Suosittele kirjaa

Sinuhe Egyptiläinen on menossa. Hauska ja erilainen kirja.. olen tykännyt vaikka kirja etenee aika hitaasti ja kielellisesti on vanhaa tekstiä, eli siis vanhoja sanoja ja sanontoja. Mutta koska klassikko oli jäänyt lukematta niin päätin ottaa työn alle ja olen kyllä ihan tykännyt.
Ruvettiin vaimon ehdotuksesta kuuntelemaan tätä "iltasaduksi".
 
Olin kyllä aikanaan aika pettynyt Sinuheen. Sitä oli hehkutettu minulle vähän liikaa. Kerronta ei oikein ollut miellyttävää. Kirja kävi jopa hieman tylsäksi ajoittain. Eikä tarinakaan niin huikea ollut kuin oli saanut kuulla. Ehkä pitäisi antaa tälle uusi mahdollisuus näin vanhempana, kun ei ole enää niin suuria ennakko-odotuksia.

Wilbur Smithin Egypti-kirjoista sen sijaan pidin kovasti, vaikka ne loppua kohden huononikin.
 
Olin kyllä aikanaan aika pettynyt Sinuheen. Sitä oli hehkutettu minulle vähän liikaa. Kerronta ei oikein ollut miellyttävää. Kirja kävi jopa hieman tylsäksi ajoittain. Eikä tarinakaan niin huikea ollut kuin oli saanut kuulla. Ehkä pitäisi antaa tälle uusi mahdollisuus näin vanhempana, kun ei ole enää niin suuria ennakko-odotuksia.

Wilbur Smithin Egypti-kirjoista sen sijaan pidin kovasti, vaikka ne loppua kohden huononikin.
Itse lukenut Sinuhen varmaan ysärillä teininä; ihan ok, mutta Waltarilta esim. Mikael Karvajalka ja Johannes Angelos iskivät paremmin. Voi toki olla että nykyisin setämiehenä vaaka kääntyisi enemmän Sinuhen raatamiseen ja miten naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri kuin Karvajalan seikkailuihin :think:
 
Tullut taas talven alkaessa aktivoiduttua lukemaan enemmän, tällä hetkellä työn alla Richard K. Morganin Altered Carbon, josta myös tuo TV-adaptaatio on tehty. Olisinko puolessa välissä, tähän asti kyllä omaan makuun varsin hyvin uppoavaa kamaa. Jotenkin vähän hämää tuo välillä ikään kuin imperfektissä oleva tarinankerronta, saa nähdä jatkuuko läpi kirjan vai onko tossa jotain muistoja jota kirjan alkuvaiheessa käydään läpi.

Aiemmin tuli lukaistua loppuun tuon Red Rising saagan toistaiseksi viimeinen kirja (Lightbringer) josta käsittääkseni yksi kirja on vielä tuloillaan. Tiettyä turhautumista aiheuttanut tuo kirjasarja vaikka pääasiassa olen kyllä pitänyt kaikista kirjoista. Vähän turhan herkästi tunnutaan ajautuvan aina sopivasti kriisiin jotta tarinalle voi tehdä jatkoa.
 
1000018235.jpg


Minä aloin lukemaan Mikko Hautalan kirjaa Sotaa ja rauhaa. Hautala on entinen Venäjän ja Yhdysvaltain -suurlähettiläs, ja käy kirjassaan läpi näkemyksiään muun muassa Venäjän suhteista, sen uudesta ja tulevasta voimapolitiikasta ja Suomen NATO-hakemuksesta.
 
Jotenkin vähän hämää tuo välillä ikään kuin imperfektissä oleva tarinankerronta, saa nähdä jatkuuko läpi kirjan vai onko tossa jotain muistoja jota kirjan alkuvaiheessa käydään läpi.

?

Eikös kaunokirjallisuus ole yleisestikin imperfektissä kirjoitettua? En muista itse äkkiseltään lukeneeni preesensissä kirjoitettua tarinaa koskaan. Vai mikä tässä nyt hämää itseäni..
 
?

Eikös kaunokirjallisuus ole yleisestikin imperfektissä kirjoitettua? En muista itse äkkiseltään lukeneeni preesensissä kirjoitettua tarinaa koskaan. Vai mikä tässä nyt hämää itseäni..
On noita molempia, mutta tässä nimenomaisessa teoksessa tuo imperfekti häiritsee enemmän. Ehkä häiritseminen on väärä sana, jotenkin se vaan osui silmään tässä.

Pikaisella vilkaisulla aika 50:50 viime aikoina lukemistani kirjasarjoista on joko preesensissä tai imperfektissä. Voi olla että ton Red risingin koko sarjan läpi kahlaaminen laittoi lukumoodin jotenkin tohon preesens-tilaan.

- Red rising (preesensissä)
- The causal angel (preesensissä)
- Children of time (imperfektissä)
- Altered Carbon (imperfektissä)
 
Stormlight archiven päättävä viides kirja myynnissä tänään. Kindle latasi juuri sen. Suositella voin kirjoja 1-4, imho. kaikkien aikojen paras fantasia sarja pienillä scifi viitteillä. Mun kirjoissa parempi kuin WoT tai LoTR tai joku muu. Muistaakseni tätä kirjasarjaa on jo aikaisemmin suositeltu useamman kerran niin isompi suosittelu jää tyngäksi tässä postauksessa.

1733491718990.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Stormlight archiven päättävä viides kirja myynnissä tänään. Kindle latasi juuri sen. Suositella voin kirjoja 1-4, imho. kaikkien aikojen paras fantasia sarja pienillä scifi viitteillä. Mun kirjoissa parempi kuin WoT tai LoTR tai joku muu. Muistaakseni tätä kirjasarjaa on jo aikaisemmin suositeltu useamman kerran niin isompi suosittelu jää tyngäksi tässä postauksessa.

1733491718990.jpeg
En ihan kerennyt lukea 4 ekaa ennen julkaisua. 65% luettu neljättä kirjaa. Suositus täältäkin. Jos jotain kritisoitavaa on niin ehkä Interludet ja flashbackit usein tylsiä, ja erilaisia mysteereitä on vähän ehkä liikaa.
 
Tuore keskustelu Stormlightista taisi kadota mutta tosiaan voin suositella mutta tekstiä on paikoin tarpeettoman paljon. 1200 sivua voisi mahduttaa 900 sivuun tms. 5. osaa olen ehtinyt 300 sivua lukea.

Acts of Caine on 4 osainen sarja jota ei ole taidettu mainita. Se on aika toimiva kahden todellisuuden välillä operoiva grim dark henkinen kokonaisuus jossa alku voisi olla vähän nopeampi mutta toimii sen jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Osin metaa, mutta pohdiskelin tuossa, ettei taida varsinaisesti olla 'mitä io-techit lukee' ketjua (tai se on hautautunut). Lähinnä mietteensä, että vaikkei itselle välttämättä jokin kirja nouse suositeltavaksi, niin joku muu saattaisi ainakin sitten osata poimia tai jättää poimimatta..

Toinen on, että kuuluuko äänikirjat tänne? On jotain kirjoja tullut kuunneltua, missä loistava lukija (jossakin taisi olla useampikin) entisestään parantaa (varmaan vahvasti makuasia) kokemusta.

Alla mainittu Name of the Wind on yksi näistä. Suosittelen toki kummassa muodosssa vaan. Suosittelen vaikka ei kolmatta kirjaa koskaan julkaistaisi...

Rothfuss ja name of the wind trilogia on ehkä kovin yksittäinen veto koskaan. Kaksi kirjaa kolmesta ulkona ja tuntuu ettei niissä kahdessa ensimmäisessä kirjassa ole tavuakaan ylimääräistä täytettä. Äärettömän tiukkoja ja kiinnostavia paketteja, jotka kestävät monta lukukertaa. Tosin tuo sitten johtanut siihen, että sitä kolmoskirjaa saa odotella ja odotella ja odotella, kun rothfuss yrittä vääntää siitä täydellisen. Name of the wind:lle voi antaa varauksettoman suosituksen. Lukijassa vikaa, jos se ei maistu :)

Jos ei Bobiverseä ole suositeltu, niin suhteellisen hyvää scifiä ja äänikirjalla hyvä lukija. Hieman yltiöpositiivinen arvostelu: Reddit - Dive into anything

Sokerina pohjalla Murderbot diaries. Tämä on loistava. (Ja suosittelen vahvasti kuuntelemaan Kevin R. Freen lukemana (ei full cast versio).

 
S. Kingin Satumaa oli luettavana ja itse kyllä tykkäsin. Olen aina pitänyt Kingistä ja nuo "ei-kauhu" kirjat (Tukikohdat, Pitkä marssi, Avain pakoon jne.) on Kingin kirjoittamina niin hyviä. Tässä Satumaassa tarinankerronta on alussa melkoisen hidasta mutta se ei juurikaan haittaa kun King osaa niin mukavasti ja laveasti kertoa tarinaa asian vierestä. Ja onhan kaverilla mielikuvitusta, siitä tämä kirja oli taas hyvä esimerkki. Seuraavaksi pitäis varmaan ottaa työn alle maestron kirja Mersumies, tai eikös se ole ihan kirjasarja.
 
S. Kingin Satumaa oli luettavana ja itse kyllä tykkäsin. Olen aina pitänyt Kingistä ja nuo "ei-kauhu" kirjat (Tukikohdat, Pitkä marssi, Avain pakoon jne.) on Kingin kirjoittamina niin hyviä. Tässä Satumaassa tarinankerronta on alussa melkoisen hidasta mutta se ei juurikaan haittaa kun King osaa niin mukavasti ja laveasti kertoa tarinaa asian vierestä. Ja onhan kaverilla mielikuvitusta, siitä tämä kirja oli taas hyvä esimerkki. Seuraavaksi pitäis varmaan ottaa työn alle maestron kirja Mersumies, tai eikös se ole ihan kirjasarja.

Ja TV-sarja.
 
Rendezvous With Rama eli Uhka avaruudesta on tosi hyvä kevyehkö scifitarina. Helppo lukea ja jos tykkää että juoni kulkee eteenpäin ilman turhia selittelyitä, niin tää on hyvä vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita et kirja olisi jotenkin huonoa scifiä, omasta mielestä pikemminkin just semmoista mitä scifin pitääkin olla.

Varoituksena että jatko-osat ovat aika sontaa ja tätä parempi ehkä käsitellä yksittäisenä kirjana.

 
se ei juurikaan haittaa kun King osaa niin mukavasti ja laveasti kertoa tarinaa asian vierestä.

Juuri tästä syystä päätin Musta Torni sarjan jälkeen, että ei enää koskaan Kingiä.

Uskomattoman paljon kirjoittaa ihan tyhjänpäivästä täysin asian vierestä, ja itse juonet ja maailmat jää usein hyvin ohueksi.
 
Juuri tästä syystä päätin Musta Torni sarjan jälkeen, että ei enää koskaan Kingiä.

Uskomattoman paljon kirjoittaa ihan tyhjänpäivästä täysin asian vierestä, ja itse juonet ja maailmat jää usein hyvin ohueksi.
Kingin hyvät: Salem's Lot (Painajainen), The Shining (Hohto), The Stand (Tukikohta), The Long Walk (Pitkä marssi), The Dead Zone, Cujo, Pet Sematary (Uinu uinu lemmikkini), It (Se), Misery (Piina), The Tommyknockers (Kolkuttajat?), The Dark Half (PImeä puoli) + jotkut novellikokoelmat ok.
 
Kingin hyvät: Salem's Lot (Painajainen), The Shining (Hohto), The Stand (Tukikohta), The Long Walk (Pitkä marssi), The Dead Zone, Cujo, Pet Sematary (Uinu uinu lemmikkini), It (Se), Misery (Piina), The Tommyknockers (Kolkuttajat?), The Dark Half (PImeä puoli) + jotkut novellikokoelmat ok.
Hyvä lista. Ulkomuistista äkkiseltään tulee vielä mieleen Tarpeellista tavaraa, Julma leikki ja uudemmista Billy Summers. Holly-johdonnaiset ei itselläni oikein toimi ja juuri tämä uusin nimeäänsäkin kantava teos oli todella heikko esitys. Lisäksi tuo jaarittelu alkaa olla jo monesti todella puuduttavaa ja tuo Kingin näennäinen teknologiaheränneisyys jatkuvine äppi/mäkki/ipad/iphone -viittauksineen jo todella silmiinpistävän ärsyttävää.
 
Yksinkertaisen ja helposti luettavan Scifin ystävänä Stephen Kingin The Jaunt (suomeksi Jauntti) on omasta mielestä yksi herran parempia kirjoituksia.

Kyseessä hyvin lyhyt tarina mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Löytyy helposti netistä koko teksti.
 
Seppo Mustaluoto
Slaavilainen peli
Toimintaleffa kirjana. Todella koukuttava.
+Loput kolme osaa, samaa aktionia ja mäiskettä.
Lue järjestyksessä. 1-4 osat
 
Viimeinen Metro-sarjan kirja tuli luettua. Oli kyllä kova teos ja juonenkäänteitä riitti. Loppu oli myös varsin koskettava ja jäi vähän tyhjä olo. Yllätti myös, miten paljon tuo erosi Metro Exoduksesta. Kaksi aiempaa peliä noudattelivat enemmän kirjoja.

Se, mikä peleissä ei oikein tullut ilmi, oli tunnelipelko. Kirjoissa kuvailtiin aivan mahtavasti pimeitä metrotunneleita, joissa vaaniva vaara piti osata tuntea. Vaikka mitään ei näkynyt tai kuulunut, tunsivat ihmiset vaaran lähestyvän. Ilman valoja tunneleissa ei nähnyt mitään ja kaikki luukut ja huoltokäytävät merkitsivät vaaraa. Välillä juostiin paniikissa lähimmälle asemalle, kun vaaran tunnettiin tulevan perässä kohti. Mitä lähempänä vaara oli, sitä useampi porukasta alkoi tuntemaan sen. Asemalle turvaan päästyä takana ei kuitenkaan näkynyt mitään. Peleissä tunnelit eivät koskaan olleet täysin pimeitä ja muutenkin vauhti oli niin kovaa, ettei tunneleita ehtinyt fiilistellä kauaa.

Yksi kohtaus jäi aiemmista kirjoista mieleen. Hylätty, pimeä asema, joka äkkiseltään vaikutti täysin elottomalta. Aika oli pysähtynyt, pölyä oli kaikkialla ja ruosteiset vaunut eivät olleet liikkuneet vuosiin. Asemalta lähti liukuportaat vielä alaspäin, jotka olivat olleet jo pitkään paikallaan. Yhtäkkiä portaat lähtivät narisemaan ja liikkumaan hiljalleen alaspäin. Tämä merkitsi sitä, että alhaalla pimeydessä oli jotain isoa, joka pyrki tulemaan ylös portaita. Juuri tuollaiset kohdat olivat kirjojen parasta antia. Hyytävää jännitystä.

Joululukemiseksi tuli haettua Hugh Howeyn Hiekka, eli post-apokalyptisella teemalla jatketaan. Saman kirjailijan Siilo oli ainakin mieluisaa luettavaa.
 
Viimeksi muokattu:
The Nvidia Way todella hyvä ja helppolukuinen kirja 3d-grafiikan ja yritysten historiasta. Lähtee liikkeelle 80-luvun asioista päätyen nykypäivään. Käsitellään myös nvidian kilpailijoita kuten 3dfx ja happamaksi menneitä asiakkaita kuten apple. Paljon tarinoita ja kuvausta ihmisistä 3d-grafiikan/teknologian takana. Suosittelen, 5/5. Aika monta kertaa nvidia kävi kuoleman porteilla kolkuttelemassa.

Kirjan tekijän haastattelusta saa hyvän kuva millaisia tarinoita kirjassa on ja voisiko kirjakiinnostaa
At a point where the company was about to die, Jensen found a way—convincing someone to give them money, a license, or a solution. This happened repeatedly.
Dierks, who heads software engineering at NVIDIA, told me this was a critical moment. If ATI had been more ruthless on the business side, they could have bankrupted NVIDIA. The R300, particularly the Radeon 9700, had higher margins, and ATI could have cut prices, which would have crushed NVIDIA, as NVIDIA was barely making money selling the NV30 at $399. Dierks said that if Jensen had been running ATI, he would have bankrupted NVIDIA because he would have known exactly what to do.
1735308199322.jpeg
 

Mahdollisesti 100 erinomaista tällä vuosituhannella tullutta kirjaa. Suomalaisilta.
Hesari tehnyt kyllä kattavan työn jos ovat saaneet mukaan sen 100 kirjallisuuskriitikkoa, kirjailijaa, kirjaharrastajaa jne. ja oli ihan mielenkiintoinen lista lukea. Samalla tuli vähän sellainen hölmistynyt olo että tolta listalta olen lukenut viimeiseen viiteen vuoteen vain Miki Liukkosen "O":n, Tuomas Vimman Helsinki 12 sekä Laura Lindstedin Oneironin.
 
Hesari tehnyt kyllä kattavan työn jos ovat saaneet mukaan sen 100 kirjallisuuskriitikkoa, kirjailijaa, kirjaharrastajaa jne. ja oli ihan mielenkiintoinen lista lukea. Samalla tuli vähän sellainen hölmistynyt olo että tolta listalta olen lukenut viimeiseen viiteen vuoteen vain Miki Liukkosen "O":n, Tuomas Vimman Helsinki 12 sekä Laura Lindstedin Oneironin.
Itselleni nuo ovat Finlandia-palkittuja lukuunottamatta enimmäkseen tuntemattomia kirjoja, ja ensimmäinen lukemani kirja on vasta sijalla 38 (Missä kuljimme kerran). Jotenkin tulee sellainen olo, että Hesarin valitsemalla raadilla oli muitakin painotuksia kuin kirjalliset ansiot. Ykkösenä naisen kirjoittama queer-kirja (Punainen erokirja), kolmosena naisen kirjoittama homoeroottinen fantasia, ja top 7:ssa vain 2 mieskirjoittajaa, joista niistäkin toinen alkujaan Kosovon albaani. Eihän siinä mitään väärää tietenkään ole, jos kirjat ovat aidosti hyviä. Ainakin Pajtim Statovcin kirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta, ja niitä onkin listalla peräti kolme, joista kaksi sai myös Finlandia-palkinnon. Joutuu ehkä pistämään lukujonoon. Mutta olisi esim. Rajaniemen kansainvälistä huomiotakin saanut Kvanttivaras voitu mahduttaa vaikkapa jonkun runokokoelman tilalle, joita listalla on toistakymmentä.
 
Kvanttivaras oli mulle pettymys. Mielenkiintoinen idea. Alkoi tosi vahvasti mutta sitten mureni pikuhiljaa omaan mahdottomuuteensa ja rönsyilyihin. Tuli lukiessa fiilis, että olisi vaatinut pari iteraatiota lisää missä fokusta ja terävöitystä. Toisinaan vähemmän on enemmän. 2.5/5. Potentiaalia oli kyllä olla 4/5 kirja, mutta ei tällä kertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Itselleni nuo ovat Finlandia-palkittuja lukuunottamatta enimmäkseen tuntemattomia kirjoja, ja ensimmäinen lukemani kirja on vasta sijalla 38 (Missä kuljimme kerran). Jotenkin tulee sellainen olo, että Hesarin valitsemalla raadilla
Näytti nimet jotka proosaa arvioivat, aika kattavilta tekijöiltä asioihin perehtyneisyyden kannalta, eli onkos tossa nyt sellainen väkisintullut vinouma että paljon kirjallisuutta lukevat ja arvioivat arvostavat taas eri asioita kun hetken kevyttä viihdettä etsivät. Juoppohullun päiväkirja on kait aikalailla sarjana pokkarimyynnin kärjessä, ja äijäporukassa jokaisella on noista joku ainakin kuultu anekdootti - vaikka sitten tutulta kuultu jos sitä kirjaa ei ole jaksanut lukea.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 924
Viestejä
4 561 016
Jäsenet
75 065
Uusin jäsen
Winter

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom