No niin, tänään sitten pöydänrakennus projekti taas jatkuu ja tällä kertaa olisi vuorossa raportti viime viikonlopun aikana asennetusta monitorivarresta. Kyseessä on siis jo aikaisemmin tässä threadissa mainittu Ergotron Trace, joka on eräänlainen ’musta hevonen’ monitorivarsien markkinoilla. Tracen rakenne poikkeaa täysin perinteisistä pallonivelien varassa toimivista varsista. Siinä missä pallonivelillä toimivat varret liikkuvat kehämäisillä radoilla, Trace’ssa monitoria voi siirtää pystysuorilla akseleilla ylös/alas, sivulle, eteen/taakse. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että monitori on helpommin asetettavissa haluttuun kohtaan eikä sitä tarvitse ”pyöritellä eri tavoin” haluttuun paikkaan saamiseksi. Itse ajattelin tätä hankkiessa, että tämä on vähän niin kuin ’next level’, eli kehittyneempi malli noista pallonivelten varassa toimivista perinteisimmistä malleista.
Monitorina minulla on Eizon 27 tuumainen CG279X, joka on 6,7 kg painava ja kuvankäsittelyyn soveltuva huippulaite. Eizo on sen verran laatupeli, että sitä ei edes viitsi mihinkään halpaan budjetti-varteen kiinnittää vaan se ansaitsee ihan kunnon kiinnityksen. Trace kannattelee parhaimmillaan 10 kg lastin, joten Eizo ei sitä juuri rasita. Jos tarvitsee vartta raskaammalle monitorille/monitoreille, niin valinta olisi sitten varmaan ollut Ergotronin HX-sarja, joka kantaa parhaimmillaan 20 kg (esim kaksi Eizoa).
Tracen asennus on siinä mielessä helppoa, että paketin mukana tulevat ohjeet ovat erinomaiset. Jokainen yksittäinen osa ja ruuvisarja on pakattu ja nimetty erikseen pieniin muovitaskuihin, että sekaannuksen vaaraa ei juuri ole.
Aluksi (1) ruuvataan ’grommet hole’ -asennusta varten oleva metallinpala varren pohjaan kiinni. Sen jälkeen vain (2) pöydässä olevasta reiästä läpi ja kiristysruuvi kiinni. Ei tarvitse edes kiristää mitenkään sormet tunnottomina, vaan todella helposti asettuu napakasti kiinni pöytään. Seuraavaksi (3) kiinnitetään varteen kiinni liikuttelu-mekanismi ja siihen (4) monitorin kiinnityspala. Lopulta vain (5) Eizo irti alkuperäisestä varrestaan ja kiinni Traceen. Tähän asti mennessä kaikki sujui ilman työkaluja, mutta monitorin kiinnittämisessä tarvittiin lopulta ruuvaria. Kokonaisuutena asennus on helppo eikä siinä voi juuri sotkea asioita (ainakin kun monitorissa on standardi vesa-kiinnitys, kuten miltei kaikissa on).
Yleisesti ottaen Ergotronin laatuvaikutelma on hyvä, sillä monessa kohtaa näkyy kyllä se, että yksityiskohtia on mietitty huolella. Esimerkiksi ruuvit ovat päällystetty sinisellä tiivisteaineella, että ne eivät pääse löystymään ajan kanssa. Varren jalassa on kumitiivisteet, että kontakti pöytälevyyn on hyvä eikä se pääse liukumaan. Paras yksityiskohta on kuitenkin itse varren päässä oleva kansi, jonka avaamalla saa esiin monitorivarressa itsessään säilytettävän kuusiokulma-avaimen (avaimella säädetään monitorivarren jäykkyyttä). Jopa luukun kansikin on kiinnitetty ohuella metallilangalla, että se ei pääse häviämään.
Tiivisteet varren jalassa
Kuusiokulma-avain salalokerossa
Sinistä tiivistemönjää ruuveissa
Itse monitorin johdot kulkevat aluksi tuon liikuttelu-mekanismin kautta ja kulkevat sitten varren vieressä olevaan johtokouruun. Johtokouru on muovia, samoin myös kaikki kansilevyt, joilla johdot piilotetaan. Lopulta johdot kulkevat varren edessä olevan aukon kautta kaapelireikään pöydässä. Kaapelireiän päälle tulee vielä vedonpoisto, eli monitoria liikutellessa johdot eivät pöydän alla liiku samanaikaisesti. Itselläni tuohon johtokouruun tuli 3 eri kaapelia (virta, dvi ja usb3-johto näytön profiilien siirtelyä varten). Johtokouruun mahtuu ehkä 4-5 johtoa tarkalla sovituksella mutta ei enempää, ja esimerkiksi kahdella Eizolla (yht. 6 johtoa) saattaisin olla jo pulassa. Tavallisilla monitoreilla kaksi näyttöä veisi 4 johtoa, jonka johtokouru kyllä juuri ja juuri vetää. Omalla kohdalla kävi kuitenkin niin, että dvi- ja usb3-johdot ovat liian lyhyet (1,5m) ja rajoittavat vähän pöydän liikkeitä, että pitää käydä hankkimassa pidemmät 3m versiot niistä.
Johdot kulkee mekanismin läpi
Täytyy sanoa, että en ole katunut yhtään sitä päätöstä, että päätin lähteä ’grommet hole’ -tyyppiseen asennukseen (siis kaapelireikä pöydässä). Vaikka alunperin meinasin mennä matalammalta aidan yli ja pistää monitorivarren vain perinteisellä kiristyspalalla kiinni, niin nyt olen tyytyväinen, että tuli nähtyä reiän tekemisen vaiva; pöydän saa tarvittaessa aivan seinään kiinni eikä siihen tarvitse jättää tyhmän näköistä rakoa johtoja varten.
Entä sitten se liikkuvuus? Monille on tärkeää se, että monitorin saa mahdollisimman lähelle takaseinää (eli pöytätila monitorin edessä maksimoidaan). Ergotronilta Trace on tarjolla olevista varsista se, jolla monitorin saa lähimmäksi takaseinää. Minimiasennossa seinän ja monitorin väliin jää 140mm. HX-sarjan varrella sama minimietäisyys on melkein sama, eli 145mm, mutta tällöin varren kiinnitysmekanismi ei saa olla monitorin takana, vaan se kiinnitettävä kauemmaksi pöytään (paljonko väli on silloin, mikäli kiinnitysmekanismi on siinä takana, en osaa sanoa eikä ole selvinnyt minulle). Vaikka Trace näyttää siltä, että monitorin taakse jää paljon tavaraa, todellisuudessa liikuttelumekanismi menee ihan littuun ja tavallaan väistyy pois tieltä. Tässä mielessä rakenne on onnistunut.
Monitori minimiasennossa lähimpänä seinää
Itse liikuttelu on aika mukavaa, kunhan on ensiksi säätänyt vasteen sopivaksi. Ergotronin oma juttu on ’Constant Force’ -tekniikka, jonka ansiosta monitoria liikuteltaessa vastus on aina sama riippumatta siitä, onko monitori esimerkiksi oman liikkuvuusratansa ääripäässä. Kaasujousilla varustettujen halvempien monitorivarsin liikuteltavuus on heikompi siinä mielessä, että niissä vastus tuppaa vaihtumaan, esim. tiukka liikeradan alussa ja löysä lopussa. Tracessa vastusta saa säädettyäkin asteikolla 1-10 ja säädin omani kohtaan 4,5. Tällöin monitori nousee/laskee melko kevyesti. Ja tosiaan nousu/lasku tapahtuvat täysin pystysuoraan, mikä on ihan nopeaa ja vaivatonta. Alimmillaan 27 tuumainen Eizo laskeutuu 3 cm päähän pöytälevystä ja korkeimmillaan yli 50 cm korkeuteen pöydästä. Sivuille monitori kääntyy noin 120 astetta ja luonnollisesti monitoria voi myös tiltata tai kääntää sen pystysuoraan. Kaiken kaikkiaan liikkuvuus on omalla kohdallani enemmän kuin riittävää.
Omasta mielestäni Ergotronin Trace -monitorivarressa on kuitenkin kaksi erityistä ominaisuutta, jotka todennäköisesti mietityttävät potentiaalisia hankkijoita:
1. Keskiakselille tapahtuva kiinnitys
Trace on siitä erityinen, että monitori kiinnitetään pöytään aina ”keskiakselin tasolla”, ts. kiinnitys tulee aina olemaan kohtisuorassa asemassa suhteessa käyttäjään. Jos käytössä on pallonivelillä varustettu monitorivarsi, kuten vaikkapa Ergotronin oma HX-sarja, niin varsi on mahdollista asettaa niin, että itse kiinnityskohta on pöydän sivulla, kun taas monitori itsessään on nivelien varassa käyttäjän edessä.
Tämä rakenteellinen ero Trace -mallin ja HX-mallien välillä vähän mietitytti itseänikin, sillä Trace ”pakottaa” kiinnityksen tuohon eteen ja mietin mielessäni, että onko sillä sitten suurtakaan eroa tavalliseen monitorin jalkaan. Nyt suoritetun asennuksen perusteella voin sanoa, että ainakaan minua se ei haittaa pätkän vertaa. Monitorini ”leijuu” joka tapauksessa varsin mukavasti pöydän yläpuolella, jonka vuoksi sen alle saa laitettua vaikkapa näppäimistön ym. Monitorivarren viemä tila monitorin takana on joka tapauksessa hyvin pieni (13 cm x 11 cm) eikä se ainakaan minua haittaa. Oleellista on oikeastaan ehkä se, että tuo tila on tosiaan tuolla monitorin takana, ja tuskin muutoinkaan säilöisin sinne mitään.
Kiinnityksestä voi todeta vielä sen verran, että ainakin itse tekemäni vertailun perusteella Trace on joka tapauksessa se tuote Ergotronilta, joka vie kaikkein vähiten tilaa monitorin takaa (140mm) – siis monitorin saa esimerkiksi lähemmäksi seinää kuin vaikkapa HX-sarjan monitorivarsilla (145mm) ja se on todennäköisesti monelle tärkeämpää kuin se, että monitorin takana olisi pelkkää tyhjää tilaa. Toisin sanoen, kiinnitys ei ole mielestäni ongelma.
2. Johtokouru
Toinen Trace-monitorivarren ominaisuus on johtokouru, joka kulkee itse varren vieressä. Myönnän itsekin, että mieluummin olisin nähnyt johtojen viennin tapahtuvan esimerkiksi varren sisällä/takana jollakin tavalla. Toisaalta nyt asennettuani tämän ymmärrän paremmin tätä valintaa. Johtokourulla on nimittäin se tarkoitus, että se taittuessaan/venyessään se osaltaan kompensoi johtojen tarvitsemaa ”liikkumisvaraa” kun monitoria siirrellään eri asentoihin. Tämän toteuttaminen esimerkiksi sisäisesti olisi todennäköisesti ollut vaikeaa (varren sisällä ei nyt ole oikein tilaakaan millekään ylimääräiselle, eli toisenlainen ratkaisu olisi saattanut lisätä varren kokoa).
Johtokouru. Yläosa suljettu ja alaosassa johdot vielä sulkematta.
Johtokouruun pätee oikeastaan vähän sama kuin tuohon edellä mainittuun kiinnitykseen: kouru jää lähes kaikissa tapauksessa sinne monitorin taakse, eikä sitä edes huomaa. Se tulee esiin pelkästään melko korkealle nostettuna, mutta en oikein keksi, miksi se täytyisi nostaa niin korkealle. Ainakaan istuessa tai seistessä en ole itse kokenut mitään tarvetta nostaa monitoria erityisen korkealle.
No niin, siinä oli aika paljon asiaa. Ensi vaikutelmia olisin voinut kirjoittaa pöydän käytöstäkin, mutta ei jaksa tänään kirjoittaa enempää ja pitää palata siihen vaikka seuraavassa projektiraportissa. Joka tapauksessa keskeisimmät osat on laitettu kohdalleen, pöytä jollakin tavoin kasassa ja siirretty huoneen nurkkaan toistaiseksi.
www.isku.com
Olisiko muuta vastaavaa(kestävää) pöytärunkoa tiedossa? Levy olisi omastatakaa
