että apupyörien kanssa pysty oikeasti ajamaan pyörällä sillä tavalla kuin kaveritkin ajaa eikä niiden kanssa pysy kavereiden vauhdissa mukana.

Keskustelun jälkeen aparit voitiin sitten poistaa ja lähdettiin ottamaan tuntumaa kahdella pyörällä ajoon. Alkuvaiheessa jonkun piti auttaa liikkeelle ja pitää kiinni ajaessa koska kaatuminen pelotti niin paljon, mutta pikkuhiljaa se rohkeus kasvoi. Harjoiteltiin puoli kesää liikkeelle lähtöä ja pysähtymistä, kääntymistä ja mutkia niin että joku hölkkäsi vieressä ja piti kiinni. Aina jaksettiin kehua kuinka hyvin meni ja kuinka paljon paremmin nyt meni ja kuinka pitkän matkaa meni pysähtymättä jne.

Pikkuhiljaa siirryin lapsesta ja/tai sarvista kiinnipitämisestä tarakasta pitämiseen (mikä oli jo enemmän psykologista tukea) ja sitten yhden kauniin kerran päästin kokonaan irti ja niin tuo ajeli tien päästä päähän ja pysähtyi ihan itse ilman että kukaan piti kiinni.

Tuo oli sellainen "break through" hetki hänelle itselleen, jolloin sitten itsekin tajusi että se pyöräilemään oppiminen on ihan mahdollista. Sen jälkeen (viime kesänä) alkoi itsenäinenkin harjoittelu maistumaan ja loppukesästä käytiin jo vähän pidemmällä yleisillä teilläkin harjoittelemassa kun homma alkoi luistamaan. Tänä keväänä homma lähti sitten ihan uudelle tasolle kun pyörä kaivettiin tallista. Lähes joka päivä tuo käy ainakin kerran, usein useammankin kerran harjoittelemassa itse tuossa pihakadulla ajamista ja pyöräily luistaa todella hyvin. Pisimmät lenkit mitä on menty tänä kesänä taitaa olla jo yli kuutta kilometriä, niin kai sitä voi sanoa että nyt osaa jo ajaa pyörää.

Meinas itselläkin tuo epätoivo iskeä päälle jossain vaiheessa kun lapsi vaan hankaa vastaan eikä suostu harjoittelemaan, mutta pitkällisellä motivoimisella ja eteenpäin auttamisella se sieltä viimeinkin sitten lähti. Eli jatkatte vaan harjoittelua, pientä lisäystä vaikeusasteeseen pikkuhiljaa että kehittyminen tulee näkyväksi niin uskon että se lähtee siitä kehittymään.

 

[yero]

Meillä oli pakko tehdä toinen lapsi kun ensimmäinen ei antanut yhtään rauhaa meille vanhemmille. Mietittiin myös jos hommattaisiin toinen kämppä missä voidaan vuoroviikoin käydä rauhoittumassa.

Joo, tämä tietysti kääntyy aika pian toisinpäin, että lapsista on seuraa toisilleen ja ne on vähemmän vanhemmissa kiinni, jos niitä on kaksi.

Juu, meillä ainakin itsenäinen tekeminen tuolla taaperolla kestää max 3 minuuttia. Jatkuvasti pitää jotain tehdä. Helpoimmalla pääsee itse puistoissa kun pitää vain katsoa perään. Päiväkodissa kun katsoo sitä menoa, niin ei kyllä vakuuta. Välillä näkee päiväkotiryhmiä puistossa ja siellä on ainakin ne, jotka eivät osaa kävellä, täysin yksin jossain hiekkalaatikolla kymmeniäkin minuutteja.

Varmaan on eroa, omat lapset kun oli päiväkodissa, niin lähinnä mietin, että varmaan vähäisemmälläkin intensiseetillä tuota hommaa voisi tehdä. Oli retkeä ja ohjelmaa vähän väliä.

Välillä näkee päiväkotiryhmiä puistossa ja siellä on ainakin ne, jotka eivät osaa kävellä, täysin yksin jossain hiekkalaatikolla kymmeniäkin minuutteja.

Sinänsä en nyt tiiä, onko tarpeen jotain melkein vauvaa niin kovasti aikuisen yhtenään leikittää.

 

[voffer]

Tuo pyörällä ajon opettelu sujui oman lapsen kanssa niin, että 2-vuotiaana hommattiin potku-/tasapainopyörä, jolla oppi nopeasti sen tasapainon. Kolmevuotiaana sai polkupyörän, jossa alussa pidettiin sellaista kahvaa takana, josta sai pidettyä aikuinen kiinnu. Hyvin nopeasti jäi kahva tarpeettomaksi ja nyt 6-vuotiaana on ajellut itse päiväkotimatkat jo pari vuotta.

Apupyöriä ei siis koskaan käytetty, ja ne eivät kyllä mielestäni edes auta pyöräilyn opettelussa.

 

[Mörtti Röppönen]

Tuo pyörällä ajon opettelu sujui oman lapsen kanssa niin, että 2-vuotiaana hommattiin potku-/tasapainopyörä, jolla oppi nopeasti sen tasapainon. Kolmevuotiaana sai polkupyörän, jossa alussa pidettiin sellaista kahvaa takana, josta sai pidettyä aikuinen kiinnu. Hyvin nopeasti jäi kahva tarpeettomaksi ja nyt 6-vuotiaana on ajellut itse päiväkotimatkat jo pari vuotta.

Apupyöriä ei siis koskaan käytetty, ja ne eivät kyllä mielestäni edes auta pyöräilyn opettelussa.

Näin meilläkin, tosin ei ollut kahvaa. Oppi ajamaan vähän ennen kuin täytti kolme.

 

[kjns]

Mekin yritettiin potkupyörää, mutta ei onnistunut. Ei vaan suostunut sitä käyttämään eikä se lasta pätkääkään kiinnostanut. Tasapainopyörä jäi käyttämättömäksi varastoon mutta fillarin päälle oli kova hinku koko ajan päästä polkemaan niin eipä siinä paljoa voinut.

 

[Simpanssi6000]

Apupyöriä ei siis koskaan käytetty, ja ne eivät kyllä mielestäni edes auta pyöräilyn opettelussa.

Meillä oli apurattaille tarve kun poika ei millään oppinut polkemaan pyörällä. Apurattailla sitä polkemista oli helpompaa harjoitella. Potkupyörällä ajaa silti yhä mieluummin

 

[masaf2]

Meillä tyttö oppi vasta sitten kun apupyörät pois ja tarpeeks iso pyörä. Sitten vaan tuuppailtiin pihatieltä alamäkeen nurmikolle päin ja juostiin perässä kaatumisen varalta.

 

[Muurari]

Missä iässä "on järkevää" laittaa lapsi päiväkotiin?
Ihan hyvin mennyt (omaa aikaa hoitaa asioita on aika paljon vähemmän) noin yleisesti, mutta kohta kun "rahalliset kohtuulliset" äitiyslomat loppuu, niin varmaan "pitäisi laittaa" toinenkin osapuoli töihin - jotta itse pääsisin pitelemään isyyslomia yms.

Itsellä olisi tarjolla vaan tosi paljon (mielekkäitä) töitä, niin kyllä minä niitä tahtoisin tehdä tässä "konkurssin partaalla", kun on muutenkin isoja hankkeita tuloillaan/meneillään (okt-talohankkeet yms.).
Miten noi päiväkodit oikeen toimii, voinko niistä tulla hakemaan lapsen esim. aamu 11:sta tai voiko sinne lapsen viedä esim. aamu puoli 5:deltä.. Juu - vuorotyötä.

Tykkään kyllä olla pienen kanssa, mutta kyllä mä en haluaisi liikaa omastakaan elämästä&haaveista luopua vielä tässä vaiheessa - varsinkin kun tästä panoksesta mitä nyt annan on hyötyä sitten siinä vaiheessa, kun pystyn mahdollisesti vähentämään työntekoa.

Meillä meni 10kk ikäisenä ja hyvin pärjäsi.Ei osannut viel kävellä tai muuta. Ei mitään ongelmia ole ollut kertaakaan.

Meillä ei ollut yksinkertaista varaa, että olisi jäänyt hoitovapaalle.

 

[maustevoi]

Meillä meni 10kk ikäisenä ja hyvin pärjäsi.Ei osannut viel kävellä tai muuta. Ei mitään ongelmia ole ollut kertaakaan.

Meillä ei ollut yksinkertaista varaa, että olisi jäänyt hoitovapaalle.

Ei meilläkään sinällään ole varaa jäädä hoitovapaalle, mutta olin aluksi käsityksessä että päivähoito runsailla tunneilla on kallista. Eihän tuo nyt niin kallista kuulosta olevan. Vaatimuksena meillä, että oltava vuoropäiväkoti kun aikaisin aamusta käytännössä vienti tai haku.
Mulle oli lohduttava tieto, että lapsen voi vaan viedä sinne jos on tarve. Ja että summa tosissaan jää lapsesta "vaan" tuonne 300e kieppeille.. (kai siihen ruuat kuuluu?).

 

[Axel]

Vähän sama tuntuma että apupyöristä taisi olla oman pojan kans vain lopulta haittaa. Meinas mennä plörinäksi tuo ilman apurattaita opettelu, kun poika oli jo tottunut koko kevään nojaamaan niihin pyöräillessään. Onneksi tajusin kuitenkin melko nopeasti kesän alussa ottaa ne pois, siinä vaiheessa kun poitsu tajusin miten polkemalla pääsee eteenpäin.
Mutta kyllähän se välillä meni itkun kanssa, kun apurattailla olisi ollut vain helpompaa. Erittäin lyhytpinnainen tapaus siis oma muksu myös.

 

[Muurari]

Ei meilläkään sinällään ole varaa jäädä hoitovapaalle, mutta olin aluksi käsityksessä että päivähoito runsailla tunneilla on kallista. Eihän tuo nyt niin kallista kuulosta olevan. Vaatimuksena meillä, että oltava vuoropäiväkoti kun aikaisin aamusta käytännössä vienti tai haku.
Mulle oli lohduttava tieto, että lapsen voi vaan viedä sinne jos on tarve. Ja että summa tosissaan jää lapsesta "vaan" tuonne 300e kieppeille.. (kai siihen ruuat kuuluu?).

Joo täydet tunnit on sen 288€/kk jo aika pienillä tuloilla. Sisältää ruoat ja maidot yms. Toki ne vuorot täytyy ilmoittaa etukäteen, mutta sinne vaan.

 

[maustevoi]

Joo täydet tunnit on sen 288€/kk jo aika pienillä tuloilla. Sisältää ruoat ja maidot yms. Toki ne vuorot täytyy ilmoittaa etukäteen, mutta sinne vaan.

Saako niitä rahalla ns. sisään, vaikkei olisikaan ilmoittautunut? Tyyliin; tuli yllättävä työkeikka ja pitäisi saada hoitoon? Vai onko vaan että olisit ilmoittanut eli emme ota?

 

[penttip]

Saako niitä rahalla ns. sisään, vaikkei olisikaan ilmoittautunut? Tyyliin; tuli yllättävä työkeikka ja pitäisi saada hoitoon? Vai onko vaan että olisit ilmoittanut eli emme ota?

Kerrataan nyt vielä. Ensin pitää saada paikka halutusta päiväkodista. Pienemmillä paikkakunnilla onnistuu usein kun vaan on ajoissa liikenteessä, esim syksyä varten paikka pitää varata jo keväällä, aikataulut löytyy kunnan sivuilta. Isommissa kaupungeissa ei välttämättä pääse haluamaansa päiväkotiin ekalla yrittämällä, vaan paikka voidaan osoittaa mistä tahansa toiminta-ajoiltaan sopivasta päiväkodista. Kun paikka myönnetään, sitoutuvat vanhemmat tiettyyn tuntikattoon, jonka mukaan maksu määräytyy. Täydellä tuntimäärällä siis se 288e ja se maksetaan sitten joka kuukausi riippumatta todellisista hoitotunneista.

Hoitopäivät ja tunnit pitää ilmoittaa yleensä kaksi viikkoa etukäteen. Toki peruutuksia voi tehdä tarpeen mukaan esim. sairauksien yms. mukaan eikä noista tarvitse mitään todistuksia esittää, mutta lähtökohta pitäisi kuitenkin olla että varaukset tehdään oikein ja noista peruutuksista pitää sitten tietysti ilmoittaa joka kerta erikseen.

Hoitotarpeen tuntikattoa voi yleensä muuttaa kesken hoitokauden, mutta se ei ole mikään dynaaminen systeemi vaan esimerkiksi täällä muutoksia voi tehdä kolmen kuukauden välein. Eli jos ottaa vaikka täydet tunnit ja toteaa että vähempikin riittäisi, on aikaisin mahdollinen muutoshetki 3kk edellisen kauden alkamisesta.

 

[kjns]

Saako niitä rahalla ns. sisään, vaikkei olisikaan ilmoittautunut? Tyyliin; tuli yllättävä työkeikka ja pitäisi saada hoitoon? Vai onko vaan että olisit ilmoittanut eli emme ota?

penttip laittoikin hyvän yhteenvedon asiasta just kun tätä kirjoittelin, mutta lisätään vielä, että se vaihtelee kunnittain miten ne varsinaiset hoitoajat ilmoitellaan, esim. meillä on käytössä sähköinen varausjärjestelmä, johon pitää jopa normaalissa 8-16 työssä käyvien ilmoittaa viimeistään edellisen viikon maanantaina miten lapsi on hoidossa seuraavalla viikolla. Näiden ilmoitusten pohjalta kunta sitten suunnittelee hoitajien vuorot ja resursoi henkilökunnan päiväkoteihin. Meidän kunnassa maksat hoitomaksut aina tuon valitsemasi tuntikaton mukaan, mutta joissain kunnissa voi saada jopa hyvityksiä jos ilmoittaa järjestelmään pienempiä määriä ja lapsi on vähemmän hoidossa.

Etenkin vuoropäivähoidossa on erityisen tärkeää, että hoitoa järjestävällä taholla on sun hoidontarpeet selvillä tiettyyn aikaan mennessä, eikä niitä sen jälkeen pysty muokkaamaan, ainakaan ylöspäin. Jos mietit itsekin kuinka paljon kustantaa lisää (ja millainen säätö on) jos vaikka yövuoroon joudutaan hankkimaan yksi hoitaja lisää kun maksimi lapsimäärä menee täyteen niin ymmärrät varmaan perusteen. Joten lähtökohtaisesti pikaiset työvuorot jää sitten ottamatta jos lasta ei saa muualle hoitoon.

 

[kumihanska]

Meillä meni nuorimmainen 1v2kk ikäisenä Espoon kunnalliseen päiväkotiin ja oli kyllä meidän mielestä paras ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen (nyt reilu 2v). On oppinut puhumaan niin hyvin ja tekemään eri asioita että en usko että olisi samalla tasolla jos olisi vain ollut kotona. Päiväkoti oli kyllä muutenkin todella hyvä; alle 15 lasta ja 3 hoitajaa. Nyt valitettavasti tuo päiväkoti lopettaa ja siirtyy reilusti isompaan niin se vähän jännittää että mitä tulee tapahtumaan kun tyttö on aika hitaastilämpeävää sorttia. Yleensä kun tulee vaikka joku kylään niin ensimmäiset 30 min on melkein jalassa kiinni.

Meillä on myös nuorempi tyttö(6kk) niin kyllä pitää ihan paikkaansa että kun osaavat jo olla keskenään niin vapautuu vanhemmille aikaa tehdä asioita.

 

[kjns]

En mäkään kyllä sen enempää arastelis viedä lasta päiväkotiin, meidän likka alotti noin 1,5 vuotiaana ja on aina viihtynyt tosi hyvin siellä. Järkevää puuhaa on tarjolla joka päivä ja saavat siellä toteuttaa itseään ja harjoitella monennäköistä askartelua ja paskartelua mitä ei kotona tulis tehtyä. Puhumattakaan siitä miten hyvin sosiaaliset taidot siellä kehittyy kun on monenlaista vipeltäjää mukana ryhmässä ja opitaan jo pienenä toimimaan muiden kanssa.

Lisäksi lapsi on saanut sieltä myös monta hyvää kaveria joiden kanssa pääosin viettää nykyään vapaa-ajallakin aikaa, ja onpahan muutaman kaverin vanhemmista tullut itsellekin kavereita. Uskoisin että on varmaan kiva mennä aikanaan kouluunkin eikä jännitä niin paljoa kun siellä on tuttuja niin samalla kuin ylemmilläkin luokilla kun on tutustunut aikanaan päiväkodissa.

 

[Nomber]

Meillä aloittaa nyt viikon päästä 1 v 7kk ikäinen tyttö päiväkodin, toivottavasti viihtyy. Tähän asti ei ole oikein muista lapsista tykännyt mitä nyt leikkipuistoissa ollaan oltu. Mutta kaipa siellä lopulta kaikki tottuu olemaan.

 

[Kurgan]

Nuorempi poika, 9 v, lähtee huomenna ensimmäiselle leirilleen (ma-to, Namikan leiri saaressa Turun edustalla Harry Potter-teemalla) ja taitaa kuumotella minua enemmän kuin mukulaa. Muistellut omia partioleirejä ja niillä menoa. Pakko se joskus on päästää kuitenkin.

Toinen mikä mietityttää on tuleva muutto Turusta Paimioon ja koulujen vaihto. Tämä nuorempi menee kolmoselle ja isoveljensä kutoselle. Ei pysty samaistumaan kun kykin nuoruuteni saman paikkakunnan kouluissa lukioon asti samojen naamojen kanssa suurinpiirtein. Tuli vähän yllättäen kun sopiva ok-talo löytyi ja tarjous meni läpikin ja pankkikin sanoi ei kiitoksen sijaan nimeä alle vaan. Syyskuussa pitäisi avaimet saada joten hyvällä lykyllä ja alun kyydityksillä saattaisivat päästä aloittamaan lukukauden uudessa paikkaa suorilta.

Esikoinen on jo arvuutellut mopo-aikaansa. Kohta ne ajaa pihaan jonkun ruosteisen foordin.

 

[Seppo77]

Meillä poika lensi pesästä lukion jälkeen tai no kyllä hän vuoden ajan kävi vielä kotona suorittaessaan varusmiespalvelustaan. Nyt opiskelee yliopistossa.
Tuossa tyttökin nyt lukion jälkeen suorittamassa asepalvelustaan vuoden verran ja käy lomilla täällä veilä
Kohta sitä kuitenkin ollaan täysin ilman lapsia kotosalla joka tuntuu haiekalle mutta samalla erittäin tyyrydttävälle kun tietää että kyllä kumpikin tulee pärjäämään.

 

[maustevoi]

Teillä joillakin jo kun kokemusta on, niin oletteko tehneet peliliikkeitä kielitaidon suhteen - ja sellaisia jotka toimineet? Tyyliiin Pipsa Possua englanniksi tms. tai jotain englanninkielisiä päiväkoteja?
Mietinnässä toki meilläkin, että mitkä olis hyviä peliliikkeitä joilla saisi "piilotaitoja" opetettua lapselle itsestään.

 

[Simpanssi6000]

Teillä joillakin jo kun kokemusta on, niin oletteko tehneet peliliikkeitä kielitaidon suhteen - ja sellaisia jotka toimineet? Tyyliiin Pipsa Possua englanniksi tms. tai jotain englanninkielisiä päiväkoteja?
Mietinnässä toki meilläkin, että mitkä olis hyviä peliliikkeitä joilla saisi "piilotaitoja" opetettua lapselle itsestään.

Muuta ulkomaille. Siellä sitä oppii kunnolla. Toimi itselläni kun 19 kesäsenä muutin australiaa

 

[Ponsu]

Meillä katsotaan Pipsaa/muut lastenohjelmat venäjäksi (vaimolla kaksi äidinkieltä) ja hän myös välillä puhuu tytölle venäjää. Se on kyllä ihmeellistä miten nopeaa tuota sanavarastoa tarttuu noin pieneen.

 

[Aatos]

En englantiin panostaisi pätkääkään ylimääräistä. Helppo kieli jonka netti ja media pakko-opettaa lapselle muutenkin.

 

[Tilipitappitippitappi]

En englantiin panostaisi pätkääkään ylimääräistä. Helppo kieli jonka netti ja media pakko-opettaa lapselle muutenkin.

No sen verran katsoisin perään ja panostaisin, että oppii ja uskaltautuu englantia myös puhumaan oikeasti. Joku vaihto-opiskelu tms sopivassa välissä antaa varmasti sen loppusilauksen ja muksu pärjää englannilla sen jälkeen missä vain.

 

[kumihanska]

Meillä puoliso puhuu lapsille vain englantia ja vastailee tietysti vain jos lapsi puhuu englantia sille. Ihan suomalainen puoliso kyllä on, mutta viettänyt niin paljon aikaa ulkomailla että natiivi-tasolla on. Hämmentävästi kyllä 2-vuotias osaa sanoa ja ymmärtää käytännössä kaikki asiat niin suomeksi kuin englanniksikin mitä itse vähän epäilin että jääkö jälkeen sitten jommassakummassa. Näillä näkymin lapset tulevat käymään suomenkieliset päiväkodit ja koulut.

Yleisesti ottaen somesta ja netistä yleensä kyllä oppii paljon sanoja ja termejä mutta sitten kun pitäisi oikeasti puhua kieltä niin aika ralli-englantia tuntuu se olevan ikäluokasta riippumatta jos käytännön puhetta ei harjoita.

 

[masaf2]

Hyvä että menee suomalaiseen pvk ja kouluun. Systerin mukulat 3 ja 6, niille puhuvat englantia/swahilia/suomea ja engl. kielisessä pvk/eskari ja nyt meinaa jäädä tyttö jopa kotikouluun tai jos ei niin engl. kieliseen. Isäntä Afrikasta ja ei ole oppinut suomea vielä 10 vuodessa juurikaan (eikä pääse sen takia kunnollisiin töihinkään vaikka opiskellut täällä eka BIT-inssiksi ja sitten dippainssiksi ja voittanut kansainvälisiä opiskelujakilpailuja jne.. Kaikkia mamuja ei vaan suomenkielen opiskelu nappaa. Ulkomaille pääsis heti kunnon töihin tai suomalaiseen firmaan reissutöihin ulkomaille mutta mihinkään Suomessa olevaan ei pääse kielen takia paitsi ihan hanttihommiin minimipalkalla).

Siskon poika 3-vee on ihan tiltissä, ei puhu oikein mitään (englanniksi vanhemmileen), eikä ymmärrä pätkääkään suomea paitsi yksittäisiä sanoja hokee tyyliin "auto, papan auto".

Koulun aloittava hyvä englannissa tavallaan (lausuminen priimaa jne. kun paljon on katsottu selkeästi Peppa the Pigiä), osaa periaatteessa puhua suomea mutta puhuu ihan höpöjä eikä tajua suomea vaan ymmärtää monesti aivan väärin tai ei ollenkaan. Jos vaikka kysyn, että "onkos kiva mennä kouluun" niin voi vastata "joo oltiin eilen uimahallissa". Toistan kysymyksen ja tulee joku toinen päätön vastaus: "ulkona sataa."

Ongelmia luvassa (+ vielä kun Suomessa syntyneille skideille on annettu niin pirun eksoottiset nimet + isänsä sukunimi minkä systerikin otti)... Jos Suomessa meinaa päästä joskus töihin jne. niin pitää olla joko gurutason fakiiri ilman suomenkieltä (jolloin varaa olla puhumatta) tai sitten vaan pitää osata suomea.

Täälläpäin ainakin omalla pojalla engl.opetus koulussa ihan hyvää tasoa 1. ja 2. luokalla. Kolmosella alkaa kunnolla sitten isommissa määrin ja onhan noi oppineet peleistä/YT-videoista/tv:stä/ulkomaanreissuilta ym... ei mitään huolta kyllä siitä kielestä.

 

[aksu100]

Onko hyviä vinkkejä vaippaihottuman hoitoon? Apteekin perus sinkkivoide ei näytä oikein pelittävän ja ilmakylvyt on aika kakkasta touhua.

 

[Ile_26]

Onko hyviä vinkkejä vaippaihottuman hoitoon? Apteekin perus sinkkivoide ei näytä oikein pelittävän ja ilmakylvyt on aika kakkasta touhua.

Meiän likalle tepsi perus kortisooni voide ja apobase, mutta piti laittaa ihan reilusti, niin että iho jäi valkoiseksi rasvasta. Yöksi kannattaa toi rasvaus tehdä niin kerkeää tepsiä, aamulla sitten kunnon pesu ja kuivaus. Ei montaa kertaa vaadi.

 

[Orthas]

Lapsen eka puhelin. Onko hyviä kokemuksia jostain puhelimista ekaluokkalaisille? Minkä ikäisinä olette hankkineet älypuhelinta lapselle joilla on muita viihdelaitteita jo?

Esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan nyt syksyllä ja jotain puhelinta pitäisi varmaan hankkia kun rupeaa liikkumaan itsekseen enemmän. Tarpeina lähinnä puheluhommat ja gps-seuranta tarvittaessa. Lapsi varmaankin rupeaa itse kinuamaan pelejä ja videoita kun koulussa muillakin on, mutta häneltä löytyy jo kotoa padi ja se voisi olla ihan riittävä toistaiseksi viihdekäyttöön. Aikuisilla iPhonet käytössä, mutta kellopuhelin kiinnostaa myös (Xplora), olisi ehkä helpompi pitää mukana ulkoiluhommissa. Jos aikuisilla ois androidit niin niitä saisi edullisesti, tietysti semmoisen voisi silti ostaa. Tai sitten vanhan iPhonen (joku 2016 SE). Mutta silti mietityttää että älypuhelin on vaan iso kantaa mukana ja menee helposti rikki.

 

[masaf2]

Kellopuhelimessa ei kestä akku koko koulupäivää / jos soittelee jo menomatkalla tai sitten kestää just hikiseen sen 4 tunnin koulupäivän + matkat ja sitten on kaput ja pitää ladata joka päivä (ja arvaa kerkiikö/muistaako/jaksaako niin sitte seuraavana päivänä turha)... Kokeiltu on ja paskoja on ainakin alle 150 € laitteet. Pojalla ollut Moto G5S Plus jonka black fridaysta ostin 3 vuotta sitten, hyvin on pärjänny. Tytöllä oli mun (ja sen jälkeen välissä vaimon) vanha Honor 7 lite (5C) eskarivuoden ja nyt kun hän menee ekalle niin annoin sille mun vanhan XZ2 Compact ja pistettiin just numsia menemään Elisan latausliittymästä Moi Mobiiliin.

Androidissa Googlen Family link tosi loistava niin näkee missä menee ja voi rajoittaa käyttöä esim. 30 minuuttiin / päivä tai sovelluskohtaisesti ja kaikki sovellusasennukset on vanhemman hyväksyttävä.

 

[Orthas]

Kellopuhelimessa ei kestä akku koko koulupäivää / jos soittelee jo menomatkalla tai sitten kestää just hikiseen sen 4 tunnin koulupäivän + matkat ja sitten on kaput ja pitää ladata joka päivä (ja arvaa kerkiikö/muistaako/jaksaako niin sitte seuraavana päivänä turha)... Kokeiltu on ja paskoja on ainakin alle 150 € laitteet.

Kiitti vinkeistä. Oliko Xplora just käytössä vai joku muu? Ainakin mainostelee akunkestoa pidemmäksi. Moto on ilmeisen hyvin kestänyt siis jos kolme vuotta mennyt. Jaksaa roudata ulkona mukana luureja lapset?

 

[Lotus Bartrams]

Samaa kysymystä pyörittelen kuin Orthas. Ensimmäistä puhelinta/älykelloa etsimässä junnulle. Pelottaa, että puhelin unohtuu matkasta tai vähintäänkin näyttö on halki ennen syyslomaa. Gigantti muuten mainostaa noin Xplora 5:tä huomenna tarjoushintaan 99 vain myymälöistä. Akun kestoksi väitetään kolmea päivää. Meillä ei lähtökohtaisesti edes tarvitse soittaa joka päivä, joten voisi akun kesto olla tuota masaf2 kertomaa muutamaa tuntia parempi. Riittää, että lapsi saa soitettua kotiin tarvittaessa ja luvattomille seikkailuille päätynyt mukula on helpompi paikantaa.

 

[masaf2]

2019 syksyltä Xplora 3 (s?)oli muistaakseni malli.

Hyvin on Moto kestäny ku 2018 BF ostettu 119 € ja pelit pyörii jne. eikä oo ku 2 näytönsuojaa hajonnut. Niitäkin cdon.com (sieltä toi puhelinkin) lähetti vahingossa 1 tilatun sijaan yhden pahvilaatikollisen Eipä lopu kesken.

 

[taikamuki]

Onko hyviä vinkkejä vaippaihottuman hoitoon? Apteekin perus sinkkivoide ei näytä oikein pelittävän ja ilmakylvyt on aika kakkasta touhua.

Bebanthenia laitettiin kun ei sinkkivoide auttanut.

 

[JMJ]

Onko hyviä vinkkejä vaippaihottuman hoitoon? Apteekin perus sinkkivoide ei näytä oikein pelittävän ja ilmakylvyt on aika kakkasta touhua.

Apteekeista löytyy osaavia henkilöitä varmasti auttamaan oikean voiteen valintaan. Itse olen yleensä pienellä kynnyksellä yhteydessä lääkäriin, koska meillä on vakuutus ja se onnistuu mobiilisti kotoa. Meillä esimerkiksi hoidettiin ihottumaa (ei vaippaihottuma) bepanthenilla ja ei millään tuntunut tepsivän, vaikka sen siihen pitikin toimia. Lääkäri sitten osasi sanoa, että sitä ei enää suositella käytettäväksi sen sisältämien säilöntäaineiden takia. Ja kas kummaa lääkärin suosittelemalla hoidolla vaiva paranikin sitten helposti. Hydrocortisonia ollaan kerran jouduttu käyttämään ihottumaan, silloinkin vain miedointa ja enimmillään 5-7pv, koska ilmeisesti iho ohenee liikaa pitkässä käytössä. En ole siis ammattilainen missään tapauksessa, mutta nämä omia kokemuksia alle vuotisen ihottumien hoitoon viimeisen vuoden ajalta.

 

[draco76]

Epätoivo iskee kohta 8-vuotiaan kanssa.
Polkee pyörällä siis vielä apupyörien kanssa koska ei halua eikä uskalla opetella ajamaan ilman.
Jos ottaa apupyörät pois tai edes nostaa niitä, niin alkaa ihan julmettu itku ja parku siitä miten hän kohta kaatuu. Pelkää kaikenlaista kipua ihan mielettömästi ja kipukynnys on muutenkin olematon.
En tiedä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä että likka rohkaistuisi opettelemaan, mutta luonteeltaan kun on sellanen että kaiken uuden opettelu on todella hankalaa ja pelottavaa.
Vähän nolottaakin kun tulee tunne että mitä tässä on itse tehty väärin tytön kanssa kun kaiken suhteen ollaan niin arkoja.
Kuusivuotias pikkuveljensä oppi tänä kesänä ajamaan ilman apupyöriä apout viiden minuutin opettelun jälkeen ja tahto oppia on ihan toisessa päässä kuin siskollaan.

Onko tässä vaan nostettava kädet pystyyn ja annettava tytön kerätä rohkeus omaan tahtiinsa vai mitä hemmettiä..?
Koskaan ei olla pakotettu mihinkään joten siitäkään ei tuo arkuus johdu. Kai se on sit vaan luonteessa..

Vähän myöhässä vastaus.

Meillä otin polkimet ja apupyörät pois kun ei oppinut. Kaksi päivää meni sitten kun laski sillä pientä mäkeä alas,Sitten laitoin polkimet takaisin paikalleen ja harjoitteli alamäkeen polkemista. Tuo oli todella loiva ja asfalttia niin oli helppo harjoitella. Satula oli tarpeeksi alhaalla että pystyi potkimaan vauhtia ja jarruttamaan jaloilla. Olin aina alhaalla varmuuden vuoksi odottamassa ettei mene autojen sekaan.

 

[Kaali]

Onko hyviä vinkkejä vaippaihottuman hoitoon? Apteekin perus sinkkivoide ei näytä oikein pelittävän ja ilmakylvyt on aika kakkasta touhua.

Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta meillä auttoi aikoinaan puolisoni oma rintamaito noihin takapuolen ihottumien paranemisiin monesti.

Ota äidinmaitokylpy avuksi vauvan kuivalle iholle, vaippaihottumaan tai hormoninäppyihin » Ruuhkavuodet.fi

Äidinmaito ansaitsee tulla kutsutuksi juoksevaksi kullaksi, sillä se ravitsee vauvaa niin sisältä kuin ulkoakin. Rintamaito sisältää rasvoja, proteiineja,

ruuhkavuodet.fi

 

[Ponsu]

Tämä Acon spray auttoi meillä:

Minicare Diaper Rash Spray np 50 ml

Minicare Diaper Rash Spray on helposti levittyvä suihke päivittäiseen käyttöön.

www.oloapteekki.fi

 

[Orthas]

Samaa kysymystä pyörittelen kuin Orthas. Ensimmäistä puhelinta/älykelloa etsimässä junnulle. Pelottaa, että puhelin unohtuu matkasta tai vähintäänkin näyttö on halki ennen syyslomaa. Gigantti muuten mainostaa noin Xplora 5:tä huomenna tarjoushintaan 99 vain myymälöistä. Akun kestoksi väitetään kolmea päivää. Meillä ei lähtökohtaisesti edes tarvitse soittaa joka päivä, joten voisi akun kesto olla tuota masaf2 kertomaa muutamaa tuntia parempi. Riittää, että lapsi saa soitettua kotiin tarvittaessa ja luvattomille seikkailuille päätynyt mukula on helpompi paikantaa.

Tilasin jo Xploran Powerilta (99e) mutta rupesivat itkemään että loppui varastosta. Tuli luettua tämä Gigantin tarjous vasta nyt harmillisesti. Ehkä vielä jostain tulee satasen tarjous. Muuten pitää etsiä jostain vanha iPhone tai ostaa joku Android.