En tiedä paljonko hyödyttää tuijotella taaksepäin kun on vielä 17miljardia/vuosi ongelma käsissä. En usko, että kukaan suomeen jäävä selviää kuivin jaloin ennen kuin talous on kunnossa. Ei ratkea ongelma siirtämällä eläkeläisiä sossunvaraan/työkkäriin eikä pakottamalla työttömiä haravoimaan lehtiä. Pitäisi olla kokonaisvaltainen ratkaisu eikä syytellä ongelmista vain yhtä luukkua. Ei ratkea sloganeilla "eläkkeet pois", "rikkaat verolle", "työttömät töihin". Porukka vaan riitelee ja maa uppoaa syvemmälle ja syvemmälle suohon, politiikkapuolella soudetaan ja huovataan kun valta vaihtuu. 20v historiaa jo nollakasvusta, ei testatuilla eväillä maata pelasteta. Pitäisi uskaltaa lähteä korjaamaan juurisyitä ja uskaltaa myöntää miten syvälle paskaan ollaan vajottu. Ei ole enää lottovoitto, maailman paras koulu/sote, ei edes maailman onnellisin kansa jos objektiivisesti mitataan subjektiivisten kyselyiden sijaan.
En ole sanomastasi yhtään eri mieltä. Ajatus oli kuitenkin keskittyä tuohon eläkeaspektiin edellisessä viestissä, koska lähti tuosta edeltävän postauksen havainnosta homma liikkeelle.
Ts. Tarkoitus ei ollut yrittää väittää että eläkeläisten "kyykytys" mitään suurta kuvaa ratkaisisi, mutta ihan jo yhteiskuntakoheesion näkökulmasta olisi toivottavaa että kaikki,
myös eläkeläiset ja he jotka saanneet enemmän kuin mitä nykyinen nuoriso tulee tältä maalta koskaan saamaan, kantaisivat edes symbolisesti muutman kolikon siihen tämän hetken yhteiseen säästöpossuun. "Mä oon jo omani hoitanut!!1", ei ihan toimi siinä vaiheessa kun lapsilta viedään kengät jalasta.
Politiikkojen täydellinen kyvyttömyys merkittäviin ja ennen kaikkea merkityksellisiin uudistuksiin tässä maassa on tuskastuttavaa, ja tämä saamattomuus on se, enemmän kuin mikään yksittäinen idänkaupan lahoaminen, nokia-kriisi, vinoutunut väestörakenne tmv , joka tämän maan on nykyiseen ahdinkoonsa ajannut.
Esim. tässä ikäihmisten kohdalla eläkkeitäkin suurempi mörkö on oikeastaan ne vanhustenhuollon sosiaalikulut. Joku postasi aiemmin tuon graafin ikäihmisten sairaanhoitokulujen kasvusta, ja onhan se hurja - vaikka leikattaisiin kaikki työttömyys- ja toimeentulotuet täysin pois - ei siltikään riittäisi.
No, mitä me sitten tehdään?
Juustohöylätään perinteiseen tyyliin sieltä-täältä sitä työttyömyys ja toimeentulotukea, kun meidän ennemin pitäisi oikeasti käydä paljon laajemmin ja aika rankankinpuoleista arvokeslustelua siitä, minkälainen elämän ehtoopuolen hoito on ylipäätään tavoiteltavaa ja järkevää ja miltä osin mihin pisteeseen asti sen voidaan katsoa kuuluvan yhteiskunnan yleisvelvoitteisiin.
Se ei ole kiva keskustelu, koska siinä on tarjolla vain huonoja ja vähemmän huonoja vastauksia, mutta se pitäisi silti käydä. Käydäänkö? Ei tietenkään. Ei inahdustakaan politiikkolaidalta. Jokunen terveydenhuollon henkilö on kyllä yrittänyt unilukkarina toimia, mutta kuten perinteisesti, homma valuu kuuroille korvile.
Annan toisen anekdootin. Sukulaiselleni todettiin taannoin myöhäisen vaiheen aivosyöpä. Mahdoton leikata, arvioitu elinaika 2-12kk. Kaveri ei selkeästi ollut enää terävimmillään, mutta silti lääkärit päättivät että tämä varmuudella kuoleva ihminen laitetaan sädehoitoon - josko se helpottaisi tilannetta tai antaisi hieman liaäaikaa? No, sitä ei tullut, hän nukkui pois alle 4kk diagnoosin jälkeen ja n. 1,5kk sädehoitojakson päättymisestä.
Epäonnistuminen ei silti ollut se pointti tässä, vaan ennemin se että vaikka hän olisikin saannut sen 8kk lisää elinIkaa, olisiko se ollut sen kaiken rahanmenon ja resurssikäytön väärtti? Parantumattomasti sairas ikäihminen, jolla pää pöpi eikä pystynyt enää nauttimaan elämästä sillä tavalla johon tottunut. Silti ""me"" Päätettiin että tämäpä on juuri yksi niistä otollisista kohteista investoida kymppitonneja julkista rahaa koska ollaan sitä mieltä että juuri tämä on se joka suuressa kuvassa kasvattaa yhteiskunnan kokonaishyvinvointia?
Todellisuudessahan tuo tyhmä hoitopäätös tuli tehtyä nimenomaan siksi, että ennemmin ei haluta tehdä niitä päätöksiä siitä mitä pitäisi/olisi järkevää priorisoida hoidossa. Joten hoidetaan ainakin periaatetasolla kaikki. Helppo päätös, kunnes tullaan siihen pisteeseen että kohta ei hoideta ketään.