- Liittynyt
- 06.01.2017
- Viestejä
- 1 557
Mäkikotkan sanoin: "En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa tulee ryypätessä ihan kammottava olo."Lähellä on et korkki taas aukeaa..btw Antabus on kauheeta myrkkyä!
Mäkikotkan sanoin: "En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa tulee ryypätessä ihan kammottava olo."Lähellä on et korkki taas aukeaa..btw Antabus on kauheeta myrkkyä!
Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?Noh, riippuvuus ja se, ettei kiinnosta lopettaa ovat kuitenkin kaksi vähän eri asiaa. Voisihan sitä esim. lopettaa autolla ajamisenkin, mutta ei ihan hirveästi napeksi. Ei se silti tarkoita, että olisi jotenkin riippuvainen ajamisesta.
Kyllä, kaikki alkoholin käyttö ei johdu tai liity riippuvuuteen. Voidaan myös puhua vaikka kahvinjuonnista. Kaikki kahvinjuontikaan ei tarkoita riippuvuutta. Se on melko raaka yksinkertiaistus. Oleellisempaa olisi tunnistaa, kun kyseessä on riippuvuus. Riippuvuuksien muodostuminen on myös hyvin yksilöllistä. Toiselle se tulee nopeasti, ja toiselle ei oikein millään.Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?
Onhan se vähän surullista jos ei lohtua, tekemistä ja iloa löydy muusta kuin pullosta, sitä kutsutaan alkoholismiksi. Toki ihmismieli on sen verran heikosti tunnettu asia vielä etten yhtään ihmettele jos kasetit paukkuu kun ei saa pulloa ja töitä.Raivoraittius taitaa olla tasainen vitutus mielestäni. Dokatessa voi tuntea huippuhetkiäkin ja päinvastoin.
Ärsyttää kun väitetään ettei joku elänyt elinaikanaan. Oikeasti kuolleena se nyt ei ainakaan elänyt.
Kyllähän ne monet rikkaat julkkikset vetää vielä kovempia aineita. Ei ne kestä tuollaista julkisuutta ja rikkautta. Sitten taas joku köyhä on esim. jollain riisipellolla melkein koko elämänsä.
Olen kuullut lottovoittajista, jotka eivät ole jättäneet päivätöitään, kun ei kasetti kestäisi. Eräskin oli kuulemma hirttäytynyt lottovoiton jälkeen.
Taitaa se ihmisen kasettipakka olla aika heikko loppujen lopuksi johonkin liian suureen.
Ei todellakaan ole auennu! Viimeks pämppäsin kunnolla vuonna 2014..Se on tainnut aloittajalla korkki aueta.
Onhan se vähän surullista jos ei lohtua, tekemistä ja iloa löydy muusta kuin pullosta, sitä kutsutaan alkoholismiksi. Toki ihmismieli on sen verran heikosti tunnettu asia vielä etten yhtään ihmettele jos kasetit paukkuu kun ei saa pulloa ja töitä.
Itse en ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja, sanotaan että 16-20v välille mahtui suurimmat dokailut ja sen jälkeen ollut vähän hiljaista. Saatan ottaa sen saunakaljan tai kaksi, mutta neljää pulloa en edes muista koska olisin juonnut saman päivän aikana.
Viime vuonna ennätys oli kolme kaljaa kun mökillä oltiin ja saunottiin.
Silti mulla on hauskaa ja saan paljon enemmän elämästä irti kun dokaamalla ja kärsimällä krapulaa seuraavana päivänä.
Ku se on harvoin vain se alkoholisti joka näistä asioista sit lopulta kärsii. Toki voidaan räknätä siitä kumpi vie enemmän verovaroja, jatkuvasti istuva henkilö vai jatkuvasti ryyppäävä henkilö, mutta villi veikkaus, että ensimmäinen työllistää ainakin häkeä 2-3x enemmän ku jälkimmäinen.Missä mielessä surullista? Jos joku valitsee dokaamisen koska se on hänestä kivaa niin miksi se olisi sen surullisempaa kuin kotona tietokoneen pelailu? Olennaistahan on se miten se dokaaja kokee oman elämänsä, ei se miltä sinusta tai minusta se toiminta tuntuu.
Itse en lähtisi ikinä saarnaamaan muille miten elää elämäänsä jos se henkilö itse kokee oman elämänsä mielekkääksi. Toisaalta en tietenkään vietä aikaani näiden juoppojen kanssa tai väännä itkua kun arkku kutsuu.
Se vaan, että keskustelussa nopeasti sekottuu ne, jotka ottaa sen muutaman ja sit ne jotka ryyppää oikeasti kuin alkoholistit ja joille ne harmaansävyt muuttuu aina mustaksi.Kirjassa oli käsitelty juomisessa myös "harmaan sävyjä", eli sitä että ei dokata 24/7 muttei olla myöskään pakosta raivoraittiina. Tuntuu että alkoholikeskustelu on aika mustavalkoista, eikä kovin paljoa selvitetä niitä ihmisen taustalla olevia ongelmia, vaan keskitytään siihen että etanolia ei tipu juovan henkilön suuhun missään olosuhteissa ja muuten on ihan sama mitä se tekee.
Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.Se vaan, että keskustelussa nopeasti sekottuu ne, jotka ottaa sen muutaman ja sit ne jotka ryyppää oikeasti kuin alkoholistit ja joille ne harmaansävyt muuttuu aina mustaksi.
Ja loppupeleissä monen alkoholistin kohdalla ne ongelmat ei ratkea ennen ku se ryyppääminen lopetetaan. Monet mielenterveyden yms. ongelmat on käytännössä mahdoton ratkaista ilman abstinenssia ja joku viikonloppukännit* käytännössä vetää vessasta alas kaiken työn mitä sen eteen tekee.
*Kaks päivää raivokasta ryyppäämistä.
Henk. koht. näkökulma esimerkiksi on, että alkoholi alkaa olla ongelma, jos edellisillan "illanistujaiset" tekee semmosen krapulan, et seuraavan päivän menoja perutaan.
Valitettavasti lähipiiristäni löytyy näitä "ehkä otin, ehkä en" kavereita joille alkoholin käyttö(kulutus ylittää selvästi riskirajat ja kännissä ollaan useana iltana viikossa) on selvä ongelma mutta ei ne itse sitä ymmärrä.Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.
No ei haittaa jos pari otat. Maun vuoksi vain.Ei todellakaan ole auennu! Viimeks pämppäsin kunnolla vuonna 2014..
Siinähän ei olis mitään ongelmaa, jos alkoholisti ei aiheuttais muille ongelmia.Ei tätä paskaa todellakaan kestä selvinpäin. Reilu 10 vuotta tullut enemmän tai vähemmän juotua, ja ei kiinnosta pätkääkään vaikka henki menisi. Hyvä vaan.
Moniko ihminen ei aiheuta lainkaan muille ongelmia? Entäs muut riippuvuudet? Entä jos alkoholisti siirtyy vaikka peliriippuvuuteen?Siinähän ei olis mitään ongelmaa, jos alkoholisti ei aiheuttais muille ongelmia.
Toisaalta näinkin, mutta toisaalta kun tarpeeksi kiskoo niin joko aamulla ollaan vielä humalassa tai sitten krapulaa ei oikeastaan enää tule, kun elimistö on niin tottunut alkoholiin. Siihen on helppo tuudittautua, jos jää vaan ajattelemaan että "eihän mulle tullu krapulaakaan, joten en minä juonu niin paljoa, ei tässä ole ongelmaa" -tyylisesti. Siinä mielessä ne annosmäärät on ihan hyvä laskeskella, vaikka vaikutukset on tietysti ihmisen koosta ja alkoholin sietokyvystä riippuen erilaiset. Jos vaimo tinttaa 5 siideriä, se on jo ihan hyvissä, itse jos kaksmetrisenä mahakkaana miehenä nappaan 5 olutta niin ollaan vasta alussa.alkoholi alkaa olla ongelma, jos edellisillan "illanistujaiset" tekee semmosen krapulan, et seuraavan päivän menoja perutaan.
Tai ihan siitä, että ryypätään ne kelan rahat kuun alussa ja jätetään vuokrat maksamatta. Sitten kusetetaan rahaa jostain ja ryypätään niillä kunnes kelalta tulee lisääPuhumattakaan siitä kuinka paljon alkoholiongelmaiset kuluttavat yhteiskunnan ja/tai työnantajien varoja.
Jos tarkoitat tuolla alkoholikeskustelulla alkoholismikeskustelua, niin olet ihan oikeassa siinä, että se on mustavalkoista. Kun henkilölle on syntynyt riippuvuus ja alkoholi on alkanut ohjata elämää, ei siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin täysraittius. Alkoholistin on mahdotonta oppia ns. kohtuukäyttäjäksi. Tämä johtuu fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä.Tuntuu että alkoholikeskustelu on aika mustavalkoista, eikä kovin paljoa selvitetä niitä ihmisen taustalla olevia ongelmia, vaan keskitytään siihen että etanolia ei tipu juovan henkilön suuhun missään olosuhteissa ja muuten on ihan sama mitä se tekee.
Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.Kun henkilölle on syntynyt riippuvuus ja alkoholi on alkanut ohjata elämää, ei siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin täysraittius. Alkoholistin on mahdotonta oppia ns. kohtuukäyttäjäksi. Tämä johtuu fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä.
Varmaan joillakin onnistuu, mutta aika monilla veikkaisin, että ei oikein onnistu kohtuu käyttäminen jos on vuosia ryypännyt oikein kunnolla? Mutta yksilöitähän kaikki ovat.Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.
Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.
Joskus muuten näin jonkun Prisma-dokumentin, jossa kerrottiin lääkkeestä, joka estää aivosolujen reseptoreissa alkoholin mielihyvää tuovan vaikutuksen. Voi juoda seuran vuoksi ja humalaan tulee, mutta addiktio puuttuu. Tämän takia tuon lääkkeen avustuksella alkoholistikin voi juoda alkoholia, kunhan on tosiaan ottanut sitä lääkettä hyvissä ajoin. Googlasin sitten lääkkeestä lisätietoja, ja oli sitä Suomessakin vissiin kokeiltu. Päihdelinkin sivuilla oli jotain kokemuksia, mutta lääkkeellä oli jotain sivuvaikutuksia mielialaan.Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.
Meillä tuntuu olevan hieman erilainen käsitys alkoholismista. Minä näen asian niin, alkoholiriippuvaisen elimistössä on tapahtunut näitä edellä mainittuja muutoksia(kemiallisia/fysiologisia/psyykkisiä). Eli alkoholistin keskushermosto on muuttunut normaalista alkoholia tarvitsevaksi. Ja se muutos on krooninen ja peruuttamaton. Kun alkoholiriippuvainen ottaa yhdenkin annoksen, keskushermosto alkaa vaatia sitä lisää. Tämän seurauksena alkoholisti menettää kyvyn hallita juomistaan.
Voin toki olla tässä asiassa väärässäkin.
Nähdäkseni se henkinen puoli on kuitenkin vaikeampi hoitaa riippuvuudessa. Kyllähän alkoholisti saadaan kuiville vaikka pakottamalla katkolle. Mutta sitten kun se puolen vuoden päästä päästetään pihalle niin se kävelee kauppaan ja ostaa viinaa. Silloin ei ole kyse siitä, että sen elimistö vaatisi sitä viinaa vaan siellä aivoissa on hermoyhteyksiä tai jotain, jotka kertovat että nyt vituttaa, mutta taivaan portit aukeaa kun kävelee alkon ovesta sisään. Ja tätä nimenomaan sillä häpeän/stigman/tunnelukkojen/yms hoitamisella voidaan auttaa ja siihen liittyy myötätunto itseä kohtaan.Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.
Meillä tuntuu olevan hieman erilainen käsitys alkoholismista. Minä näen asian niin, alkoholiriippuvaisen elimistössä on tapahtunut näitä edellä mainittuja muutoksia(kemiallisia/fysiologisia/psyykkisiä). Eli alkoholistin keskushermosto on muuttunut normaalista alkoholia tarvitsevaksi. Ja se muutos on krooninen ja peruuttamaton. Kun alkoholiriippuvainen ottaa yhdenkin annoksen, keskushermosto alkaa vaatia sitä lisää. Tämän seurauksena alkoholisti menettää kyvyn hallita juomistaan.
Voin toki olla tässä asiassa väärässäkin.
Pitää olla tosi joustava työpaikka että toi toimis pidemmän päälle.Itse olen ratkaissut tilanteen niin että en juo väkeviä ennen kello 12.00 päivällä enkä kello 00.00 jälkeen yöllä, hyvin on toiminut. Mietoja nyt voi näin aamupalaksi ottaa ilman että tuntee itseään alkoholistiksi jos osaa pitää välipäiviä ilman mitään niin että sisäelimet kerkeävät palautua saa tätä jatkaa vuosikymmeniä ilman että tulee sen suurempia ongelmia.
Naltreksoni.Joskus muuten näin jonkun Prisma-dokumentin, jossa kerrottiin lääkkeestä, joka estää aivosolujen reseptoreissa alkoholin mielihyvää tuovan vaikutuksen. Voi juoda seuran vuoksi ja humalaan tulee, mutta addiktio puuttuu. Tämän takia tuon lääkkeen avustuksella alkoholistikin voi juoda alkoholia, kunhan on tosiaan ottanut sitä lääkettä hyvissä ajoin. Googlasin sitten lääkkeestä lisätietoja, ja oli sitä Suomessakin vissiin kokeiltu. Päihdelinkin sivuilla oli jotain kokemuksia, mutta lääkkeellä oli jotain sivuvaikutuksia mielialaan.
Niin ja vapauduttuaan sieltä katkohoidosta, alkoholismi ottaa taas vallan sen ensimmäisen hörpyn jälkeen. Koska alkoholisti ei vain yksinkertaisesti pysty pitämään juomistansa kurissa vaikka kuinka olisi luja mieleltään. Tässä on kyse vakavasta sairaudesta, eikä näin ollen alkoholistin juomisessa voi olla mitään "harmaan sävyjä".Nähdäkseni se henkinen puoli on kuitenkin vaikeampi hoitaa riippuvuudessa. Kyllähän alkoholisti saadaan kuiville vaikka pakottamalla katkolle. Mutta sitten kun se puolen vuoden päästä päästetään pihalle niin se kävelee kauppaan ja ostaa viinaa. Silloin ei ole kyse siitä, että sen elimistö vaatisi sitä viinaa vaan siellä aivoissa on hermoyhteyksiä tai jotain, jotka kertovat että nyt vituttaa, mutta taivaan portit aukeaa kun kävelee alkon ovesta sisään. Ja tätä nimenomaan sillä häpeän/stigman/tunnelukkojen/yms hoitamisella voidaan auttaa ja siihen liittyy myötätunto itseä kohtaan.
Määrittelepä sitten se sairaus fysiologisesti yksikäsitteisesti. Jos ei pysty pitämään mieltään kurissa niin miksi edes yrittää siis? Antaa mennä vaan. Nimenomaan tarkoitan, että koska se riippuvuus on siellä aivojen neuroverkkojen tasolla niin siitä on terapialla ja positiivisella psykologialla mahdollista loiventaa niitä hyvin jyrkkiä polkuja jolloin juomisen kierre heikkenee. Tuollaiset äärimmäiset yleistykset "et voi parantua koska sussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla" luovat niitä kovia häpeäntunteita.Niin ja vapauduttuaan sieltä katkohoidosta, alkoholismi ottaa taas vallan sen ensimmäisen hörpyn jälkeen. Koska alkoholisti ei vain yksinkertaisesti pysty pitämään juomistansa kurissa vaikka kuinka olisi luja mieleltään. Tässä on kyse vakavasta sairaudesta, eikä näin ollen alkoholistin juomisessa voi olla mitään "harmaan sävyjä".
Sen takia onkin tärkeää, että hoidossa tehdään selväksi, ettei ole mitään mahdollisuutta enää nauttia sitä alkoholia. Ensimmäisestä hörpystä kierre lähtee taas käyntiin. Ja ei se eka hörppy välttämättä vie suoraan ojaan, kyllä alkoholismissakin on monia eri muotoja ja vaiheita. Joillakin sen ekan jälkeen alkoholi alkaa taas pyöriä kokoajan mielessä ja siitä se riippuvuus pikku hiljaa vie mennessään.
Alkoholistin täytyy siis tietyllä tapaa uudelleenohjelmoida aivonsa etsimään sitä nautintoa muualta kuin päihteistä. Ja harva tuollaiseen yksin kykenee.
Näin olemmekin samaa mieltä tuosta tunneperäisyydestä, onhan se alkoholistikin joskus saanut nautintoa juomisestaan. Sairauden edetessä juomisella kuitenkin päästään ainoastaan pakoon juomisen aiheuttamaa ahdistusta. Alkoholisti toivoo ja kuvittelee saavansa hyvää oloa juomisestaan, mutta todellisuudessa hän vain saa hetkellisen helpotuksen ahdistukseensa, joka tulee takaisin entistä voimakkaampana juomisen loputtua.
Sattuisiko täällä olemaan joku, joka on käynyt tuon minnesota-hoitomallin läpi? Olisi todella mielenkiintoista kuulla sen toimivuudesta/toimimattomuudesta lisää.
Kyllä se aika monelta on rahat vieny, jos sponsoreita ei ole. Tietysti voi asian huumorillakin ottaa.Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?
Tietokoneen pelailukin on surullista, jos siinä paskoo koko terveytensä ja elämänsä. Ihmiskeho ei nyt vain valitettavasti kestä jatkuvaa dokaamista, vaikka dokaaminen elimistön kestokyvyn siedettävillä rajoilla vielä hauskaa olisikin.Missä mielessä surullista? Jos joku valitsee dokaamisen koska se on hänestä kivaa niin miksi se olisi sen surullisempaa kuin kotona tietokoneen pelailu? Olennaistahan on se miten se dokaaja kokee oman elämänsä, ei se miltä sinusta tai minusta se toiminta tuntuu. Tietenkin niin, että ei aiheuta omalla toiminnallaan muille harmia.
Itse en lähtisi ikinä saarnaamaan muille miten elää elämäänsä jos se henkilö itse kokee oman elämänsä mielekkääksi. Toisaalta en tietenkään vietä aikaani näiden juoppojen kanssa tai väännä itkua kun arkku kutsuu.
Oon ymmärtäny ettei ihmiskeho kestä elämääkään kovin pitkään. Melko harvat selviää edes kolminumeroisiin vuosirenkaisiin.Tietokoneen pelailukin on surullista, jos siinä paskoo koko terveytensä ja elämänsä. Ihmiskeho ei nyt vain valitettavasti kestä jatkuvaa dokaamista, vaikka dokaaminen elimistön kestokyvyn siedettävillä rajoilla vielä hauskaa olisikin.
Se vähän riippuu mitä se "kännissä olo" meinaa. Riskiraja (sinänsä korkea) on kuitenkin 24 annosta, eli esim. pari pulloa viiniä parina iltana tai mäyräkoira parina iltana.Valitettavasti lähipiiristäni löytyy näitä "ehkä otin, ehkä en" kavereita joille alkoholin käyttö(kulutus ylittää selvästi riskirajat ja kännissä ollaan useana iltana viikossa) on selvä ongelma mutta ei ne itse sitä ymmärrä.
Moni alkoholisti ei selviä edes puoleen siitä.Oon ymmärtäny ettei ihmiskeho kestä elämääkään kovin pitkään. Melko harvat selviää edes kolminumeroisiin vuosirenkaisiin.
Ei. Siis tarkoitushan on juurikin PARANTUA näistä asioista (esim. häpeä) ja HYVÄKSYÄ oma PARANTUMATON riippuuvus. Ja tämä nimenomaan monilla johtaa päihteettömään elämään.Määrittelepä sitten se sairaus fysiologisesti yksikäsitteisesti. Jos ei pysty pitämään mieltään kurissa niin miksi edes yrittää siis? Antaa mennä vaan. Nimenomaan tarkoitan, että koska se riippuvuus on siellä aivojen neuroverkkojen tasolla niin siitä on terapialla ja positiivisella psykologialla mahdollista loiventaa niitä hyvin jyrkkiä polkuja jolloin juomisen kierre heikkenee. Tuollaiset äärimmäiset yleistykset "et voi parantua koska sussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla" luovat niitä kovia häpeäntunteita.
Moniko ihminen ei aiheuta lainkaan muille ongelmia? Entäs muut riippuvuudet? Entä jos alkoholisti siirtyy vaikka peliriippuvuuteen?
Tämä on mielestäni lähes edesvastuutonta kirjoittelua. En yhtään ihmettelisi, vaikka viestisi oisivat saaneet muutaman kuivilla olevan ratkeamaan, koska puhut alkoholismista niin vähättelevään sävyyn, "ei tämä niin paha oo, mun vaa pittää nuo muut asiat saaha kuntoo, iha hyvin voin käyä yhen illan vettää ku seki on menossa". Voisin hyvin kuvitellakin itseni ~7 vuoden takaa saavani "sytöt" tästä, koska vähättelisin mukanasi omaa ongelmaani ja lähtisin nollaamaan tilannetta. Siinäpä se sitte saattaski taas pari viikkoa mennä.Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.
Vähästäpä se on kiinni, jos minun kirjoittelustani ratkeavat. Noinko paljon ihmistä arvostat ja heidän arvostelukyvylleen annat arvoa? Ei ihme että on pakko turruttaa oloa kun ulkopuolelta ei anneta minkäänlaista ihmisarvoa. Kyllä minäkin olen saanut alkoholin vaikutuksista kärsiä, ei siinä. Olen saanut kärsiä myös raivoraittiiden ehdottomuudesta eikä se ole yhtään sen mukavampaa.Ei. Siis tarkoitushan on juurikin PARANTUA näistä asioista (esim. häpeä) ja HYVÄKSYÄ oma PARANTUMATON riippuuvus. Ja tämä nimenomaan monilla johtaa päihteettömään elämään.
En käsitä, miksi se ihmisille tuntuu olevan niin vaikea tajuta ja intää tästä asiasta. Voin alkoholistina sanoa tietäväni kyllä rajani ja se on TASAN nolla.
Mielestäni tuollainen taudin "määrittely" ja muu teennäinen ei ole mitenkään olennaista asian kannalta, kun fakta on, että 99,9% pähderiippuvaisista ei pysty kohtuukäyttämään ikinä.
Tämä on mielestäni lähes edesvastuutonta kirjoittelua. En yhtään ihmettelisi, vaikka viestisi oisivat saaneet muutaman kuivilla olevan ratkeamaan, koska puhut alkoholismista niin vähättelevään sävyyn, "ei tämä niin paha oo, mun vaa pittää nuo muut asiat saaha kuntoo, iha hyvin voin käyä yhen illan vettää ku seki on menossa". Voisin hyvin kuvitellakin itseni ~7 vuoden takaa saavani "sytöt" tästä, koska vähättelisin mukanasi omaa ongelmaani ja lähtisin nollaamaan tilannetta. Siinäpä se sitte saattaski taas pari viikkoa mennä.
Kun alkoholiongelmani oli tarpeeksi pitkällä, oli hauskat juomiskerrat melko kortilla. Ideana oli monesti kyllä mukava lähtä kaatamaan, mutta kahden kaljan jälkeen olo oli jo aika turta ja sitten sitä piti juoda, jotta on kunnolla vitun sekasi ja on "mukavaa". Tosin ei se ollut. Toisen päivän nousu tietysti oli monesti melko mukava ja tämähän onkin yleisesti alkoholistipiireissä pidettykkin parhaana juomapäivänä. Mutta toisinaan se oli itsensä pakottamista pitämään alkoholia tarpeeksi kauan sisällä, jotta pääsee pahimmasta krapulasta eroon. Toisinaan tätä kesti neljän laatan verran, jonka jälkeen tavara alkoi pysymään sisällä. Vaihtoehtona olisi ollut maata aamukymmenestä aamyön puolelle sohvalla, oksennellen pitkin päivää. Kun putkessani mentiin kolmannen päivän kohdalle, joskus neljännen, alkoi juomisen ainut syy olla krapulan loiventaminen. Tätä saattoi joskus kestää viikon, joskus vähemmän ja monesti kauemmin. Tosin oli niitä kausiakin, jolloin vedettiin iha puhtaasti viinaa pari viikkoa putkeen, ei vain loiventamiseen.
Vuosina 2013 ja 2014 tuli juotua pitkälti yli 200krt/vuosi.
Terveydelliset seikat olivat syy, jonka takia lopetin juomisen lopullisesti vuoden 2014 loppupuolella. En ole katunut päivääkään tätä päätöstä ja vaikka on pitkäaikainen suhde mennyt tämän jälkeen poikki, ei ole mieleni tehnyt lähteä nollaamaan. Koska tiedän ja tajuan mitä paskaa se alkoholistille on - kaikki tai ei mitään (enkä saanut kyllä minkäänlaista nautintoa edes muutamasta ns. rentouttavasta).