Suosittele kirjaa

Akvaario - Viktor Suvorov

Ykkössuosikki lukemistani kirjoista.

”GRU tarkoittaa Neuvostoliiton pääesikunnan ylintä tiedustelupalvelua, joka toimi suoraan NKP:n politbyroon alaisena. Se oli (on) sotilaallinen vakoilujärjestö, jonka lonkerot ulottuivat kaikkialle, tietenkin myös Suomeen ja jonka tehokkuuden ja armottomuuden rinnalla KGB:n toimet olivat lastenleikkiä.
Viktor Suvorov, länteen loikannut entinen GRU:n vakoilija, on kirjoittanut tämän fiktion tosiasioiden pohjalta. Tapahtumat kehittyvät dynaamisesti ja vakoilijan asiantuntemus on jatkuvasti läsnä. Myös psykologisesti kirja on erinomaisen uskottava, sillä tekijä onnistuu tuomaan esille sen, mikä on leimallista tälle tiukasti salatulle järjestölle; jokainen sen jäsen joutuu jatkuvasti vakoilemaan---
Selvitäkseen hengissä jokaisen on oltava vierustoverinsa ilmiantaja.
(takakansiteksti)
Suvorov on väittänyt, että jotkin Ilkka Remeksen Pedon syleily -romaanin kohdat ovat plagiaatteja Akvaario-romaanista.”
 
Tämän vuoden kolme parasta. Musta mies tuli luettua kylläkin jo 2015, mutta oli yhtä viihdyttävää aivot narikkaan melskettä edelleen! Atwoodin "Mad Addam" trilogian avaus, Oryx & Crake. Utopia? Joillekin enemmän Dystooppista kerrontaa Geeniteknologian vaikutuksesta yhteiskuntaan. Ja ikuinen suosikkini King. Kuoleman käytävä on mielestäni viellä parempi tässä jatkokertomuksena julkaistussa muodossa, suosittelut jos sen jostain käsiinne saatte!

Itselläni Kingit menossa, viides osa Mustaa tornia loppui juuri. Olen jokus ysärin lopulla lukenut siihen mennessä julkaistut neljä ekaa osaa, hauska miten jotkut kohtaukset tulee edelleen hyvinkin kirkkaana muistista :)
 
Tau nolla – Wikipedia

Huhuh. Avaruusalus menee särki ja jatkaa kiihdyttämistään, vaikka muutenkin mentiin jo lujaa. Kirja siis kertoo aikadilaatiosta, josta kyllä tiesin, mutta en sitä että se voi mennä noin hulluksi. Käsittääkseni kuitenkin teos on tieteellisesti oikein. Suosittelen lukemaan ja unohtamaan wikipediatiivistykset, tämä on alle 200 sivuakin.
 
Sotahistoriasta kiinnostuneille voinen suositella Max Hastingsia jo muutaman sadan sivun perusteella. Mielenkiintosesti kirjotettua tavaraa joka täydentää aiempia opuksiani. Kirjottanut myös opukset mm Saksan kaatumisesta -45, Vietnamin ja Korean sodista.
x400.jpg
 
Tau nolla – Wikipedia

Huhuh. Avaruusalus menee särki ja jatkaa kiihdyttämistään, vaikka muutenkin mentiin jo lujaa. Kirja siis kertoo aikadilaatiosta, josta kyllä tiesin, mutta en sitä että se voi mennä noin hulluksi. Käsittääkseni kuitenkin teos on tieteellisesti oikein. Suosittelen lukemaan ja unohtamaan wikipediatiivistykset, tämä on alle 200 sivuakin.
Ursa julkaisi aikoinaan 18 scifi teosta, joista vastaavaa hard scifiä olivat mm. Hal Clement: Painovoima 700 ja Robert L. Forward: Lohikäärmeen muna. Ja tietenkin pitää mainita Orson Scott Card: Ender, vaikka tämä ei ole hard scifiä.
 
Tau nolla – Wikipedia

Huhuh. Avaruusalus menee särki ja jatkaa kiihdyttämistään, vaikka muutenkin mentiin jo lujaa. Kirja siis kertoo aikadilaatiosta, josta kyllä tiesin, mutta en sitä että se voi mennä noin hulluksi. Käsittääkseni kuitenkin teos on tieteellisesti oikein. Suosittelen lukemaan ja unohtamaan wikipediatiivistykset, tämä on alle 200 sivuakin.
Kannattaa lukasta myös Joe Haldemanin Forever War jos kinostaa "kova scifi". Vähän hitaasti käynnistyy ollakseen parisataasivunen opus, mutta menee melko mielenkiintoseksi lopussa tuo ajalla kikkailu.
 
Peter F. Hamiltonin Night's Dawn trilogia tuli kuunneltua audiblesta. Yksi parhaimpia scifiteoksia mitä tähän asti on tullut luettua. Todella pitkähän tuo on, mielestäni vain hyvä asia. On ainakin paljon aikaa rakentaa kiinnostava maailma, hyvät hahmot ja monimutkainen tarina.

Lähdin tähän lukematta mistä kirjat edes kertoo. Ei nämä varmaan olisi paljoa kiinnostanut mikäli olisin tarinan lähtökohdat lukenut, luotin kirjailijaan koska pidin muista sen kirjoista. Tarina;
kuolleiden sielut ovat jääneet jumiin, ja erinäisten sattumusten kautta palaavat ottamaan eläviä haltuunsa

Valitettavasti ei ole saatavilla Suomeksi, kuten ei muitakaan tuon kirjailijan teoksia.

Night's Dawn Series by Peter F. Hamilton
Night's Dawn

Samalta kirjailijalta on hyvä myös tuo Commonwealth-saaga. Alkaa siitä kun kaukainen tähti häviää yhtäkkiä ja sitä sitten lähdetään tutkimaan.
The Commonwealth Saga by Peter F. Hamilton

Tämä kirjalija vaatii hieman kärsivällisyyttä, koska kirjat ovat pitkiä, hahmoja on paljon ja maailmanrakennukseen käytetään reilusti aikaa.
 
Viimeksi muokattu:
En lukenut kokonaan, selailin Eino Leinon Runon juhlaa opusta. Osa matskuista on ihan kuin suoraan Viikate-orkesterin synkistelyä, esim. Kultainen lanka

Runosto.net

En yleensä tämmöistä lue, mutta noh, ei kai siitä haittaakaan ole.
 
Katsoin juuri tv-sarjan The Terror (The Terror (TV Series 2018– ) - IMDb) joka kertoo epäonnistuneesta luoteisväylän etsinnästä (Franklin's lost expedition - Wikipedia). Tästä tuli mieleen että osaakohan joku suositella kirjoja mitkä kertoisivat tutkimusmatkoista, vielä mieluiten pieleen menneistä sellaisista? Innostuin hieman aiheesta ja olisi mukava saada vähän luettavaa tulevalle kesälomalle.
 
Katsoin juuri tv-sarjan The Terror (The Terror (TV Series 2018– ) - IMDb) joka kertoo epäonnistuneesta luoteisväylän etsinnästä (Franklin's lost expedition - Wikipedia). Tästä tuli mieleen että osaakohan joku suositella kirjoja mitkä kertoisivat tutkimusmatkoista, vielä mieluiten pieleen menneistä sellaisista? Innostuin hieman aiheesta ja olisi mukava saada vähän luettavaa tulevalle kesälomalle.

Jos englanti sujuu niin Endurance: Shackleton's Incredible Voyage by Alfred Lansing

Kirjailija käyttänyt hyväksi miehistön päiväkirjoja ja haastatteluja, joten pitäisi olla faktat kunnossa. Tuosta on tehty suomalaisia painoksia joskus aikoinaan mutta voi olla hankalaa löytää.
Kuuntelin itse audiblesta.
 
Katsoin juuri tv-sarjan The Terror (The Terror (TV Series 2018– ) - IMDb) joka kertoo epäonnistuneesta luoteisväylän etsinnästä (Franklin's lost expedition - Wikipedia). Tästä tuli mieleen että osaakohan joku suositella kirjoja mitkä kertoisivat tutkimusmatkoista, vielä mieluiten pieleen menneistä sellaisista? Innostuin hieman aiheesta ja olisi mukava saada vähän luettavaa tulevalle kesälomalle.
Tutkimusmatkat oli varsinainen kestosuosikki ainakin vielä tän vuosikymmenen alussa tuossa Historia tieteenkuvalehdessä. Näitä juttuja voi myös netistä löytää ja sieltä sit kiinnostavimmasta napata lähdeluettelosta joku kirja jos jää kaipaamaan lisää lihaa luiden ylle.
Tutkimusmatkat
 
Katsoin juuri tv-sarjan The Terror (The Terror (TV Series 2018– ) - IMDb) joka kertoo epäonnistuneesta luoteisväylän etsinnästä (Franklin's lost expedition - Wikipedia). Tästä tuli mieleen että osaakohan joku suositella kirjoja mitkä kertoisivat tutkimusmatkoista, vielä mieluiten pieleen menneistä sellaisista? Innostuin hieman aiheesta ja olisi mukava saada vähän luettavaa tulevalle kesälomalle.

Kotimainen tai melkein kotimainen oli muutama vuosi sitten ilmestynyt Naparetki, minun rakkaustarinani by Bea Uusma. Tää on mielenkiintoinen kuvaus Andree retkikunnan epäonnnisestta reissusta. Tulee hyvin selville miten vähän napa-alueista tiedettiin tuolloin. Äijät lähti juhlavehkeet mukana vetypallolla pohjoisnavan yli, mukana mm. reilu satsi Shampanjaa.

Sit In the kingdom of ice, the grand and terrible polar journey of the uss jeannette by Hampton Sides.
Tää oli sit selviytyjän kuvaus ns. paskemmasta reissusta:
The worst journey in the world, antarctic 1910 - 1913 by Aspley Cherry-Garrard. Viimeisin oli amazon kindleversiona ehkä 3eur tässä hetki sitten.
 
Remeksen Jäätyvä Helvetti oli hieno ja paikoin hyvinkin realistinen skenaario nykypäivän hybridisodasta ja Venäjän kyberhyökkäyksestä Suomeen. Oikein viihdyttävä kirja, vaikka hahmot olivatkin paperinohuita ja tapahtumat paikoitellen epäuskottavia. Remeksen tuotanto ei ole entuudestaan tuttua, joten en osaa suhteuttaa tätä muihin kirjoihin. Jos ei muuten, niin tämä kannattaa lukea ihan vaikka pelkästään yleissivistävänä oppaana nykypäivän valtiollisiin kyberuhkiin liittyen.

Kirsin kirjanurkka: Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti

Jos jolakulla on suositella muita samantyyppisiä kirjoja, niin vinkkejä otetaan vastaan. Remeksen Vapauden Risti on tuossa odottamassa, mutta en usko että se olisi ihan yhtä kiinnostava.

Tuntematon Kimi Räikkönen. Oli oikein hauska ja opin uutta.
Tämä oli tosiaan hieno kuvaus uskomattomasta moottoriurheilijasta ja isosydämisestä ja ystävilleen lojaalista ihmisestä, jonka taustat ovat jääneet hyvin pitkälti pimentoon median luomassa pelkistetyssä kuvassa. Kirja on seisonut hyllyssä siitä lähtien kun se ilmestyi, mutta en ole jaksanut aloittaa, kun en oikein uskonut että Kimistä irtoaa kiinnostavaa asiaa koko kirjaksi. Sitten kun lopulta aloitin, niin sehän heilahti kahdessa illassa, kuten tuo yllä mainittu Jäätyvä Helvettikin.
 
Stephen kingin musta torni sarja. Sarjasta riittää luettavaa pitkäksi aikaa kauhun,fantasian ystäville. Suosittelen.
Tämä on jäänyt lukematta, vaikka periaatteessa kiinnostaakin. Scifi/tiede, kauhu ja fantasia ovat ok, mutta minkäänlainen länkkäritoiminta ei nappaa. Lisäksi Kingin kirjoitustyyli on sellainen vähän liian jaaritteleva, että monesti voisi leikata 150 sivua per kirja, eikä lukija menettäisi mitään olennaista. Pitää kuitenkin katsella jos jossakin vaiheessa jostakin antikvariaatista nappaisi tämänkin odottelemaan lukuvuoroa.
 
Kesälomalla tuli luettua parikin kirjaa:
Erään tapon tarina
Ihan jees, kirjoitustyyli oli vaan ärsyttävä. Hämmennystä sen sijaan herättää että miten tälläista on voinut olla hyysärisuomessa vielä 90-luvun alussa..
3/5

Kolmesti kuollut
Minisry yhtyeen keulakuvan toilailuita. Bändistä en tiedä mitään mutta vauhdikasta tuntui meno olevan. Ihan luettava.
3/5

Zakk Wylde & Hendrikx : MAAILMANVALLOITUS-OPAS
Jälleen elämänkertaa. Ihan hauska kirja ja ihan hyvin kirjoitettu. Jos tykkäs Minä, Ozzy kirjasta ni tää kannattaa lukee. Parhaiten jäi mieleen se että Wylde keikkaili 77 vuorokautta samoilla vaatteilla ilman suihkussa käyntiä :D Aika glamouria.
4/5

Mulkerot – Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja | Into Kustannus
Tätä lukiessa taas tulee mieleen että kuinka hyvässä maailmassa eletään verrattuna menneisiin aikoihin. Joku Isiksen touhut on aika pientä verrattuna Iivana Julmaan ja Tsingis Kaaniin..
4/5
 
Tämä on jäänyt lukematta, vaikka periaatteessa kiinnostaakin. Scifi/tiede, kauhu ja fantasia ovat ok, mutta minkäänlainen länkkäritoiminta ei nappaa. Lisäksi Kingin kirjoitustyyli on sellainen vähän liian jaaritteleva, että monesti voisi leikata 150 sivua per kirja, eikä lukija menettäisi mitään olennaista. Pitää kuitenkin katsella jos jossakin vaiheessa jostakin antikvariaatista nappaisi tämänkin odottelemaan lukuvuoroa.

No onhan tuossa luettavaa, välillä mennään nopeampaan tahtiin ja välillä hyvinkin rauhallisesti. Länkkäriä kirjoissa on kuitenkin yllättävän vähän alun jälkeen, lukuunottamatta yhtä osaa joka kertoo melkein pelkästään päähenkilön nuoruudesta. Enemmän Metro2033 tai Madmax kuin Zane Grey :)
 
Tämä on jäänyt lukematta, vaikka periaatteessa kiinnostaakin. Scifi/tiede, kauhu ja fantasia ovat ok, mutta minkäänlainen länkkäritoiminta ei nappaa. Lisäksi Kingin kirjoitustyyli on sellainen vähän liian jaaritteleva, että monesti voisi leikata 150 sivua per kirja, eikä lukija menettäisi mitään olennaista. Pitää kuitenkin katsella jos jossakin vaiheessa jostakin antikvariaatista nappaisi tämänkin odottelemaan lukuvuoroa.

Tästä Musta Torni sarjasta julkaistiin vähän aikaa sitten pokkariversiot, joita notkui melkein joka kaupan hyllyssä. Näyttää tuokin pokkariversio menneen hyvin kaupaksi, kun ei Adlibriksesta tai Suomalaisesta näytä kaikkia sarjan kirjoja enää löytyvän :). No eiköhän nuo jostain löydy vielä. Kohtuu halvalla pokkarit lähtee...

Niin ja täältäkin suositus tolle sarjalle. Kovaa kamaa.
 
Tästä Musta Torni sarjasta julkaistiin vähän aikaa sitten pokkariversiot, joita notkui melkein joka kaupan hyllyssä. Näyttää tuokin pokkariversio menneen hyvin kaupaksi, kun ei Adlibriksesta tai Suomalaisesta näytä kaikkia sarjan kirjoja enää löytyvän :). No eiköhän nuo jostain löydy vielä. Kohtuu halvalla pokkarit lähtee...

Niin ja täältäkin suositus tolle sarjalle. Kovaa kamaa.
Kävin ohikulkiessa yhdessä paikallisessa divarissa katsomassa tilannetta ja siellähän se osat 1-3 sisältävä pokkari sattui olemaan hyllyssä ja hintana 10€. Tarttui sitten mukaan, katsotaan missä vaiheessa ehtii lukemaan. Melkoinen tiiliskivi se on. :D
 
Kävin ohikulkiessa yhdessä paikallisessa divarissa katsomassa tilannetta ja siellähän se osat 1-3 sisältävä pokkari sattui olemaan hyllyssä ja hintana 10€. Tarttui sitten mukaan, katsotaan missä vaiheessa ehtii lukemaan. Melkoinen tiiliskivi se on. :D

Näköjään joskus muinoin (1998) tosiaan 1-3 osat painettu samaan kirjaan. Uudemmat painokset pokkareina on jokainen kirja erikseen. Onhan noissa tosiaan sivuja, eka osa suht lyhyt, mutta kakkososallakin jo mittaa.
 
Näköjään joskus muinoin (1998) tosiaan 1-3 osat painettu samaan kirjaan. Uudemmat painokset pokkareina on jokainen kirja erikseen. Onhan noissa tosiaan sivuja, eka osa suht lyhyt, mutta kakkososallakin jo mittaa.
Joo, vajaat 1400 sivua on tuossa kolmen kirjan yhdistelmässä. :D
 
Tuli tuossa pari viikkoa sitten luettua Aki Hintsa -Voittamisen anatomia. Oli kyllä aivan mukavaa ajanvietettä, ei mitään pakkopulla "self-help" p*skaa :tup:. Tällä hetkellä työn alla on Yuval Noah Harari - Homo Deus ja on kyllä taas jälleen kerran hyvällä otteella kirjoitettua tekstiä, kuten saman herran aikaisempi sapiens teos oli myös. Homo Deus

Vinkkaan ja linkkaan myös huvikseni pari teosta joiden lukemisesta itse pidin:

Johanna Vehkoo - Autiopaikoilla. Autiopaikoilla | Johanna Vehkoo | teos.fi
Alan Weisman - Maailma ilman meitä ja Maailma täynnä meitä. Näiden lukemisesta on itsellä jo vierähtänyt tovi, mutta muistaakseni erityisesti maailma ilman meitä oli hyvinkin mukavaa luettavaa. Mukavan lennokasta tekstiä. Maailma ilman meitä, Weisman Alan, Atena kustannus oy | Booky.fi

Alkuvuodesta tuli urakoitua ja luettua joka ikinen Sapkowskin kirjoittama noituri kirja. Omasta mielestä noituri-tarinat olivat hiuka meh, ja viimeisin eli myrskykausi oli myös ehkä ei niin mielenkiintoinen mutta muut osat olivat enemmän tai vähemmän mukaansa tempaavia. Osaisiko joku suositella tuollaista fantasiatyyppistä kirjasarjaa missä olisi hiukan enemmänkin luettavaa. Ei siis mitään Kalle Päätalo määrää, mutta muutama paksu tiiliskivikin vaikka, että pääsee kunnolla sisälle. Itse tykkäsin enemmän noitureista kuin vaikkapa taru sormusten herroista jos se vaikuttaa suosituksiin :shy:.
 
Tästä Musta Torni sarjasta julkaistiin vähän aikaa sitten pokkariversiot, joita notkui melkein joka kaupan hyllyssä. Näyttää tuokin pokkariversio menneen hyvin kaupaksi, kun ei Adlibriksesta tai Suomalaisesta näytä kaikkia sarjan kirjoja enää löytyvän :). No eiköhän nuo jostain löydy vielä. Kohtuu halvalla pokkarit lähtee...

Niin ja täältäkin suositus tolle sarjalle. Kovaa kamaa.
Täällä nyt kuudes osa menossa. Bookbeatin kautta luen. Hyvin pitää koukussa ainakin mua.

Sapiens, Homo Deus ja 21 tarinaa maailman tilasta saavat myös suosituksen.
 
Remeksen Jäätyvä Helvetti oli hieno ja paikoin hyvinkin realistinen skenaario nykypäivän hybridisodasta ja Venäjän kyberhyökkäyksestä Suomeen. Oikein viihdyttävä kirja, vaikka hahmot olivatkin paperinohuita ja tapahtumat paikoitellen epäuskottavia. Remeksen tuotanto ei ole entuudestaan tuttua, joten en osaa suhteuttaa tätä muihin kirjoihin. Jos ei muuten, niin tämä kannattaa lukea ihan vaikka pelkästään yleissivistävänä oppaana nykypäivän valtiollisiin kyberuhkiin liittyen.

Kirsin kirjanurkka: Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti
Tähän liittyvänä offtopic-huomiona tuli vastaan tällainen uutinen:

Aku Louhimiehen seuraava dystopiaprojekti selvillä - Kansainvälinen suurelokuva kotimaisen suosikkikirjailijan romaanista!
 
Jos englanti taipuu, niin N. K. Jemisin Broken Earth -trilogia on vertaansa vailla! Se voitti scifi-maailman oscarin eli Hugo-palkinnon kolmena vuonna peräkkäin.

PS. Myös tänä vuonna tasa-arvo on vahvasti edustettuna Hugo-kandikaadeissa: kaikissa tärkeimmissä ryhmissä on enemmistö naisten kirjoittamia teoksia, romaaniluokassa jopa 5/6 naisten kirjoja! Naiset jyrää scifissä!
 
Jos englanti taipuu, niin N. K. Jemisin Broken Earth -trilogia on vertaansa vailla! Se voitti scifi-maailman oscarin eli Hugo-palkinnon kolmena vuonna peräkkäin.
Toi on mulla varmaan seuraavana listalla. Eka osa tuli jo ostettua jokin aika sitten mut oli pari muuta kirjaa jotka lukea ensin.
 
Komppaan @eitaas :n suositusta... Dan Simmonsin Hyperion sarja on ehdottoman suositeltava.
(Hyperion, Hyperionin tuho, Endymion, Endymionin nousu)

Kaikki Alastair Reynoldsin ja Iain M Banksin tuotanto samoin.

Dan Simmons – Wikipedia
Alastair Reynolds – Wikipedia
Iain Banks – Wikipedia

Kannattaa huomata, että Iain M Banks kirjoitti sci-fi kirjansa nimimerkillä, missä on tuo M -kirjain mukana. Ja kaikki nuo kirjat kannattaa tietenkin lukea siinä järjestyksessä, missä kirjailijat ovat ne kirjoittaneet. Kyllä ne osin toisiinsa liityvät aina jollain tavalla, kun samoissa aivoissa ovat syntyneet perä jälkeen.

T -.-
 
Itse suosittelen Perttu Immosen Suomen rahvaan historiaa, antaa hieman eri näkökulman kuin normaali historiankirjoitus. Lisäksi oman sukuhistorian kannalta mukana hieman henkilökohtaisempaa otetta suurimmalle osalle suomalaisista.
Kirja-arvio: Sukuselvitys laajeni Suomen rahvaan historiaksi

Toisena suositan kaunokirjallisuuden puolelta Horus Heresy -sarjaa, erityisesti kirjoja A Thousand Sons ja Mechanicum
The Horus Heresy (novels) - Wikipedia
Warhammer 40K maailmastakin löytyy hyviä kirjoja, Forges of Mars on oma suosikkini.

Kevyenä suomalaisena lukemisena suosittelen Arto Paasilinnan kirjoja, kuten vaikka Hurmaava joukkoitsemurha.

Vanhemmista kirjoista nämä lienee monelle itsestään selviä, ovat jääneet nuoruudesta mieleen
- Frank Herbertin Dyyni -sarja
- Koko Isaac Asimovin tuotanto
- William Gibsonin Neurovelho

Sitten vielä täällä jo mainitut Douglas Adamsin Linnunrata -sarja ja Terry Pratchettin Kiekkomaailma -sarja, joita lukiessa saa nauraa paljon.
 
Kevyeen kirjallisuuteen kyllästymisen jälkeen on hyvä lukea Päätaloa. Olen jäänyt koukkuun Iijoki-sarjaan, jossa olen menossa Pyynikin rinteellä. Monta osaa on vielä jäljellä eikä näitä voi lukea kiireellä. Tai ainakaan en halua kiireellä lukea.

Teksti on tarkasti olosuhteita ja tapahtumia kuvailevaa, joten se voi tuntua hitaalta ja junnaavalta. Tämä on suomalaisen kirjallisuuden hard core -osastoa.
 
Kesälomalla tuli luettua parikin kirjaa:

Mulkerot – Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja | Into Kustannus
Tätä lukiessa taas tulee mieleen että kuinka hyvässä maailmassa eletään verrattuna menneisiin aikoihin. Joku Isiksen touhut on aika pientä verrattuna Iivana Julmaan ja Tsingis Kaaniin..
4/5

Kirjailija Kalle Haatasen vieraana! Muutenkin voin suositella ko. ohjelmaa, sieltä saa välillä hyviä kirjatärppejä:
Kalle Haatanen | Mulkerot - Suurten sankareiden pimeä puoli
 
Oli äskettäin pieni loppukesän reissu ja ostin luettavaa matkaosuuksille. Tähtikirkas oli paikoin todella mukaansatempaava kirja ja vielä löytyy kaupan taikka kirjaston hyllyltä kaksi jatko-osaakin :hungry:. Jatko-osilta en itse kyllä kuvauksien perusteella liikoja odota (toivottavasti olen väärässä) mutta ekaa osaa voi kyllä suositella jos "post-apokalyptinen" kirjallisuus maistuu.

Tähtikirkas
 
Tullut nyt monta mielenkiintoista elämäkertaa, Loiri, Kuningasmetsuri ja Urheiluhullu (hieno nimi!). Ainoa harmi että on mammuttikirja työn alla. Joskus luvannut itselleni etten lue kahta kirjaa yhtä aikaa, tosin myöhemmin muuttanut niin että saatan lukea yhtä aikaa faktaa ja fiktiota ;) Eli romaani+elämäkerta on okei, kun ei siinä yleensä mene sekaisin.

loiri.jpg
kuningasmetsuri.jpg
urheiluhullu.jpg
 
Edward Snowdenin elämänkerta "Pysyvästi merkitty" on varsin kiinnostava kertomus siitä mitä hänen elämässään on tapahtunut. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja se pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun.
 
Unto Parvilahti; Berijan tarhat: Havaintoja ja muistikuvia neuvostoliiton vuosilta 1945-1954.

Ei osaa oikeen tiivistää... Havaintoja ja muistikuvia, ihmiskohtaloita, propagandan tiedottamista...

Parvilahti oli yksi ns.Leinon vangeista, jotka luovutettiin venäjälle sodan jälkeen. Parvilahdella oli SS taustaa vapaaehtoisena. Hänen näkemyksensä mukaan taustalla oli aikaisemmin riveistä erottaman miehen kauna.

Huolimatta SS-taustastaan Parvilahti ei edusta sellaista perinteistä "natsi-sika" stereotypiaa. Olihan sotien aikana monellakin tunnetulla suomalaisella vaikuttajalla sen suuntaisia ajatuksia, eikä keskitysleireistä ollut virallista tietoa. Menettää paljon, jos epää tämän seikan vuoksi lukea.
Parvilahti otetaan eräänä iltana vankileirillä laittomaan juutalaisten illallis viettoon kiitoksenosoituksena siitä, ettei Suomi luovuttanut kansalaisiaan Saksaan.

Paitsi että Parvilahti kuvailee neuvostoajan vankiloita, niiden olosuhteita ja kuulustelujen väkivaltaa, hän kuvailee myös neuvostoliiton olosuhteita. Hän kärsii vankeusrangaistuksensa, muttei pääse vapaaksi Suomeen, vaan karkotaan Siperiaan. Tuolloin hänestä tuleekin palkollinen. Työkuvassa kuvataan silloin työntekoa sosialismin neuvostoliitossa, kuin taloudesta. Kirjan kokonaisuus on hemmetin laaja, ei pelkästään vankilamuistelma.
Työskentely neuvostoliitossa on sidottu ns. normeihin, jonka toteutumisesta ollaan kiinnostuneita Moskovasta käsin. Työmoraali on kumminkin sangen kiero. Esim. korjattavat kengät voidaan viralliseen kirjanpitoon merkitä myytyinä ym kaikenlaista vippaskonstia sen ajanneuvostoliitosta käsitellään. "Pidetty" kirjanpitäjä merkaa omalla riskillään niin paljon kuin uskaltaa (valvonnan alla Moskovasta käsin) työntekijälle prosenteissa normeista, "ei-pidetylle" tulee pikaisesti noutaja vihaisesta työntekijästä. Vippaskonstit ovat "maantapa", samoten kuten varastetut laukut/lompakot/leivänkannikat.

Parvilahti käyttää kirjassaan oivasti mustaa huumoria ja sarkasmia, että vakavissa asioissakin rupeaa toisinaan naurattamaan koomisuus.

Kirjaa painettiin julkaisuvuonna muutama tuhat, jonka jälkeen Kekkonen kielsi kustantajaa painattamasta lisäerää, koska "Neuvostoliiton ystävyyssuhteet " ja Parvilahden SS tausta oli arka seikka.
 
Viimeksi muokattu:
Yashar Kemal koko tuotanto.

Mielessäni ensin: Tuhannen härän vuori, haukkani memed ja tottakai kalastaja jota meri vihasi.
 
Kevyeen kirjallisuuteen kyllästymisen jälkeen on hyvä lukea Päätaloa. Olen jäänyt koukkuun Iijoki-sarjaan, jossa olen menossa Pyynikin rinteellä. Monta osaa on vielä jäljellä eikä näitä voi lukea kiireellä. Tai ainakaan en halua kiireellä lukea.

Teksti on tarkasti olosuhteita ja tapahtumia kuvailevaa, joten se voi tuntua hitaalta ja junnaavalta. Tämä on suomalaisen kirjallisuuden hard core -osastoa.
Todella raskasta läskiä.
 
Mielenkiintoinen ilmiö, että nyt on tuollaisia arvostettujen kirjailijoiden kirjoittamia elämäkertoja alkanut putkahdella - Hotakainen/Kimi ja Tervo/Loiri. Useinhan nuo on jonkun toimittajan tai muun keskinkertaisen raapustajan kirjoittamia. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Ketkähän seuraavaksi? Tuomas Kyrön Mietaa kirja?
 
Mielenkiintoinen ilmiö, että nyt on tuollaisia arvostettujen kirjailijoiden kirjoittamia elämäkertoja alkanut putkahdella - Hotakainen/Kimi ja Tervo/Loiri. Useinhan nuo on jonkun toimittajan tai muun keskinkertaisen raapustajan kirjoittamia. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Ketkähän seuraavaksi? Tuomas Kyrön Mietaa kirja?
Haisevat tänne asti.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 409
Viestejä
4 490 244
Jäsenet
74 155
Uusin jäsen
Multitronic

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom