Itse olen sitä mieltä, että sijoitustoiminta on vaativampaa kuin äkkiseltään ymmärtää, mutta toisaalta suorassa osakesäästämisessä liiotellaan riskiä... Väitän kuitenkin silti, että kilpailu voi olla kovempi kuin mitä ajattelee, ja en lähtisi kuukausitasollakaan treidaamaan edes noita pieniä osakkeita mikäli itsellä ei ole liiketoimintaosaamista/ taustaa yrityksen taloushallinnossa.
Ai ai olipas hyvä kirjoitus tämäkin.
Oikeiden firmojen valinta salkkuun vaatii tosiaan osaamista ja kyllä sitä salkkua pitää sitten sen alun jälkeen seurata ja hoitaakin. Ja kyllä siinä kysytään vähän sitä ajoituskomponenttiakin ainakin osassa tapauksista. Sitten kun on riiittävästi kokemusta ja hyvä strategia, niin saa jo heti lähdöstä hyvän salkun aikaan, niin sitten on mahdollista olla tekemättä mitään (jos tavoite strategiassa oli se).
Mutta tämähän vaatiikin sitten jo osaamista ja ei ole kysymys enää aloittelijasta.
Jos se salkku taas ei toimi ja ollaan tilanteessa, että indeksi hakkaa selkeästi sen salkun pidon, niin silloin herää heti kysymys, ja täysin aiheesta, että mitä järkeä siinä on, jos kerran indeksillä pääsee selvästi parempiin tuottoihin ja huomattavasti pienemmällä vaivalla. Opettelu tällä keinolla tuskin on järkevä vastaus, koska se voi todellakin käydä liian/hyvin kalliiksi.
Omasta mielestäni harjoittelu kannattaa ehdottomasti jakaa vaiheisiin. Alkuun yrittää ihan vaan lukemalla ja kyselemällä päästä selville yleisesti asioista. Sitten kun on ymmärrystä vähän sieltä ja täältä eri strategioista ja niiden vaatimuksista, niin valita jokin itselle parhaiten soveltuva ja tuntuva strategia. Sitten edetään vähän syvemmälle opintoihin juuri kyseisen aiheen parissa ja vasta sitten jossain vaiheessa, kun tuntee olevansa valmis, niin aloittaa se oikealla rahalla tekeminen.
Kun tästä aikaa kuluu ja opiskellaan koko ajan lisää, ja tulokset on odotettuja, voidaan sitten alkaa lisäämään paukkuja.
---
Vastakohtana tässä on, että tehdään vain päätös alkaa sijoittajaksi. Ostetaan salkkuun sen kummemmitta strategioita ja suunnitelmaa ja perustelematta, sekä pääasiassa muiden suositusten perusteella se 5-10 yhtiötä ja sitten aletaan jännäämään että mites käy. Joka päivä käydään osakeiden hinnat läpi ja jännitys tiivistyy. Siinä käy yleensä niin, että sitä tulee tunteet peliin mukaan (liikaa) ja aletaan säätämään. Kun ei ole mitään selkeää sisäistettyä strategiaa ja suunnitelmaa, niin säätöhän tapahtuu sitten yleensä niin, että myydään matalalla ja ostetaan kalliilla. Ja sitten kun taas ollaan vähän voitolla, niin myydään heti pois. Ja sitten niiden tappioiden kanssa ei realisointia, vaan istutaan todella syvälle kyykkyyn. Yleensä pohjaan asti.
Lopputuloksesta ei liene epäselvää, että kuka maksaa. Artisti.