Road trip keskustelua

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja BIOS
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
10.08.2021
Viestejä
4 026
Tehdäänpä tällainen keskustelunavaus liittyen road trippailuun, eli tien päällä matkustamiseen (kulkupelistä riippumatta).

Yleistä keskustelua, mieltä askarruttavien kysymyksien esittämistä ja vinkkien jakamista.
 
Viimeksi muokattu:
Viime vuonna 2023 tullut käytyä jopa kolmella eri autolenkillä pitkin Eurooppaa; aina vähän eri reittejä ja eri maita pitkin, mutta vain Schengeniin kuuluvissa maissa ja samalla lähes kaikissa EU-maissa (yli 21 tkm yhteensä). Piti päästä tutustumaan Eurooppaan.

Nyt vuonna 2024 tullut heitettyä kaksi vielä pidempää lenkkiä, Euroopan mantereen molempiin eteläpäätyihin, myös ei-EU ja ei-Schengen maihin (näistäkin kertyi yhteensä 21 tkm). Aivan pohjoisessakin tullut käytyä myöskin (Pohjois-Norjassa, mutta tämä oli sikäli rennompi lenkki). Etelä-Euroopan lenkeistä löytyy tietoa alempaa tältä sivulta. Ne olivat sikäli kiinnostavampia lenkkejä kuin vuoden 2023 lenkit, jotka tuntuivat vasta aloittelulta (jos näin pitkiin lenkkeihin vertaa).

Näiden lenkkien osalta pääsi pahemman luokan matkakuumekärpänen puremaan, sillä olen aiemmin elämässäni matkustellut hyvin, hyvin vähän ja siten maailma on jäänyt näkemättä. Jotenkin tämä road trippailu on tuntunut minulle luontaiselle tavalle matkustaa, ei niinkään julkisilla matkustaminen (jolloin joutuisi jonottamaankin ties missä ja kaikki tuntuisi muutenkin vähän hankalammalta).

Auton kanssa on päässyt näkemään ja kokemaan erilaisia maisemia niin paljon paremmin kuin mitä lentokoneen kanssa olisi mahdollista. Tämä on myöskin ollut budjettiystävällistä matkustelua. Autossakin on tullut nukuttua ties missä ja pahimmillaan ajanut yötäpäivää jos halunnut edetä nopeasti. Autoon on saanut mukaankin paljon kaikenlaista tavaraa.

Täällä on aika paljon kaikenlaisia vinkkejä jaettu muissakin viesteissä, niin en viitsi tässä jakaa tismalleen samoja vinkkejä, mutta suosittelen jokaista tarkistamaan Ulkoministeriön sivuilta ajankohtaiset tiedot eri maista, sekä tarkistamaan pitääkö mihinkä maahan hankkia ns. vignette kun tietyissä maissa pitää olla sellainen hommattuna ainakin motareita varten (yleensä maantiet ovat maksuttomia, vaikka muuten vignette vaadittaisiin). Joissakin maissa tiemaksut maksetaan erillisissä tietulleissa, jolloin ei taas tarvitse vignetteä olla.

Kannattaa myös tarkistaa, mitä kaikkea pitää autossa olla mukana, kuten ensiapupakkaus, palosammutin, varoituskolmio, huomioliivit (maakohtaisia vaatimuksia). Autossa olisi hyvä olla mukana myös tyynyjä ja peittoja, makuupussikin suositeltavaa (mukavampi nukkua autossa kuin ilman niitä).

Ei-EU/ei-Schengen maihin pitää ottaa mukaan Green Card, passi(t) ja auton rekisteriotteen tekninen osa.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa myös harkita sijoittamista 40€ telttaan, joka ponnahtaa itsestään pystyyn päästyään pussista ulos. Aivan loistava ostos, pääsee turvaan itikoilta hetkessä. Itselle pitää olla vähintään teltta tai farmarin takatila, penkillä en nuku. Mukana pitää olla käynnistin tai vara-akku, tai ennen pitkää käy ohraisesti. Itse pidän kaapeleitakin. Kerran käynnistin itseni kun autojääkaappi vei sähkön, muuten olen antanut muille kaapeleilla sähköä. Vararenkaan ohella ei paljoa tilaa vie ottaa paikkapullo ja minikompura. Hyvä onni loppuu joskus.

Mäkisissä maissa on syytä mennä alamäet hyvinkin korkeilla moottorin kierroksilla jarruttaen, muuten alkaa haisemaan ja pidempään kestäessään häipymään jarrut. Paras ajaa niin pienellä vaihteella, ettei jarrua tarvitse kuin ajoittain ottamaan vauhtia pois.
 
Listaan jotain, mitä äkkiseltään tulee mieleen aiheesta:
-Ylipäätään etukäteen kannattaa selvittää esim. tietullikäytännöt, mihin ikinä onkaan menossa. Esim. Itävaltaan vignetten voi ostaa n. 2 viikkoa etukäteen netistä tai tarralla paikan päältä. 2 viikon raja johtuu etämyynnin palautusoikeudesta.
-Esim. Viamichelin voi käyttää reittien suunnitteluun, se huomioi nuo Vignettet ja maksulliset tunnelit yms.
-Saksaan pitää ympäristötarra hommata etukäteen, jos aikoo kaupunkien keskustoihin mennä. Saksassa maksetaan bensat yleensä kassalle ja moni syrjemmässä oleva huoltoasema menee illalla kiinni, jolloin ei sitten saa polttoainetta. Myös kaupat menee tuollapäin Suomeen verrattuna aikaisin kiinni, eivätkä ole sunnuntaisin auki ollenkaan.
-Voimassa oleva green card vakuutusyhtiöstä
-Jos auto ei ole oma, vaan kaverin tai rahoitusyhtiön, myös valtakirjalla lupa viedä ulkomaille pitää olla mukana
-Talvella kitkarenkaat ovat hyvä vaihtoehto, sillä etelään päin mennessä esim. Puolassa ja Saksassa ei nastoja saa käyttää, Itävallassa ja Ranskassa sen sijaan saa, lumiketjuja vaaditaan aika monessa paikassa (jos on lunta) ja tien tukkimisesta pidon puutteen vuoksi saa sakot
-Johonkin voi tarvita kansainvälisen ajokortin
-Euroopan ulkopuolella maasta riippuen tarvitaan Carnet de passage (hyvin maakohtaista, enkä sen tarkemmin ole perehtynyt) eli rajalla ajoneuvo pitää väliaikaisesti tuoda maahan ja seuraavalla rajalla viedä maasta, myös liikennevakuutuksen voimassaolot vaihtelevat
 
Hyviä vinkkejä yllä, oon omalla autolla road tripannut kertaalleen ruotsissa, kertaalleen norjassa, ahvenanmaalla on tullut auton kanssa lomailtua ja pari kertaa suomea ympäri. Japanissa heitin vuokra-autolla road tripin. Prätkällä oon road trippaillut baltiassa.

Pohjoismaat on ainakin tässä lähistöllä olleet aika iisejä. Ei tarvitse etukäteen tehdä juuri muuta kuin läntätä FIN tarra takalasiin, koska oon ajellut tollasella vanhemmalla urheiluautolla nämä road tripit, ja siinä ei ole noita EU-kilpiä. En oo itse stressannut isommin auton hajoamisesta, kunhan vakuutus on voimassa niin homma rokkaa hyvin. Ei tonne toki millään pommilla viitsisi lähteä, mutta kyllä mä tollasella huolletulla turboautolla oon kehdannut vielä ajella.

Toki sen suhteen, että googlettelee eri maiden käytännöt, esimerkiksi yllä hyvin huomautettu joku ympäristölupa saksassa tms, niin varmaan oleellisin vinkki ihan käytännön puolesta olis, että kannattaa miettiä miten pitkiä päiviä viitsii ajella jatkuvalla syötöllä ja millasta aikaa taukoihin menee ja onko kovin haluherkässä pysähtely näteissä paikoissa tms. Ollaan painettu mitä vaan 300-1000 kilsan päiväsettiä ja tollanen tonni vaatii sit jo sellasen suhtautumisen ettei tossa oikeesti ehdi juuri tehdä muuta kun ajaa. Reissujen pointtina nyt pääasiassa on kuitenkin nauttia niistä kierreltävistä mestoista, joten iisillä asenteella.

Koska mulla on ollut alla monesti japsituonti turboauto, niin oon tavannut pitää about seuraavaa varustusta: Järkevä tunkki, vararengas (ei mitään paikkavaahdon varaan laskemista), renkaanpaikkaussarja (kamelin paska tms), perus hylsysarja, kiintolenkkisarja, jakari, kärkipihtiä, tiivisteliimaa, kierrelukitetta, sähköteippiä, rautalankaa yms. Tossa alkaa sit olla suht hyvät mahdollisuudet tehdä tarvitaessa pientä säätöä, mutta ei oo onneksi tarvinnut.
 
Listaan jotain, mitä äkkiseltään tulee mieleen aiheesta:
-Ylipäätään etukäteen kannattaa selvittää esim. tietullikäytännöt, mihin ikinä onkaan menossa. Esim. Itävaltaan vignetten voi ostaa n. 2 viikkoa etukäteen netistä tai tarralla paikan päältä. 2 viikon raja johtuu etämyynnin palautusoikeudesta.
-Esim. Viamichelin voi käyttää reittien suunnitteluun, se huomioi nuo Vignettet ja maksulliset tunnelit yms.
-Saksaan pitää ympäristötarra hommata etukäteen, jos aikoo kaupunkien keskustoihin mennä. Saksassa maksetaan bensat yleensä kassalle ja moni syrjemmässä oleva huoltoasema menee illalla kiinni, jolloin ei sitten saa polttoainetta. Myös kaupat menee tuollapäin Suomeen verrattuna aikaisin kiinni, eivätkä ole sunnuntaisin auki ollenkaan.
-Voimassa oleva green card vakuutusyhtiöstä
-Jos auto ei ole oma, vaan kaverin tai rahoitusyhtiön, myös valtakirjalla lupa viedä ulkomaille pitää olla mukana
-Talvella kitkarenkaat ovat hyvä vaihtoehto, sillä etelään päin mennessä esim. Puolassa ja Saksassa ei nastoja saa käyttää, Itävallassa ja Ranskassa sen sijaan saa, lumiketjuja vaaditaan aika monessa paikassa (jos on lunta) ja tien tukkimisesta pidon puutteen vuoksi saa sakot
-Johonkin voi tarvita kansainvälisen ajokortin
-Euroopan ulkopuolella maasta riippuen tarvitaan Carnet de passage (hyvin maakohtaista, enkä sen tarkemmin ole perehtynyt) eli rajalla ajoneuvo pitää väliaikaisesti tuoda maahan ja seuraavalla rajalla viedä maasta, myös liikennevakuutuksen voimassaolot vaihtelevat

Tässä oli monia hyviä pointteja :tup:

Vaikka lähtisi reissuun kuinka uudella autolla tahansa niin ottaisin mukaan jopa kaksi paikka-ainepulloa (varmistaisin missä auton oma on, onko kenties käytetty ed. omistajan aikana jos alla on käytettynä ostettu auto), lisäksi jesariteippiä. Sille on uskomattoman monta käyttökohdetta ns. tienpäällä. Myös kaikki majoitukset, matkat ja muut ennalta maksettavat asiat kannattaa varata & maksaa luottokortilla, ei pankkikortilla. Jos tulee ongelmia, mitä tahansa, luottokortilta voi saada maksetut majoitukset takaisin - pankkikortilla harvemmin.

Pari lisähuomiota:

-Auton kaskovakuutuksen omavastuut saattavat olla poikkeuksellisen suuria Baltian maissa, Puolassa ym. Tai ulkomailla ylipäätään korotettuja.
-K-Euroopassa pitää (kaikissa maissa?) olla autossa heijastinliivit (jokaiselle matkustajalle) ja joissain maissa jopa taskulamppu (?) - ainakin varoituskolmio.
-Mahdollisista reseptilääkkeistä on oltava reseptit mukana. Itse koin tämän Norjan tullissa Kilpisjärven raja-asemalla ja ujo hässäkkä päälle, sinne jäi lääke omaa hölmöyttäni.
-Lisäksi kannattaa pitää käteistä, kolikkoja mukana - ei mitään 20e/50e seteleitä. Usein tietulliteillä olevat "maksupisteet" - pisimmät jonot on niissä joissa jengi arpoo maksukorttiensa kanssa ja nopeimmin vetää ne joihin jengi maksaa käteisellä. Näin siis herran vuonna 2021 K-Euroopassa. Kaikista sujuvimmin pääsee elektronisella tietulli / vignette -laitteella, mutta sellaisen tilaaminen & etukäteen maksaminen ei ole kätevää ellei käy joka vuosi samassa maassa.
-Varatuista hotelleista kannattaa tiedustella mahdollisuutta varata autolle parkkipaikka. Kaikissa ei onnistunut, muutamissa kyllä -> helpotti huomattavasti matkantekoa.

-Itse hommasin myös vanhan kansan paperikartan siitä alueesta jonne olimme menossa. En luottaisi Google mapsiin tai vastaavaan 100%, varsinkaan poikkeustilanteissa. Paperiselta tiekartalta on helppoa ja kätevää tsekata teitä eikä ne maksa käytännössä mitään.

Mutta on kyllä siistiä touhua, ihan eri juttu ajella minne haluaa omalla autolla vs. lentää jonnekin "turistimestoille" ja vuokrata siellä auto pariksi päiväksi.
 
Tässä oli monia hyviä pointteja :tup:

Vaikka lähtisi reissuun kuinka uudella autolla tahansa niin ottaisin mukaan jopa kaksi paikka-ainepulloa (varmistaisin missä auton oma on, onko kenties käytetty ed. omistajan aikana jos alla on käytettynä ostettu auto), lisäksi jesariteippiä. Sille on uskomattoman monta käyttökohdetta ns. tienpäällä. Myös kaikki majoitukset, matkat ja muut ennalta maksettavat asiat kannattaa varata & maksaa luottokortilla, ei pankkikortilla. Jos tulee ongelmia, mitä tahansa, luottokortilta voi saada maksetut majoitukset takaisin - pankkikortilla harvemmin.

Pari lisähuomiota:

-Auton kaskovakuutuksen omavastuut saattavat olla poikkeuksellisen suuria Baltian maissa, Puolassa ym. Tai ulkomailla ylipäätään korotettuja.
-K-Euroopassa pitää (kaikissa maissa?) olla autossa heijastinliivit (jokaiselle matkustajalle) ja joissain maissa jopa taskulamppu (?) - ainakin varoituskolmio.
-Mahdollisista reseptilääkkeistä on oltava reseptit mukana. Itse koin tämän Norjan tullissa Kilpisjärven raja-asemalla ja ujo hässäkkä päälle, sinne jäi lääke omaa hölmöyttäni.
-Lisäksi kannattaa pitää käteistä, kolikkoja mukana - ei mitään 20e/50e seteleitä. Usein tietulliteillä olevat "maksupisteet" - pisimmät jonot on niissä joissa jengi arpoo maksukorttiensa kanssa ja nopeimmin vetää ne joihin jengi maksaa käteisellä. Näin siis herran vuonna 2021 K-Euroopassa. Kaikista sujuvimmin pääsee elektronisella tietulli / vignette -laitteella, mutta sellaisen tilaaminen & etukäteen maksaminen ei ole kätevää ellei käy joka vuosi samassa maassa.
-Varatuista hotelleista kannattaa tiedustella mahdollisuutta varata autolle parkkipaikka. Kaikissa ei onnistunut, muutamissa kyllä -> helpotti huomattavasti matkantekoa.

-Itse hommasin myös vanhan kansan paperikartan siitä alueesta jonne olimme menossa. En luottaisi Google mapsiin tai vastaavaan 100%, varsinkaan poikkeustilanteissa. Paperiselta tiekartalta on helppoa ja kätevää tsekata teitä eikä ne maksa käytännössä mitään.

Mutta on kyllä siistiä touhua, ihan eri juttu ajella minne haluaa omalla autolla vs. lentää jonnekin "turistimestoille" ja vuokrata siellä auto pariksi päiväksi.
Näitähän saa myös kuukausimaksuttomina, brittifoorumeilta kannattaa etsiä lisätietoja, erityisesti jos Ranska/Italia/Espanja suunnalle on menossa, niin tuolla säästää reilusti aikaa ja hermoja. Britit näitä tykkäävät harrastaa, koska ratti on heillä autoissa oikealla ja Euroopan maksulaitteet vasemmalla. Itävallassa olen joskus ajanut tietulliin, jonka maksoin kortilla ja on muistaakseni ainoa kerta kun luottokortilta (debit/credit yhdistelmäkortti) lähti maksu ilman mitään lisäkyselyjä (ei pin-koodia, ei valintaa debit/credit, ei siis yhtään mitään), vähän kuin kaupassa lähimaksu, mutta kortti piti syöttää laitteeseen, ja raha lähti kortilta.
 
Norjaan kymmenisen reissua, samoin Beneluxin ja Moselin alueelle. Alpit, Kroatia ja Italian sekä Ranskan Rivierat myös tullut tehtyä yksittäisinä reissuina. Kroatia ja Norja ylivoimaisesti parhaat autokohteina jos vertaisi johonkin pakettimatkaan lentäen samalle rannikolle. Autolla saa vain paljon enemmän irti.

Tukholmasta ajaa illaksi Keski-Saksaan ja siitä toisessa Alpeille tai vaikka Brysseliin. Tuolla kaavalla omat reissut. Sitten lomailua alueella, vuokrapyörällä urheilua, maisemareissuja, kylpylähotellissa tai merenrannalla makoillen tai vaikka Norjassa kalastellen. Laidasta laitaan eri teemoja, mutta lähtökohta yleensä se, että kannattaa ajaa kerralla perille ja samoin sieltä pois loman päätteeksi.

Parikymppisenä saattoi vain ajaa ja vaikka nukkua autossa, mutta iän ja järjen mukana on tajunnut ettei siinä ole mitään järkeä. Sama sitten vaikka ajaa Stadista Kuopioon lounaalle ja takaisin joka päivä ja nukkua himassa jos lomalla ei ole muuta tarkoitusta kuin ajaminen.


Autosta olen sen verran eri mieltä siinä, että hajoamisen pelkääminen ulkomailla on lähtökohtaisesti turhaa. Se auto kestää kotonakin vuodesta toiseen 10-30 tkm, miksi se mystisesti hajoaisi lomalla? No itsellä on mennyt renkaita useampia, mutta paremmat valikoimat ja huomattavasti halvemmat hinnat ulkomailla on. Myös Norjassa. Ja vararengas toimii myös ulkomaan asflatilla. Harvaan asutussa Suomessa se auton totaalinen hajoaminen pahempi ongelma on kuin Keski-Euroopassa jossa korjaamoja joka nurkalla ja hotelliverkosto valtava.
 
Kun ajaa uuteen maahan, kannattaa tsekata ulkoministeriön matkustustiedote, sekä Autoliiton sivulta maksuton infolehtinen.

Niistä yleensä selviää paikalliset eroavaisuudet ja erikoisuudet juuri huomioliiveistä, alkometreistä ym. Tänne lienee turha listata joka maan kymmentä kohtaa ja asioita jotka muuttuvat, esim oliko se Ranskassa yksi vai kaksi alkometriä, ja pitiköse liivi pukea ennen autosta nousua vai olla vain koko ajan käden ulottuvilla yms.
 
Trafilta kannattaa tilata rekisteriotteen tekninenosa, jos Suomen rajojen ulkopuolelle menee.
Valtakirja auton pois vientiin maasta, jos omistaja ei ole mukana reissussa.
 
Tosiaan autossa pitää olla (on hyvä olla) mukana paperinen rekisteriote eli ns. "tekninen osa". Sen saa ilmaiseksi (?) katsastusasemalta.
 
Espanjassa on tullut taas uusi hieno säännös. Aikaisemmin joka autosta piti löytyä 2x varoituskolmiot ja ne piti viedä hajoamisen yhteydessä tarpeeksi kauas autosta kumpaankin suuntaan. Nyt homma muuttuu ja kahden varoituskolmion sijaan tarvitaan hälytysvalo. Tämä tosin astuu voimaan 2025 ja vuodesta 2026 valossa pitää olla geolokaatio...

Ranskan alkometrijuttu olikin uusi juttu, pitänee lauantaina napata huoltikselta sellainen hanskalokeroon kun ajelen Geneven ohi. Jaksoin jopa tulostaa tuon vakuutuksen "green cardin" uuden version.
 
Viimeksi muokattu:
Yritin jo ennen ensimmäistä reissua tutkia tarkkaan mitä vaaditaan missäkin maassa, mutta käsittääkseni suomalaisessa autossa pitää olla ne asiat mukana mitä Suomessakin vaaditaan. Tietenkin olisi hyvä olla ensiapupakkaus, palosammutin, huomioliivit jne... Omalla kohdalla näitä ei ole koskaan missään maassa tarkistettu, ei edes raja-asemilla tai muualla poliisien toimesta.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen lanka. Itsellä vyön alla seuraavaa...

2011 Nurburgring, SVT Cobra
2016 Balttia-Puola-Saksa-Tanska- Ruotsi, 3843km, 7vrk, CLK55
2016 Nordkapp, CLK55
2017 Croatia, 5135km, 8vrk, SLK55
2018 Lofootit, 2537km 5vrk, SLK55
2018 Nurburgring, 5000km, 7vrk, SLK55
2019 Garda järvi, 5193km, 8vrk, SLK55
2019 Montenegro, 6161km 8vrk, SLK55
2020 Balttia (tynkä koska epidemia), 2229km, 5vrk, SLK55
2020 Sveitsin alpit (tynkä koska epidemia), 4187km, 7vrk, SLK55
2022 Andorra, 6092km, 8vrk, CL63
 
Parhaimmillaan on todella nautinnollista road trippailu pitkin Eurooppaa, pahimmillaan erittäin raskasta. Huikeita maisemia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös monenlaista vähemmän mukavaa.

Vähän erilaisen havainnon ja kokemuksen jakaisin kuitenkin: itse kun olen nimenomaan ajamisesta kiinnostunut autoharrastaja, niin nuo "kuumaveriset" etelän maat ovat olleet välillä liiankin kivoja paikkoja ajaa autolla. En koskaan unohda sitä, kun tulin Italiasta takaisin Suomeen: masennuin oikein kun tajusin miten hidasta puuroa kaikki liikenne täällä meillä on.

Ja kyllähän samaa henkeä huomaa jo siinäkin heti, kun miltä tahansa reissulta palaa Ruotsista Suomeen. Turun satamassa on aina sellainen tunne kuin olisi vanhainkotiin tullut. Mutta tämä on nyt vain oma kokemukseni ja ymmärrän täysin niitä, jotka taas tykkäävät hitaasta ja rauhallisesta liikenteestä. Itselleni vain Italia oli äärimmäisen rentouttava ajokohde, koska tuntui siltä että ihan tavallinenkin liikenne liikkuu olosuhteisiin nähden sopivalla nopeudella. Silloin saattoi vain keskittyä sujuvaan ajamiseen ja vähän nautiskellakin, eikä nopeusrajoituksista tarvinnut pahemmin stressata. Siellä pysyi kuski virkeänäkin paljon paremmin kuin jossain muualla tuntikaudet kamerakujaa madellen.

Auton ei tarvitse muuten olla mikään ihmeellinen, jotta road trippailusta voi nauttia. Parhaalla Italian matkallani alla oli 69-heppainen Fiat 500. Voima riitti aivan loistavasti paitsi kerran Comojärven seudulla meinattiin jäädä erääseen pihaan, kun ylämäki oli niin jyrkkä, ettei vauhtia meinannut saada kelatuksi tarpeeksi, että auto olisi jaksanut takaisin tielle asti: ei kerta kaikkiaan vaan saanut välitystä riittämään edes ykkösellä ja silloin oli auto jo tyhjennetty matkustajistakin jne.

Toinen murheenkryyni oli jonkin saksalaisen Porsche-kerhon kokoontumisajo Passo Della Stelviossa. Fiatin paukut eivät mitenkään riittäneet ohittamaan Possuja serpentiinin ylämäessä. No kurveissa ne tietenkin olivat täydellinen tientukko ja jouduin tyytymään näiden "urheiluautoilijoiden" vauhtiin koko vuoristotien huipulle asti. Se harmittaa vielä tänäkin päivänä.
 
Viimeksi muokattu:
Espanjassa on tullut taas uusi hieno säännös. Aikaisemmin joka autosta piti löytyä 2x varoituskolmiot ja ne piti viedä hajoamisen yhteydessä tarpeeksi kauas autosta kumpaankin suuntaan. Nyt homma muuttuu ja kahden varoituskolmion sijaan tarvitaan hälytysvalo. Tämä tosin astuu voimaan 2025 ja vuodesta 2026 valossa pitää olla geolokaatio...

Ranskan alkometrijuttu olikin uusi juttu, pitänee lauantaina napata huoltikselta sellainen hanskalokeroon kun ajelen Geneven ohi. Jaksoin jopa tulostaa tuon vakuutuksen "green cardin" uuden version.

Mikä tuon vilkkuvalon paikantimen idea on?
 
Portugalissa on itselleni sopiva mummokulttuuri autoilussa, elikkä lähellä pohjoismaita. Espanjassa se sitten kummasti muuttuu, ehkä siellä tarvittaisiin enemmän niitä mummeleita rattiin niin pojatkin rauhoittuisi.
 
Löytyykö sivustoa josta näkisi millaisia rajoituksia euroopassa on diesel autolle? Euroopan reissu mietteissä
 
Parhaimmillaan on todella nautinnollista road trippailu pitkin Eurooppaa, pahimmillaan erittäin raskasta. Huikeita maisemia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös monenlaista vähemmän mukavaa.
Kaikilla (ulkomaan)matkoilla tuppaa olemaan vaiheita ja tapahtumia, jotka olisi voinut jättää väliinkin. Kolikon toinen puoli on sitten erilaiset, usein odottamattomat helmet. Helmet eivät yleensä ole minkään (suur)kaupungin keskustoissa, paikoissa joita lentoturistit kiertävät.

Vähän erilaisen havainnon ja kokemuksen jakaisin kuitenkin: itse kun olen nimenomaan ajamisesta kiinnostunut autoharrastaja, niin nuo "kuumaveriset" etelän maat ovat olleet välillä liiankin kivoja paikkoja ajaa autolla. En koskaan unohda sitä, kun tulin Italiasta takaisin Suomeen: masennuin oikein kun tajusin miten hidasta puuroa kaikki liikenne täällä meillä on.
Tämän voin vahvistaa. On hämmentävää kuinka nopeasti suupielet kääntyvät alaspäin, kun auton ajaa ulos laivasta. Liikenne Suomessa on kuin horroksessa ja liikennejärjestelyt on kuin sarvikuonojen piirtämiä ja toteuttamia.
 
Ollaan lähdössä autolla pariksi viikoksi Itä-Euroopan kierrokselle (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia). Olisiko hyviä vinkkejä automatkailuun noilla alueilla?

Maksullisia teitä taitaa olla vain Puolassa ja Slovakiassa ja enimmäkseen moottoriteiden yhteydessä. Hinnat eivät taida hurjia olla, mutta pystyykö joka paikassa maksamaan käteisellä?

Ei taida olla kaupungeissakaan mitään ruuhkamaksuja tai vähäpäästöalueita noissa maissa?

Mikä on Puolassa edullisin tapa maksaa kaupoissa ja ravintoloissa jne? Valuutanvaihdosta taitaa mennä kuluja riippumatta millä kortilla maksaa, toisaalta käteistä ei suuria määriä haluaisi taskussa kantaa. Mikä siis viisain ratkaisu?

Onko vinkkejä pysäköintiä varten mainituissa maissa? Onko jotain selvästi Suomessa totutusta poikkeavia pysäköintikieltoja tms?

Laivamatka Tallinnan kautta: kuinka paljon satamiin täytyy varata aikaa, että varmasti ehtii kyytiin (ennakkoon ostetut liput)?
 
Miksi ihmeessä tietullit haluaisi maksaa käteisellä? Sehän on ihan vihoviimeistä hommaa?

Korteilla maksaessa valuutanvaihtokulut ovat alemmat kuin ~millään muulla kuvitteellisella tavalla. Jos haluat alentaa entisestään, hommaa wise-accountti + kortti.

Myös revolut on hyvä, mutta wise on keskittynyt enemmän valuuttamuunnosten optimointiin ja ilmeisesti kurssit ja komissiot ovat pienemmät.
 
Ollaan lähdössä autolla pariksi viikoksi Itä-Euroopan kierrokselle (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia). Olisiko hyviä vinkkejä automatkailuun noilla alueilla?

Maksullisia teitä taitaa olla vain Puolassa ja Slovakiassa ja enimmäkseen moottoriteiden yhteydessä. Hinnat eivät taida hurjia olla, mutta pystyykö joka paikassa maksamaan käteisellä?

Ei taida olla kaupungeissakaan mitään ruuhkamaksuja tai vähäpäästöalueita noissa maissa?

Mikä on Puolassa edullisin tapa maksaa kaupoissa ja ravintoloissa jne? Valuutanvaihdosta taitaa mennä kuluja riippumatta millä kortilla maksaa, toisaalta käteistä ei suuria määriä haluaisi taskussa kantaa. Mikä siis viisain ratkaisu?

Onko vinkkejä pysäköintiä varten mainituissa maissa? Onko jotain selvästi Suomessa totutusta poikkeavia pysäköintikieltoja tms?

Laivamatka Tallinnan kautta: kuinka paljon satamiin täytyy varata aikaa, että varmasti ehtii kyytiin (ennakkoon ostetut liput)?
Laivayhtiöt taitavat ilmoittaa, että tuntia ennen lähtöä pitäisi olla satamassa ja se on riittänyt oikein hyvin. Katsoo vain mennessä oikean jonon, jos satamasta on lähdössä muitakin laivoja suunnilleen samaan aikaan. Aika monesti siellä on rekisterinumeron lukeva systeemi ja taululle tulee, mille kaistalle milläkin reknrolla kuuluu ajaa. Sitten vaan antaa passit luukulla, virkailija tsekkaa ne ja antaa matkaliput passien kanssa takaisin. Ruuhkat kannattaa satamaan mennessä huomioida. Laivan sisälle parkatessa kannattaa laittaa hälytin pois päältä (jos sellainen on ja sen saa pois). Tallinnan päässä pois laivasta on ollut karmea ruuhka joka kerta johtuen sataman huonoista liikennejärjestelyistä. Muugan satamassa tätä ongelmaa tuskin on, sieltä on tosin itse tullut tultua vain Suomeen päin.

Slovakiaan tarvitsee moottoritietarran eli vignetten (jos ajaa moottoriteitä). Nähtävästi sen pystyy netistä ostamaan. Puolan systeemin olen ymmärtänyt olevan hieman sekavan ja maksullisuuden riippuvan tiestä (nopea googlaus: osuudet teistä A1, A2 ja A4, koskien siis alle 3,5t ajoneuvoja, painavammilla muutkin moottoritiet).
 
Ollaan lähdössä autolla pariksi viikoksi Itä-Euroopan kierrokselle (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia). Olisiko hyviä vinkkejä automatkailuun noilla alueilla?

Maksullisia teitä taitaa olla vain Puolassa ja Slovakiassa ja enimmäkseen moottoriteiden yhteydessä. Hinnat eivät taida hurjia olla, mutta pystyykö joka paikassa maksamaan käteisellä?

Ei taida olla kaupungeissakaan mitään ruuhkamaksuja tai vähäpäästöalueita noissa maissa?

Mikä on Puolassa edullisin tapa maksaa kaupoissa ja ravintoloissa jne? Valuutanvaihdosta taitaa mennä kuluja riippumatta millä kortilla maksaa, toisaalta käteistä ei suuria määriä haluaisi taskussa kantaa. Mikä siis viisain ratkaisu?

Onko vinkkejä pysäköintiä varten mainituissa maissa? Onko jotain selvästi Suomessa totutusta poikkeavia pysäköintikieltoja tms?

Laivamatka Tallinnan kautta: kuinka paljon satamiin täytyy varata aikaa, että varmasti ehtii kyytiin (ennakkoon ostetut liput)?

Ei kokemusta Puolan tietulleista, tähän mennessä työreissut mennyt pelkällä kortilla joka paikassa: ravintolat, hotellit, kaupat. Lähimaksu, tai välillä vaatii pinniä mutta yleensä pääte vaihtaa kielen. Ei mitään ongelmia vaikka kaupan tätien kanssa ei olis yhteistä kieltä. Ollaan EU:ssa kuitenkin.

Lauttoihin ehtiminen riippuu ruuhkista/liikenteestä eli vuorokaudenajoista. Jos tietöitä ja kiertoteitä ja sata rekkaa menossa satamaan niin voi olla takkuista.
 
Suomesta kun lähtee roadtripille Euroopan suuntaan, niin jotenkin pitäisi päästä tyypillisesti ensin Saksaan tai ainakin sen tienoille. Tähän on kaksi pääreittivaihtoehtoa, tai oikeastaan kolme: Ruotsin kautta, Via Baltica ja laiva Saksaan. Vähän on tullut sellainen vaikutelma, että Via Baltica ja Ruotsi on kuin kaksi linnoitusta, joiden välillä ei juurikaan arvota - kuin AMD ja Intel.

Itse on tullut melkein poikkeuksetta valittua reitti Ruotsin (ja Tanskan) kautta. Yölaivalla Turusta/Naantalista yli, kukonlaulun aikaan motarille ja Saksassa ollaan jo iltapäivän lähestyessä loppuaan. Illan mittaan ehtii hyvin ajamaan pitkälle Hampurin ohi varsinkin, jos menee Puttgardenin kautta. Tukholmasta Hampuriin tulee n. 960 km Puttgardenin kautta. Flensburgin kautta matkaa tulee n. 150 km enemmän, n. 1100 km. Näihin n. 100 km lisää, jos tulee Naantalista Kapellskäriin.

Reitti on varsin tylsä mutta nopea ja ennakoitava ajettava. Valopilkkuina Vätternin ranta Jönköpingiä lähestyessä ja Juutinrauman silta. Flensburgin kautta myös Ison Beltin silta ja Elbetunneli - joskin siinä ei ole isommin nähtävää. Hampurista kannattaa pyrkiä ohi 1. päivän iltana, niin liikenne on sujuvaa. Päivällä on melkein aina ruuhkaa varsinkin Elbetunnelissa.

Menomatkaan suora laiva on kömpelö: Vuosaaressa pitää olla jo varhain iltapäivällä ja seuraavana iltana laivasta pääsee tien päälle vasta myöhään illalla. Ruotsin reitille voi lähteä liikkeelle tunteja myöhemmin ja on illalla paljon pidemmällä. Meripäivä matkan alkuun on lähinnä puuduttava.

Paluumatkaan suora laiva sen sijaan on aivan erinomainen: lähtö on klo 02, joten riittää olla Travemündessä puolilta öin. Siihen ehtii vaikka lähtisi vähän kauempaakin ajamaan. Jos jää aikaa, voi käydä Lyypekissä illalla syömässä, jos ei, laivalta saa iltapalaa. Seuraava päivä menee merellä ja Vuosaaressa ollaan aamulla toisen yön jälkeen. Laiva ei ole ihan halpa mutta siinä säästää liki 1000 km ajoa ja saa kaksi yöpymistä.

Via Baltica on itsellä jäänyt vielä ajamatta. Jos unohtaa sen, että reitin varrella on myös nähtävää ja ajattelee sitä pelkkänä siirtymisenä, niin miksi Ruotsin reitin sijasta kannattaisi ajaa Via Balticaa?
 
Via Baltica on itsellä jäänyt vielä ajamatta. Jos unohtaa sen, että reitin varrella on myös nähtävää ja ajattelee sitä pelkkänä siirtymisenä, niin miksi Ruotsin reitin sijasta kannattaisi ajaa Via Balticaa?

Ei kai se silloin kannatakaan.
 
Itse tykkään ennemmin Via Balticasta. Olen jokusen kymmentä kertaa tuon Suomi-Saksa siirtymän tehnyt näitä kaikkia kolmea reittiä käyttäen ja kiireessä aina mieluummin Tanska-Ruotsi. Tuossa huonona puolena on se yllätyksettömyys, tylsyys ja liikenteen tökkivyys. tieverkosto on kyllä paljon parempi vielä tänäkin päivänä, joskin Via Balticalla myös tiet 1000% paremmassa kunnossa kun vaikka noin 20v sitten. Via Baltica on aika paljon palkitsevampi ja vapaamuotoisempi ajettava varsinkin siellä Puolan päässä ja tykkään enemmän sellaisesta sujuvasta rytmistä, kuin dinosaurusten lakikirja kädessä ajamisesta Ruotsissa.

Miinuksena sitten, mitä tahansa voi tapahtua. Olen joskus ajanut Berliinistä samoilla silmillä Tallinnaan ilman mitään ihmeellisempiä keskeytyksiä, mutta toisella kertaa sitten matka-aika oli yli 5h pidempi erinäisten sattumien johdosta.

Summaten, jos lomalle lähtisin ja aikaa on niin ehdottomasti suunta suoraan etelään. Jos taas minuuttiaikataululla siirryttävä niin sitten Ruotsiin.
 
Huh huh, tuli vetästyä 11000 kilometrin pituinen lenkki 13 päivässä (ja vieläpä Dacialla, Renaultin tekniikalla). Tällä kertaa tuli nukuttua enimmäkseen hotelleissa, mutta 3 yötä meni myös autossa nukkuessa (onneksi mukava siihenkin tarkoitukseen). Viime vuonna tuli tosin sikäli ajettua hurjemmin kun saattoi ajaa yötäpäivää samoilla silmillä kahvia naamariin vetäen.

Nyt lenkki paisui kuin pullataikina ja lopulta tuli käytyä Espanjan Tarifassa asti ja sieltä sitten Portugalia pitkin ylös. Fuengirolassa käytiin Jeti's Kebabissa.

Vielä kun uskaltaisi Balkaniin. Kuumottaa paikallinen liikennekulttuuri ja rajatarkistukset jos saisivat siellä päähänsä käydä koko auton läpi, jopa ovipahvit irrottaen ja tiputtaen kaikki tavarat suoraan maahan. Näitä juttuja kuullut niin kaverilta kuin lueskellut lukuisista tapauksista Redditin puolelta.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä kun uskaltaisi Balkaniin. Kuumottaa paikallinen liikennekulttuuri ja rajatarkistukset jos saisivat siellä päähänsä käydä koko auton läpi, jopa ovipahvit irrottaen ja tiputtaen kaikki tavarat suoraan maahan. Näitä juttuja kuullut niin kaverilta kuin lueskellut lukuisista tapauksista Redditin puolelta.

Viime kesänä kävin tuolla Montenegro - Serbia - Romania suunnalla, prätkällä tosin. Eipä siellä mitään ihmeellistä ollut rajalla, tai muuallakaan. Ystävällisiä ihmisiä kaikkialla. Voi toki myös olla että Suomen passilla selviää vähemmillä tarkastuksilla kuin vaikkapa Albanian passilla :)
Liikennekulttuuri on myös ihan ok, ripeämpää ja joustavampaa kuin suomessa.
 
Rajoilla auttaa myös jos ei näytä kovin hipiltä tai muuten epäilyttävältä. Ja vaikka ei ole täsmällistä reittisuunnitelmaa niin kannattaa miettiä joku tilannetajuinen vastaus etukäteen jos tullisetä kysyy minne matka. Riemulomalle Kosovoon ei välttis paras vastaus serbille ja toisinpäin, veikkaisin.
Itse heitin Utsjoella Norskeille jotain epäselvää, tyyliin ei oo suunnitelmaa, jäämerta kattelemaan. Mikä sinänsä oli täysin totuudenmukainen vastaus kun ex-tempore telttareissu/roadtrip, mutta tämän jälkeen ruvettiin tonkimaan ja purkamaan konttia. ”No vodka?” - No nuuhki vaan ihan vapaasti, mutta pulloissa on vettä ja kylmälaukussa sallittu määrä folkööliä. Inariin susia nussimaan olis varmaan ollut parempi vastaus.
 
Rajoilla auttaa myös jos ei näytä kovin hipiltä tai muuten epäilyttävältä. Ja vaikka ei ole täsmällistä reittisuunnitelmaa niin kannattaa miettiä joku tilannetajuinen vastaus etukäteen jos tullisetä kysyy minne matka. Riemulomalle Kosovoon ei välttis paras vastaus serbille ja toisinpäin, veikkaisin.
Itse heitin Utsjoella Norskeille jotain epäselvää, tyyliin ei oo suunnitelmaa, jäämerta kattelemaan. Mikä sinänsä oli täysin totuudenmukainen vastaus kun ex-tempore telttareissu/roadtrip, mutta tämän jälkeen ruvettiin tonkimaan ja purkamaan konttia. ”No vodka?” - No nuuhki vaan ihan vapaasti, mutta pulloissa on vettä ja kylmälaukussa sallittu määrä folkööliä. Inariin susia nussimaan olis varmaan ollut parempi vastaus.
Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
 
Minulla on autolla varmasti yli 200 EU:n sisärajan ylitystä enkä muista että ikinä olisi pysäytetty tai kyselty yhtään mitään rajoilla.
 
Saksa / Tanska rajalla on useasti kyselty asioita. Samaten Tanska/Ruotsi. Ruotsi/Suomi ja Saksa/Suomi laivasta tullessa myös muutamaan kertaan pysäytetty.
 
Vuonna 2017 vetivät sivuun Rostockin satamassa ja tiukkana kysyivät minne matka, vaikka ikkunasta näkivät, että lomatarviketta auto täynnä. Olin tulossa Trelleborgista. Tais olla sitä pakolaiskriisn aikaa.
 
Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
Ei Norja ole EU:ssa, Schengen alueella kylläkin. Pakolaiskriisin aikaan oli Itävallan ja Saksan rajalla moottoritie vedetty yhdelle kaistalle ja hitaasti piti ajaa ja tullimiehet syynäsivät aika tarkkaan, eivät kuitenkaan pysäyttäneet.
 
Ei Norja ole EU:ssa, Schengen alueella kylläkin. Pakolaiskriisin aikaan oli Itävallan ja Saksan rajalla moottoritie vedetty yhdelle kaistalle ja hitaasti piti ajaa ja tullimiehet syynäsivät aika tarkkaan, eivät kuitenkaan pysäyttäneet.
Ja vaikka olisikin Eu&Schengenissä, niin jokaisella maalla on yhä edelleen oikeus tarkastaa maahan tulijat. Kyllähän Suomen tullikin kyttää ja tarkistaa Virosta tulijoita.
 
Ha, kun vielä kävin volsupakulla lautailemassa Tanskassa niin tullitytöt tonki joka kerta mun pakua pari tuntia Göteborgissa! Ja kun tultiin autolla Barcelonasta niin Turun santamaan tilattiin ihan erikseen huumekoitra nuuskimaan meidän auto. Huvittavaa, mutta aina noissa se kolme tuntia menee, jolle keksii toki tyhmäkin muuta käyttöä.
 
Rajoilla auttaa myös jos ei näytä kovin hipiltä tai muuten epäilyttävältä. Ja vaikka ei ole täsmällistä reittisuunnitelmaa niin kannattaa miettiä joku tilannetajuinen vastaus etukäteen jos tullisetä kysyy minne matka.
Kerran pääsi juttelemaan Sveitsin tullin kanssa vähän pidempään, kun muistin väärin seuraavan maan. Ei aina voi muistaa Italian ja Itävallan rajoja. Maahankin olin tullut pientä alppitietä miehittämättömän raja-aseman kautta.

Saksa / Tanska rajalla on useasti kyselty asioita. Samaten Tanska/Ruotsi. Ruotsi/Suomi ja Saksa/Suomi laivasta tullessa myös muutamaan kertaan pysäytetty.
Göteborg ja Helsingborg on paikkoja, joissa on ahkerimmin kyselty menemisiä. Aiemmin erityisen aktiivinen oli UK:n tulli mutta saivat touhusta siinä määrin pyyhkeitä, että touhu siistiytyi jossain vaiheessa. Olettaisin, että nyt kysellään taas (brexit). Suomessa hyvin satunnaisesti.

Yleisesti ottaen Länsi-Euroopassa on hyvin harvinaista, että millään rajalla kukaan on mistään kiinnostunut. Kuulemma Saksan länsirajalla saatetaan joskus ratsata kahvia(!).

Ja vaikka olisikin Eu&Schengenissä, niin jokaisella maalla on yhä edelleen oikeus tarkastaa maahan tulijat. Kyllähän Suomen tullikin kyttää ja tarkistaa Virosta tulijoita.
Tämäpä ei olekaan itsestäänselvää. Oikeutta systemaattisiin rajatarkastuksiin ei yleisesti ole. Suomen rajoilla Ruotsin-laivoja saa tarkastaa (veroraja ja taxfree) mutta Viron- ja Saksan-laivoja lähtökohtaisesti ei (normaali sisäraja). Näitä tuli joskus selviteltyä melko tarkastikin, kun oli UK:n tullin kanssa erimielisyyksiä siitä mitä tulli saa tai ei saa tehdä.

Sisärajavalvonnan tilapäinen palauttaminenkaan ei anna oikeutta tullitarkastuksiin mutta se oikeuttaa matkustusasiakirjojen tarkastukset.
 
Kerran pääsi juttelemaan Sveitsin tullin kanssa vähän pidempään, kun muistin väärin seuraavan maan. Ei aina voi muistaa Italian ja Itävallan rajoja. Maahankin olin tullut pientä alppitietä miehittämättömän raja-aseman kautta.


Göteborg ja Helsingborg on paikkoja, joissa on ahkerimmin kyselty menemisiä. Aiemmin erityisen aktiivinen oli UK:n tulli mutta saivat touhusta siinä määrin pyyhkeitä, että touhu siistiytyi jossain vaiheessa. Olettaisin, että nyt kysellään taas (brexit). Suomessa hyvin satunnaisesti.

Yleisesti ottaen Länsi-Euroopassa on hyvin harvinaista, että millään rajalla kukaan on mistään kiinnostunut. Kuulemma Saksan länsirajalla saatetaan joskus ratsata kahvia(!).


Tämäpä ei olekaan itsestäänselvää. Oikeutta systemaattisiin rajatarkastuksiin ei yleisesti ole. Suomen rajoilla Ruotsin-laivoja saa tarkastaa (veroraja ja taxfree) mutta Viron- ja Saksan-laivoja lähtökohtaisesti ei (normaali sisäraja). Näitä tuli joskus selviteltyä melko tarkastikin, kun oli UK:n tullin kanssa erimielisyyksiä siitä mitä tulli saa tai ei saa tehdä.

Sisärajavalvonnan tilapäinen palauttaminenkaan ei anna oikeutta tullitarkastuksiin mutta se oikeuttaa matkustusasiakirjojen tarkastukset.

Mikä on systemaattista ja mikä epäilyttävän kohteen tarkastamista. Läheppä siitä vääntämään.
 
Mikä on systemaattista ja mikä epäilyttävän kohteen tarkastamista. Läheppä siitä vääntämään.
Jos pilkkua viilataan, niin tulli nimenomaan ei saa harjoittaa sisärajoilla systemaattista epäilyttävien kohteiden seulontaa.

Paras strategia ei ehkä ole ruveta veetuilemaan asiasta tullille vaan tehdä aina kantelu epäasillisista rajatarkastuksista, mieluiten suoraan EU:lle. Sillä saa kipattua haisevan läjän jonkin tullipampun pöydälle. Tästä lähtee:
 
Miksi sinun pitäisi EU:n sisärajoilla selitellä mitään. Varsinkaan missään Norjan rajalla.
Balkanista puhe. Ja siellä Norjassakin on tulli ja omat tuontirajoituksensa, joita heillä lienee oikeus valvoa kun sellaisia ovat keksineet. Pysäytettäessä voi jossain määrin vaikuttaa siihen juttutuokion pituuteen ja perusteellisuuteen, kukin tyylillään.
 
Voisi todeta taas, että huh huh. Nyt viimeisimmän reissun päämääränä oli Kreikka, jonneka Balkan-maiden kautta. Reissu paisui taas kuin pullataikina, sillä tuli lähdettyä käymään vielä Bulgariassa, Romaniassa ja Turkissa, kun sattuivat "lähellä" olemaan. Melko nopea tempo, tämäkin reissu meni noin 13 päivässä ja kilsoja kertyi 10 tkm. Nyt tuli nukuttua enemmän autossa kuin viime kerralla plus jokunen hotelli.

Aika turhaan tuli kuumoteltua ei-EU/ei-Schengen maiden rajoja. Siinä ne aika kätevästi menivät, joissakin niistä haluttiin vähän auton sisältöä tarkistaa, mutta vain pikaisesti. Ihan mukavia rajatarkistajia. Tosin Turkki-Kreikka-raja oli poikkeuksena, siellä kaikui jopa rukouskutsu kun aurinko laskeutui ja lopulta siellä joutui jonottamaan 2,5 tuntia. Tämä tuntui johtuvan Kreikan hidastelusta ja rajatiekään ei oikein kestänyt sitä liikennemäärää. Muut rajat tuli ylitettyä varsin nopeasti, jopa kaikkein pahimpana pidetty, Röszke-Horgos (Unkari-Serbia), 5 minuutissa yli, tosin yöllä (taktikointia :D).

Serbiasta kun vetäsee Kosovoon, niin joutuu ostamaan vakuutuksen autoon siitä rajalta. Omalla kohdalla se oli 15 €, jonka käteisellä maksoin ja ukko tulosti jonkin A4:n. Muuten Green Cardilla, passilla ja auton rekisteriotteen teknisellä osalla pääsee ylittämään noita rajoja tuosta vaan, jopa Turkkiinkin. Balkanilla tuli käytyä kaikissa maissa paitsi Bosnia-Hertsegovinassa (rannikkoreitti kiinnosti enemmän).

Balkan tuntui turvalliselta paikalta olla. Toki liikenne on erilaista, jonka suhteen saa olla tarkkana. Paikalliset sotkevat ikävästi paikkoja minkä kerkeävät (näemmä tyypillistä etelämaissa). Nätit luontomaisemat roskattu (onneksi ei meillä Suomessa).

Hurjimpia paikkoja tämän reissun aikana liikenteen osalta olivat Turkki ja Albania. Toki Balkanilla liikenne on vilkasta ja nopeatempoista muutenkin.

Uskaltaiskohan ensi kerralla Etelä-Italiaan (pohjoinen vähän tutumpi)... :hmm: Jokseenkin tuntuu, että siellä saattaisi olla hurjempi meininki liikenteen osalta kuin Balkanilla.
 
Viimeksi muokattu:
Pakko nostaa hattua nimimerkin BIOS road tripeille. Kaksi yli 10 tkm reissua muutaman kuukauden sisään ja ilmeisesti vielä edellisenä vuonna samanlaiset reissut. Ihan mielenkiinnosta pitää kysyä ehtiikö tuollaisilla keskimäärin ~800 km päivittäisillä ajomatkoilla jalkaantumaan mihinkään kohteeseen vai meneekö koko reissu auton ratissa ja nukkuessa?

Itselläni on pidempi road trip vasta suunnitteluasteella, mutta tarkoitus on pitää päivittäiset siirtymät maltillisina maksimissaan 400 km pätkinä ja pysähtyä aina siirtymien välissä vähintään muutamaksi päiväksi ihmettelemään paikallista menoa. Oletteko muuten suunnitelleet road tripeillä reitit ja pysähtymispaikat tarkasti vai edenneet enemmän fiilispohjalta? Oman järkeilyn mukaan ilman huolellista suunnittelua jää moni vähemmän tunnettu helmi näkemättä matkan varrelta ja matka voi päätyä helposti pelkäksi ajeluksi turistirysästä toiseen. Toki muutoksia ja yllättäviä tilanteita pidemmällä reissulla taitaa väistämättä tulla, joten liian lukkoon lyöty reissusuunnitelmakaan ei taida olla järkevä. :hmm:
 
En tiedä luetaanko Roomaa etelä-italiaksi, mutta niillä nurkilla ja ihan ytimessäkin on tullut ajeltua suhteellisen paljon, eikä liikennekulttuuri juurikaan mielestäni eroa muista välimeren maista. Käytännössä kun et itse aja ketään päin ja osaat käyttää kaasua reippaasti, niin pärjäät kyllä. Suurimmat ongelmat itselläni oli isohkolla vuokra-autolla löytää pysäköintipaikkoja ja välillä kapeilla kaduilla tuli tilanteita joissa autojen välistä ei vain mahtunut. Tosin kyseessä oli silloin muistaakseni volkkarin multivani, joten jollain normiautolla ei ongelmaa.
 
Uskaltaiskohan ensi kerralla Etelä-Italiaan (pohjoinen vähän tutumpi)... :hmm: Jokseenkin tuntuu, että siellä saattaisi olla hurjempi meininki liikenteen osalta kuin Balkanilla.
Kerran olen ajanut Roomasta Calabriaan eikä liikenteestä jäänyt mitään erityistä mieleen. Liikenne on ehkä yleisesti vähäisempää ja vähemmän hektistä, kun pääsee Napolin eteläpuolelle.

Se, että pikkukylissä ja -kaupungeissa on ahdasta ei varmaan tule yllätyksenä, joten ei ehkä kannata lähteä Dodge RAMilla reissuun. Siihen on syynsä, että Cinquecento on suosittu.
Itselläni on pidempi road trip vasta suunnitteluasteella, mutta tarkoitus on pitää päivittäiset siirtymät maltillisina maksimissaan 400 km pätkinä ja pysähtyä aina siirtymien välissä vähintään muutamaksi päiväksi ihmettelemään paikallista menoa. Oletteko muuten suunnitelleet road tripeillä reitit ja pysähtymispaikat tarkasti vai edenneet enemmän fiilispohjalta? Oman järkeilyn mukaan ilman huolellista suunnittelua jää moni vähemmän tunnettu helmi näkemättä matkan varrelta ja matka voi päätyä helposti pelkäksi ajeluksi turistirysästä toiseen. Toki muutoksia ja yllättäviä tilanteita pidemmällä reissulla taitaa väistämättä tulla, joten liian lukkoon lyöty reissusuunnitelmakaan ei taida olla järkevä. :hmm:
Siirtymissä ei kannata tuijottaa niinkään kilometrejä vaan arvioida niihin kuluvaa aikaa. Usein on niin, että pitkää matkaa varten on motarit, joilla matka joutuu, ja alemmalla tieverkolla matka sitten ei joudu. Tiet kulkevat jokaisen kylän, kuntakeskuksen ja kaupungin keskusaukion kautta. Vaikka tie olisi nimellisesti satasen tietä, pääosa ajasta kuluu taajamien läpiajoon - ja yllärinä joku tietyö heittää pienelle bonuskierrokselle, jolla on lisää taajamia. Toisaalta alemmalla tieverkolla näkee paljon sellaista, mikä motarilla jäisi näkemättä. Pysähtyminenkin on helpompaa.

Ei missään nimessä kannata lyödä ohjelmaa kokonaan lukkoon ennen lähtöä. Roadtripin suola on juuri siinä, että voi fiilispohjalta tai vaikka sääennusteen mukaan muuttaa ohjelmaa matalalla kynnyksellä. Majoitusten etsiminen voi kuluttaa yllättävän paljon aikaa, joten yhdellä kerralla kannattaa varailla pari kohdetta. Itse tulee usein varattua pari ensimmäistä ja ehkä viimeinen majoitus etukäteen ja nekin yleensä joustavin ehdoin.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
257 210
Viestejä
4 472 617
Jäsenet
73 897
Uusin jäsen
hal90210

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom