Minusta P/E ja Schillerin P/E antavat vääristyneen kuvan, sillä ne sivuuttavat tärkeimmän asia: vaihtoehtokustannuksen.
Vaihtoehtokustannuksen takia investoinnin kannattavuutta ei voi mitata tyhjiössä vain itseään vastaan (P/E). Sen sijaan pitäisi verrata muihin mahdollisiin sijoituksiin.
Jos voit ostaa samalla rahalla kahta eri saksan bondia, joista toinen maksaa 5% korkoa ja toinen 4% korkoa, ei se ”P/E” 25:sen ostos ole mitenkään järkevä, koska tarjolla on P/E 20 ostoskin. Tuossa valintatilanteessa ”P/E” 25:sen paperin ostaminen on negatiivisen arvoista, koska jokainen ostettu bondi estää sinua ostamasta enemmän tuottavaa bondia.
Jotta osakkeiden P/E:tä voisi käyttää hintojen mittarina, pitää niiden P/E:tä verrata johonkin muuhun sijoitukseen. Pelkkä itseensä vertaaminen ei riitä.
Jos vertaat vuoden 2003 osakemarkkinoiden P/E:itä silloisiin valtiolainojen tuottoihin, voit laskea jonkinlaisen riskipreemion, jota osakeissa oli. Jos vertaat 2020 P/E:eitä samalla tavalla, voit myös laskea riskipreemion.
Minusta voimme sanoa, että osakkeet ovat kategorisesti kalliita vain, mikäli riskipreemio on pienentynyt suhteessa osakkeiden riskeihin.
Jos yritysten toiminta-edellytykset ovat stabiloituneet, niihin sijoittamisen riskit laskevat ja silloin niistä sietääkin saada pienemmän riskipreemion.
Samoin, jos riskittömien sijoitusten tuotot ovat pudonneet osakkeiden riskipreemion pysyessä vakiona, P/E:t nousevat ihan luonnollisesti.