Omassa laitteessa vakiona tullut 2,0 mm siima kului todella nopeasti loppuun kun heti oli poikki jos napsahti kiviin ja kiinteisiin rakenteisiin. Vaihdoin siiman valmistajan speksien mukaiseen maksimiin 2,4 mm ja yhdellä kelallisella pärjää koko kesäkauden. Kestää ihan eri tavalla kaltoinkohtelua ja raskasta käyttöä kuin vähän ohkaisempi 2 millin siima.
Yleensä pienimmät siimat toimivat vain jos pelkkää heinää söpösti mansikkapenkin vierestä niitetään eikä missään tarvitse trimmata kantojen tai kivijalan ympärillä. Isompaan työhön tarvitaan isompaa siimaa, jos vaikka jossain on päässyt oikein pahasti pehmeää rikkaruohoa nousemaan, vaikka isoja ohdakkeita. Puhumattakaan siitä, että pitää siimalla ajaa poikki jotain vattuja ja vielä vaahteran vesoja samalla.
Tosin 2,4 kestää jo aika paljon ja siimojen välillä on leikkaavuus- ja kulutuskestävyyseroja samassa läpimittaluokassakin. Joku merkitys on jopa sillä, miten tiukalla taivutuksella myyntipakkauksesta otettu siima on. Suorempi parempi, kun syötetään pikaladattavaan puoliautomaattikasettiin. Kasetin täyttö voi kestää 30 sekuntia tai 5 minuuttia tai perkeleiden soidessa huonoilla vehkeillä vaikka puoli tuntia.
Siihen menee ihan hyvin myös 2,7 mm siima, vaikka ohjeet 2,4 maksimiksi sanookin. Samoilla perusteilla kun siitä ohuesta siimasta mihinkään, niin vaihdoin.
Ohut siima olisi kuitenkin aivan turhaa, jos kaikki koneet suoriutuisivat vaikkapa 3 millimetrin siimalla. Ohut leikkaa paremmin jos paksua ei tarvita, ja heikko kone ei leikkaa paksulla.
Kun on valittu läpimittaluokka, todetaan myös että terävämpi profiili leikkaa paremmin kuin tavallinen pyöreä pötkö, ja parempi materiaali kuluu hitaammin kuin halpismuovi. Tämä sanomatta että hifistely olisi aina tarpeen - ei ole.
isäksi kun tehoja on, ei välttämättä tarvitse valita siiman ja raivausterän tai edes siiman ja kolmioterän väliltä. Myös muovipalaterä on ihan päällikkö tuote. Voi vetää melkein kolmioterän leikkausvoimalla, oikeaa puuvartta lukuunottamatta, kivijalan vieressä ja muutenkin palovaarallisissa paikoissa samalla turvatasolla kuin muovisiima.
R 112C Oli muuten paikallisessa tosi isossa alennuksessa, joka houkutteli kovasti. Tulin kuitenkin tulokseen että se on liian köykäinen vehje tähän pihaan. Ei ehkä varsinaisesti leikkuuleveyden (85cm) perusteella, mutta ihan yleisesti. Äärirajoilla ajetut vehkeet tuntuvat olevan jatkuvasti jostain hajalla. Sikäli tärkeä hankinta että kun menoja on muutenkin niin helvetisti ja aikaa rajallisesti, niin virhehankintoihin tai kokeiluihin ei rahkeet riitä. Nurmikon lisäksi toistasataa vuotta vanhat rakennuksetkin kaipaavat vähän huomiota
En ole koskaan kokeillut 1-sarjan husqvarnaa, mutta on jo numeroiden perusteella sanottava että 112C on alitehoinen. Lisäksi säästö vs. 214TC on vähäinen ja oletettavasti halpuutus on merkittävää. Mainittakoon myös, että 93 cm teräleveys on niin minimaalinen, että siitä ei ole yhtään varaa vähentää jos arvostaa aikaansa. Eikä 214TC ole yhtään ylitehoinen jos aikoo käyttää pöytää muussaavana perälaita suljettuna.
Enkä ajatellut muuta tehdä normaalissa nurmikonhoidossa, sitä pitkää tikkua riittää joka tapauksessa. Murskaten ristiin leikaten ja epämääräiset alueet soveltaen ajaen saa siistiä jälkeä. Millään "nuottatytön paskat rantakalliolle" moodilla ei saa, siis kotipihaan. Eri juttu maataloustöissä tai amerikkalaisten "kunnostetaan pahaksi päässyt piha" videoissa.
Olen kyllä käyttänyt 214TC myös maataloustyössä hyvin erikoisessa soveltavassa kohteessa, ja se oli kymmenien tuntien peltoajossa kovilla. Hihnoja ja tankoja alkaa poksahdella vaikka moinen kuluttajalaite onkin omassa kohteessaan asiallinen. Se on silti hobbyvehje vaikka hyvä onkin.
Oppirahat puutarha- (ja muittenkin) koneiden hankinnoissa pitäisi olla jo maksettu. Markkinoinnissa vaativalla harrastajalla tarkoitetaan usein mukavasti omakotitalossa asuvaa ja "satunnaisessa käytössä" termi viittaa johonkin rivarin tai puutarhamökin ympärillä häärimiseen. Kun mennään johonkin maaseudulle tai mettän keskelle, niin ei siellä näe ketään akkusahan tai lehtipuhaltimen kanssa heilumassa päivästä toiseen, tai robottileikkuria arpomassa mistä kohtaa ojan piennarta uskaltaa tänään ajaa ja mikä on paras vetää viikatteella

(sis. sarkasmia)
Puhuttaessa laajemmin päristimistä nämä "vaativan harrastajan" määritelmät ovat tosiaan myyntimiehen puhetta. Vaativan harrastajan ja puoliammattilaisen koneet voivat olla melkein mitä tahansa. Ne voivat olla pieniä ammattikoneita, tai ne voivat vähän isompia paljaan minimitason kuluttajatuotteita. Jonkun mielestähän moottorisahakin on jo melkein ammattikone jos ei osta Lidlistä tai halvinta Stihlin kertakäyttöistä painavaa ja tehotonta. MS250 tai MS270 on jo siinä rajoilla, että se on melkein ammattikone ja käyttökelpoinen joillekin, mutta ei se silti ole oikea saha vielä vaativalle harrastajalle. Ja jännästi kun vaativan harrastajan vaatimus ylitetään, onkin jo käsissä ammattikone. On se velmua.
Kivien "poistaminen" on osoittautunut paljon työläämmäksi mitä alkuun näytti. Lähinnä koska kaikki jäljellä olevat ovat sellaista laakeaa mallia, eli vaativat helvetisti poraamista kiiloille. Tuli hommattua niitä varten fiskarsin järein leka. Tarkoitus porata vähän matalampia reikiä lähekkäin ja murskata vain sen verran että saa nurmikon kasvamaan päälle.
Pahojen kivien poistamisessa on yleensä suurin ongelma porata niihin ennen murtolaastia. Siihen tarvittaisiin oikea raskaampi poravasara, jollaiseen en ole koskaan raaskinut investoida.
osa taas ei... syvemmälle kaivaminen on yleensä se mikä osoittautuu kaikkein työläimmäksi vaihtoehdoksi.
Tuossa voidaan nähdä, että maalaji on lähes kadehdittava kivisyyttä lukuun ottamatta. Kivet ovat oikeasti saatavissa esiin ja vieläpä kokonsa puolesta siirrettävissä kokonaisina. Piha muodostuu täydelliseksi raivoa ja hikeä käyttäen, kunhan ei telo itseään. Hidasteena on lähinnä miten liukkaita pyöreitä piruja ovat. Onnea matkaan, tuostahan saa vaikka miten virheettömän jos piha-autismi kutsuu jatkossakin.
Akkuraivaussahoista... Itse päädyin aiemmin keväällä ostamaan tämän, kun naisystävän rintamamiestalon ympäriltä piti siistiä sekä pitkäksi kasvanutta ruohikkoa ja pusikkoa, että reilun ranteen paksuisia rankoja:
Akkuraivaussaha Makita XGT UR013GZ05 40V .
Kunhan ranteen paksuisia rankoja on vain kourallinen, laite varmaan toimii. Suunnittelun lähtökohtana ihmettelen ajatusta asentaa oletusteräksi akkuporan päähän 9 tuuman raivausterä. Eiköhän kahdeksantuumaisellakin juuri ehtisi uhraamatta vähiä tehoja. Noin iso terä on vain näön vuoksi akkutrimmerissä ja heikentää suorituskykyä. Se on lähinnä tarkoitettu koneeseen, jolla voi tankkaamatta laittaa tuon kokoista puuta nurin toista tuntia jos jaksaa juomatta työskennellä.
E: Lisättäköön tarkenteeksi, että oikealla raivaussahalla saa verrattain nopeasti kaadettua vaikkapa 150mm kuusen vaikka siinä onkin vain 8" / 200mm terä. 225 on parempi jos raivausta tehdessä vesakkoa on paljon ja/tai samalla niitetään vaikka vattua ja horsmaa. Muutaman puun kaatoon kävisi pienempikin kuin 200 mm.
ps. Oston perustelu itselle ei ole vaikeaa, vaan emännälle. Varaudu ostamaan hänelle joku vastaavan hintainen laite samalla.
Luulisin että useimmat emännät arvostavat sitä, kun piha on hyvin hoidettu eikä näytä valkovenäläisen teollisuushallin taustalta, vieläpä siten ettei isäntä käytä kaikkea vapaa-aikaansa minimisiivoukseen. Toki joku vahva ja itsenäinen nainen saattaisi haluta hoitaa pihan itse, mutta siinäkin laiskuus voittanee. Pihan hoito paskoilla vehkeillä on kenelle tahansa oman työn ja duunin sabotointia. Kyllä se pitää hoitua tehokkaasti ja mieluiten se saisi olla kivaa.