Auto on kyllä ihmeellisen mielipiteitä jakava esine.
Osa oikein suu vaahdossa jaksaa möyhötä siitä paljonko autoilu nielee rahaa ja kuinka on ylpeys ajaa vanhalla paskaläjällä.
Itse en nyt eritysen tarkka ole imagostani, mutta sen verran kuitenkin että auto mielestäni edustaa käyttäjäänsä niin hyvässä kuin pahassa ja jo ihan samasta syystä, minkä takia pukeudun siististi, ajan myös siistillä autolla. Joku vanha kuppainen kolmoskopan golffi aiheuttaa aina vähän sellaista "piensäästäjä" tai persaukinen fiilistä ja itsekin välillä sortuu siihen, että tulee pidettyä niillä ajavia varakkaita ihmisiä vähän omituisina. Puhutaan nyt kuitenkin joistakin satasista kuukaudessa, niin en nyt pidä sitä erityisen pahana varsinkin työmatkaa ajaville, että siihen autoon laitetaan hiukan rahaa jotta se on jotain muuta kun ihan halvin Hyundai Getz tai joku Daewoo Kalos. Eri asia jos rahat niin tiukilla että muuhun ei ole mahdollisuutta, silloin se on valitettava tilanne ja sillä mentävä.
En kiellä, että voi arvioida sen perusteella rahatilannetta onko 20v vanha auto tai ei. Jostain mielikuvat luodaan tahtomattakin. Ja se auto näkyy. Lomamatkat, kodin sisältö ja huvitukset taas ei. Työkaverit toisaalta tietää ainakin tuloista yleensä jotain. Menoista sitten ei välttämättä
Ja toki houkuttavuus ajaa (usein myös mukavalla ja hyvän tuntusella) vanhalla autolla riipuu ihan siitä, että kuinka on niitä rahankohteita missäkin halussa lyhyessä elämässä, ja mikä tulotaso. Jollekkin riittä näkkileipä ja vesi. Joku on köyhä isomillakin tuloilla.
Oikeen ideaali kompromissiä onkin sitten, jos se vanha auto ei edes häiritse liikaa.
Uskon myös, että se arvokas uudempi auto, voi olla osalle isompi juttu ikääkin tullen. Nuori kun useammin vaikka mikä opiskelija ja vanha auto lähes nuorekasta, kunnes tulee kohta, missä miettii sopiiko tää "teini/mummo" kosla näihin dressman-vaatteisiin ja mokkakenkiin kuinka yksiin.
Ja en vähättele sellasia tyyli ja identiteetti asioita, miten niitä kukakin missäkin kokee, elämänvaiheessa jne.
Eräällä tutulla oli 50v asti vanhaa halpaa 20v Hiacee ja Carinaa, kunnes yhtäkkiä repäs, ja osti 10v vanhan uutena 100 000€ maksaneen Lexuksen. Oliko joku ihastus vai muu suunnanmuutos, sitä ei tarina kerro.
Tai joku voi asua nuoruusympyröistä muuttaneena, eikä niitä naapureitakaan mittailemassa vieressä jne., niin voi helpommin vapautua ajelee millä vaan kenä tahansa, kuin jossain toisessa nk. dynamiikassa.
Ja toki monta ulottuvuutta. Vanha auto loskasena marraskuuna lähiössä, vai siellä kesäsellä aurinkorannalla puunattuna.
Ja sen luonnonläheisen puutalon pihassa 00-luvun alun muotoilu minusta ajattomalla tavalla sopivampaa, kuin se paikoin överiksi mennyt teknoörkki muotoilu, jollainen sopii parhaiten sinne sinisellä valolla valaistuun alikulkutunneliin tms. ympäristöön minusta. Nm. automutoilu ihmetyttänyt jonkun aikaa.
Ei vanha auto kirjaimellisesti vie siisteyttä, jos siistissä kunnossa. Ja voi luoda myös omanlaistaan henkevää fiilistä, ainakin kun kieroutuu hetkee aikaa
Se varallisuuden näyttäminen tms. sosiaalinen tunnejuttu sitten toinen. Toki siihenkin siisteys vaikuttaa mielikuviin, ja kun ns. reunalla elijöiden autot tuppaa oleen niitä kämäsiä.
Toki vähän kulahtaneenkin voi olla maalaisromanttinen siellä kesäisessä järvimaisemassa (jos sellasta hakee)
Ja joo sellanen äärimmäisyys, et vaikka miljoona rahaa, ja 80-luvun Vento alla, niin se on sitten kai vähän oma alueensa