- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 3 145
Niin kuin tuossa tuli todettua, aika moni muistaa sen ajan kun sähköntuotanto pyöri vakaiden tuotantomuotojen varassa ja kiinteitä sopimuksia sai parhaimmillaan alle 5c/kwh, eikä ne sähköyhtiöt silloinkaan tehneet tappiota. Sitten kun lähdettiin puffaamaan uusiutuvia, mitkä nojaavat ensisijaisesti sääolosuhteisiin, niin osa varoitti jo silloin, että sen seurauksena tulee olemaan hintojen heiluntaa ja mahdollisia vakausongelmia, mutta politiikka oli niin kivan kuuloista höttöisen söpöä yltiöoptimismia, että sanottiin vain että tekniikka ratkaisee ja muut kootut selitykset.
Verrattuna niihin vanhoihin hyviin aikoihin niin mikä on muuttunut? Onko meillä enemmän vai vähemmän ydinvoimaloita? Enemmän vai vähemmän patoja? Ainoa säätövoima mistä on muistaakseni luovuttu on jotkut hiilivoimalat ja niistäkin luopuminen on ollut ymmärtääkseni yritysten päätöksiä säästää kuluissa.
Joillekin tuntuu olevan niin, että hintojen jatkuva nousu on ikään kuin itseisarvo ja se, että asuminen, teollisuus yms. saisivat edullista energiaa suunnilleen kirosana. Kaiken nyt vaan kuuluu maksaa niin maan perkeleesti, olla tuotannon puolesta epäluotettavaa ja mielellään vielä mahdollisimman heikosti enustettavaa viikkoa pidemmälle. Minusta sellainen on lähinnä järjen köyhyyttä. Jos halutaan investointeja ja niiden mukana työpaikkoja, niin silloin on syytä olla jotain kilpailuetuja ja edullinen, ennustettava ja vakaa energian hinta on kiistatta yksi sellainen. Sitten tietysti jos halutaan mennä perinteisellä pavunlaskentamallilla missä kaikki kilpailukyky syntyy kaiken vähentämisestä niin se on asia erikseen, mutta ei sellaiseen ympäristöön kyllä hirveästi kannata investoidakaan.
Nykyisellä talousjärjestelmällä inflaatio on tavoite ja deflaatiota tulee välttää, joten juu hintojen nousu on itseisarvo. Toisekseen jos energia on "liian" halpaa niin silloin ei kannata investoida sen säästämiseen koska ROI jää liian pieneksi, koska ilmaista energiaa ei ole niin joku sen maksaa aina joten on fiksumpaa käyttää sitä tehokkaasti kuin tuhlata sitä ja pyrkiä korjaamaan tuhlaamisen aiheuttama hinnannousu rakentamalla lisää perusvoimaa.
Näin flamettamatta jos halutaan ennustettavan ja vakaan energian hinnan niin sitä kutsutaan suunnitelmataloudeksi jossa valtio määrää hinnan tai hintarajat ja sitten yritykset joko itkee, lopettaa tai siirtyy valtion omistukseen (jossa mahdolliset tuotantotappiot sitten maksetaan verovaroista). Haittapuolena luonnollisesti on että kukaan ulkopuolinen ei tule tuolle markkinalle sen jälkeen investoimaan senttiäkään vaan investoinnit riippuu valtiosta. Vaihtoehtona on sitten nykyisenmallinen pörssikauppa jossa jotkut voittaa ja toiset häviää.