Ovrdark
Aika by the numbers kauhupeli joka on jatkoa vain telkkarin kautta pelattavalle do not open pelille, mutta ei sen pelaaminen mitenkään tärkeää ole.
Tässä mennään siis takaisin samaan taloon ja koitetaan löytää se edellisen pelin päähahmo sekä tämän vaimo ja lapsi.
Luvassa on varsin tuttua settiä eli tutkitaan isoa taloa ja ratkotaan pulmia.
Mukana on myös yksi vihollinen joka näyttäytyy välillä ja sun pitää joko olla liikkumatta, hiipiä ohi tai juosta karkuun.
Mikään jatkuvastsi pelaajaa seuraava tyyppi ei ole kyseessä sillä nuo kohtaamiset tapahtuu aina skriptatuissa kohdissa.
Pelin säikyttelytkin on lähinnä sitä, että joku koputtaa ikkunaan kun menet ohi. En edes säpsähtänyt kertaakaan.
Tunnelma oli silti ihan hyvä kun ekalla kerralla ei voi tietää koska siihen tyyppiin törmää ja varsinkin sen ohi hiipiessä oli tunnelma korkealla sillä mä olen aika varma, että silloinkin se käy päälle jos edes käännät päätä liian nopeasti ja kun pääset ohi niin et voi olla täysin varma koska voit taas alkaa liikkua normaalisti.
Tallennus hoidetaan siellä täällä olevia kasettinauhureita käyttämällä ja myös checkpointeja löytyy.
Pulmatkin oli ihan jees ja ne kaks kertaa kun jumitin johtui siitä, että mä ajattelin sitä pulmaa aivan liian vaikeasti ja vastaus oli äärimmäisen yksinkertainen.
Aina uuden tavaran saatuaan oli aika selvää mihin pitää mennä, mutta mulla ongelma oli paska suuntavaisto joten sen oikean huoneen löytyminen välillä kesti.
Teknisesti tässä on hieman ongelmia sillä peli kaatui kerran ja juoksu sekä kyykkynappi lopetti myös toimintansa, mutta alkoi taas toimimaan kun latasi tallennuksen.
Tässä on myös aika usein pientä stutterointia.
Aikaa mulla meni nelisen tuntia, mutta tubesta löytyy myös videoita joissa tää pelataan läpi alle kahdessa tunnissa.
Jos tällaisista ns kävelysimu kauhupeleistä tykkää niin joku 20e olis mun mielestä ollut ihan sopiva hinta.
Aion pelata tän vielä joskus uudestaankin.
Before your eyes
Paljon kehuja saanut peli jossa elämä vilistää silmien edessä sillä tämä toimii katseenseurannalla ja aina kun ruudulla näkyy metronomi niin seuraava silmien räpäytys skippaa ajassa eteenpäin. Joskus kyse voi olla parista tunnista ja joskus viikoista, kuukausista tai vuosista.
Tämä kuulemma on niin tunteellinen, että saa kenet tahansa itkemään oikein kunnolla.
No mä en tuntenut mitään koko pelin aikana. Oli tämä ihan kiinnostava, mutta mitään mulle ei tunnetasolla tapahtunut ja siihen on kaks syytä.
Koko kokemus kestää n.90 minuuttia ja tuossa ajassa on aika mahdotonta muodostaa minkään tason tunnesidettä hahmoihin, varsinkin kun monet kohtaukset loppuu tahtomatta kesken kun räpäytät silmiä.
Toinen on pelin visuaalinen tyyli sillä se on mun mielestä varsin ruma.
Tän kyllä pystyy pelaamaan myös niin, että sä skippaat ajassa eteenpäin nappia painamalla joten jokaisen kohtauksen näkee kokonaan, mutta mä pelasin katseenseurannalla, koska sellaiseksi tämä on tarkoitettu.
Myöskään bugaavia trophyja ei ole vieläkään korjattu eikä mulla auennut yksikään niistä.
Sinänsä tuo ei meikäläistä haittaa sillä mun mielestä tällainen kokemus on malliesimerkki pelistä joka "kuuluu" pelata vain kerran ja kaikkien pystien kerääminen vaatii ainakin kaks läpäisyä joka vie pointin koko tarinalta mun mielestä.
Muistaakseni maksoin tästä 12e tai jotain sen suuntaista ja siinä oli kyllä puolet liikaa.
No saman kysymyksen voi esittää myös niille, jotka ei ymmärrä miksi joku ostaa PSVR2, eikä Quest 3:sta.
.
