Kotiverkoissa on ihan oikeasti tarvetta yli 1Gb nopeuksille ja on ollut jo pitkään kohtuullisella osalla käyttäjistä.
Isompi ongelma kotiverkoissa kyllä on se, että tyypilliset tiedostoprotokollat (NFS ja CIFS) ovat äärimmäisen heikkotehoisia kun tarvii pelata tiedostojen metadatan kanssa. Gigabittisen verkon huippunopeus 110-120 MB/s tippuu kymmenesosaan tuosta tai ehkä allekin kun käsitellään paljon tiedostoja. 10 gigabitin verkkokaan ei suoranaisesti auta tähän vaan yhtä lailla nopeus tippuu. Tähän ratkaisu on erilainen sovellustason protokolla. Toisaalta joillain fiksuilla on kotona ollut jo yli 10 vuotta iSCSI ja bondattu gigabitin verkko. Ei tarvitse ihmetellä kyykkääviä CIFS/NTFS-jakoja.
Etenkin SSD-only läppäreiden ilmaantuminen on aiheuttanut monelle tarpeen tallentaa videota/kuvia nasseihin/ulkoisiin levyihin ja siinä kohtaa verkko on ollut rajoitin jo pitkään.
Kuvia käsitellessa kuvasta voi esikatselua varten ladata jonkin kuvaan upotetuista esikatselukuvista. Tällä säästää kaistassa valtavasti ja esikatselun generoinnin valokuvaohjelman välimuistiin voi tehdä jo kuvaa kamerasta ladatessa ja mäpätä uudelle tiedostopolulle kun tiedoston siirtää NAS-levylle. Jos isoa RAW/JPG-kuvaa lähdetään käsittelemään, kuvan renderöintikin kestää jo samaa luokkaa kuin lataus verkon yli - toki nyt kun on coreja paljon, niin näitä voi rinnakkaistaa. Kamerasta koneelle ladatessa muistikortin lukunopeus voi rajoittaa. Toki jos haluaa dumpata esim. mobiililaitteelta yhtäkkiä kuvauskeikan jälkeen NAS:iin 500 kpl 60 megan RAW-kuvia, niin olisi hyvä jos levylle saisi nopeasti sen 30 gigaa tavaraa tai vielä enemmän videoidessa. Näkisin, että tähänkin on kaksi ratkaisua - tällainen käyttö voi lähtökohtaisesti vaatia jo 10 gbps nopeuksia ammattilaistyössä. Valokuvauspuolella taas voi pihistellä kikkailemalla softaratkaisuilla. Kuvissahan riittää vaikutelma siitä, että kaikki kuvat ovat albumissa ja että ohjelma antaa käsitellä niitä eli se nyt käsiteltävänä oleva kuva pitää jostain tulla nopeasti - ja sehän tulee puolessa sekunnissa gigabitin verkostakin. Kuvia ei oikeasti tarvitse editoida samanaikaisesti 1 gigatavun sekuntivauhdilla ja tiedostojen ei oikeasti tarvitse siirtyä nopeasti - paitsi siinä erikoistapauksessa kun toimistolla ehtii kykkiä vain sen 10min kahden mannertenvälisen lennon välillä ja tulee juuri Aasiasta National Geographicin tulevan kuvakisan voittajakuvat kamerassa ja suuntaa sitten Suomen kautta Chileen kuvaamaan maailman suurinta kraatteria ja alkuperäiskansoja..
10Gbe twisted pair kuparissa vaan on teknisesti kovin vaikea ja toisaalta datacentereissä kuitujen takia tarpeeton. 2.5 ja 5 Gbe taas ovat aika uusia ja ne ovat tulivat kovin myöhään markkinoille.
2.5 ja 5 gigan verkoissa se pääpihvi on juuri se, että vanhat cat5e/cat6-kaapelit käyvät. Niiden pointti on tekohengittää vanhaa kaapelointia suht. edullisesti. Samalla tavalla kuin joku pieni pk-firma voi ostaa USB NAS-systeemin parilla levyllä, tällaiset ratkaisut ovat tuollaisille vaatimattomille käyttäjille, jotka eivät halua vetää koko infraa uusiksi. Nyt 8 portin 1 Gbps kytkimen 16 Gbps kytkentäteholla saa 20 eurolla. Ehkä pian 2.5/5 gigainen maksaa samalla lailla luokkaa tunnin keskinettopalkan. Tarvii vaan sen pikkuboksin upgraden ja koneiden mukana uusi 2.5/5 tulee emolevyn mukana normaalina rautapäivityksenä. Ja sillä saa taas siirrettyä isoja investointeja muutamilla vuosilla kun esim. valokuvaamisessa kameran megapikselit ovat kasvaneet kymmenestä viiteenkymmeneen. Tulevaisuudessa, jos p2p-tekniikoita saisi lisää netin puolelle, jokin 2.5-5 gigabitin sisäverkko taloyhtiössäkin tarjoaa ihan sikanopeat ohjelmistopäivitykset kun bitit voi ladata naapurilta ja tämä vielä lisäksi jättää nettikaistaa vapaaksi muuhun tarpeellisempaan käyttöön.
Toisaalta rj-45:set ovat kadonneet aika tehokkaasti uusista litteistä läppäreistä, joten tarve nopealle ethernetille kotona kutistuu toisesta päästä samalla vauhtia kun ssd-only ja 4K videot saattaisivat sitä lisätä.
Itse odottaisin 2.5 ja etenkin 5Gbps:ää koti-nasseihin ja wifi-tukiasemiin innokkaasti. Vaikka internet-liittymäni onkin vain 200/100, niin NAS:iin olisi tarvetta siirrellä dataa nopeammin kuin 100MB/s ja wifi6:lla se onnistunee myös seuraavasta läppäristä langattomasti.
Toisaalta jos uuteen älykotiin ei vedä rj-45/cat6-kaapelointia, mikäköhän olisi fiksua ja paljonko se maksaisi? Tämä on aika vakioratkaisu ja toimii tosiaan 10 gigabittiin asti tarvittaessa. Kyllä tuolla kaapeloinnilla on kiinteistöissä paikkansa.
Monella on vielä hitaampi netti kuin 200/100. Jos kuituliittymää ei saa ja 4g kuuluu huonosti tai on tukkoinen, NAS ja nopea sisäverkko on vielä ihan pätevä ratkaisu - varsinkin jo tiedonkäsittely on aika paikallista. Erityinen kipupiste NAS vs pilvikäytössä on uppikaista. Olen itse käynyt läpi ADSL:t, VDSL:t, kaapelimodeemit, mobiiliverkot ja opiskelijakylän verkon ja näissä on kaikissa melko aneeminen uppikaista. Kaapelimodeemiin saa tyypillisesti korkeintaan sadan megan ja 4G voi keskellä yötä hyvällä suunta-antennilla antaa päälle 100 megaa. Tämä nopeus on silti moneen tietotyöhön liian hidas. Onnekseni esim. koodaamisessa on kätevä kun omat commitit ovat tyypillisesti pieniä ja pakkautuvat hyvin ja useimmiten jos kaistaa tarvii, se on kun ladataan netistä kokonainen projekti (joka kuormittaa down-kaistaa), jolloin esim. git toimii kätevästi näin epäsymmetrisillä yhteyksillä. Jossain valokuva/videotyössä tai varmuuskopioinnissa taas uppikaista on melko tärkeä.
Wifi-tekniikat ovat nopeutuneet aika vauhdilla, mutta laahaavat kyllä näiden johtostandardien perässä. 802.11ac ja ax varmaan riittävät kevyeen sisällöntuotantoon ja tiedostojen synkkailuun, mutta esim. läppäreissä isompaan tiedostojen siirtoon parempi ratkaisu minusta on telakka, telakkaan mikälie uusin USB 3.2 latauskaapelissa ja telakasta esim. ethernetillä sisäverkkoon. Oman bisnesläppärin 802.11ac ainakin jää iperfissä 400 Mbps:iin kun langaton tukiasema on suht. lähellä.
