Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Listaan jotain, mitä äkkiseltään tulee mieleen aiheesta:
-Ylipäätään etukäteen kannattaa selvittää esim. tietullikäytännöt, mihin ikinä onkaan menossa. Esim. Itävaltaan vignetten voi ostaa n. 2 viikkoa etukäteen netistä tai tarralla paikan päältä. 2 viikon raja johtuu etämyynnin palautusoikeudesta.
-Esim. Viamichelin voi käyttää reittien suunnitteluun, se huomioi nuo Vignettet ja maksulliset tunnelit yms.
-Saksaan pitää ympäristötarra hommata etukäteen, jos aikoo kaupunkien keskustoihin mennä. Saksassa maksetaan bensat yleensä kassalle ja moni syrjemmässä oleva huoltoasema menee illalla kiinni, jolloin ei sitten saa polttoainetta. Myös kaupat menee tuollapäin Suomeen verrattuna aikaisin kiinni, eivätkä ole sunnuntaisin auki ollenkaan.
-Voimassa oleva green card vakuutusyhtiöstä
-Jos auto ei ole oma, vaan kaverin tai rahoitusyhtiön, myös valtakirjalla lupa viedä ulkomaille pitää olla mukana
-Talvella kitkarenkaat ovat hyvä vaihtoehto, sillä etelään päin mennessä esim. Puolassa ja Saksassa ei nastoja saa käyttää, Itävallassa ja Ranskassa sen sijaan saa, lumiketjuja vaaditaan aika monessa paikassa (jos on lunta) ja tien tukkimisesta pidon puutteen vuoksi saa sakot
-Johonkin voi tarvita kansainvälisen ajokortin
-Euroopan ulkopuolella maasta riippuen tarvitaan Carnet de passage (hyvin maakohtaista, enkä sen tarkemmin ole perehtynyt) eli rajalla ajoneuvo pitää väliaikaisesti tuoda maahan ja seuraavalla rajalla viedä maasta, myös liikennevakuutuksen voimassaolot vaihtelevat
Näitähän saa myös kuukausimaksuttomina, brittifoorumeilta kannattaa etsiä lisätietoja, erityisesti jos Ranska/Italia/Espanja suunnalle on menossa, niin tuolla säästää reilusti aikaa ja hermoja. Britit näitä tykkäävät harrastaa, koska ratti on heillä autoissa oikealla ja Euroopan maksulaitteet vasemmalla. Itävallassa olen joskus ajanut tietulliin, jonka maksoin kortilla ja on muistaakseni ainoa kerta kun luottokortilta (debit/credit yhdistelmäkortti) lähti maksu ilman mitään lisäkyselyjä (ei pin-koodia, ei valintaa debit/credit, ei siis yhtään mitään), vähän kuin kaupassa lähimaksu, mutta kortti piti syöttää laitteeseen, ja raha lähti kortilta.Tässä oli monia hyviä pointteja
Vaikka lähtisi reissuun kuinka uudella autolla tahansa niin ottaisin mukaan jopa kaksi paikka-ainepulloa (varmistaisin missä auton oma on, onko kenties käytetty ed. omistajan aikana jos alla on käytettynä ostettu auto), lisäksi jesariteippiä. Sille on uskomattoman monta käyttökohdetta ns. tienpäällä. Myös kaikki majoitukset, matkat ja muut ennalta maksettavat asiat kannattaa varata & maksaa luottokortilla, ei pankkikortilla. Jos tulee ongelmia, mitä tahansa, luottokortilta voi saada maksetut majoitukset takaisin - pankkikortilla harvemmin.
Pari lisähuomiota:
-Auton kaskovakuutuksen omavastuut saattavat olla poikkeuksellisen suuria Baltian maissa, Puolassa ym. Tai ulkomailla ylipäätään korotettuja.
-K-Euroopassa pitää (kaikissa maissa?) olla autossa heijastinliivit (jokaiselle matkustajalle) ja joissain maissa jopa taskulamppu (?) - ainakin varoituskolmio.
-Mahdollisista reseptilääkkeistä on oltava reseptit mukana. Itse koin tämän Norjan tullissa Kilpisjärven raja-asemalla ja ujo hässäkkä päälle, sinne jäi lääke omaa hölmöyttäni.
-Lisäksi kannattaa pitää käteistä, kolikkoja mukana - ei mitään 20e/50e seteleitä. Usein tietulliteillä olevat "maksupisteet" - pisimmät jonot on niissä joissa jengi arpoo maksukorttiensa kanssa ja nopeimmin vetää ne joihin jengi maksaa käteisellä. Näin siis herran vuonna 2021 K-Euroopassa. Kaikista sujuvimmin pääsee elektronisella tietulli / vignette -laitteella, mutta sellaisen tilaaminen & etukäteen maksaminen ei ole kätevää ellei käy joka vuosi samassa maassa.
-Varatuista hotelleista kannattaa tiedustella mahdollisuutta varata autolle parkkipaikka. Kaikissa ei onnistunut, muutamissa kyllä -> helpotti huomattavasti matkantekoa.
-Itse hommasin myös vanhan kansan paperikartan siitä alueesta jonne olimme menossa. En luottaisi Google mapsiin tai vastaavaan 100%, varsinkaan poikkeustilanteissa. Paperiselta tiekartalta on helppoa ja kätevää tsekata teitä eikä ne maksa käytännössä mitään.
Mutta on kyllä siistiä touhua, ihan eri juttu ajella minne haluaa omalla autolla vs. lentää jonnekin "turistimestoille" ja vuokrata siellä auto pariksi päiväksi.
Saa myös ilmaiseksi tilattua postitettuna kotiin Traficomin sivuilta.Tosiaan autossa pitää olla (on hyvä olla) mukana paperinen rekisteriote eli ns. "tekninen osa". Sen saa ilmaiseksi (?) katsastusasemalta.
Espanjassa on tullut taas uusi hieno säännös. Aikaisemmin joka autosta piti löytyä 2x varoituskolmiot ja ne piti viedä hajoamisen yhteydessä tarpeeksi kauas autosta kumpaankin suuntaan. Nyt homma muuttuu ja kahden varoituskolmion sijaan tarvitaan hälytysvalo. Tämä tosin astuu voimaan 2025 ja vuodesta 2026 valossa pitää olla geolokaatio...
V16 warning beacon lights - Wikipedia
en.wikipedia.org
Ranskan alkometrijuttu olikin uusi juttu, pitänee lauantaina napata huoltikselta sellainen hanskalokeroon kun ajelen Geneven ohi. Jaksoin jopa tulostaa tuon vakuutuksen "green cardin" uuden version.
Kaikilla (ulkomaan)matkoilla tuppaa olemaan vaiheita ja tapahtumia, jotka olisi voinut jättää väliinkin. Kolikon toinen puoli on sitten erilaiset, usein odottamattomat helmet. Helmet eivät yleensä ole minkään (suur)kaupungin keskustoissa, paikoissa joita lentoturistit kiertävät.Parhaimmillaan on todella nautinnollista road trippailu pitkin Eurooppaa, pahimmillaan erittäin raskasta. Huikeita maisemia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös monenlaista vähemmän mukavaa.
Tämän voin vahvistaa. On hämmentävää kuinka nopeasti suupielet kääntyvät alaspäin, kun auton ajaa ulos laivasta. Liikenne Suomessa on kuin horroksessa ja liikennejärjestelyt on kuin sarvikuonojen piirtämiä ja toteuttamia.Vähän erilaisen havainnon ja kokemuksen jakaisin kuitenkin: itse kun olen nimenomaan ajamisesta kiinnostunut autoharrastaja, niin nuo "kuumaveriset" etelän maat ovat olleet välillä liiankin kivoja paikkoja ajaa autolla. En koskaan unohda sitä, kun tulin Italiasta takaisin Suomeen: masennuin oikein kun tajusin miten hidasta puuroa kaikki liikenne täällä meillä on.
Laivayhtiöt taitavat ilmoittaa, että tuntia ennen lähtöä pitäisi olla satamassa ja se on riittänyt oikein hyvin. Katsoo vain mennessä oikean jonon, jos satamasta on lähdössä muitakin laivoja suunnilleen samaan aikaan. Aika monesti siellä on rekisterinumeron lukeva systeemi ja taululle tulee, mille kaistalle milläkin reknrolla kuuluu ajaa. Sitten vaan antaa passit luukulla, virkailija tsekkaa ne ja antaa matkaliput passien kanssa takaisin. Ruuhkat kannattaa satamaan mennessä huomioida. Laivan sisälle parkatessa kannattaa laittaa hälytin pois päältä (jos sellainen on ja sen saa pois). Tallinnan päässä pois laivasta on ollut karmea ruuhka joka kerta johtuen sataman huonoista liikennejärjestelyistä. Muugan satamassa tätä ongelmaa tuskin on, sieltä on tosin itse tullut tultua vain Suomeen päin.Ollaan lähdössä autolla pariksi viikoksi Itä-Euroopan kierrokselle (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia). Olisiko hyviä vinkkejä automatkailuun noilla alueilla?
Maksullisia teitä taitaa olla vain Puolassa ja Slovakiassa ja enimmäkseen moottoriteiden yhteydessä. Hinnat eivät taida hurjia olla, mutta pystyykö joka paikassa maksamaan käteisellä?
Ei taida olla kaupungeissakaan mitään ruuhkamaksuja tai vähäpäästöalueita noissa maissa?
Mikä on Puolassa edullisin tapa maksaa kaupoissa ja ravintoloissa jne? Valuutanvaihdosta taitaa mennä kuluja riippumatta millä kortilla maksaa, toisaalta käteistä ei suuria määriä haluaisi taskussa kantaa. Mikä siis viisain ratkaisu?
Onko vinkkejä pysäköintiä varten mainituissa maissa? Onko jotain selvästi Suomessa totutusta poikkeavia pysäköintikieltoja tms?
Laivamatka Tallinnan kautta: kuinka paljon satamiin täytyy varata aikaa, että varmasti ehtii kyytiin (ennakkoon ostetut liput)?
Ollaan lähdössä autolla pariksi viikoksi Itä-Euroopan kierrokselle (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia). Olisiko hyviä vinkkejä automatkailuun noilla alueilla?
Maksullisia teitä taitaa olla vain Puolassa ja Slovakiassa ja enimmäkseen moottoriteiden yhteydessä. Hinnat eivät taida hurjia olla, mutta pystyykö joka paikassa maksamaan käteisellä?
Ei taida olla kaupungeissakaan mitään ruuhkamaksuja tai vähäpäästöalueita noissa maissa?
Mikä on Puolassa edullisin tapa maksaa kaupoissa ja ravintoloissa jne? Valuutanvaihdosta taitaa mennä kuluja riippumatta millä kortilla maksaa, toisaalta käteistä ei suuria määriä haluaisi taskussa kantaa. Mikä siis viisain ratkaisu?
Onko vinkkejä pysäköintiä varten mainituissa maissa? Onko jotain selvästi Suomessa totutusta poikkeavia pysäköintikieltoja tms?
Laivamatka Tallinnan kautta: kuinka paljon satamiin täytyy varata aikaa, että varmasti ehtii kyytiin (ennakkoon ostetut liput)?
Via Baltica on itsellä jäänyt vielä ajamatta. Jos unohtaa sen, että reitin varrella on myös nähtävää ja ajattelee sitä pelkkänä siirtymisenä, niin miksi Ruotsin reitin sijasta kannattaisi ajaa Via Balticaa?
Vielä kun uskaltaisi Balkaniin. Kuumottaa paikallinen liikennekulttuuri ja rajatarkistukset jos saisivat siellä päähänsä käydä koko auton läpi, jopa ovipahvit irrottaen ja tiputtaen kaikki tavarat suoraan maahan. Näitä juttuja kuullut niin kaverilta kuin lueskellut lukuisista tapauksista Redditin puolelta.
Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.Rajoilla auttaa myös jos ei näytä kovin hipiltä tai muuten epäilyttävältä. Ja vaikka ei ole täsmällistä reittisuunnitelmaa niin kannattaa miettiä joku tilannetajuinen vastaus etukäteen jos tullisetä kysyy minne matka. Riemulomalle Kosovoon ei välttis paras vastaus serbille ja toisinpäin, veikkaisin.
Itse heitin Utsjoella Norskeille jotain epäselvää, tyyliin ei oo suunnitelmaa, jäämerta kattelemaan. Mikä sinänsä oli täysin totuudenmukainen vastaus kun ex-tempore telttareissu/roadtrip, mutta tämän jälkeen ruvettiin tonkimaan ja purkamaan konttia. ”No vodka?” - No nuuhki vaan ihan vapaasti, mutta pulloissa on vettä ja kylmälaukussa sallittu määrä folkööliä. Inariin susia nussimaan olis varmaan ollut parempi vastaus.
Ei Norja ole EU:ssa, Schengen alueella kylläkin. Pakolaiskriisin aikaan oli Itävallan ja Saksan rajalla moottoritie vedetty yhdelle kaistalle ja hitaasti piti ajaa ja tullimiehet syynäsivät aika tarkkaan, eivät kuitenkaan pysäyttäneet.Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
Ja vaikka olisikin Eu&Schengenissä, niin jokaisella maalla on yhä edelleen oikeus tarkastaa maahan tulijat. Kyllähän Suomen tullikin kyttää ja tarkistaa Virosta tulijoita.Ei Norja ole EU:ssa, Schengen alueella kylläkin. Pakolaiskriisin aikaan oli Itävallan ja Saksan rajalla moottoritie vedetty yhdelle kaistalle ja hitaasti piti ajaa ja tullimiehet syynäsivät aika tarkkaan, eivät kuitenkaan pysäyttäneet.
Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
Kerran pääsi juttelemaan Sveitsin tullin kanssa vähän pidempään, kun muistin väärin seuraavan maan. Ei aina voi muistaa Italian ja Itävallan rajoja. Maahankin olin tullut pientä alppitietä miehittämättömän raja-aseman kautta.Rajoilla auttaa myös jos ei näytä kovin hipiltä tai muuten epäilyttävältä. Ja vaikka ei ole täsmällistä reittisuunnitelmaa niin kannattaa miettiä joku tilannetajuinen vastaus etukäteen jos tullisetä kysyy minne matka.
Göteborg ja Helsingborg on paikkoja, joissa on ahkerimmin kyselty menemisiä. Aiemmin erityisen aktiivinen oli UK:n tulli mutta saivat touhusta siinä määrin pyyhkeitä, että touhu siistiytyi jossain vaiheessa. Olettaisin, että nyt kysellään taas (brexit). Suomessa hyvin satunnaisesti.Saksa / Tanska rajalla on useasti kyselty asioita. Samaten Tanska/Ruotsi. Ruotsi/Suomi ja Saksa/Suomi laivasta tullessa myös muutamaan kertaan pysäytetty.
Tämäpä ei olekaan itsestäänselvää. Oikeutta systemaattisiin rajatarkastuksiin ei yleisesti ole. Suomen rajoilla Ruotsin-laivoja saa tarkastaa (veroraja ja taxfree) mutta Viron- ja Saksan-laivoja lähtökohtaisesti ei (normaali sisäraja). Näitä tuli joskus selviteltyä melko tarkastikin, kun oli UK:n tullin kanssa erimielisyyksiä siitä mitä tulli saa tai ei saa tehdä.Ja vaikka olisikin Eu&Schengenissä, niin jokaisella maalla on yhä edelleen oikeus tarkastaa maahan tulijat. Kyllähän Suomen tullikin kyttää ja tarkistaa Virosta tulijoita.
Kerran pääsi juttelemaan Sveitsin tullin kanssa vähän pidempään, kun muistin väärin seuraavan maan. Ei aina voi muistaa Italian ja Itävallan rajoja. Maahankin olin tullut pientä alppitietä miehittämättömän raja-aseman kautta.
Göteborg ja Helsingborg on paikkoja, joissa on ahkerimmin kyselty menemisiä. Aiemmin erityisen aktiivinen oli UK:n tulli mutta saivat touhusta siinä määrin pyyhkeitä, että touhu siistiytyi jossain vaiheessa. Olettaisin, että nyt kysellään taas (brexit). Suomessa hyvin satunnaisesti.
Yleisesti ottaen Länsi-Euroopassa on hyvin harvinaista, että millään rajalla kukaan on mistään kiinnostunut. Kuulemma Saksan länsirajalla saatetaan joskus ratsata kahvia(!).
Tämäpä ei olekaan itsestäänselvää. Oikeutta systemaattisiin rajatarkastuksiin ei yleisesti ole. Suomen rajoilla Ruotsin-laivoja saa tarkastaa (veroraja ja taxfree) mutta Viron- ja Saksan-laivoja lähtökohtaisesti ei (normaali sisäraja). Näitä tuli joskus selviteltyä melko tarkastikin, kun oli UK:n tullin kanssa erimielisyyksiä siitä mitä tulli saa tai ei saa tehdä.
Sisärajavalvonnan tilapäinen palauttaminenkaan ei anna oikeutta tullitarkastuksiin mutta se oikeuttaa matkustusasiakirjojen tarkastukset.
Jos pilkkua viilataan, niin tulli nimenomaan ei saa harjoittaa sisärajoilla systemaattista epäilyttävien kohteiden seulontaa.Mikä on systemaattista ja mikä epäilyttävän kohteen tarkastamista. Läheppä siitä vääntämään.
Balkanista puhe. Ja siellä Norjassakin on tulli ja omat tuontirajoituksensa, joita heillä lienee oikeus valvoa kun sellaisia ovat keksineet. Pysäytettäessä voi jossain määrin vaikuttaa siihen juttutuokion pituuteen ja perusteellisuuteen, kukin tyylillään.Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
Kerran olen ajanut Roomasta Calabriaan eikä liikenteestä jäänyt mitään erityistä mieleen. Liikenne on ehkä yleisesti vähäisempää ja vähemmän hektistä, kun pääsee Napolin eteläpuolelle.Uskaltaiskohan ensi kerralla Etelä-Italiaan (pohjoinen vähän tutumpi)... Jokseenkin tuntuu, että siellä saattaisi olla hurjempi meininki liikenteen osalta kuin Balkanilla.
Siirtymissä ei kannata tuijottaa niinkään kilometrejä vaan arvioida niihin kuluvaa aikaa. Usein on niin, että pitkää matkaa varten on motarit, joilla matka joutuu, ja alemmalla tieverkolla matka sitten ei joudu. Tiet kulkevat jokaisen kylän, kuntakeskuksen ja kaupungin keskusaukion kautta. Vaikka tie olisi nimellisesti satasen tietä, pääosa ajasta kuluu taajamien läpiajoon - ja yllärinä joku tietyö heittää pienelle bonuskierrokselle, jolla on lisää taajamia. Toisaalta alemmalla tieverkolla näkee paljon sellaista, mikä motarilla jäisi näkemättä. Pysähtyminenkin on helpompaa.Itselläni on pidempi road trip vasta suunnitteluasteella, mutta tarkoitus on pitää päivittäiset siirtymät maltillisina maksimissaan 400 km pätkinä ja pysähtyä aina siirtymien välissä vähintään muutamaksi päiväksi ihmettelemään paikallista menoa. Oletteko muuten suunnitelleet road tripeillä reitit ja pysähtymispaikat tarkasti vai edenneet enemmän fiilispohjalta? Oman järkeilyn mukaan ilman huolellista suunnittelua jää moni vähemmän tunnettu helmi näkemättä matkan varrelta ja matka voi päätyä helposti pelkäksi ajeluksi turistirysästä toiseen. Toki muutoksia ja yllättäviä tilanteita pidemmällä reissulla taitaa väistämättä tulla, joten liian lukkoon lyöty reissusuunnitelmakaan ei taida olla järkevä.