Sitä odotellessa nautimme vanhempiemme hämmästelyistä, kun heidän eläkkeensä on suurempi, kuin oma palkkani atm (lääkäreitä, n. 5ke vs 4ke, ikäeroa meillä on vain hieman yli 33v :d)
Juoppo vaarini sai aikoinaan eläkettä about 2500 euroa/kk.
Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta jos oltaisiin menty työura-ansioiden mukaan niin se eläke olisi todennäköisesti ollut lähemmäs kansaneläketason yläpäätä kuinmelkein tuplat siitä, koska duunari oli suurimman osan urastaan.
Uransa ehtoopuolella vaari oli jo kertalleen lentänyt firmasta ulos viina-ongelmien takia (saavutus sekin ottaen sen ajan standardit huomioon), mutta kummin kaiman junailemana tämä sai ammattikoulun lehtorinviran ja pidettyä siitä kiinni sen verran monta vuotta ennen uloslentämistä että se eläkkeen koko laskettiin noiden viimeisten lehtori-työuravuosien pohjalta.
Siitä sitten ansiosidonnaisen kautta työttömyyseläkkeelle ja siitä edelleen vanhuuseläkkeelle - kissanpäivät sai näin mukavasti aloiteltua reilusti alle 60 vuoden iässä, ja näitä kissanpäivävuosia tuli lopulta sen about 30 verran ennen kuin luoja haki omansa pois.
Ihan kiva silleen että sai loikoilla ~3/4 siitä ajasta veronmaksajien piikkiin mitä oli työuraa ehtinyt ylipäätään tehdä.
Katselin taannoin omaa eläkelaskelmaa. Olen keski-ikäinen - mulla on about puolet työurasta jäljellä jos valtion nykyinen toiveajattelu otetaan annettuna.
Kuulun myös niihin ikäluokkiin, jotka eivät saanneet mitään eläkekertymää työstä ennen 23 ikävuotta, mikä senaikaisista pienistä palkoistani huolimatta kismittää, sillä aloitin ylipäätään kohtuullisen myöhään elämässä ns. "oikeat työt". Mun tähänastinen työeläkertymä on siksi about sitä takuueläketasoa - siitä huolimatta että olen tietyssä mielessä ollut onnekas, sillä en ole koskaan aikuisen elämäni aikana tarvinnut nostaa työttömyystukea.
Jos nyt sitten oletetaan että saan kuin ihmeen kaupalla pidettyä kiinni nykyisestä selkeästi keskiarvon yläpuolella olevasta ansiotasosta ilman merkittäviä katkelmia aina tuonne suunniteltuun eläkeikään asti - ja oletetaan jälleen villisti että mitään heikennyksiä ei tule järjestelmään matkan varrella eikä se räjähdä omaan mahdottomuuteensa - niin saan aikanaan about satkun suuremman eläkkeen kun juoppo vaarivainaani.
Sillä erotuksella, että vaari käytännössä eläköityi n. 10 vuotta aikaisemmin täysin, ilman mitään omaa merkittävää sijoitusvarallisuutta, ja ilman että oli maksanut vastaavia eläkemaksuja tai edes lähimainkaan vastaavantasoista tuloverosummaa elämänsä aikana kuin allekirjoittanut.
En tiedä teistä muista, mutta kyllä minä ainakin niin kovin mielellään luopuisin tuosta ylimmääräisestä eläkesatkusta jos sitä vasten pääsisin aloittamaan eläkepäivät reilusti alta kuuskymppisenä.
Mutta näin tämä elämä menee, toiset korjaa potin kotiin ja toiset eivät.
Ei minunkaan asema tulevassa fikanssikaaoksessa todennäköisesti tule olemaan sieltä paskimmasta päästä.
Mutta kyllä vähän kismittää tää nallekarkkien jakopolitiikka tässä maassa, ja ennen kaikkea se viesti mikä tulee rivien välistä siitä täydellisestä haluttomuudesta tehdä
yhtään mitään peliliikkeitä varsinkin tämän yhden yhteiskuntasegmentin osalta.
En koe, että me ollaan kaikki enää samassa veneessä, ja se on käynyt yhä vain selvemmäksi mitä paskemmaksi tämä julkisen talouden tilanne on muuttunut. Mun lapsilta on leikattu. Mun vähävaraiselta kaverilta on leikattu. Multa on leikattu. Meidän käyttämistä palveluista on leikattu. Meidän tukiverkoista on leikattu. Suomalaisten suorittavan tason duunareiden työllistymismahdollisuuksia on leikattu, suomalaisten yritysten toiminta- ja tuotekehitysmahdollisuuksia on leikattu. Meidän kaikkien yhteistä omaisuutta on myyty ulkomaille pilkkahintaan aivan jäätävän typerissä bisnesdiileissä, jotta se pissa lämmittäisi pakkashousuja edes hetkeksi.
Keneltä ei ole leikattu?
Mun vanhemmilta ja isovanhemmilta.