Suomen valtion default 2030-luvulla

[Sikatiiker]

Silloin kun on lama, tuloerot laskee.

Tuloerot ei ole ongelma, vaan miten saada nostettua kaikkien tulotasoa.

Suomen vanhenevan väestön kanssa se on erittäin iso ongelma.

Kysymys on nyt lähinnä köyhyyttä vai maahanmuuttoa.

Minusta oikea ratkaisu ei ole pyrkiä nostamaan kaikkien tulotasoa. Se on musta jo väärä lähtökohta. Kaikki palkkakustannusten nousu nostaa hyödykkeiden loppuhintoja. Jos pyritään nostamaan sekä tuloja että menoja kaiken aikaa, jää väliinputoajille (sanotaan nyt vaikka että joudut työkyvyttömäksi nopeasti ja yllättäen ja joudut vakuutusyhtiön kanssa käymään lippulappusotaa seuraavan vuoden todistaaksesi että olet työkyvytön) entistä vähemmän murusia. Siinä rakennetaan vähän samanlaista kuplaa kuin asuntomarkkinoilla. Vuosikausia on rakennettu hiki päässä lisää asuntoja, asuntojen hintoja on pyritty aina vain nostamaan ja nostamaan ja sitä on sitten jouduttu kompensoimaan valtion tuilla että ihmisillä on varaa asua.

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

 

[3dfx]

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

Sitä voi katsoa kuka tuon 80- luvun loppupuolen ja siitä eteenpäin on tahtipuikkoa heiluttanut. Se on tää meidän "talouspuolue". 80- luvulla tuloja tasattiin erittäin rajusti, ja työväestö oli hyvin järjestäytynyttä. kas kummaa että rahaa riitti duunarillakin...

Nykysin on suomi niinku joku 50- luvun amerikkalainen elokuva, neekeri tekee neekerin työt, valkonen valkosen ja rikkaat rikkaiden ja näinkin alkeellinen kuvasto, mitä näkee kun menee mihin tahansa "isompaan" kaupunkiin on sitte olevinaan jotain nykypäivän tietoyhteiskuntaa. On kyllä vaan näin perinteistä pohjoismaista hyvinvointimallia kannattavalle aika kuvottavaa.

 

[kasa]

Minusta oikea ratkaisu ei ole pyrkiä nostamaan kaikkien tulotasoa. Se on musta jo väärä lähtökohta. Kaikki palkkakustannusten nousu nostaa hyödykkeiden loppuhintoja. Jos pyritään nostamaan sekä tuloja että menoja kaiken aikaa, jää väliinputoajille (sanotaan nyt vaikka että joudut työkyvyttömäksi nopeasti ja yllättäen ja joudut vakuutusyhtiön kanssa käymään lippulappusotaa seuraavan vuoden todistaaksesi että olet työkyvytön) entistä vähemmän murusia. Siinä rakennetaan vähän samanlaista kuplaa kuin asuntomarkkinoilla. Vuosikausia on rakennettu hiki päässä lisää asuntoja, asuntojen hintoja on pyritty aina vain nostamaan ja nostamaan ja sitä on sitten jouduttu kompensoimaan valtion tuilla että ihmisillä on varaa asua.

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

80-luvulla väestö lisääntyi ihan eri malliin ja tämä vauhditti taloutta, kun kuluttajia tuli lisää. Muistelen lukeneeni jostain tutkimuksesta, että talouskasvu korreloi hyvinkin paljon syntyvyyden kanssa. Toinen asia on sitten tämänhetkisen elintason erotus maksimaalisesta saatavilla olevasta elintasosta. Jos ollaan jo huipulla, tai ainakin monia tyydyttävällä tasolla, ei ole tarvetta ostaa elintasoa merkittävästi nostavia asioita, kun ei niitä oikeastaan enää ole. Minimalismikin trendaa. Monet työpaikat nojaavat siihen kysyntään, jota ei oikein sitten enää ole. Ja sekin vähä mitä on, niin monet tilaavat halvinta mahdollista kaukoidässä valmistettua rihkamaa, joka aiheuttaa pääomavirran pois Suomesta. Siitä kulutuksesta eivät hyödy muut, kuin ehkä tullitarkastaja ja kuljetusliike.

Omasta mielestä perheessä tulot ja verot pitäisi voida jyvittää tasan molemmille huoltajille, jos on lapsia. Olisi paljon riskittömämpää tehdä lapsia ja kasvattaa perhettä. Nyt toinen hoitaa lapsia ehkä jonkinlaisilla tuilla ja toinen hikoilee töissä "kahden edestä", mutta yhden veroprogressiolla. Se on melkoista myrkkyä perheen taloudelle.

 

[inexcess]

Ilta-Sanomien tekemän kyselyn mukaan eriarvoistuminen ja tuloerojen kasvu on suomalaisten suurin huolenaihe (!?!). Peräti 51% kyselyyn osallistuneista ilmoitti tämän huolenaiheekseen. Olisi mielenkiintoista tietää, onko kysely tehty Demarien puoluetoimistossa vai Sanomatalon edustussaunan lauteilla, mutta ei nyt mennä siihen.

Riikka Purra kommentoi blogissaan Ilta-Sanomien kyselytulosta, että Suomessa on todellisuudessa liian pienet tuloerot. Suomen tuloerot ovat pienet jopa meidän verrokkimaihin verratuna. ViherVasemmiston kannattajat hyökkäsivät luonnollisesti voimallisesti Purraa ja hallitusta vastaan.

Faktisesti Suomen verotus ylemmissä palkkatuloluokissa on niin rajua, että on helppo nähdä sen negatiivinen vaikutus suomalaisiin yrityksiin. Ihmiset downshiftaavat, koska nettopalkassa näkyvä hyöty ei mitenkään korvaa stressiä ja menetettyä vapaa-aikaa.

Ei ole pitkäkään kun osaava ja aikaansaava tekninen johtohenkilö alensi itsensä pelkäksi asiantuntijaksi. Palkkaluokka tippui pari pykälää, mutta eipähän tarvitse enää iltoja ja jopa viikonloppuja käyttää projektien läpipuskemiseen.

Purra: Suomen tuloerot liian alhaisia

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) syyttää mediaa siitä, että suomalaisilla on puutteellinen käsitys tuloeroista.

www.iltalehti.fi

Lainaan omaa viestiäni.

Iltalehden mukaan 3500 eur/kk bruttona tienaavan kannattaa tosissaan miettiä, ottaako kuormittavampaa työtä vastaan 500 euron kuukausikorotuksella. Nimittäin tästä 500 euron korotuksesta jää käteen ainoastaan 225,9 euroa.

Iltiksen esimerkki on siinä mielessä mielenkiintoinen, että aika monessa pienehkössä firmassa asiantuntijan ja projektipäällikön bruttopalkan ero on noin 500 euron luokkaa, eikä sanottavia bonussysteemeitä ole. Pienehköissä firmoissa projektivetäjät joutuu oikeasti tekemään duunia ja laittamaan hommat rullaamaan. Siksi taloudellisessa mielessä hyppy asiantuntijasta projektivetäjäksi on aika järjetön veto.

No... kai se jonkun mielestä on tasa-arvoa, että Suomen yrityksissä voi vähän yksinkertaisempikin hyypiö nousta johtohommiin, kun älykkäämmät yksilöt jättäytyvät vapaaehtoisesti alemmalle portaalle.

Pääkirjoitus: Totuus 3500 €/kk tienaavan tilanteesta: Näin käy, jos saa 500 €/kk lisää

Tuloerot eivät ole nyky-Suomessa läheskään yhtä iso ongelma kuin kasvun ja varallisuuden puute, kirjoittaa Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela.

www.iltalehti.fi

 

[kaarlos]

Tää on vähän sellainen homma, että jokainen palkankorotus tietyn tulotason jälkeen lisää sitä käteen jäävää rahaa ja parantaa siten vaurastumismahdollisuuksia. Itse yli tuplat tuon kuukaudessa tienaavana tulisin ihan hyvin toimeen tuolla 3,5k liksalla - mutta sijoituksiin ei paljoa jäisi.

En ole kyllä eri mieltä siitä etteikö verotus olisi ihan liian tiukkaa, mutta ei se silti tee urakehityksestä järjetöntä.

 

[3dfx]

Iltalehden mukaan 3500 eur/kk bruttona tienaavan kannattaa tosissaan miettiä, ottaako kuormittavampaa työtä vastaan 500 euron kuukausikorotuksella. Nimittäin tästä 500 euron korotuksesta jää käteen ainoastaan 225,9 euroa.

Tässäkään ei oteta kantaa siihen mitä sillä todellisuudessa saa, jotta se kulutusveropuolikin tulisi huomioiduksi. Mut agenda tonkin pikkuseikan "unohtamisella" toki on iltalehdellä taas ihan selvä, niitä rahoja ei voi syödä, juoda,tankata autoon. Takassa toki voi polttaa, mutta yleensä sitä rahaa käytetään kuluttamiseen tai tulevaisuuden kuluttamisen mahdollistamiseen.