Tahtoisin yleiskäyttöisen pyörän jolla voi mukavasti käydä töissä mutta myös vetää urheilun vuoksi lenkkejä asvaltilla ja metsätiellä. Tähän mennessä lenkit ollut 20-30km mutta tahtoisin vetää pidempiäkin. Kuitenkin niin kasuaalina etten spandexia vedä päälle, enemmän retkeilymielessä.
Noh, cyclocrossari on perinteisesti vähän katu/kilpapyörästä "maastokelpoistettu" vehje, eli vähän leveämpää kumia alle mutta käyräsarvet. Gravel on tuosta sitten vielä vähän paksukumisempi versio. Cyclocross -kisoissa ei kai alunperin saanut olla levyjarruja, mutta nyt noissa useimmiten on. Fitness taas jotain edellisten kaltaista mutta suoralla tangolla, ja hybridit sitten vähän enemmän maastopuolen osia lainaavia ja pystympi ajoasento. Commuter on sitten yleensä jotain hybridin kaltaista, jossa on defaulttina kunnon lokarit ja jonkinnäköinen tarakka.
Ajelin aikanaan aika paljon tuollaista 10km suuntaansa työmatkaa kaupungin keskusta-alueella. Oma pyörä oli hybridi, tosin nykyään se varmaan luokiteltaisiin fitness -pyöräksi melko ohuilla renkailla, hiilikuitukeulalla ja levyjarruilla. Testailin kanssa työkavereiden crossareita. Noh, crossari oli yllätys yllätys hieman rivakammin liikkuva peli, ja käppyrätangolla saa vaihdeltua paremmin käsien asentoa - mulla ainakin suora tanko suht etukenon ajoasennon kanssa puuduttaa ranteet tosi pahasti +15km jälkeen, mutta sitten kuitenkin eturenkaan nostelu kanttarikiville ja luistelu kuulalaakerisoralla oli niin v-mäistä että olin oikeastaan ihan tyytyväinen siihen suoraan tankoon. Olisi varmaan ollut ihan eri tilanne jos työmatka olisi ollut suurimmaksi osaksi suoraa ja hyväkuntoista pyörätietä (ja jotkut ottavat crossarilla luikastelun kelillä kuin kelillä kunnia-asiana). Työmatkoilla arvostaa myös täyskokoisia lokareita ja tarakkaa johon saa kamat sivulaukkuun, reppu kuitenkin aina hiostaa selkää, vaikka ne pyörän ulkonäön tuppaa yleensä vähän sössimäänkin.
Yksi saatavuudessa oleva ikävä piirre on se että noita commutereita ei yleensä saa niin hyvillä osilla kuin muita, eli niissä monesti hintacappi on tonnin paikkeilla ja sisältää kaikki ylimääräiset roinat, joten sitten jarrut ja vaihteet voi olla vähän käpyisempää sarjaa. Niihin kyllä itse panostaisin, vähän kuppaiset entry-level -vaijerilevyjarrut jotka oli hiton hankalaa säätää hyviksi jaksoi kyllä ketuttaa, ja vaihteistokin olisi mukava olla sellainen että vaihde oikeasti vaihtuu eikä mieti ja rutise. Itse poljettavaan pyörään en ottaisi mistään hinnasta napavaihteita ja/tai hihnaa, liikaa painoa, vastusta ja Rohloffia lukuunottamatta huono välityssuhteiden range.
Kiekkohifistelystä en ymmärrä mitään, mutta renkaiden leveys muuttaa aika paljon ajotuntumaa, mitä leveämpi nakki, sitä tukevammin kulkee huonolla alustalla ja vähemmän hakkaa käsille mutta pyörivä massa hidastaa kiihtyvyyttä ja muuttaa mutkakäytöstä (jos nopeutta ja painoa on tarpeeksi, pitää pyörää alkaa ajaa vastaohjauksella niinkuin moottoripyörää), tosin alamäkeen saattaa leveäkin rengas rullailla ihan hyvin, ja pienten möykkyjen ja nyppylöiden yli se nousee näppärämmin. Pitkällä matkalla hyvää alustaa leveydestä tulevasta kitkasta on aika paljon haittaa.
Ajotuntumassa yksi juttu mikä mua häiritsi on se että mun mielestä mulle myytiin liian iso runkokoko, koko ajan oli fiilis että tankoa saa kurotella. Tuo on hankala juttu koska on vähän tuurissaan miten pyöriä on saatavilla koeajoon, ja mitoitusta on hankala myöskin arvioida jos ei ole paljoa kokemusta erilaisista pyöristä, mikä noin normaalipulliaisella on aina tilanne.